Toinen avioero edessä ja olen kateellinen kavereiden pitkistä liitoista
Ensimmäinen miehen kanssa olin 20 vuotta ja nyt toisen aviomiehen kanssa ero tulossa, kuusi vuotta ollaan oltu yhdess.
Moni kavereistani, olen siis 47- vuotias, on vielä onnellisesti naimisissa ensimmäisessä liitossaan.
Ahdistaa ja hävettää tämä ero muutenkin ja nyt tunnen vielä kateutta pitkistä liitoista.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Kolmas kerta toden sanoo! :)
Ei pätenyt Matti Nykäsen kohdalla.
Älä sure,jatka elämää. Minulla toinen liitto jo karilla enkä voi erota. Ollut jo lähes 7 vuotta. Ole iloinen että sinulla mahdolliuus eroon.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäonnistunut fiilis tämän toisenkin liiton päättyessä, vaikka helpotus se tulee lopulta olemaan. Onneksi tässä liitossa ei ole yhteisiä lapsia.
Ja nyt tuntuu, ettei jaksa enää uutta suhdetakaan, taas kaikki alkaa alusta.
AP
Tiedän, samassa tilanteessa 🥺 Eka liitto 27 vuotta, lapset jo aikuisia. Nykyisen miesystävän kanssa oltu yhdessä viidettä vuotta, mutta on nyt kaatumassa siihen, etten enää jaksa, että hänen alaikäisten (yläaste ja amis-ikäisiä) lasten kanssa jatkuvaa säätöä ja että mun yli voidaan aina kävellä, koska lapset ja kaikki sovitut asiat voi unohtaa, koska lapset. V ituttaa, että uskoin miestä, että saa homman toimimaan. Ei se osannut pitää mitään rajoja, kersat exänsä tekee mitä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitä pyhää liittoa voi pelastaa?
Kaksi tykkäystä ja kymmenen alapeukkua. Kertoo pyhän avioliiton arvostuksesta nyky-yhteiskunnassa. Naimisiin mennään monia kertoja. Perheet rikkinäisiä. Samoin jätetyksi tulleet miehet, joita vähintään 70 prosenttia tapauksista. Aikamme suurimpia ihmisoikeustragedioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden avioeron vielä jotenkin ymmärtää, mutta toisen kohdalla on jo syytä katsoa itsekin peiliin.
Mun entisellä aviomiehellä on takana kolme avioeroa, mä olen vaimo nro 3. Erosta on reilu kaksi vuotta ja mies on kihloissa uuden kanssa. Mä parantelen ikävän avioeron jälkeen haavojani eikä ole mitään mielenkiintoa parisuhteeseen.
Tuo kertomasi vahvistaa hyvin pointtini.
Niin vahvistaakin. Ajattelin aina meneväni vain kerran naimisiin ja sen liiton kestävän. Nyt se ainoa kerta on haaskattu ihmiseen joka jätti mut todella kylmästi.
Yksi mummo kerran tokaisi mulle parikymppisenä että "pysy kaukana miehistä, niistä on vaan harmia". :D
Kuulemma oli ollut nuorena suhteessa, mutta sekin mies oli väkivaltainen
Miksi vtussa pitää mennä useamman kerran naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Monet eivät eroa rahan ja lasten takia. Liian työläs homma jakaa talot, mökit, autot, veneet, koirat, metsät ja lapset.
Mutta monet myös eroavat, vaikka on taloa, mökkiä, autoa, venettä, koiraa ja lastakin.
Vierailija kirjoitti:
No, olin 20 vuotias kun tapasin ensimmäisen mieheni ja meillä oli ihan hyvä liitto, mutta ns. kasvoimme erillemme. Liian nopeasti aloin seurustelemaan tämän nykyisen kanssa, olisinko reilun puoli vuotta ollut sinkkuna. En aktiiviisesti etsinyt uutta suhdetta, mutta tämä mies kolahti.
Tämän nykyisen kanssa onkin ollut hyvin riiitaisaa, jo muutaman vuoden seurustelun jälkeen. Avioliitto oli virhe, mutta mies halusi sitoutua. Hän on ollut sairaalloisen mustasukkainen ja tästä nimenomaa haluan eroon, myös mies on ottanut eron riidellessämme puheeksi.
AP
"Kasvettiin erilleen" ei ole mikään järkevä syy eroon. Siinäpä syy, miksi liittosi ei kestä, jos tollasen takia erotaan...
Vierailija kirjoitti:
Yksi mummo kerran tokaisi mulle parikymppisenä että "pysy kaukana miehistä, niistä on vaan harmia". :D
Kuulemma oli ollut nuorena suhteessa, mutta sekin mies oli väkivaltainen
Ja aivan oikeassa oli!
Terveisin 45 + nainen, yksi 17 vuoden avioliitto, joka päättyi miehen petettyä ja lähdettyä sen naisen matkaan ja nippu epämääräisiä suhteita, joissa moni mies pyöritti muitakin naisia.
Ei enää ikinä miehiä. Ne on nähty.
Pitkän avioliiton salaisuus on se, ettet ole mustasukkainen puolisosi syrjähypyistä.
Pitkä liitto ei ole synonyymi onnelliselle liitolle.
Vierailija kirjoitti:
Vai että onnellisesti. Näytä minulle onnellinen 30-vuotinen liitto :D Ja ilmoita lehdistöön myös.
Määrittele onni ja onnellisuus.
En tiedä mitä vihkivalassa nykyisin sanotaan, ennen siinä puhuttiin sitoutumisesta yhdessäoloon myötä- ja vastamäessä tms. Itselleni onni on kokea elämän ilot ja surut, vuosikymmenten aikana syntyvät kehityskaaret, onnenhetket ja vastoinkäymiset monin tavoin rakkaan ihmisen kanssa. Onhan tämä ollut jännittävä seikkailu vaiheineen ja se onni on arjessa. Yhteinen arvomaailma auttaa, sen lisäksi että mukana on ollut ja on fyysistä viehätystä. Rakkaus on verbi, ei suorittamista, mutta toisen kunnioittamista ja rakastamista teoissa.
Toisinaan syntyy ulkopuolelta seurattaessa kuva avioliittoihanteesta, joka on yhtä orgastista huippua ja kun sellainen elämä ei luonnollisestikaan voi olla pysyvä tila, heitetään puoliso ulos ja uutta sisään. No, ehkä se vain vaikuttaa siltä ja todellisuudessa ihmiset osaavat halutessaan myös sitoutua ja kokea syvempiä tunteita, sekä oivalluksia.
Mä tiedän lähipiiristä kolme parisuhdetta, joissa nainen oli valinnut nössön perhemiehen.
Ja niin vain kaikissa tapauksissa nämä nössöt miellyttäjämiehet saivat neljänkympin kriisin ja hommasivat salarakkaan ja jättivät vaimonsa, kaikki liitot olivat kestäneet siinä kohtaa yli 20 vuotta. Että ei ole turvallista valita edes sitä rauhallista nörttiä, sekin voi pettää ja jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei voi tietää, millaisia toisten liitot oikeasti ovat.
Ja kaikki eivät muuten ole ekalla kierroksella, vaikka niin luulisi. Mulla on taustalla parikymppisenä solmittu avioliitto, joka päättyi jo parin vuoden kohdalla miehen lähtiessä toisen naisen matkaan. Erosta tietämättömät ihmiset luulevat nykyistä liittoani ekaksi. Meillä on siis ihan ehjä ydinperhe nykyisen miehen kanssa ja yhteinen lapsi, nuoruuden liitostani ei ole lapsia.
Pää pystyyn, on muitakin eronneita kuin sinä. :)
Olin alaikäisenä vähän alle neljä vuotta naimissa olevan kanssa rakkaussuhteessa (salasuhde) ja se on ollut tähän asti paras ja onnellisin suhde ja lähentelen kohta viittäkymppiä. Kaikki muut ovat olleet jotenkin onnettomia tavalla tai toisella.
Voi o
nuori ihminen -ei lapsonen.
Jospa olisit aloittamatta uutta suhdetta, etkä aktiivisesti etsisi ketään uutta. Ei se ole pakko olla vaan jonkun kanssa. Joskus on parempi yksin. Ja ehkä sitten se loppuelämän tosi prinssi voi joku päivä kävellä elämään kun sitä ei etsi. Tai sitten ei.