Yle: Ikuinen opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei syyttele sijoittajaa, joka rikastuu toisten työllä ja ostaa itsensä vapaaksi työelämästä. 

Vaikka voisi esim. opiskella ja sivistää itseään. 

Tämä on kiinnostava pointti. Moraaliseen ja eettiseen puoleen en nyt ota ollenkaan kantaa, mutta veikkaan, että suurin osa ihmisistä pitää rikkaan, työssä käymättömän elämää mielekkäänä, jopa kadehdittavana. Toisaalta tässä ketjussa on tuotu toistuvasti ilmi, että tämän naisen elämässä ei ole mitään kadehdittavaa ja hänen olisi jo ajat sitten pitänyt mennä elämässä eteenpäin. Ihanko totta elämän merkitys ja merkityksellisyys mitataan rahalla ja omaisuudella, ei sillä, mihin ihminen aikaansa käyttää? 

Elämän merkitys? Uusia kursseja sen 18 kertaa?😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi saan alapeukkuja, kun ehdotin että miksi ei ole ryhtynyt opettajaksi tai tutkijaksi tms? Asiantuntijatyötä tms?  Mitä vikaa näissä on? Näissä olisi voinut hyödyntää sitä oppimaansa, saada hyvää palkkaa ja lomia, eikä vain hamstrata lisää tietoa ilman että käyttää sitä tietoa mihinkään.

Aika on rahaa, ja toki jokaisen oma asia miten kummatkin käyttää. Mutta en tajua miksi tavallisten ihmisten uudelleenkouluttautumista eri ammattiin vaikeutetaan, mutta sitten tälläisestä tehdään ihannoiva juttu että opiskellaan vuosikymmeniä.

 

Eiköhän hänellä ole syynsä ja niitä ei vauvalla tiedetä. Kysy häneltä itse.

Ja tavallinenkin ihminen voi kouluttautua niinkuin jutun nainen, eli omilla rahoillaan.

Jos Kaija olisi kouluttautunut omilla rahoillaan, niin hän olisi tehnyt töitä huomattavasti enemmän ja saisi tällöin työeläkettä eikä pelkkää kansaneläkettä. Kaijan työhistoria on melkoisen olematon kun kerran saa vain kansaneläkettä ja asumistukea. Ihan turha yrittää kaunistella asiaa niin, että on itse maksanut opiskelunsa. Yhteiskunnan varassahan Kaija on elänyt lähes koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei syyttele sijoittajaa, joka rikastuu toisten työllä ja ostaa itsensä vapaaksi työelämästä. 

Vaikka voisi esim. opiskella ja sivistää itseään. 

Tämä on kiinnostava pointti. Moraaliseen ja eettiseen puoleen en nyt ota ollenkaan kantaa, mutta veikkaan, että suurin osa ihmisistä pitää rikkaan, työssä käymättömän elämää mielekkäänä, jopa kadehdittavana. Toisaalta tässä ketjussa on tuotu toistuvasti ilmi, että tämän naisen elämässä ei ole mitään kadehdittavaa ja hänen olisi jo ajat sitten pitänyt mennä elämässä eteenpäin. Ihanko totta elämän merkitys ja merkityksellisyys mitataan rahalla ja omaisuudella, ei sillä, mihin ihminen aikaansa käyttää? 

Elämän merkitys? Uusia kursseja sen 18 kertaa?😂

On sekin parempi kuin ei mitään. Ihan todella monella tässä maassa se on ei mitään/dokaus/narkkaus/trollaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme että ei ole ottanut itselle miestä, joka olisi elättänyt. Niin kai oma äiti teki. On Kaijan ikäinen. Otti miehen ja mies maksoi omakotitalon ja elämisen. Nykyään äitikin on kansaneläkkeellä. Ei ole juuri töitä tehnyt eikä ammattikoulua enempää opiskellut.

Jotkut arvostavat omaa rauhaansa eivätkä halua ketään kotiinsa pyörimään.

Mutta saa sentään eläkepäivilläkin hienossa isossa talossa asua, jossa riittää myös huoneita ja rauhaa. Ei tarvi ahtaassa pienessä opiskelijaluukussa majailla. 

Oooooh - hieno iso talo. Room for a pony too?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50 vuotta Kortepohjan opiskelija-asunnossa. Ihan hirveä ajatus ! Itse kestin vain pari vuotta. 

Henkilökohtaisesti toivon, että hän olisi ollut oikeasti onnellinen. Koska muuten kyseessä on inhimillinen tragedia...

 

Minä epäilen että tässä on vähän molempia; hän on varmasti löytänyt merkityksellisyyttä ja ns elämäntehtävänsä ja paikkansa tuolla asujana ja opiskelijana, vaikka ns suuri yleisö kauhisteleekin valintojaan. 

Tuo 18 kertaa käyty kurssi tuntuu olevan monelle ylitsepääsemätön mysteeri.

Minä valmistuin 30 vuotta sitten ja muistan edelleenkin muutaman kurssin, joita voisin käydä yhä uudelleen. Joillakin kursseilla opiskelijalla itsellään on mahdollisuus vaikuttaa sisältöön omalta kohdaltaan niin, että uutta oppimista riittää, eikä koskaan ole tylsää. Kun opettaja vaihtuu, kurssi joka tapauksessa on aivan uusi. 

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa voi nykyäänkin tehdä noin hankkimalla aina uusia opiskelupaikkoja, kun edellisen opiskeluoikeus päättyy. Nykyään, jos on hyvä ylioppilastodistus, niin saa opiskelupaikkoja saa ilman että käy edes pääsykokeissa. Yksi tuttukin hommasi väitöskirjan teon ajaksi maisteripaikan, että saa käyttää opiskelijaetuja ja yths:ää. Itse maisteriopintoja se ei suorittanut ollenkaan. Mutta siinä 7 vuodessa kun opiskeluoikeus oli, niin teki väitöskirjan edelliselle alalle, ja sai sen 7 vuotta käyttää opiskelijaetuja. Olisi mielenkiintoista jos tehtäisiin juttu myös niistä, jotka hakee aina uusia opintooikeuksia ja elää sillä tavoin ikuista opiskelijaelämää. Niitäkin on varmasti paljon.

No ei varmasti ole paljoa. Miten siinä elättäisi itsensä?

Näin pitkälle jaksoin lukea viestiketjua ennen kuin tuntui, että on pakko vastata jotain. Olen kyllä ollut muissakin töissä kuin mitä haastattelussa mainittiin, hän halusi esimerkkejä. Olen ollut terveyskeskusten ja keskussairaalan laboratorioissa sijaisena, keittiöapulaisena, yliopistollakin viikon  tutkimusapulaisena, maatalouslomittajana. Akateemiseen työhön ei ole otettu. Työnhaussa paljoista opintosuorituksista on haittaa. Kun alkoi olla yli 500 opintoviikkoa, niin sanottiin:  "No jos sinulla on noin paljon opintosuorituksia, niin et ole henkilö, jota me haemme."  Työnvälityksen palveluja en ole saanut lainkaan, olen itse hankkinut kaikki sijaisuudet. Toimeentulotukea en ole saanut, mutta pieniä apurahoja kyllä eri säätiöiltä. Eläkettä ei kertynyt, jos sijaisuus  lyhyempi kuin kokonainen kuukausi. Siksi isoilla työnantajilla voi olla, että yksi siivooja ottaa 28 päivän kesälomansa alkaen 1.6. ja toinen  28 pv alkaen 1.7. ja kolmas 1.8. Käytännössä teen koko kesän töitä, mutta en saa siitä eläkettä. Veroja olen maksanut mk/€ määräisesti vähän, mutta suhteellisesti ottaen paljon, koska ei ole ollut muita vähennyksiä kuin opintolainan korot ja apteekin kuitit, jotka minut määrättiin antamaan isäni verotukseen. Tulonhankkimiskustannuksia kuten matkakuluja ei saanut opiskelun takia vähentää. Yths maksua ei saanut vähentää. Opintolainani olen maksanut itse takaisin. En ole matkustellut missään. Yleisesti ottaen opiskelija-alennetuista palveluista suurin osa ei minulle käytettävissä, ei sovellu tai en halua. Eläkeläisalennus yleensä sama kuin opiskelija-alennus, molempia ei saa yhtäaikaa missään.

Tuettua opiskelijaruokailua ei ole ollut viittäkymmentä vuotta. YTHS: n palvelut maksuttomia vasta muutaman vuoden. Bussin kuukausikortti saman hintainen opiskelijoille, eläkeläisille ja työttömille. Ylioppilaskylässä vapaita asuntoja, koska eivät kelpaa nykynuorille, joilla suuremmat vaatimukset, mm . matka yliopistolle kävellen 30 minuuttia tai mentävä bussilla tai pyörällä. 

Vastasin jo tähän työtä koskevaan viestittelyyn, etsi vastaukseni jostain tästä viestketjusta!

Arvailuun, mitä tapahtui 50 vuotta sitten, että jäin ikuiseksi opiskelijaksi: olin kofliktissa miehen kanssa, joka oli psykologi, joka käytti asemaansa tehdäkseen minulle haittaa. Siksi en saanut pankilta lainaa enempää kuin 5,5 vuotta, vaikka opintotuki oli myönnetty 7 vuodeksi. Mies tahtoi ottaa pois tutkintoni ja opintosuoritukseni ja tehtaili rikosilmoituksia yms. Opiskelin aluksi solubiologiaa ja biokemiaa ja olin gradun alussa, kun ilmoitettiin laitokselta, että en voi jatkaa, koska opintosuoritukseni ovat kadonneet. Siksi alun alkaen siirryin opiskelemaan alusta alkaen matematiikkaa. Yluopistolla olen kohdannut tosi paljon kiusantekoa. Kerron mielelläni kokemuksistani, jos yle tai mtv haluaa haastatella! Nykyisin olen onneton, koska pitkäaikainen, rakas ystäväni, mieshenkilö, yritetään väkisin pitää erossa minusta.