Lue keskustelun säännöt.
Yle: Ikuinen opiskelija
24.09.2025 |
Kaija Hammar, 75, on opiskellut Jyväskylän yliopistossa 51 vuotta.
Hammar on suorittanut yli 3 500 opintopistettä, mikä vastaa laajuudeltaan yhtätoista kandidaatin- ja maisterintutkintoa. Hän ei kuitenkaan ole vielä valmistunut maisteriksi.
###
Siinä malliesimerkki suomalaisesta korkeakoulutetusta naisesta joka on parempi ja hyödyllisempi kuin miehet. Tienaakin enemmän, nih.
Kommentit (385)
Vierailija kirjoitti:
Sitä mietin, että eiköhän hänelle ole tullut koskaan tunnetta, että tämähän on ihan totaalisen pähkähullua. Istua siis luennoilla, tenteissä, jne, loputtomiin. Porukka ympärillä on yhä nuorempaa ja nuorempaa, ja jokaiselle heistä yliopisto-opinnot ovat elämänvaihe, ei hamsterinpyörä tai labyrintti, josta ei ole ulospääsyä.
Hän ei välitä, mitä muut ajattelevat. Hän tekee asioita, jotka tekevät hänet itsensä onnelliseksi. Moni muu murtuu ympäristön paineen alla ja tekevät valintansa muiden ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hammar on rahoittanut opiskelunsa tekemällä pätkätöitä. Hän on muun muassa siivonnut, tehnyt liikenteenlaskentaa ja lajitellut joulukortteja.
Hammar sai opintotukea opintojensa alussa viiden ja puolen vuoden ajan. Nykyisin hän saa kansaneläkettä ja asumistukea."
Eläkkeellä, eli eiköhän hänellä ole mt-ongelmia tai muu sairaus taustalla. Antakaa olla.
Hän on vanhuuseläkkeellä ja nostaa kansaneläkettä, koska on jo 75.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän on ajanut alunperin tuohon, liki 50v sitten? Ei tuo normaalia ole, etenkään kun kökkii opiskelijakämpässä eikä ole elämässään mennyt eteenpäin.
No joo, toisaalta onhan noita keski-ikäisiä työssäkäyviä veronmaksajiakin, jotka notkuvat vielä jossain 29 neliön vuokraluukussa. Ainoa ero on, että ovat työelämässä.
Aika törkeää että nimittelet pienituloisia, kun yrittävät asua halvasti. :D Ainakin he käyvät töissä? Mikä ongelma siis sinulle pitäisi olla että pienituloinen työssäkäyvä asuu pienessä kämpässä? Yleensä se ei ole valinta, vaan pakon sanelema ratkaisu.
Työllähän jutun henkilökin on itsensä elättänyt kunnes jäi eläkkeelle.
Onhan noita eläkeläisiä yliopistossa opiskellut kautta aikojen. Samaan aikaan itseni kanssa oli opiskelemassa eläkkeelle jäänyt lääkäri. Mitä hänen kanssa joskus juttelin niin oli nuorena mennyt lääkikseen vanhempiensa painostuksesta ja eläkkeelle jäämisen jälkeen oli aikaa opiskella sitä mikä kiinnosti.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita eläkeläisiä yliopistossa opiskellut kautta aikojen. Samaan aikaan itseni kanssa oli opiskelemassa eläkkeelle jäänyt lääkäri. Mitä hänen kanssa joskus juttelin niin oli nuorena mennyt lääkikseen vanhempiensa painostuksesta ja eläkkeelle jäämisen jälkeen oli aikaa opiskella sitä mikä kiinnosti.
Tämmönen pelleily puhuu lukukausimaksujen puolesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä kirjoitti ylioppilaasi 24-vuotiaana. Ehkä hänestä ei olisi ollut työelämään.
Kumminkin aika itsekästä toimintaa, käyttää yhteiskunnan kalliisti ylläpitämää laitosta vain oman älyllisen mielihyvän takia.
Eikö tuo nainen koskaan ole kysynyt itseltään, miten voisi maksaa veronmaksajille takaisin sen panostuksen, joka häneen on kohdistettu? Ei yhteiskunta ylläpidä yliopistoja, että ihmiset voisivat opiskella siellä pelkästään huvikseen. Niin rikas ei yhteiskuntamme ole.
Luukko artikkelin? Kävi kansakoulun, kansalaiskoulun, keskikoulun ja lukion. Siinä tulee enemmän vuosia kuin nykylukion loppuun. Ei se 24v mikään ihme ole.
"Hammar on suorittanut kaksi tutkintoa: yhteiskuntapolitiikan ja aikuiskasvatustieteen kandidaatin tutkinnot."
"Hammar on rahoittanut opiskelunsa tekemällä pätkätöitä."
"Hammar sai opintotukea opintojensa alussa viiden ja puolen vuoden ajan. Nykyisin hän saa kansaneläkettä ja asumistukea."
Eli hän on saanut normiopintotuet alussa, suorittanut kaksi tutkintoa, ja sitten jatkanut opintoja pätkätöillä, ja sitten 65-vuotiaasta alkaen alkanut saada kansaneläkettä (jota saisi siis ilman opiskelujakin ihan vaan kotona sohvalla makaamalla).
Hän on valinnut elämän, jossa on elänyt pienillä tuloilla, maksanut opintolainansakin takaisin pienistä tuloistaan ja elänyt säästeliäästi, että saa opiskella ja edelleen jaksaa opiskella vielä 75-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen amk-ope ja vanhin opiskelija minulla aikanaan oli 82-vuotias. Hän kuoli syöpään kesken kurssin.
Ei se resursseja tuhlaa, jos ei nosta opintotukia ja kurssilla on tilaa ulkopuolisille.
Mietis uudestaan. Voisi olla työelämässä ja maksaa veroja.
Minä olen tehnyt avoimessa opintoja työn ohessa ja jotkut on tehneet koko tutkinnon, myös yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aik julmia kommentteja täällä. Mehän emme tiedä, mikä Kaijan terveydentila esimerkiksi on. Ehkä hän ei ole pystynyt olemaan työelämässä vuoden -94, jolloin oli viimeinen työpaikka, jälkeen. Ehkä on sairauksia, ehkä psyykkisiä sairauksia. Jollain tapaa opiskelu voi kuitenkin onnistua. Hän saa siitä sisältöä elämäänsä. Nyt hän on joka tapauksessa ikänsä puolesta eläkkeellä. Asia, jota kritisoin, on opiskelija-asunnossa asuminen. Asumisajan voisi hyvin rajata esim. 10 vuoteen, eli 2 tutkintoon. Tämä olisi reilua ja varmistaisi asunnot niitä tarvitseville.
Mieti nyt itsekin, jos noita olisi monta olemassa kuinka ne söisivät opiskelu ja opiskeluasuntopaikkoja nuorilta, jotka haluavat opiskella siksi että valmistuisivat työelämään
Yliopistossa on se kiva juttu, että siellä ei ole ikäsyrjintää. Eikä pitäisi olla siksi opiskelija-asunnoissakaan. Siellä riittää että olet opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeillaan Kantin kategorista imperatiivia: "toimi niin, että toiminnastasi voitaisiin tehdä yleinen sääntö".
Voisiko Hammarin toimintatavasta tehdä yleisen säännön?
Mikäs siinä: "Käytä kaikki liikenevä aika itsesi kehittämiseen."
Mistä saataisiin rahaa yliopiston opettajien palkkoihin, jos kaikki vain kehittäisivät itseään. Ai niin, eihän ne opetkaan olisi töissä vaan kehittämässä itseään.
Yliopistossa ei ole "opeja".
Siellä on lehtoreita, tutkijoita ja professoreja, jotka tekevät työtä yliopistolla ja myös luennoivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montakohan opintopistettä on tullut pelkästään siitä 18 kertaa käydystä suomen kielen kurssista
Ei normaali käy samaa kurssia 18 kertaa.
Joutuu käymään, jos kurssi vanhenee ja sen haluaa pitää voimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä täällä joskus tein aloituksen, että mietin yliopistoon hakemista. Mulla aiemmat koulutukset lukiosta, amiksesta ja AMK:sta. Kaikista olen valmistunut ja olen työelämässä ollut jo pitkään. Paskaa sain niskaani, että miksi yli 40-vuotiaana lähtisin opiskelemaan ja veisin paikan joltakin nuoremmalta.
Nyt sitten tässä ketjussa jotkut kehuu Kaijaa joka opiskellut 50 vuotta valmistumatta maisteriksi ja työelämä jäänyt täysin olemattomaksi. Taattua palstaa taas tämäkin touhu.
Koko sen elämä jäänyt täysin olemattomaksi, pieneen kaksioon rojujen keskelle.
Hänellä vaikuttaa olevan juuri itselleen sopiva, täydellinen elämä.
Hän on onnellinen noin.
Eihän artikkelissa puhuta mistään onnellisuudesta. Hammar sanoo vain, että suunnitelmissa on opiskella niin kauan kuin mahdollista, sillä opiskelu on hänelle elämäntapa. Se voi olla myös mielen puolustuskeino, defenssi, mikä pitää hänet psyykkisesti kasassa. Hän ei mitä ilmeisemmin kestä normaalia elämää (työ, koti, perhe jne.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hammar asuu 29-neliöisessä opiskelijayksiössä Kortepohjan ylioppilaskylässä."
"Hän on asunut ylioppilaskylässä opintojensa alusta alkaen. Asunto on vaihtunut matkan varrella kaksi kertaa."
"Hammar aikoo asua nykyisessä asunnossaan koko loppuelämänsä."
Kiinnostaisi tietää, kuka on se henkilö joka on tehnyt tuon mahdolliseksi.
Tämä on oikeasti aika kiinnostavaa. Opiskelusta ei sinänsä eläköidytä, mutta kai noissa opiskelija-asunnoissa joku aikaraja on, miten pitkään niissä saa asua?
Muistaakseni on kyllä raja, olikohan vuosi valmistumisesta saa asua.
Ei koske heitä, joilla on ikuinen opiskeluoikeus. Eli ennen vuotta 2005 aloittaneita. 
Opiskelija-asunnoissa on eri sääntö. Tuo koskee vain yliopiston opinto-oikeutta. Mutta Kaija on suorittanut 2 kandin tutkintoa, joten hän voi rauhassa jatkaa maisteriopintoja ja sitten (jos hyväksytään) tohtoriopintojakin -- ja säilyttää oikeuden asua opiskelija-asunnossa, koska on opiskelija. Ei siinä voi olla ikärajaa opiskelija-asunnoissakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimomatskua. Onkohan vapaa, saisin akateemisen rouvan.
eihän tuo ole akateeminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä täällä joskus tein aloituksen, että mietin yliopistoon hakemista. Mulla aiemmat koulutukset lukiosta, amiksesta ja AMK:sta. Kaikista olen valmistunut ja olen työelämässä ollut jo pitkään. Paskaa sain niskaani, että miksi yli 40-vuotiaana lähtisin opiskelemaan ja veisin paikan joltakin nuoremmalta.
Nyt sitten tässä ketjussa jotkut kehuu Kaijaa joka opiskellut 50 vuotta valmistumatta maisteriksi ja työelämä jäänyt täysin olemattomaksi. Taattua palstaa taas tämäkin touhu.
Koko sen elämä jäänyt täysin olemattomaksi, pieneen kaksioon rojujen keskelle.
Kenelle hän on elämästään vastuussa? Mikä sinä olet arvostelemaan toisen saavutuksia ja tapaa elää? Hän on onnellinen näin ja sen pitäisi riittää.
Onko ongelma se, että kukaan ei ole päässyt hyötymään hänestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mietin, että eiköhän hänelle ole tullut koskaan tunnetta, että tämähän on ihan totaalisen pähkähullua. Istua siis luennoilla, tenteissä, jne, loputtomiin. Porukka ympärillä on yhä nuorempaa ja nuorempaa, ja jokaiselle heistä yliopisto-opinnot ovat elämänvaihe, ei hamsterinpyörä tai labyrintti, josta ei ole ulospääsyä.
Hän ei välitä, mitä muut ajattelevat. Hän tekee asioita, jotka tekevät hänet itsensä onnelliseksi. Moni muu murtuu ympäristön paineen alla ja tekevät valintansa muiden ehdoilla.
Mitähän siitäkin tulisi kun kaikki ois näitä minäminä-ihmisiä. Ei paljon yhteiskunta pyörisi.
Mielestäni Kaijankin pitäisi aloittaa digibisnes, tulukaahan kuulolle liveen: https://menestysklubi.fi?fpr=welcome
Vierailija kirjoitti:
"Mieti nyt itsekin, jos noita olisi monta olemassa kuinka ne söisivät opiskelu ja opiskeluasuntopaikkoja nuorilta, jotka haluavat opiskella siksi että valmistuisivat työelämään
Juu. Mutta ehkä Kaija ei ole pystynyt sairauden vuoksi. Sen sijaan että kritisoidaan Kaijaa, voi ehkä kysyä, miksi JÄRJESTELMÄ on tällainen. Päättäjissä se suurin vika on. "
Järjestelmässä ei ole ehkä ajateltu, että kukaan opiskelisi yhtä jaksoa vuosikymmeniä. Koska juuri kukaan ei niin tee, eikä ole osattu ajatella että kukaan edes sellaista tahtoisi tehdä.
Suurin osa opiskelijoista tahtoo valmistua, ja työhön, ja asua muualla kuin opiskelijakämpässä koko elämäänsä.
Hehhhheee. Joo, itse yliopisto-opiskelijana olen opiskellut 1980-luvulla, 1990-luvulla ja taas uudestaan 2010-luvulta eli neljässä vuosikymmenellä. Kyllä eri-ikäisiä opiskelijoita on paljonkin ja aina on ollut. Omassa proseminaarissani oli aikoinaan n. 80-vuotias opiskelukaveri. Varsinkin tohtoriopintoja suoritetaan vaikka missä iässä.
Tämä on normaalia, koska yliopisto ei ole vain makkaratehdas, jossa yritetään tunkeaa ulos mahdollisimman pian valmistuneita työelämään (hallitus toki ajattelee näin), se on myös tutkimuslaitos, jossa sillä tiedolla on merkitystä. Iällä ei ole niinkään merkitystä.
Ja huom, yliopisto on itsenäinen laitos.
Vierailija kirjoitti:
Sitä mietin, että eiköhän hänelle ole tullut koskaan tunnetta, että tämähän on ihan totaalisen pähkähullua. Istua siis luennoilla, tenteissä, jne, loputtomiin. Porukka ympärillä on yhä nuorempaa ja nuorempaa, ja jokaiselle heistä yliopisto-opinnot ovat elämänvaihe, ei hamsterinpyörä tai labyrintti, josta ei ole ulospääsyä.
Mulla on samanlainen olo lukion opettajana. Samaa hamsterinpyörää vuodesta toiseen. Aina keväisin sirkus lähtee, mutta pellet jäävät. Vähemmän pähkähullua olisi opiskella kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Sitä mietin, että eiköhän hänelle ole tullut koskaan tunnetta, että tämähän on ihan totaalisen pähkähullua. Istua siis luennoilla, tenteissä, jne, loputtomiin. Porukka ympärillä on yhä nuorempaa ja nuorempaa, ja jokaiselle heistä yliopisto-opinnot ovat elämänvaihe, ei hamsterinpyörä tai labyrintti, josta ei ole ulospääsyä.