Ovatko mielenterveysongelmat mielestäsi asia, jota tulee hävetä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hävetä, mutta vielä vähemmän mt-ongelmia tulee glorifioida ja käyttää tekosyynä vastuiden välttelemiseen. Nykykulttuuri jossa mt-ongelmaisuus on muodikasta, on erittäin tuhoisa yhteiskunnallisella tasolla. 

Tuntuu, että jotkut neurotyypilliset ovat jopa kateellisia, koska useat adhd-ihmiset ovat todella hauskoja ja mahtavia tyyppejä. Kannattaa muistaa, että heidän elämä on varsin haastavaa eikä siinä ole kadehdittavaa.

Kuka haluis olla oikeesti hauska siks koska on ADHD tyyppi 😂🤦... Itselläni on rajatila persoonallisuus epävakaa muodossa .. mä toivoisin että saisin eutanasian. Yhtäkään paskatabua en suuhuni enää laita

Ympäristöhän niitä aiheuttaa. Häpeänkö nuhaa tai yskää, en.

Nimimerkki7 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hävetä, mutta vielä vähemmän mt-ongelmia tulee glorifioida ja käyttää tekosyynä vastuiden välttelemiseen. Nykykulttuuri jossa mt-ongelmaisuus on muodikasta, on erittäin tuhoisa yhteiskunnallisella tasolla. 

Tuntuu, että jotkut neurotyypilliset ovat jopa kateellisia, koska useat adhd-ihmiset ovat todella hauskoja ja mahtavia tyyppejä. Kannattaa muistaa, että heidän elämä on varsin haastavaa eikä siinä ole kadehdittavaa.

Kuka haluis olla oikeesti hauska siks koska on ADHD tyyppi 😂🤦... Itselläni on rajatila persoonallisuus epävakaa muodossa .. mä toivoisin että saisin eutanasian. Yhtäkään paskatabua en suuhuni enää laita

Eivät ne neurotyypilliset ymmärrä kuinka vaikeaa olisi adhd-elämä :D kateudesta nuo tuollaiset "mt-ongelmia glorifioidaan liikaa"-kommentit tulee, miksi kukaan muuten sellaista kirjoittaisi?

Vierailija kirjoitti:

Nimimerkki7 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hävetä, mutta vielä vähemmän mt-ongelmia tulee glorifioida ja käyttää tekosyynä vastuiden välttelemiseen. Nykykulttuuri jossa mt-ongelmaisuus on muodikasta, on erittäin tuhoisa yhteiskunnallisella tasolla. 

Tuntuu, että jotkut neurotyypilliset ovat jopa kateellisia, koska useat adhd-ihmiset ovat todella hauskoja ja mahtavia tyyppejä. Kannattaa muistaa, että heidän elämä on varsin haastavaa eikä siinä ole kadehdittavaa.

Kuka haluis olla oikeesti hauska siks koska on ADHD tyyppi 😂🤦... Itselläni on rajatila persoonallisuus epävakaa muodossa .. mä toivoisin että saisin eutanasian. Yhtäkään paskatabua en suuhuni enää laita

Eivät ne neurotyypilliset ymmärrä kuinka vaikeaa olisi adhd-elämä :D kateudesta nuo tu

Tässä ei ole mitään kadehdittavaa kun tuntuu jatkuvasti olevansa pihalla vähä koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Ympäristöhän niitä aiheuttaa. Häpeänkö nuhaa tai yskää, en.

Jep, ja meidän ei tarvitse hyväksyä sitä häpeää mitä ympäristö yrittää meihin laittaa. Jos haluamme, että huume- ja alkoholiriippuvaiset pystyvät parantumaan, niin ihmisten tulee lakata pitämästä mt-ongelmia hävettävinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristöhän niitä aiheuttaa. Häpeänkö nuhaa tai yskää, en.

Jep, ja meidän ei tarvitse hyväksyä sitä häpeää mitä ympäristö yrittää meihin laittaa. Jos haluamme, että huume- ja alkoholiriippuvaiset pystyvät parantumaan, niin ihmisten tulee lakata pitämästä mt-ongelmia hävettävinä.

Myöskin se että asenne päihdeongelmaisia kohtaan pitäisi korjaantua. Saattaa olla aika suuri este aloittaa muutosta kun tuntuu että sua ei nähdä ihmisarvoisena ollenkaan. Sosiaalinen rangaistus on usein elinkautinen. Ymmärrän että jotkut eristäytyvät koska ihmiset olettavat sun alentuvan koiraakin alemmas

Naiset masentuvat miehiä helpommin mm. siksi että heillä on miehiä vähemmän serotoniinia.

Vierailija kirjoitti:

Jos on somepaineiden ahdistama nuori nainen niin on ihanan voimaannuttavaa ja avointa huudella tiktokissa kuinka on mielenterveysongelmainen eikä sitä pidä hävetä. 

Jos on joku täysin syrjäytynyt ja toimintakyvytön psykoosipotilas niin sellaisen pitää tajuta olevansa täysi saasta eikä kuulu ihmisten pariin. 

Nyt oli kyllä typerä kommentti :D kaikki ovat arvokkaita ihmisiä, ja tuo eka lause kuulostaa siltä kuin kirjoittaja olisi kateellinen masentuneille, mikä on aivan älytöntä.

Ei ole häpeällistä.

Ei. Olen mt-kuntoutuja, enkä jaksa hävetä, muutenkin on olemista ja tuo kuntoutuja-termikin on vähän kyseenalainen, kun en mä tästä enää kuntoudu, olen eläkkeellä. Mut olen aika avoin asioistani ja jos jotakuta mun mielenterveysongelmat häiritsee, niin se on sitten "heippa", en tarvitse sellaisia ihmisiä elämääni, olivatpa ketä tahansa, vaikka sukulaisia. Työpaikkaakin olen töstä syystä joskus vaihtanut. 

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys on sellainen asia jota tulee piilotella ja hävetä

Eikä pidä, miksi pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen mt-kuntoutuja, enkä jaksa hävetä, muutenkin on olemista ja tuo kuntoutuja-termikin on vähän kyseenalainen, kun en mä tästä enää kuntoudu, olen eläkkeellä. Mut olen aika avoin asioistani ja jos jotakuta mun mielenterveysongelmat häiritsee, niin se on sitten "heippa", en tarvitse sellaisia ihmisiä elämääni, olivatpa ketä tahansa, vaikka sukulaisia. Työpaikkaakin olen töstä syystä joskus vaihtanut. 

Oikea asenne.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hävetä, mutta vielä vähemmän mt-ongelmia tulee glorifioida ja käyttää tekosyynä vastuiden välttelemiseen. Nykykulttuuri jossa mt-ongelmaisuus on muodikasta, on erittäin tuhoisa yhteiskunnallisella tasolla. 

Ei todellakaan ole muodikasta, vaan mt-ongelmia hävetään ja se on erittäin tuhoisaa. Häpeäminen johtaa mm. huumeongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hävetä, mutta vielä vähemmän mt-ongelmia tulee glorifioida ja käyttää tekosyynä vastuiden välttelemiseen. Nykykulttuuri jossa mt-ongelmaisuus on muodikasta, on erittäin tuhoisa yhteiskunnallisella tasolla. 

Ei todellakaan ole muodikasta, vaan mt-ongelmia hävetään ja se on erittäin tuhoisaa. Häpeäminen johtaa mm. huumeongelmiin.

Ei tietenkään pidä hävetä mielenterveysongelmia, mutta ei pidä pitää niitä mitenkään outoinakaan. Pettymys siitä, että ei olekaan saanut kaikka ,miä kuvittelee jollakin toisella olevan, on tietysti ihan luonnollista sekin. Mutta kyllä ihan kaikilla oiipa rikas tai köyhä, kaunis tai ruma, on omat ongelmansa.

On ehkä vanhanaikaista, mutta jos katsoo vähän kauemmaksi, niin maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla on vähemmän, kuin meillä suomaliaisilla yhä vielä on, niin ehkä voisi laittaa niitä ongelmia jollekin asteikolle ja löytää itsestään ja olemisestaan enemmän hyvää kuin masennusta aiheuttavaa.

Ja tietenkin on ihan ok, jos päättää tai antaa itsensä masentua, se on jokaisen oikeus.

Yhteiskuntakin on muuttunut paljon niistä ajoista, kun  piti itse tehdä jotain elääkseen, Kaikkea ei saanut kaupan hyllyltä valmiina ja tekemistä riitti, kun luuttusi lattian polvillaan ilman robotti-imuireita tms apua, niin sai siitä puhtaudesta jotain tyydytystä. Ei oikeastaan ollut aikaa masentua.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntakin on muuttunut paljon niistä ajoista, kun  piti itse tehdä jotain elääkseen, Kaikkea ei saanut kaupan hyllyltä valmiina ja tekemistä riitti, kun luuttusi lattian polvillaan ilman robotti-imuireita tms apua, niin sai siitä puhtaudesta jotain tyydytystä. Ei oikeastaan ollut aikaa masentua.

Vielä muutama vuosikymmen sitten tehtiin muutama kymmentä prosenttia enemmän itsemurhia kuin nykyään. Ei se ennenkään ole niin herkkua ollut.

Ei tietenkään. Esim neuroottisuutta voidaan pitää evolutiivisesti kehittyneenä ominaisuutena. Ennen oli oikeasti jatkuvia uhkia joiden takia piti olla varpaillaan. Nykyään tälle ei ole tarvetta mutta evoluution rattaat pyörii hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään.

Useissa psyk sairauksissa perinnöllisyys on paljon suurempaa kuin syövissä ja silti mt-ongelmaisiin suhtaudutaan terveydenhuollossakin usein niin, että he ovat itse syyllisiä sairauteen, ja jos ovat jo saaneet hoitoa x kertaa sen on riitettävä ja jos ei riitä, syy on potilaan. Uusiutuneeseen syöpään saa kuitenkin hoitoa lukemattomia kertoja potilasta syyllistämättä.

Koko systeemi siis luo häpeää mt-potilaille ja mielestäni sitä vastaan pitää taistella kaikin tavoin. Ensimmäinen askel on se, ettei yksinkertaisesti suostu häpeämään, koska ei ole mitään syytä.

Yhdenkään mielenterveysongelman etiologiaa ei tunneta. Niiltä puuttuvat biomarkkerit eli biologiset korrelaatit sekä biologinen määritelmä. Tilastolliset riskitekijät joita psykiatri tykkäävät luetella eivät ole etiologiaa, vaan vähän samassa kausaalisuhteessa häiriöön kuin jäätelönsyönti on hukkumiskuolemiin. Tai ainakaan kausaalisuhdetta ei voi suoraan systemaattisesti todentaa.  Analogia syöpään on huono, koska syöpä on biologinen ilmiö, jolla on vahvat biologiset korrelaatit ja biologinen määritelmä. Perinnöllisyysoletus syntyy kaksostutkimuksista, jotka eivät kerro häiriön etiologiasta. Kaksostutkimukset antavat hyvin epäluotettavan perinnöllisyysarvion hyvin pienillä ryhmillä hyvin heterogeenisistä häiriöluokista. Se on matemaattinen arvio, laskelma, joka perustuu paikkansa pitämättömille oletuksille. Nykyään on aivan päivänselvää, ettei geenien ja ympäristön vaikutuksia voi erottaa toisistaan millään simppelillä matemaattisella luvulla. Esimerkiksi jo vuonna 1974 geenitutkija Harvardin yliopistosta Richard Lewontin viittasi kaksostutkimuksiin ehdottaessaan näiden merkityksettömien arvojen laskeskelun lopettamista:  "for an end to the measurement of useless quantities".

Tätä aihetta käsitteli  vuonna 2011 toinen alan tutkija Jonathan Lathman Guardianin mielipidekirjoituksessaan The failure of the genome pohtiessaan Human Genome Projectin epäonnistumista. Hän totesi tämän epäonnistumisen ehkä suurimmaksi epäonnistumiseksi tieteen historiassa ja pohtii, miksi valtamedia on ollut niin hiljaa siitä, että mitään geneettisiä selityksiä ei etenkään mt-ongelmille ole löytynyt: "The failure to find meaningful inherited genetic predispositions is likely to become the most profound crisis that science has faced. Not only has the most expensive scientific project ever conceived failed to reach a goal it assured the world it would achieve, but there is also the ticklish problem of why the headlines have been so consistently discrepant with reality. " Yli vuosikymmen myöhemmin samaa surkeaa epäonnistumisen sarjaa käsittelee skitsofrenian osalta Fuller Torrey artikkelissaan Did the human genome project affect research on Schizophrenia? Tätä ei vain tavallisille ihmisille kerrota. Ihmiset on aivopesty uskomaan, että epäjohdonmukaiset hyvin heikot korrelaatit joita tutkijat joskus löytävät geenien ja häiriöiden välillä olisivat kausaalisuhteessa häiriöihin. 

Ainakin niistä valehtelua pitää hävetä. Ja tarkoitan nyt sitä, että joku valehtelee jollain olevan niitä. Tietää että niitä ei ole  tai tietää jopa että niitä on sabotoitu ka  lavastettu jotenkin olevan. 

Kuvottavan vastenmielistä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä häpeän. On sos tilanteiden pelkoa, ahdistusta, kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaikeaa masennusta. Tuntuu että olen heikompi kun en "kestä" elämää vaan olen sairas ja heikko. 

Ei tarvitsisi hävetä.  Yhteiskunta on niin heikko tai vahva kuin ns heikot lenkit ovat. Joku ei häpeä ja on häpeämätön.