Lue keskustelun säännöt.
Ovatko mielenterveysongelmat mielestäsi asia, jota tulee hävetä?
23.09.2025 |
Jos on, niin miksi? Usein mt-ongelmat ovat seurausta vuosien kiusaamisesta, joten miksi uhrin pitäisi hävetä? Ja vaikka ei olisikaan ollut kiusaamista, niin se on väärin, että ihmisen pitäisi hävetä ongelmiaan ja piilottaa oma aito itsensä.
Häpeä estää useita alkoholisteja lopettamasta juomista. Olisikin tärkeää voida puhua mt-ongelmista julkisesti ilman, että ihmiset arvostelevat ja pitävät jotenkin huonompana ihmisenä.
Kommentit (102)
Minulla on nyt keski-ikäisenä ensimmäisen kerran elämässäni mielenterveysongelmia. En minä näitä häpeä, mutten minä silti näistä puolitutuille avaudu. Kukin toimikoot omien yksityisyyden rajojensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös niillä ylpeillä täällä vauvalla. Kenellä pahemmat traumat joihin ei mikään hoito tepsi kun "jonkun syytä."
Tosin täällä ei kirjoita todella psyykkisesti sairaat noita terapiajuttujaan vaan keskiluokkaiset naiset samaa höpöttelyä jota käyvät työpaikkojensa kahvitauoilla. Kuka parhaiten hallitsee termit ja kenellä ikävin äiti.
Jos on somepaineiden ahdistama nuori nainen niin on ihanan voimaannuttavaa ja avointa huudella tiktokissa kuinka on mielenterveysongelmainen eikä sitä pidä hävetä.
Jos on joku täysin syrjäytynyt ja toimintakyvytön psykoosipotilas niin sellaisen pitää tajuta olevansa täysi saasta eikä kuulu ihmisten pariin.
Ei niistä kannata kertoa ainakaan julkisessa terveydenhuollossa ellei halua ikuista mt-potilaan leimaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, enkä ole tavannut vielä elämässäni ketään, jolla ei olisi psyykkeen kanssa jotain ongelmaa. Toiset vain tunnistavat ne paremmin kuin toiset. Toisilla se myös näyttäytyy erilailla kuin toisilla. Me olemme heikkouksiemme kanssa yhdessä. Sen kun me ihmiset tajuaisimme.
Toiset hoitaa itseään lääkkeillä, toiset viinalla tai esimerkiksi liikunnalla. Ja aikalailla jokaiselle lävähtäisi joku diagnoosi, jos tarpeeksi kaivelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään.
Useissa psyk sairauksissa perinnöllisyys on paljon suurempaa kuin syövissä ja silti mt-ongelmaisiin suhtaudutaan terveydenhuollossakin usein niin, että he ovat itse syyllisiä sairauteen, ja jos ovat jo saaneet hoitoa x kertaa sen on riitettävä ja jos ei riitä, syy on potilaan. Uusiutuneeseen syöpään saa kuitenkin hoitoa lukemattomia kertoja potilasta syyllistämättä.
Koko systeemi siis luo häpeää mt-potilaille ja mielestäni sitä vastaan pitää taistella kaikin tavoin. Ensimmäinen askel on se, ettei yksinkertaisesti suostu häpeämään, koska ei ole mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös niillä ylpeillä täällä vauvalla. Kenellä pahemmat traumat joihin ei mikään hoito tepsi kun "jonkun syytä."
Tosin täällä ei kirjoita todella psyykkisesti sairaat noita terapiajuttujaan vaan keskiluokkaiset naiset samaa höpöttelyä jota käyvät työpaikkojensa kahvitauoilla. Kuka parhaiten hallitsee termit ja kenellä ikävin äiti.
Jos jotain ihmistä on kiusattu ja haukuttu koko elämänsä, niin on hyvin ymmärrettävää jos hän ei voi hyvin :D mutta jos on kyennyt muuttamaan elämänsä vaikeuksista huolimatta niin se on todella kunnioitettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismia ei taida kukaan hävetä?
Vierailija kirjoitti:
Jos on somepaineiden ahdistama nuori nainen niin on ihanan voimaannuttavaa ja avointa huudella tiktokissa kuinka on mielenterveysongelmainen eikä sitä pidä hävetä.
Jos on joku täysin syrjäytynyt ja toimintakyvytön psykoosipotilas niin sellaisen pitää tajuta olevansa täysi saasta eikä kuulu ihmisten pariin.
Ite oot täysi saasta, etkä kuulu ihmisen pariin... et ees ansaitsis elää noin ilkeillä jutuilla. Missä se vitn tasa-Arvo hoi?! Nekin on täysin samanarvoisia kuin säääääää lehhhhmmääää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään.
Useissa psyk sairauksissa perinnöllisyys on paljon suurempaa kuin syövissä ja silti mt-ongelmaisiin suhtaudutaan terveydenhuollossakin usein niin, että he ovat itse syyllisiä sairauteen, ja jos ovat jo saaneet hoitoa x kertaa sen on riitettävä ja jos ei riitä, syy on potilaan. Uusiutuneeseen syöpään saa kuitenkin hoitoa lukemattomia kertoja potilasta syyllistämättä.
Koko systeemi siis luo häpeää mt-potilaille ja mielestäni sitä vastaan pitää taistella kaikin tavoin. Ensimmäinen askel on se, ettei yksinkertaisesti suostu häpeämään, koska ei ole mitään syytä.
ei niinkään perinnöllisyys vaan lapsuuden aikaiset kokemukset. Kun kukaan ei ole riittävän vahva katkaisemaan toksisen kasvatuksen kierrettä.
Niin, ja pitäisi myös tarkemmin määritellä, mikä on mielenterveysongelma. Esimerkiksi persoonallisuushäiriö ei ole sairaus.Onko persoonallisuuden kehityksen häiriintyminen mielenterveysongelma? Ongelmat voidaan ratkaista, mutta persoonallisuuden muuttaminen on hidasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös niillä ylpeillä täällä vauvalla. Kenellä pahemmat traumat joihin ei mikään hoito tepsi kun "jonkun syytä."
Tosin täällä ei kirjoita todella psyykkisesti sairaat noita terapiajuttujaan vaan keskiluokkaiset naiset samaa höpöttelyä jota käyvät työpaikkojensa kahvitauoilla. Kuka parhaiten hallitsee termit ja kenellä ikävin äiti.
Olet niin oikeassa, kuin olla ja voi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Jos on somepaineiden ahdistama nuori nainen niin on ihanan voimaannuttavaa ja avointa huudella tiktokissa kuinka on mielenterveysongelmainen eikä sitä pidä hävetä.
Jos on joku täysin syrjäytynyt ja toimintakyvytön psykoosipotilas niin sellaisen pitää tajuta olevansa täysi saasta eikä kuulu ihmisten pariin.
Ite oot täysi saasta, etkä kuulu ihmisen pariin... et ees ansaitsis elää noin ilkeillä jutuilla. Missä se vitn tasa-Arvo hoi?! Nekin on täysin samanarvoisia kuin säääääää lehhhhmmääää
Ymmärsin viestin jollain tavalla karkeana esityksenä miten täällä yhteiskunnassa toimitaan. Jos olet epäviehättävä et voi olla yhtä kuin ongelmasi mutta jos olet viehättävä sulle lopulta sataa loputtomasti sympatiapisteitä .. vaikka kauniita vihataan niin kyllähän heitä myös puolustetaan vaikka millaisia olisivat koska kauniita ovat. Ketä kiinnostaisi joku helv.vendi 15 v jos hän ei olis ollut viehättävä.. ei oikeesti ktn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja pitäisi myös tarkemmin määritellä, mikä on mielenterveysongelma. Esimerkiksi persoonallisuushäiriö ei ole sairaus.Onko persoonallisuuden kehityksen häiriintyminen mielenterveysongelma? Ongelmat voidaan ratkaista, mutta persoonallisuuden muuttaminen on hidasta.
Ihmiset odottaa jotain järisyttävää muutos leikkiä asioissa jotka ei ole mitään muovailuvahaa.
Nimimerkki7 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Niin, ja pitäisi myös tarkemmin määritellä, mikä on mielenterveysongelma. Esimerkiksi persoonallisuushäiriö ei ole sairaus.Onko persoonallisuuden kehityksen häiriintyminen mielenterveysongelma? Ongelmat voidaan ratkaista, mutta persoonallisuuden muuttaminen on hidasta.
Ihmiset odottaa jotain järisyttävää muutos leikkiä asioissa jotka ei ole mitään muovailuvahaa.
Niin ja vielä jatkaisin vaikka ei pidäkään hävetä en pidä tätä suuntausta että diagnooseja heitellään arkikielessä todella paljon.. järkyttävästi huudellaan ota lääkkeet mee hoitoon vaikka kyseessä olis ennemminkin pelkkä reaktio. Ei monestikaan ihminen halua toisille hyvää , hoito sana monesti voidaan lukea melko usein että sut pitäis vaan eristää ja lääkkeiden ottamista tarjotaan aivan kaikkeen ,koska tuo vastaus tai reagointi ei ollut normaalia niin sanotusti. Asenne ei ole muuttunut 50 luvulta mihinkään
On vaikeaa keskustella kun ne asenteet ovat jumittuneita vanhanaikaisia sekä eristäviä että vahingollisia.
On aivan normaalia elämää, että ei olla onnellisia ja riekuta ilosta kokoa ajan. Meillä on vielä kansan melankoolisuuden takia jo sellainen risti, että kaikesta pitää masentua.
Ei kukaan ole "onnellinen", eikä tarvitsekaaan.
Psykiatrit ovat kauhuissaan, kun vastaaotolle tulee ihmisiä vaatimaan hoitoa tai lääkettä kun masentaa.
(on oikeita mielisairaukssia kuten skitsofrenia, joka vaatii tietysti hoitoa).
Tämmöistä se elömä vain on. Jos ei ole kurjaa, niin varsinkin voi pelätä että kurjaksi muuttuu.
Kun kaikki asiat ovat hyvin, sitten voi pelätä ja masentua mistä tahansa, mitä "voi" tapahtua.
Kerran yhdessä seurueessa, jossa ihan iloisesti juteltiin ja naurettiin, yksi nainen sanoi, että häntä oikeastaan ahdistaa ja jännittää se iloinen meno.
Kaikki alkoivat kertoa, että sama tunne sitten näytti olevan tuttua kaikille. Ihan kuin olisi ollut jossain terapieaistunnossa, kun ihmiset kertoivat ahdistuksestaan joistain asioista. Yleisintä oli sellainne peko, että ollakseen "normaali" on näyteltävä iloista vaikkei olekaan.
Jos olisi kuten hunajamäyrä, niin sellainen nahka kyllä estäisi masennusta. Mutta koska olemme mitä olemme, niin ahdistutaan, mutta ei anneta sen viedä kokonaan elämästä nauttimista.
Minä häpeän. On sos tilanteiden pelkoa, ahdistusta, kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaikeaa masennusta. Tuntuu että olen heikompi kun en "kestä" elämää vaan olen sairas ja heikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään.
Useissa psyk sairauksissa perinnöllisyys on paljon suurempaa kuin syövissä ja silti mt-ongelmaisiin suhtaudutaan terveydenhuollossakin usein niin, että he ovat itse syyllisiä sairauteen, ja jos ovat jo saaneet hoitoa x kertaa sen on riitettävä ja jos ei riitä, syy on potilaan. Uusiutuneeseen syöpään saa kuitenkin hoitoa lukemattomia kertoja potilasta syyllistämättä.
Koko systeemi siis luo häpeää mt-potilaille ja mielestäni sitä vastaan pitää taistella kaikin tavoin. Ensimmäinen askel on se, ettei yksinkertaisesti suostu häpeämään, koska ei ole mitään syytä.
ei niinkään perinnöllisyys vaan lapsuuden aikaiset kokemukset. Kun kukaan ei ole riittävän vahva katkaisemaan toksisen kasvatuksen kierrettä.
Perinnöllisyys, se äiti/isä on ollut huonosti voipa mt, se periytyy.
Vierailija kirjoitti:
On aivan normaalia elämää, että ei olla onnellisia ja riekuta ilosta kokoa ajan. Meillä on vielä kansan melankoolisuuden takia jo sellainen risti, että kaikesta pitää masentua.
Ei kukaan ole "onnellinen", eikä tarvitsekaaan.
Psykiatrit ovat kauhuissaan, kun vastaaotolle tulee ihmisiä vaatimaan hoitoa tai lääkettä kun masentaa.
(on oikeita mielisairaukssia kuten skitsofrenia, joka vaatii tietysti hoitoa).
Tämmöistä se elömä vain on. Jos ei ole kurjaa, niin varsinkin voi pelätä että kurjaksi muuttuu.
Kun kaikki asiat ovat hyvin, sitten voi pelätä ja masentua mistä tahansa, mitä "voi" tapahtua.
Kerran yhdessä seurueessa, jossa ihan iloisesti juteltiin ja naurettiin, yksi nainen sanoi, että häntä oikeastaan ahdistaa ja jännittää se iloinen meno.
Kaikki alkoivat kertoa, että sama tunne sitten näytti olevan tuttua kaikille. Ihan kuin olisi ollut jossain terapieaistunnossa, kun ihmiset
Olisko jopa niin että elämän vaatimukset jollain tapaa vääristää ajattelua ja mieltä🤔.. aina johonkin suuntaan pitäis mielistellä että olis se hyvä tyyppi.. kyllä sellanen pakkopositiivisuus on todella kauhua
Ei ole, enkä ole tavannut vielä elämässäni ketään, jolla ei olisi psyykkeen kanssa jotain ongelmaa. Toiset vain tunnistavat ne paremmin kuin toiset. Toisilla se myös näyttäytyy erilailla kuin toisilla. Me olemme heikkouksiemme kanssa yhdessä. Sen kun me ihmiset tajuaisimme.