Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni vanhempi ihminen ei voi myöntää, että he saivat joitakin asioita helpommalla kuin nykyajan nuoret?
20.09.2025 |
Vakituiset työpaikat monesti jopa ilman koulutusta, jatkuva nousukausi ja vaurastuminen, yhteiskunnan palvelut paranivat, vakaus ja ennustettavuus oli selviö..
Näihin verrattuna nykyaikana mennään ihan toiseen suuntaan. Mutta koskaan en ole kuullut iäkkäämpien tätä myöntävän. He alkavat aina siilipuolustukseen.
Mitä se on heiltä pois jos joskus myöntäisivät että kävipä meillä tuuri? Ei heiltä niitä eläkkeitä viedä pois jos ne sitä pelkää.
Kommentit (130)
Jos myöntää että itse sai asiat helpommalla niin ei voi enää haukkua nykynuoria pullamössöksi tai pitäytyä oman erinomaisuuden illuusiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä myönnän, että en ole koskaan ollut työtön enkä enkä ole käynyt työvoimatoimistossa. Minulla on 26- vuotiaasta saakka ollut vakivirka. Nyt olen jo eläkeläinen ja ikää puolivälissä 80. Erittäin köyhistä oloista olen. Muistan kyllä nälän tunteen ja sen, kun ei ollut talvikenkiä jne. Lainan turvin opiskelin lukion jälkeen kaksi toisiansa täydentävää ammattia. Tuolloin lukio oli maksullinen, myös ruoka maksoi. Kesätöitä olen tehnyt 12-v saakka, mm kotiapulaisena, kaupassa, siivoojana jne. Avainsana minun elämässäni oli työ ja se että oli olemassa ns eläkevirkoja. Nykynuorille tälläinen tärkeä elämän perusjuttu on tuntematon asia. Aina vaan pätkätöitä pätkän perään. Mites siinä perheen perustat ja kodin ostat. Ja kun lapsia ei synny, niin kohta ovat päiväkodit ja koulut ison leikkauksen alla. Orpo , mietipä sitä.
Myös nykyiset nuoret työikäiset kiipeää koko ajan paikasta toiseen. Ovat levottomia. Etsivät vihreämpää oksaa koko ajan. Se harmittaa, kun kukaan ei tiedä mitään mitään.
Olen syntynyt v. 1950. Asuin maalla pikkukylässä, linja-autot kulkivat muutaman kilometrin päästä aamuin ja illoin. Kotona ei ollut autoa. Töihin mentiin usein polkupyörillä tai kävelylenkin. Töihin tosiaan pääsi helpommin, itse olin koulun ohessa 14-vuotiaasta ja sitten vakituisesti myöhemmin.
Palkat olivat tosi pieniä, eläkettä alkoi kertyä vasta 23-vuotiaana. Kaikki työt kelpasivat, maalla oli silloin vielä rengin- ja piianpaikkoja esimerkiksi. Monet olivat ruoka- ja asumispalkalla, saivat pienen "hame- ja tupakkarahan", senkin joutui usein pyytämään kun isännät tai emännät tahallaan vitkuttelivat maksua. Eläkettä se tuskin kerrytti, ei ilmoitettu mihinkään, raha annettiin käteen.
Tehtaisiin pääsi myös, mutta työt olivat raskaita, lomia ja vapaita ei ollut kuten nyt ja lauantaisin tehtiin töitä. Työura aloitettiin nuorena ja ihan alhaalta, pikkuhiljaa saattoi päästä etenemään, kaikki eivät sitäkään koskaan. Eli juuri niitä nykyisin hyljeksittyjä "paskatöitä" joutui tekemään aluksi ainakin. Naiset miltei aina.
Ihmisvoimin tehtiin paljon, miltei kaikki työt kotona, mukavuuksia ei ollut. Töissäkin kehittyneempi automaatio tuli vasta joskus paljon myöhemmin. Oli metsureita käsisahalla töitä tehden ja tukkipöllit nostettiin saksilla käsin hevospeleille. Jne.
Osin ennen saattoi olla helpompaa. Mutta kaikki työt olivat raskaampia, työolot huonompia, kotiolot vaatimattomia ja ei ollut teknisiä apuvälineitä kuten nyt. Puhun nyt maalaisista ja pikkupaikoista koska isommista kaupunkioloista en ennen tiennyt. Opiskelu oli usein tarkoitettu parempien perheiden lapsille ja nuorille. Oppikoulu ja asuminen tai kulkeminen maksoivat, sekin rajoitti. Myös usein vanhemmat kehoittivat menemään töihin ja tienaamaan omat menonsa. Kotiin maksettiin ruokarahaa omasta palkasta jos kotona asui. Vuokra vei ison osan pienestä palkasta jos asui muualla vuokralla.
Hyvin niukasti oltiin ja elettiin, ainakin vaatimattomasta kodista lähtöisin ollessa. Toisaalta elämä oli jotenkin mukavampaa kuin nyt, koska ihmiset olivat keskenään enemmän tekemisissä, ei tuijotettu vain puhelinta kun tavattiin.
Lapsilisä oli 1974 kun sain ensimmäisen lapsilisän 3/1974. Oli 250 mk kolmelta kuukaudelta eli 1000 nk vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä sukupolvea suotta kutsuta ahneeksi sukupolveksi.
Onnekas pikemminkin kuin ahne. Sodat olivat takana, nousukausi jatkui pienin keskeytyksiin vuosikymmenestä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 90-luvun alussa saanut töitä sen helpommin. Oli paha lama. Vasta Nokian nousun aikaan 95 lähtien asiat alkoivat näyttää valoisammalta. Ja toisaalta: osaavatko nuoret arvostaa, mitä kaikkea ovat saaneet kuten ilmaisen varhaiskasvatuksen ja koulutuksen, koulupsykologin palvelut jne. Luulenpa, etteivät.
Lunkia oli lappaa kolmivuorossa vaneria kuivauskoneeseen tai pois. Naisten töitä. Miehet kärräsi trukilla. Tai vaatetustehtaassa urakalla työntää saumaa koneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyään on aivan ylimitoitetut elintaso-odotukset verrattuna kaikkiin aikaisempiin aikakausiin.
Tämä koskee tietenkin kaikkia ikäluokkia nykyajassa, ei vaan nuoria.
Kasarillakin kun elettiin "juppiaikaa" ei tullut kenellekään mieleenkään, että pitäisi päästä matkustelemaan ulkomaille monta kertaa vuodessa. Vaatimatonta juppiaikakin oli nykyaikaan verrattuna.
Noin se on. Jokainen haluaa kaikkea ostaa.
Osa heistä, jotka eivät kykene kunnon uraan (esim ovat tulleet muualta), alkavat jengiläisiksi ja saavat sitä kautta rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Rakentakaa itse parempi yhteiskunta älkääkä aina vain kitiskö somessa ja palstoilla.
No harvapa teistäkään on tehnyt mitään muuta kuin äänestänyt ja paiskinut töitä. Tänä päivänä niitä töitä on vain harvoille ja valituille vaikka olisi kuinka monta ammattitutkintoa hyvin suoritettuna ja työhalut valtavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakentakaa itse parempi yhteiskunta älkääkä aina vain kitiskö somessa ja palstoilla.
Infra on jo rakennettu. Jäljellä ylläpito ja jaskan jauhaminen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilisä oli 1974 kun sain ensimmäisen lapsilisän 3/1974. Oli 250 mk kolmelta kuukaudelta eli 1000 nk vuosi.
Taitaa olla ostovoimaltaan suunnilleen sama kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä on tekeville löytynyt. Se ei kuitenkaan ole asia, josta tiettyä sukupolvea pitää syyllistää. Nämä vanhemmat sukupolvet ovat olleet rakentamassa tätä maata ja yhteiskuntaa. Heidän maksamillaan veroilla on kustannettu ne asiat mitkä nykyään rapautuvat, kuten kunnollinen terveydenhuolto. Omilla tuloillaan he ovat myös talonsa ja mökkinsä maksaneet.
He ovat myös olleet sukupolvi, joka ei ole valittanut joka asiasta, heitä ei ole kasvatettu laiskottelemaan vaan arvostamaan työtä ja vaivannäköä.Lähtökohdat ovat olleet monella, ainakin maaseudulla asuneilla, hankalammat kuin nykyisillä lapsilla ja nuorilla. On ollut isossa perheessä sähköttömässä pikkumökissä asuneita, sekä niitä jotka ovat ennen kouluunlähtöä tehneet navettatyöt vanhempiensa kanssa ja kesätkin ovat sujuneet maatilan töitä tehdessä. Niitä, joilla useiden kilometrien koulumatka on taitett
75-80-vuotiaat???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halunnut lähteä ruotsiin, oli pakko. Täällä minulla on velaton omistusasunto. Lapsena keräsin puolukoita että sain kengät. Olen syntynyt 1953.Missä minun kultalusikkani oli?
Ei missään. Kaltaisiasi on suuret joukot tässä maassa. Mitään ei ole saanut ilmaiseksi.
Tämä kysymys oli nuorille, jotka väittävät että olen joku lottovoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pääsivät todella helposti töihin, tällaista kauheaa massatyöttömyyttä ei ollut! Ja eläke kertyi mukavasti. Ja pääsi eläkkeelle jo alle 60-vuotiaina!
Paskaa puhut. Jotkut ammattiryhmät pääsivät. Itse olen suuria ikäluokkia ja pääsin eläkkeelle 64 vuotiaana loispaikasta, eli valtiolta.
Omat vanhempani pääsi eläkkeelle 59- ja 61-vuotiaina. Appivanhempani pääsi samoihin ikiin. Ammatit laidasta laitaan. Kyllä tässä on ihan selvä muutos tapahtunut. Oma eläkeikä 68.
Minulle ei kertynyt eläkettä lainkaan alle 23 vuotiaana tehdystä työstä, jota tein todella paljon opiskelujen ohessa. Mm. siivosin vessoja, tehtaita, jaoin lehtiä aamuyöstä jne. Noista olisi kertynyt mukavasti eläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pääsivät todella helposti töihin, tällaista kauheaa massatyöttömyyttä ei ollut! Ja eläke kertyi mukavasti. Ja pääsi eläkkeelle jo alle 60-vuotiaina!
No, en ole vielä eläkkeellä, eikä nuorena tehtyä työtä lasketa eläkkeeseen. Sen aikainen hallitus päätti niin.
Niinpä! Itse aloitin työelämässä 16v ja eläke lähti kertymään 23v. Siinä meni monta vuotta "hukkaan".
Ilman sodan kokenutta sukupolvea ja sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea meillä ei olisi hyvinvointivaltiota. Nykypäivän nuoret eivät vain ymmärrä minkä työn nuo kaksi sukupolvea on tehnyt. Se työmoraali ja tahtotila parantaa omaa maata on ollut valtava.
Nykypäivän nuoria kun työpaikalleni tulee töihin, niin työmoraalista ei tietoakaan. Pidetään puolen tunnin vessataukoja puhelimen kanssa, näsäviisastellaan ylimielisesti vastaukseksi, kahden tunnin työtä tehdään kaksi päivää, kun hoputetaan niin rutistaan kuinka väsyttää. Jos aikaisemmilla sukupolvilla työmoraali olisi ollut yhtä surkealla tasolla, niin meillä ei todellakaan olisi hyvinvointivaltiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että sotu-tunnus tuli voimaan vasta 1964-vuonna? Vanhempani käytännössä rakensivat nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan, jonka Orpo nyt romuttaa. Ennen sitä et syönyt, jos et tehnyt mitä tahansa riistotyötä. Olen kiitollinen nyt tällä "kestävyysvajeelle" ja "ongelmajätteelle" - ja pyydän nöyrästi anteeksi itsekkyyttämme hoitaa teidät kunnialla hautaan.
Sinä se jaksat uhriutua.
Oletko siis sitä mieltä, että nykyaikana nuorilla on kaikki helpompaa? Että 2020-luku on esim työelämän vaatimusten ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta helpompaa kuin esim 1980-luku? Ei todellakaan ole. Kaikki menee päin honkia. Nuorilla ei ole töitä, jos on, ne on pätkätöitä. Omaa asuntoa ei meinaa saada ostettua millään, jatkuvat vaatimukset töissä lisääntyy jne. 80-luvulla kaiken maailman ruuvinpyörittäjätkin sai duuneja, nykyään ne on jossakin työkokei
En tiedä, mitä duuneja "ruuvinpyörittäjäkin" saivat. Pitkä koulutus ainakin minulta vaadittiin todistuksineen omaan työhöni.
Kasarilla oli tulevaisuudenuskoa kyllä ja työpaikkoja sai. Työtahti oli leppoisa.
Ysärillä alkoi lama ja tehostamiset.
Mua säälittää nykynuoret eniten siinä, että heidät on uhrattu noiden addiktoivien laitteiden armoille.
Youtubelapsuus vaikuttaa niin ankealta verrattuna kaikkiin niihin elämyksiin, joita itse sai kirjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan myönnä jossain määrin kyllä. Työpaikan varmasti sai helpommin , ei ollut 600 hakijaa per duuni, mutta ei sinne minun kokemukseni mukaan kävelty. En tunne ketään , joka olisi näin tehnyt . Olen syntynyt 50- luvulla. Yo- tutkinnon jälkeen 1 välivuosi , jonka olin pakollisessa etukäteisharjoittelussa . 3 vuotta opiskelua , 2 viimeistä vuotta töissä opiskelun ohella samassa paikassa. Asuin kotona. Valmistumisen jälkeen edelleen sama työpaikka, vakinaistamista odotin pari kolme vuotta enkä mm.uskaltanut edes yrittää raskautta. Lapsi 1 v päiväkotiin ja töihin, näin tekivät kaikki.
Taloudellisesti ? En rypenyt rahassa . Se , että minulla nyt eläkkeellä on omistusasunto ja kesämökki ei ole pääsääntöisesti omaa ansiotani vaan 30- luvulla syntyneiden vanhempieni ( alempaa keskiluokkaa jos kategorisoida pitää).Heiltä sai myös lapseni sekä aineellista että aineetonta hyvää. Jo
Mun bruttoeläkkeeni on 1300 e/kk. Paljonko sä haluat siitä? Sen, minkä viet, haen tt-tukena ja se menee sinulta veroina😂
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä sukupolvea suotta kutsuta ahneeksi sukupolveksi.
Tässä vastaus AP:n kysymykseen, miten itse reagoisit tuollaiseen syyllistämiseen? Ei kukaan ole volinut valita syntymäaikaansa. Ja sitten se, että jokaista siivoojaa ja bussikuskia syyllikstetään poliitikkojen tekemistä päätöksistä. Käsi sydämelle, kun äänestät, paljonko itse mietit, mitä valintasi vaikuttaa tulevien lastenlastesi elämään? Niinpä.
Jokaisella sukupolvella on haasteensa, suuret ikäluokat esim. kasvoivat yhteiskunnassa, jonka elintaso oli paljon alempi kuin nykyään, sitä eivät nuoremmat tahdo muistaa. Mitä teitä auttaa vanhempienne ja isovanhempienne solvaaminen, ei mitään.
Olen "sitä" sukupolvea. Opiskelin opintolainalla ja hanttihommia vapaa-ajoilla tehden kuusi vuotta. Asuin kampuksella soluasunnossa kolmen muun kanssa. Valmistuin, tulin valituksi. Tein alallani pitkän uran, jolloin maksoin opintolainaani pois. Postissa tuli eläkepäätös. Mitä olen ahnehtinut?