Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni vanhempi ihminen ei voi myöntää, että he saivat joitakin asioita helpommalla kuin nykyajan nuoret?
20.09.2025 |
Vakituiset työpaikat monesti jopa ilman koulutusta, jatkuva nousukausi ja vaurastuminen, yhteiskunnan palvelut paranivat, vakaus ja ennustettavuus oli selviö..
Näihin verrattuna nykyaikana mennään ihan toiseen suuntaan. Mutta koskaan en ole kuullut iäkkäämpien tätä myöntävän. He alkavat aina siilipuolustukseen.
Mitä se on heiltä pois jos joskus myöntäisivät että kävipä meillä tuuri? Ei heiltä niitä eläkkeitä viedä pois jos ne sitä pelkää.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
minä kuulun tuohon sukupolveen, mitä kuvailet.
Minusta taas tästäkin vanhemmat saivat todella helpolla lähes kaiken.
Ai sodassa olleet ihmiset? Älä jaksa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä voin myöntää päässeeni helpolla. Olin ollut muutamassa lyhytaikaisessa työssä mutta pysyvän työpaikan (yli 30 vuotta) sain puhelinsoiton perusteella. Siitä sitten eläkeputkeen jossa ehdin olla yli viisi vuotta ansiosidonnaisella. Täytyy sanoa, että hyvä tuuri on minulla käynyt, mitäpä tuota kieltämään.
Kiitos tästä rehellisyydestä. On virkistävää että joku edes myöntää tämän. Ja mukavia eläkepäiviä sinulle ihan vilpittömästi toivotan.
Vierailija kirjoitti:
Miten se sinua auttaisi, vaikka myöntäisivätkin?
Miksi nuorempi sukupolvi ei myönnä, että vanhemmalle sukupolvelle monet asiat olivat paljon vaikeampia kuin nykyisin??
Riippuu sukupolvesta! Minun vanhemmat syntyneet 40-luvulla ja vakituiset työt ilman koulutusta. Sitten työn ohessa käyneet koulutuksia. Minä kasari nuorena pääsin lapsenlikaksi ja myöhemmin kotipalveluun töihin. Vasta 1998 sote uudistusta ja vaadittiin vähintään kodinhoitajakoulutusta. Lähihoitajat aloittivat taivaltaan. Kyllä ollaan helpolla päästy. Myöhemmin luin lähihoitajaksi ja vakityö on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidän ansiostaanhan se yhteiskunta kehittyi. Ei se itsestään taphtunut. Se sukupolvi on jo iäkästä, joten vika on nykyisissä ihmisissä, jos kaikki menee alaspäin. Meidän pitäisi hoitaa homma, eikä vikistä. Terv. yx laiskuri.
Äp päp. Se yhteiskunta luotiin heidän vanhempiensa toimesta.
----TÄMÄ!!
Nykyistä voi muuttaa paremmaksi, jos saa läskiperseensä irti sohvasta. On lukuisia puolueita, jotka nimenomaan tähtäävät parempaan ja reilumpaan maailmaan eikä taantuvaan natsidystopiaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi moni nuorempi ei voi myöntää, että ne vanhemmat on joutuneet tekemää myös todella paljon töitä elääkseen/tullakseen toimeen. Että jos jotain helpompaa on ollut, niin monin verroin myös vaikeampaa.
Suojatyöpaikoissa ne ovat olleet. Ei mitään tulosvastuuta ja jonkun sairaanhoitajan työ 1980 on ollut paaaaaljon helpompaa kuin 2025.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on ilkeää edes puhua vanhemmista ikäluokista noin, vaikka olen keski-ikäinen ja samat ongelmat kuin nuorilla. Kyllä. Olen sairas ja se on vaikuttanu valintoihini ja epäonnistumisiini. Kenenkää vihaaminen ei edesauta tätä maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Heidän ansiostaanhan se yhteiskunta kehittyi. Ei se itsestään taphtunut. Se sukupolvi on jo iäkästä, joten vika on nykyisissä ihmisissä, jos kaikki menee alaspäin. Meidän pitäisi hoitaa homma, eikä vikistä. Terv. yx laiskuri.
Se nousukausi oli pitkälti Kekkosen ansiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pääsivät todella helposti töihin, tällaista kauheaa massatyöttömyyttä ei ollut! Ja eläke kertyi mukavasti. Ja pääsi eläkkeelle jo alle 60-vuotiaina!
No, en ole vielä eläkkeellä, eikä nuorena tehtyä työtä lasketa eläkkeeseen. Sen aikainen hallitus päätti niin.
25 vuotiaasta eteenpäin lasketaan.
Miksi nuoret eivät pääse töihin.
Omat -80 luvulla syntyneet lapseni ovat olleet töissä 16 v, lähtien.
Opiskelujen kesälomalla työssä ja vakipaikat valmistuttua.
Samoin sisarustensa ja muiden läheisten jälkikasvu ovat työssä.
Olisiko teillä peiliin katsomisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi moni nuorempi ei voi myöntää, että ne vanhemmat on joutuneet tekemää myös todella paljon töitä elääkseen/tullakseen toimeen. Että jos jotain helpompaa on ollut, niin monin verroin myös vaikeampaa.
Puhutko nyt siis jostain ennen sotia syntyneistä? Jostain syystä moni nyt eläkeiän kynnyksellä oleva sanoo tahdin olleen paljon leppoisampi aiemmin, puhumattakaan siitä miten paljon stressivapaampaa työnteko ja elämä sen myötä silloin oli. Ei mitään jatkuvaa yt uhkaa, vaan jos töitä ei ollut, niin siellä on esimerkiksi maalattu lattioita yms. Unohtamatta vuokratöitä, tuota löysää hirttoköyttä missä suurta osaa työläisistä nykyään roikotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi se kun toinen vanhempi kuoli, niin toinen halusi jäädä asumaan leskenoikeudella taloon, torpaten kaikki myyntiehdotukset. Nyt on laiminlyönyt kiinteistöä niin että se on purkukuntoinen hometalo. Kiva periä sitten tällainen pommi.
vm77
Kieltäydy perinnöstä. Helppoa.
Se oli silloin kunnossa, kun toinen vanhemmista kuoli eli tuli jo perintönä. Tuo asumisoikeus on syvältä.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pääsivät todella helposti töihin, tällaista kauheaa massatyöttömyyttä ei ollut! Ja eläke kertyi mukavasti. Ja pääsi eläkkeelle jo alle 60-vuotiaina!
Paskaa puhut. Jotkut ammattiryhmät pääsivät. Itse olen suuria ikäluokkia ja pääsin eläkkeelle 64 vuotiaana loispaikasta, eli valtiolta.
joka sekin on 6 vuotta aikaisemmin kuin me 70-luvulla ja jälkeen tulemme pääsemään (jos pääsemme) lisäksi saat reilusti enemmän eläkettä per maksettu eläkemaksueuro kuin me tulemme saamaat. Me emme saa edes omiamme pois kun ottaa huomioon menetetyn pääomantuoton.
Kyllä minun eläkeikä on 68v, ei 70.
vm-71
Mun äiti myöntää:
on usein puhunut kuinka teini-ikäisestä lähtien vaan käveli töihin. Työt eivät olleet näin kuormittavia kuin nykyisin.
Lapsilisä ja opintotuki olivat suhteessa isommat. Palvelut olivat paremmat: lääkärille pääsi ja esim. lastenhoitoon sai kodinhoitajan, jos vanhempi sairastui.
Asuntolainan korot sai vähentää verotuksessa. Oli vuorotteluvapaat ja Aslak-kuntoutukset... Eläkkeelle pääsi aikaisin.
Äidin mukaan parasta kuitenkin oli eläminen yhteiskunnassa, jossa oli tulevaisuudenuskoa. Oli kuulemma helpompi tehdä lapsia, kun oletus oli, että heilläkin tulee menemään hyvin.
Äiti tuntee suurta sympatiaa meitä nuorempia ja varsinkin nykynuoria ja lapsia kohtaan, sillä meillä on asiat paljon huonommin kuin heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en penskana joutunut marjametsään, koska asuimme kaupungissa. Monet ikäiseni ovat kertoneet, että kesälomalla piti kerätä X-määrä marjoja jo ihan pienenä. Vähän isompana mentiin töihin. Kaikki osallistuivat perheen elättämiseen. Ruokapöydässä oli, mitä oli. Jos nirdoilit - olit nälässä.
Miten suhdanteita voi kutsua ahneudeksi. Ahneus on ihan muuta, Sellaista mitä vaatii itselleen toisten kustannuksella. Eihän kukaan voi itse määrätä, millaiseen maailmanaikaan ja tilanteeseen syntyy. Kyllä varmaan monet asiat olivat suurille ikäluokille helpommin saatavilla, kuten juurikin työpaikat, mutta omaa ansiotamme tai ahneutta se ei todellakaan ollut. Suomi nyt vain sattui olemaan sotien jälkeen sellaisessa vaiheessa. Silloin otettiin kaikki työ vastaan, ei valikoitu, usein aloitettiin lähetin tai apulaisen töistä ja siitä pikkuhiljaa noustiin. Elinolosuhteet olivat paljon vaatimattomampia kuin nykyään, asuttiin alivuokralaisina, ei matkusteltu eikä ollut tietoakaan mistään merkkivaatteista. Kyllä elämässä silloinkin oli haasteita, vaikka muuta luulette. Uskoisin lisäksi, että tältä sukupolvelta valuu perintöinä omaisuutta nuoremmille polville, siitä vauraudesta, mitä on kertynyt. Tämä vastakkainasettelu ja järjetön syyttely on todella täysin asiatonta.
Millä tavalla olisi sitten pitänyt noissa olosuhteissa elää, kieltäytyä töistä, vai miten?
En halunnut lähteä ruotsiin, oli pakko. Täällä minulla on velaton omistusasunto. Lapsena keräsin puolukoita että sain kengät. Olen syntynyt 1953.Missä minun kultalusikkani oli?
Vierailija kirjoitti:
Miten suhdanteita voi kutsua ahneudeksi. Ahneus on ihan muuta, Sellaista mitä vaatii itselleen toisten kustannuksella. Eihän kukaan voi itse määrätä, millaiseen maailmanaikaan ja tilanteeseen syntyy. Kyllä varmaan monet asiat olivat suurille ikäluokille helpommin saatavilla, kuten juurikin työpaikat, mutta omaa ansiotamme tai ahneutta se ei todellakaan ollut. Suomi nyt vain sattui olemaan sotien jälkeen sellaisessa vaiheessa. Silloin otettiin kaikki työ vastaan, ei valikoitu, usein aloitettiin lähetin tai apulaisen töistä ja siitä pikkuhiljaa noustiin. Elinolosuhteet olivat paljon vaatimattomampia kuin nykyään, asuttiin alivuokralaisina, ei matkusteltu eikä ollut tietoakaan mistään merkkivaatteista. Kyllä elämässä silloinkin oli haasteita, vaikka muuta luulette. Uskoisin lisäksi, että tältä sukupolvelta valuu perintöinä omaisuutta nuoremmille polville, siitä vauraudesta, mitä on kertynyt. Tämä vastakkainasettelu ja jär
Ahneudeksi se muuttui siinä vaiheessa, kun teidän piti päästä liian aikaisin eläkkeelle. Eläkeikää nostettiin vasta teidän jälkeenne. Ahneutta on myös se, ettei edes suurimmista eläkkeistä suostuta leikkaamaan yhteiskunnan hyväksi.
Nykyään ei ole mitään lähetin tai apulaisen töitä. Kyllä tuollaiset helpot työt kelpaisivat myös nykynuorille, mutta kun niitä ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Heidän ansiostaanhan se yhteiskunta kehittyi. Ei se itsestään taphtunut. Se sukupolvi on jo iäkästä, joten vika on nykyisissä ihmisissä, jos kaikki menee alaspäin. Meidän pitäisi hoitaa homma, eikä vikistä. Terv. yx laiskuri.
Paljolti siitä syystä, että olivat valmiita nielemään ylpeytensä. Jos olisi nykyiseen tapaan jeesusteltu rssien ikävyydestä sotakorvausten maksamisen jälkeen, niin olisi kasvu loppunut lyhyeen.
Lisäksi naisia ja panoja sai huomattavasti helpommin. Ainoa huono puoli vanhassa oli 2000-2010 osakemarkkinoilla vallinnut laskukausi, jota kutsittiin "lost decade".
Puhut siis jotain 1930-40-luvulla syntyneistä. He ovat nyt 80-90-vuotiaita. 70-luvulla töihin piti olla koulutus, mutta miesmerkonomi saattoi kohota pankinjohtajaksi. 60-luvulla syntyneistä ilman koulutusta pääsi töihin vain johonkin sekatyömieshommaan. Toimistotöihin piti olla vähintään opistotason merkonomi, merkantit pääsi myyjiksi.