Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni vanhempi ihminen ei voi myöntää, että he saivat joitakin asioita helpommalla kuin nykyajan nuoret?
20.09.2025 |
Vakituiset työpaikat monesti jopa ilman koulutusta, jatkuva nousukausi ja vaurastuminen, yhteiskunnan palvelut paranivat, vakaus ja ennustettavuus oli selviö..
Näihin verrattuna nykyaikana mennään ihan toiseen suuntaan. Mutta koskaan en ole kuullut iäkkäämpien tätä myöntävän. He alkavat aina siilipuolustukseen.
Mitä se on heiltä pois jos joskus myöntäisivät että kävipä meillä tuuri? Ei heiltä niitä eläkkeitä viedä pois jos ne sitä pelkää.
Kommentit (846)
Omat vanhempani opiskelivat yliopistossa 60-luvulla, toinen asui kotona, toinen alivuokralaisena hellahuoneessa kahden muun kanssa. Opiskelujen ohessa tehtiin töitä, samoin kesät painettiin töitä (ja kaikki työ kelpasi). Itse opiskelin yliopistossa 90-luvulla, asuin solukämpässä kahden muun kanssa. Töitä tehtiin iltaisin sekä kesät (kaikki kelpasi).
Nykyisin soluasuminen ei kelpaa, ei edes perusyksiö. Pitää olla tiskikoneet ym. Opiskelujen ohessa ei voi tehdä töitä, kun on raskasta eikä mieluista työtä löydy. Kesällä pitää olla vähintään 1-2kk lomaa, jotta palautuu raskaasta lukuvuodesta. Töitä olisi, mutta kun kaikki työ ei kelpaa näille nykyisille parikymppisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ite nuori ja musta tässä ei oo kyse vain sukupolvien erosta. Vanhemmat sukupolvet saa joitain asioita helpommalla ja nuoremmat taas toisia asioita.
Esim terapia. Jollain keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla se on edelleen sellainen tabu, ettei voi kuvitella edes harkitsevansa. Ja sitten vaikka voisi kuvitella itsensä sinne niin ainakin kelan myöntämään psykoterapiaan pääsee paljon helpommin jos on nuori ja mielellään korkeakoulutettu ns. "tulevaisuuden toivo" jolla vielä työura edessäpäin versus esim. joku vanha, työttömäksi jäänyt ja kohta eläköitymässä oleva äijä jostain peräkylältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pääsivät todella helposti töihin, tällaista kauheaa massatyöttömyyttä ei ollut! Ja eläke kertyi mukavasti. Ja pääsi eläkkeelle jo alle 60-vuotiaina!
Paskaa puhut. Jotkut ammattiryhmät pääsivät. Itse olen suuria ikäluokkia ja pääsin eläkkeelle 64 vuotiaana loispaikasta, eli valtiolta.
Omat vanhempani pääsi eläkkeelle 59- ja 61-vuotiaina. Appivanhempani pääsi samoihin ikiin. Ammatit laidasta laitaan. Kyllä tässä on ihan selvä muutos tapahtunut. Oma eläkeikä 68.
Nykyiset iäkkäät eivät voi mitään sille, että heitä nuoremmat eivät perustaneet perhettä tai saa tarpeeksi lapsia, jotta yhteiskunta
Aika hupaisaa. Yleensä syytetään että suuret ikäluokat eivät tehneet lapsia ja nyt taas heidän suuret lapsilaumansa olivat heitteillä. Kasvatin lapset vuokralähiössä, kyllä siellä lapsistaan jokainen huolehti, vaikka kouluikäisillä se avain olikin. Lähiön piha ei nyt niin iso alue ole. Paljon oli muuten monenlaisia kerhoja, kaupunki, srk, muita yhdistyksiä ja ne oli ilmaisia , se oli hyvää 70-luvussa.
Minä kasvoin tuollaisessa vuokralähiössä avainkaulalapsena. Oletko kysynyt mitä lapsesi teki päivät pitkät? Me mm. kiipeilimme kerrostalojen katoilla, käytimme junasiltoja oikotienä, leikimme hylätyllä myllyllä ja autiotaloissa, pengoimme kaikki häkkivarastot (opettelimme tiirikoimaan lukot), kävimme omenavarkaissa, ajoimme pikkupyörillä jopa 20km päähän, teini-iän koittaessa joimme itsemme alkoholimyrkytykseen pakkasessa pussikaljasta, liftasimme,,,
Ja voin kuvitella miten vanhempamme ylpeilee kasvatuksellaan nyt. 😂 Eivät he tienneet mitään. Tuurilla selvittiin hengissä aikuisuuteen ja ollaan sitten hoidettu traumojamme osa psykiatrilla, osa alkoholilla ja osa vaan yrittämällä unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, asiantuntijatyö ja hyvät palkat ilman mitään lisäopintoja, varaa matkustella ja ostaa kaupasta mitä haluaa. Asioita, jotka eivät ole nykynuorille usein edes mahdollisia.
Ollaanpa rehellisiä. Nykyään noita kaiken maailman pikkupomoja, pikkupomon pomoja, asiantuntijoita yms on ihan valtavasti enemmän kuin aiemmin oli, eikä niiden välillä etenemiseen monesti tarvita kuin työkokemusta. Ei niistä suhteessa toki makseta yhtä paljon enemmän kuin joskus menneisyydessä, mutta ei se yleneminen Suomessa edelleenkään vaadi jotain lisäkoulutusta joka askeleella, ainakaan vielä.
Tein töitä asiantintijoiden avustajana, eli pikku konttoristina. Kyllä ne asiantuntijat olivat ihan kouluja käyneitä siihenkin aikaan, insinöörejä, ekonomeja. Joitain pystymetsäpomoja saattoi olla, työntutkijat alansa kursseja käyneet, mutta voinhan minäkin kehua että olin vaikka mapituksen asiantuntija kansakoulupohjalta jos tahtoisin itseäni korostaa ja unohtaa että kyllä terävä pää oli hyvin koulutettua.
Esim ikäiseni naapurin pojat maalta, kumpikin diblomi-insinöörejä, nyt 80 v.
Katsotaan vaikka ikäluokkani tunnettuja politiikkoja, kaikilla akateeminen koulutus.
Ihan turhaa horinaa että enää suuret ikäluokat olisivat nousseet joksikin terävän pään herraksi kansakoulupohjalta.
"Suuret ikäluokat ovat suurimpia voittajia vain sen vuoksi, että he lähtivät niin köyhistä oloista. Heidän syntyessään Suomi oli vielä maatalousyhteiskunta ja valtaosa suurista ikäluokista syntyi maaseudulle. Niille tiloille, joilla oli pari hehtaaria maata ja lehmä tai pari. Käytännössä elettiin omavaraistalouksissa. Miehet saattoivat käydä metsätöissä, pohjoisessa myös uitoissa ja asutummilla seuduilla osan vuodesta rakennuksilla. Pätkätyöt eivät ole mikään nykyajan keksintö.
Tästä on tultu hurjasti ylöspäin. Olen syntynyt 60-luvulla ja minäkin olen paljon, paljon parempituloinen kuin vanhempani koskaan olivat. 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden on vaikeaa tehdä vastaavaa nousua omiin vanhempiinsa nähden. Ollaan tultu tilanteeseen, missä osa pärjää paremmin ja osa huonommin kuin omat vanhempansa".
Tämä on totta. Köyhistä oloista on lähdetty ja usein pientilalla oli lapsiakin kymmenen kieppeillä. Pakko oli osallistua tilan töihin, mihin nyt kukakin kykeni. Ja pientä lisäansiota hankittiin jo lapsena myös naapurin pelloilla ja metsissä.
Onhan omat lapseni vierailleet silloisessa lapsuudenkodissani, mutta heidänkin on vaikea kuvitella sitä puutetta, ahtautta ja alkeellisia oloja, missä elimme.
Ja nyt, kun vanhana katselen taaksepäin, ajattelen kiitollisuudella miten suuren harppauksen koko Suomi on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pääsivät todella helposti töihin, tällaista kauheaa massatyöttömyyttä ei ollut! Ja eläke kertyi mukavasti. Ja pääsi eläkkeelle jo alle 60-vuotiaina!
Paskaa puhut. Jotkut ammattiryhmät pääsivät. Itse olen suuria ikäluokkia ja pääsin eläkkeelle 64 vuotiaana loispaikasta, eli valtiolta.
Omat vanhempani pääsi eläkkeelle 59- ja 61-vuotiaina. Appivanhempani pääsi samoihin ikiin. Ammatit laidasta laitaan. Kyllä tässä on ihan selvä muutos tapahtunut. Oma eläkeikä 68.
Nykyiset iäkkäät eivät voi mitään sille, että heitä nuoremmat eivät perustaneet p
KYllä, tiesin mitä lapseni tekivät. Minulla oli kunnianhimoa heitä kohtaan . Harrastuksissa, jalkapalloseurassa, jääkiekkoseurassa. Häpeän sanoa mutta kaverit oli tarkkaan valittuja.
Mieheni oli keskeytymättömässä kolmivuorotöissä. Oli siis enimmäkseen iltapäivisin kotona. Neljä aamua, kaksi vapaata, neljä iltaa, kaksi vapaata, neljä yötä, kolme vapaata, neljä aamua jne.
90-luvulla muuten SOL-laivasiivoojat olivat pääasiassa kan*tasuomalaisia opiskelijoita, ei taida siellä enää suomalaisia näkyä. Muita töitä, mitä opiskelijat tekivöt kesäisin / iltaisin olivat mm. pikaruokapaikat, siivoushommat, mansikanpoiminta (sai kuulemma hyvän tilin, kun painoi hommia sen sesonkiajan), varastotyöt jne.
Nuo työt taitavat olla ehdoton nou nou nykyajan opiskelijoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö Ap että elämäänsä voi muuttaa jos on aivot millä ajatella. Ei ole mikään pakko tehdä niinkuin jokaikinen sukupolvi toisensa perään. Voi ajatella tehdä asioita eri tavalla niin voi saavuttaa saman mitä aiemmat ikäryhmät.
Mutta Ap on selvästi idiootti eikä omaa aivoja ja on syntymästään laiska. Ei laiskuudella ja jatkuvalla itkemisellä netissä saavuta yhtään mitään mikä parantaisi elintasoa elämässä. Helvetin velliperse sukupolvet, kun ovat tottuneet siihen että muut tekee työn ja he vain kerää ansiot muilta omaan taskuun.
Huomaatko että tuhoat täysin oman argumenttisi sekoamalla päästäsi ja aloittamalla syyttelyn?
Lapsukaiset alkakaapas laittaa luukkuihinne kalterit, uhootte siihen malliin että edestänne löydätte. "Perillisiä" maailmalta saattaa tunkea sisään ovista ikkunoista ja vievät viimeisetkin siemenperunat. Kaikkihan me olemme samanarvoisia ;D
Minä luontan vielä siihen, että omilla lapsillani on paitsi järkeä, myös sydän paikallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani opiskelivat yliopistossa 60-luvulla, toinen asui kotona, toinen alivuokralaisena hellahuoneessa kahden muun kanssa. Opiskelujen ohessa tehtiin töitä, samoin kesät painettiin töitä (ja kaikki työ kelpasi). Itse opiskelin yliopistossa 90-luvulla, asuin solukämpässä kahden muun kanssa. Töitä tehtiin iltaisin sekä kesät (kaikki kelpasi).
Nykyisin soluasuminen ei kelpaa, ei edes perusyksiö. Pitää olla tiskikoneet ym. Opiskelujen ohessa ei voi tehdä töitä, kun on raskasta eikä mieluista työtä löydy. Kesällä pitää olla vähintään 1-2kk lomaa, jotta palautuu raskaasta lukuvuodesta. Töitä olisi, mutta kun kaikki työ ei kelpaa näille nykyisille parikymppisille.
Niin siis minäkin olen asunut soluasunnossa, käynyt kesätöissä, tehnyt sitä ja tätä. Silti olen maisterina joutunut kohtaamaan työttömyyttä ja köyhyyttä. En nyt ole varma ymmärtääkö kaikki tätä ap:n pointtia. Kyse ei ollut siitä onko joku ollut marjametsässä lapsena, vaan siitä miten se aikuisten todellisuus on muuttunut ja mahdollisuudet kaventuneet. Joku yksittäinen köyhyyden kokemus on pisara meressä, kyse on siitä mitä se elämä on ollut aikuisena, mitä se on nyt. Onko se edelleen köyhyyttä? Suurimmalti osin ei. Mutta on otettava huomioon, että monille nuorille se köyhyys ja työttömyys voi jäädä pysyväksi olotlaksi, koska töitä ei vaan enää ole. Eikä nousukautta.
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä he sai helpommalla? jos nykyajan nuoret kuvittelee että enen vanhaan oli kaikki helpompaa niin kyllä on ysteiskunta hemmotellut tyhmäksi. Ennen tehtiin töitä raskasta ja pitkää työpäivää. Opiskelujen ohella Asuttiin alivuokralaisina. Syötiin mihin oli varaa. En usko että kukaan vonkui juuri tukien perään. siihen aikaa vaan ihmisille oli itsestään selvää että mikään ei tule ilmaiseksi tai helpolla. Eikä vaan valitettu koko ajan. Asioita tehtiin ja nykyään vaan puhutaan.
Sinulla ei ole minkäänlaista kykyä laajempien, yhteiskunnallisten kokonaisuuksien analysointiin. Sinä ajattelet vain omaa kokemustasi, etkä suostu käsittämään yhteiskunnallista muutosta, jonka ansiosta yrittäminen ja ahkeruus ei enää riitäkään. Tässä sinulla tulee se oikosulku aivoihin, kuten niin monella muullakin. Olet sinänsä aika tyypillinen ikäluokkasi edustaja, olettaen että olet suunnilleen 1940/50-lukujen taitteessa syntynyt.
Luepas joskus vaikka ikäluokkasi edustajan Sixten Korkmanin tekstejä. Hän on koulutettu mies, taloustieteilijä, joka osaa vetää yhteen isoja linjoja. Hän on huolissaan nuorten ikäluokkien mahdollisuuksista, koska käsittää asiat laajemmassa mittakaavassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pillua ainakin sai paljon helpommalla. Oli lavatanssit ja saatilla sai tai sitten ei. Nyt pitää olla ensitreffit alttarilla, maajussille morsian, tinderit, temptation island ja vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pääsivät todella helposti töihin, tällaista kauheaa massatyöttömyyttä ei ollut! Ja eläke kertyi mukavasti. Ja pääsi eläkkeelle jo alle 60-vuotiaina!
Paskaa puhut. Jotkut ammattiryhmät pääsivät. Itse olen suuria ikäluokkia ja pääsin eläkkeelle 64 vuotiaana loispaikasta, eli valtiolta.
Omat vanhempani pääsi eläkkeelle 59- ja 61-vuotiaina. Appivanhempani pääsi samoihin ikiin. Ammatit laidasta laitaan. Kyllä tässä on ihan selvä muutos tapahtunut. Oma eläkeikä 68.
Nykyiset iäkkäät eivät voi mitää
KYllä, tiesin mitä lapseni tekivät. Minulla oli kunnianhimoa heitä kohtaan . Harrastuksissa, jalkapalloseurassa, jääkiekkoseurassa. Häpeän sanoa mutta kaverit oli tarkkaan valittuja.
Mieheni oli keskeytymättömässä kolmivuorotöissä. Oli siis enimmäkseen iltapäivisin kotona. Neljä aamua, kaksi vapaata, neljä iltaa, kaksi vapaata, neljä yötä, kolme vapaata, neljä aamua jne.
Kovin on ajat muuttuneet, jos vuokralähiön lapsilla oli varaa harrastaa jääkiekkoa.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä sukupolvea suotta kutsuta ahneeksi sukupolveksi.
Johan on rumaa tekstiä; ei kutsuttu ahneeksi vaan ahkeraksi sukupolveksi. Kaikki piti ansaita työllä + kotityöt, ynnä vanhusten/lastenhoito päälle. Monilla oli myös omat kasvimaat ja kerättiin metsistä sienet ja marjat, jotka myös säilöttiin. Vaatteet olivat äitien ompelemia heidän vanhoista vaatteista, joko käsin tai poljin Singerillä. Ei käyty Hesessä syömässä, vaan kotona leivottiin joka viikko isoja määriä kanelipullaa, kuivakakkuja, leipää ja karjalanpiirakoita, että riitti koko viikoksi.
Maaseudulla naisilla oli myös navettahommat aamuin/illoin, heinätyöt, viljankorjuu, kasvimaat, kanalat ymym. Sama rumba myös viikonloppuisin.
Ap, koitahan edes yksi viikko toimia noin!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pääsivät todella helposti töihin, tällaista kauheaa massatyöttömyyttä ei ollut! Ja eläke kertyi mukavasti. Ja pääsi eläkkeelle jo alle 60-vuotiaina!
Paskaa puhut. Jotkut ammattiryhmät pääsivät. Itse olen suuria ikäluokkia ja pääsin eläkkeelle 64 vuotiaana loispaikasta, eli valtiolta.
Omat vanhempani pääsi eläkkeelle 59- ja 61-vuotiaina. Appivanhempani pääsi samoihin ikiin. Ammatit laidasta laitaan. Kyllä tässä on ihan selvä muutos tapahtunut. Oma eläkeikä 68.
&nb
Kun kaksi kävi töissä oli vara maksaa harrastusmaksuja. Tosin ne eivät olleet niin kalliit kuin myöhemmin iltatähden 90-luvulla. Emmehän saaneet edes kunnallista päivähoitoa tulojen takia.
Vuokralla asutaan kun lapsuuskodista ei ole saatu alkupääomaa ja silloin ei saanut asuntolainaa ilman säästöjä. Vuokralla asuminen ei tarkoita sosiaalista huono-osaisuutta.
Esitit oikeen vahvan kliseen vuokralla asujista. Kyllä meilläkin myöhemmin on ollut omistusasunto, perinkin palasen suomalaista metsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä he sai helpommalla? jos nykyajan nuoret kuvittelee että enen vanhaan oli kaikki helpompaa niin kyllä on ysteiskunta hemmotellut tyhmäksi. Ennen tehtiin töitä raskasta ja pitkää työpäivää. Opiskelujen ohella Asuttiin alivuokralaisina. Syötiin mihin oli varaa. En usko että kukaan vonkui juuri tukien perään. siihen aikaa vaan ihmisille oli itsestään selvää että mikään ei tule ilmaiseksi tai helpolla. Eikä vaan valitettu koko ajan. Asioita tehtiin ja nykyään vaan puhutaan.
Sinulla ei ole minkäänlaista kykyä laajempien, yhteiskunnallisten kokonaisuuksien analysointiin. Sinä ajattelet vain omaa kokemustasi, etkä suostu käsittämään yhteiskunnallista muutosta, jonka ansiosta yrittäminen ja ahkeruus ei enää riitäkään. Tässä sinulla tulee se oikosulku aivoihin, kuten niin monella muullakin. Olet sinänsä aika tyypillinen ikäluokkasi edustaja, olettaen että olet
Eri, mutta kuulehan, analysoi ihan rauhassa näitä yht.kunnan kokonaisuuksia, muista kuitenkin, että olet vastuussa itsestäsi ja sopeutumisestasi ny-kyi-siin olosuhteisiin, että pystyt elättämään itsesi.
Ap olisi voinut määritellä tarkemmin, mitä hän tarkoittaa sanomalla "vanhempi ihminen".
Itse olen syntynyt -67, matalapalkkaisiin töihin (nyk.paskaduuni) pääsi helposti ollessani parikymppinen. Asuntolainaa sai melko helposti, jos vain oli vakituinen työpaikka.
Sitten alkoi 90' luvun lama, lainankorot nousi 18%, "vakituinen" työpaikka meni konkurssiin, pankki ulosmittasi asunnon ja möi sen pilkkahintaan. Velkaa korkealla korolla jäi maksettavaksi viideksitoista vuodeksi, eli talo meni mutta velat jäi.
Vaikka silloin töihin pääsi jo nuorena, ei eläkettä kuitenkaan alkanut kertyä vasta kuin 23-vuotiaana.
Vertailu ennen/nykyään on melko turhaa. Ei se elämä helppoa ollut nuorille silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä sukupolvea suotta kutsuta ahneeksi sukupolveksi.
Johan on rumaa tekstiä; ei kutsuttu ahneeksi vaan ahkeraksi sukupolveksi. Kaikki piti ansaita työllä + kotityöt, ynnä vanhusten/lastenhoito päälle. Monilla oli myös omat kasvimaat ja kerättiin metsistä sienet ja marjat, jotka myös säilöttiin. Vaatteet olivat äitien ompelemia heidän vanhoista vaatteista, joko käsin tai poljin Singerillä. Ei käyty Hesessä syömässä, vaan kotona leivottiin joka viikko isoja määriä kanelipullaa, kuivakakkuja, leipää ja karjalanpiirakoita, että riitti koko viikoksi.
Maaseudulla naisilla oli myös navettahommat aamuin/illoin, heinätyöt, viljankorjuu, kasvimaat, kanalat ymym. Sama rumba myös viikonloppuisin.
Ap, koitahan edes yksi viikko toimia noin!!!
Kasarilla vielä perunalastut olivat sellaisia, mitä vanhemmat ostivat pari kolme kertaa vuodessa suurimpina juhlapäivinä. Ei ollut mitään viikottaista mässyttelyä. Viikkorahalla sai pienen karkkipussin, ellei halunnut rahoja säästää. Piloille hemmoteltu sukupolvi ja aina vain pahemmaksi tuntuu menevän, kun lapsilla on eismerkiksi varaa heitellä kilpaa iphoneja asfalttiin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pääsivät todella helposti töihin, tällaista kauheaa massatyöttömyyttä ei ollut! Ja eläke kertyi mukavasti. Ja pääsi eläkkeelle jo alle 60-vuotiaina!
Massatyöttömyys? Vuonna 2025 työttömyysprosentti on noin 9,5. Vuonna 2015 se oli 9,4. Vuonna 2005 se oli 7,5. Vuonna 1995 se oli 15,4.
30 vuodessa se on puolittunut. Olen 90-luvun nuori ja takaan, että moni asia on nykyään paremmin. Erona vain se, että 90-luvulla oltiin sinnikkä eikä syytelty muita.
Niin mitä he sai helpommalla? jos nykyajan nuoret kuvittelee että enen vanhaan oli kaikki helpompaa niin kyllä on ysteiskunta hemmotellut tyhmäksi. Ennen tehtiin töitä raskasta ja pitkää työpäivää. Opiskelujen ohella Asuttiin alivuokralaisina. Syötiin mihin oli varaa. En usko että kukaan vonkui juuri tukien perään. siihen aikaa vaan ihmisille oli itsestään selvää että mikään ei tule ilmaiseksi tai helpolla. Eikä vaan valitettu koko ajan. Asioita tehtiin ja nykyään vaan puhutaan.