Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin moni vanhempi ihminen ei voi myöntää, että he saivat joitakin asioita helpommalla kuin nykyajan nuoret?
20.09.2025 |
Vakituiset työpaikat monesti jopa ilman koulutusta, jatkuva nousukausi ja vaurastuminen, yhteiskunnan palvelut paranivat, vakaus ja ennustettavuus oli selviö..
Näihin verrattuna nykyaikana mennään ihan toiseen suuntaan. Mutta koskaan en ole kuullut iäkkäämpien tätä myöntävän. He alkavat aina siilipuolustukseen.
Mitä se on heiltä pois jos joskus myöntäisivät että kävipä meillä tuuri? Ei heiltä niitä eläkkeitä viedä pois jos ne sitä pelkää.
Kommentit (846)
"Ikäluokat pienenee ja opiskelija-asuntojakin tarvitaan vähemmän. Jos samaan tilaan saa riittävän määrän opiskelija-asuntoja myös yksiönä niin sama kai se on muuntaa ne yksiöiksi. Todella monet vanhat opiskelija-asunnot puretaan kyllä ihan vain sen takia, että monet rakennukset on tulleet elinkaarensa päähän. 70-luvun rakentaminen on osittain niin huonolaatuista, ettei hyödytä alkaa korjaamaan. Betonit korkkaa irti raudoituksesta ym."
Kun puhutaan veronmaksajien rahoista, niin olisikohan se pikkuisen edullisempaa rakentaa soluasuntoja kuin jokaiselle erikseen oma asunto? Mm. keittiövarusteet ja kylpyhuone-vessat maksavat maltaita, jos ne tehdään jokaiselle erikseen eikä useille käyttäjille yhteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani opiskelivat yliopistossa 60-luvulla, toinen asui kotona, toinen alivuokralaisena hellahuoneessa kahden muun kanssa. Opiskelujen ohessa tehtiin töitä, samoin kesät painettiin töitä (ja kaikki työ kelpasi). Itse opiskelin yliopistossa 90-luvulla, asuin solukämpässä kahden muun kanssa. Töitä tehtiin iltaisin sekä kesät (kaikki kelpasi).
Nykyisin soluasuminen ei kelpaa, ei edes perusyksiö. Pitää olla tiskikoneet ym. Opiskelujen ohessa ei voi tehdä töitä, kun on raskasta eikä mieluista työtä löydy. Kesällä pitää olla vähintään 1-2kk lomaa, jotta palautuu raskaasta lukuvuodesta. Töitä olisi, mutta kun kaikki työ ei kelpaa näille nykyisille parikymppisille.
Niin siis minäkin olen asunut soluasunnossa, käynyt kesätöissä, tehnyt sitä ja tätä. Silti olen maisterina joutunut kohtaamaan työttömyyttä ja köyhyyttä. En nyt ole varma ymmä
Kuka on pakottanut opiskelemaan maisteriksi?Se on oma valinta.Vielä pari vuotta sitten esim.lähihoitajan töihin löytäneelle maksettiin 500e ja vaikka siivoojaksi tai ravintola-alalle pääsi todella helposti.
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi voinut määritellä tarkemmin, mitä hän tarkoittaa sanomalla "vanhempi ihminen".
Itse olen syntynyt -67, matalapalkkaisiin töihin (nyk.paskaduuni) pääsi helposti ollessani parikymppinen. Asuntolainaa sai melko helposti, jos vain oli vakituinen työpaikka.
Sitten alkoi 90' luvun lama, lainankorot nousi 18%, "vakituinen" työpaikka meni konkurssiin, pankki ulosmittasi asunnon ja möi sen pilkkahintaan. Velkaa korkealla korolla jäi maksettavaksi viideksitoista vuodeksi, eli talo meni mutta velat jäi.
Vaikka silloin töihin pääsi jo nuorena, ei eläkettä kuitenkaan alkanut kertyä vasta kuin 23-vuotiaana.
Vertailu ennen/nykyään on melko turhaa. Ei se elämä helppoa ollut nuorille silloinkaan.
Itse -66 ja valmistuin yliopistosta työttömäksi v. 1993. Suoritin sen yleisimmän erikoistumisalan yliopistossa 1995-96 ja sen jälkeen on töitä riittänyt, tosin vaati koko perheen kanssa kolme muuttoa vuoden-kahden välein, ennenkuin vakiinnuimme entiselle kotipaikkakunnallemme. Nyt tosin veetuttaa sen verran asiakkaiden käytös, yleissivistymättömyys oma tietotekninen osaamattomuuteni, että voisin jäädä eläkkeelle vaikka saman tien.
Nykysysteemissä ihmetyttää se, että porukkaa syötetään sänkyyn. Silloin 1980- luvulla ei tarvinnut nuoren olla montaakaan kuukautta työttömänä, kun tuli työhönosoitus. Palkka ei ollut kaksinen, mutta oli töitä, jotka sitten saattoivat mahdollistaa uusia töitä. Suomalaisilta kiristetään tukia, mikä periaatteessa oikein olisikin, mikäli olisi töitä tarjolla. Pyytämättä tulleet saavat tekemättä mitään, mitä aikansa kuluksi rötöstelevät ja halveksivat kaiken maksajia, enemmän kuin lähtömaissaan kokopäivätöissä. Me ollaan hävitty tää peli. Mitä sitten, kun maksajat loppuvat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi se kun toinen vanhempi kuoli, niin toinen halusi jäädä asumaan leskenoikeudella taloon, torpaten kaikki myyntiehdotukset. Nyt on laiminlyönyt kiinteistöä niin että se on purkukuntoinen hometalo. Kiva periä sitten tällainen pommi.
vm77
Siihen on syynä Suomen järjetön ja vanhanaikainen laki, joka antaa lesken jäädä asumaan loppuiäksi. Kannattaa olla yhteydessä kansanedustajiin ja alkaa lobata asian muttamiseksi.
Minkälainen persreikä kunnioittaa vanhempiaan niin vähän, että haluaa ajaa vanhempansa kodistaan saadakseen itse rahallista hyötyä?
-eri
Säälittää tälläisen vanhemmat,kasvatus on täysin epäonnistunut.
Lasten kannattaisi humpuukin sijaan tutustua historiaan, omaan sukuunsa ja juuriinsa. Jos sukuaan ei siedä, kirjasto on hyvä paikka.
Ei kakkia kirjoja ole vielä kaatopaikalla kyörätty, kirjastoissa on varmasti lukemattomia kirjoja tallella.
Ehkä pahin tuska, kateus ja kauna helpottaa, kun avaatte kirjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ompas nuoret kovia uhriutumaan, itsesään sääliviä reppanoita, kaikki on vaan aina muitten syytä. 30v molemmin puolin jää joka vuosi enemmän eläkkeelle joiden tällä hetkellä kuuluisi niitä töitä tehdä, mutta onhan sekin tietenkin muitten syytä.
Ja arvatkaapas, mikä on pitkän aikavälin seuraus tästä kaikesta: Venäjän tarvitsee vain odottaa. Se pystyy tulevaisuudessa valtaamaan Suomen varsin helposti ilman ponnistelua. Kun ei 3-kymppiset kykene perheellistymään, niin maa tyhjenee ihmisistä, siis niistä ihmisistä jotka ehkä olisivat halukkaita maata puolustamaan. Ne vähät ihmiset jotka täällä tulevaisuudessa ovat, ovat niin heikkoja ja tyhmiä etteivät kykene kykene puolustautumaan, kun mitään muutakaan ei osata eikä jakseta. Muualta tulleet pakenevat Ruotsin sosiaaliturvan piiriin heti kun rajalla ensimmäisen kerran alkaa paukkua.Loput jää kansanmurhan syövereihin. Kamala, mutta täysin itse ansaittu kohtalo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani opiskelivat yliopistossa 60-luvulla, toinen asui kotona, toinen alivuokralaisena hellahuoneessa kahden muun kanssa. Opiskelujen ohessa tehtiin töitä, samoin kesät painettiin töitä (ja kaikki työ kelpasi). Itse opiskelin yliopistossa 90-luvulla, asuin solukämpässä kahden muun kanssa. Töitä tehtiin iltaisin sekä kesät (kaikki kelpasi).
Nykyisin soluasuminen ei kelpaa, ei edes perusyksiö. Pitää olla tiskikoneet ym. Opiskelujen ohessa ei voi tehdä töitä, kun on raskasta eikä mieluista työtä löydy. Kesällä pitää olla vähintään 1-2kk lomaa, jotta palautuu raskaasta lukuvuodesta. Töitä olisi, mutta kun kaikki työ ei kelpaa näille nykyisille parikymppisille.
Niin siis minäkin olen asunut soluasunnossa, käynyt kesätöissä, tehnyt sitä ja tätä. Silti olen maisterina joutunut kohtaamaan työttömyyttä ja köyhyyttä. En nyt ole varma ymmä
Olen elänyt köyhyydessä lapsuuden kodissani, opiskeluajat, työuran alun ja 90-luvun laman. 2000-luvun puolella tilanne kohdallani viimein koheni ja voin sanoa kuuluvani keskiluokkaan. Minusta vaikuttaa siltä, että nykyään eniten valittaa alle kolmekymppiset ymmärtämättä, että siinä iässä moni aikaisemmistakin sukupolvista on ollut köyhä vaikka sitten eläkeiän kynnyksellä on vihdoin päässyt tilanteeseen, jossa jokaista euroa ei tarvitse laskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten syyllistetään vanhempia ikäluokkia. Vähän aikaa sitten maahan muuttajia. Niin vain se Stubbin poikakin sai työpaikan eli kyllä se on paljon kiinni siitä, kenen jälkeläiseksi satut syntymään ja onko sinulla suhteita.
En oikein keksi oikeasti mitään, mitä olisin oikein helpolla saanut. Itse en ainakaan ole päässyt mihinkään työpaikkaankaan helpolla. On kirjoittanut lukusia hakemuksia ja hakenut useita työpaikkoja. Olen kärsinyt asunnottomuudesta ja asunut asunnoista, joista on pitänyt maksaa osan vuokrasta pimeästi. Olen kärsinyt lapsettomuudesta ja käynyt kalliissa lapsettomuushoidoissa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kuin nykyiset nuoret aikuiset olisivat luovuttaneet. Ei katsota tulevaisuuteen, vaan valitetaan menneistä. Huolestuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kannattaisi humpuukin sijaan tutustua historiaan, omaan sukuunsa ja juuriinsa. Jos sukuaan ei siedä, kirjasto on hyvä paikka.
Ei kakkia kirjoja ole vielä kaatopaikalla kyörätty, kirjastoissa on varmasti lukemattomia kirjoja tallella.
Ehkä pahin tuska, kateus ja kauna helpottaa, kun avaatte kirjan.
Kannattaa aloittaa Päätalon Iijoki sarjasta, jonka alkupuoli kertoo tavallisen kansan elämästä maaseudulla. Vaikka Päätalon syntyi 1919, niin maaseutu ei paljon ollut muuttunut ennen suurten ikäluokkien syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Luepas joskus vaikka ikäluokkasi edustajan Sixten Korkmanin tekstejä. Hän on koulutettu mies, taloustieteilijä, joka osaa vetää yhteen isoja linjoja. Hän on huolissaan nuorten ikäluokkien mahdollisuuksista, koska käsittää asiat laajemmassa mittakaavassa".
Arvostan kyllä Sixten Korkmania, mutta kyllähän hänkin nuo tekstinsä kirjoittelee sosiaalidemokraattisten lasien läpi ;) ja on naimisissa vasemmistolaisittain ajattelevan naisen kanssa.
Mitä väliä sillä on, saivatko jotain helpommalla vai eivät? Ja mitä väliä sillä on, myöntävätkö he sen vai eivät? Eri aikoina on eri haasteet; eri sukupolvet saavat jotain helpommalla, joku muu on kovemman takana. Mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mitä tästä on hyötyä, jos ruikuttaa tällaista. Tosiaan pitäisi taistella, eikä antaa periksi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Minä ainakin myönnän. Ennen sai lähes kaiken tarvittavan omalta maatilalta, kaupasta tarvittiin vain suola ja kahvi. Nykyisin täytyy kaikki hakea marketeista. Palkkatyötä tehneet pääsivät nuorena hyvälle eläkkeelle. Maalaiset pääsivät vaivaistaloihin. Nykyisin täytyy työskennellä paljon vanhemmaksi ja saa arvioni mukaan noin 30 prosenttia leikattua eläkettä, jos elää niin vanhaksi. Kyllä ennen oli kaikki tosiaan helppoa ja paremmin. Eikö Sinua yhtään nyt nauratakaan?
Vierailija kirjoitti:
"Ikäluokat pienenee ja opiskelija-asuntojakin tarvitaan vähemmän. Jos samaan tilaan saa riittävän määrän opiskelija-asuntoja myös yksiönä niin sama kai se on muuntaa ne yksiöiksi. Todella monet vanhat opiskelija-asunnot puretaan kyllä ihan vain sen takia, että monet rakennukset on tulleet elinkaarensa päähän. 70-luvun rakentaminen on osittain niin huonolaatuista, ettei hyödytä alkaa korjaamaan. Betonit korkkaa irti raudoituksesta ym."
Kun puhutaan veronmaksajien rahoista, niin olisikohan se pikkuisen edullisempaa rakentaa soluasuntoja kuin jokaiselle erikseen oma asunto? Mm. keittiövarusteet ja kylpyhuone-vessat maksavat maltaita, jos ne tehdään jokaiselle erikseen eikä useille käyttäjille yhteisiä.
Ja jos opiskelijoita on vähemmän, tarvitaan vähemmän rakennuksia veronmaksajien piikkiin (ja velaksi). Ei se opiskelijamäärän pieneneminen tarkoita, että sama - ja itse asiassa jatkuvasti suureneva - rahamäärä pitäisi syytää yhä hulppeampaan asumiseen harvemmille.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin myönnän. Ennen sai lähes kaiken tarvittavan omalta maatilalta, kaupasta tarvittiin vain suola ja kahvi. Nykyisin täytyy kaikki hakea marketeista. Palkkatyötä tehneet pääsivät nuorena hyvälle eläkkeelle. Maalaiset pääsivät vaivaistaloihin. Nykyisin täytyy työskennellä paljon vanhemmaksi ja saa arvioni mukaan noin 30 prosenttia leikattua eläkettä, jos elää niin vanhaksi. Kyllä ennen oli kaikki tosiaan helppoa ja paremmin. Eikö Sinua yhtään nyt nauratakaan?
Eläkeikä oli 65. Kansaneläkeikä edelleen.
Todellakaan ei ollut helppoa.1060 syntyneenä 90- luvun lama vei työpaikat,Ruotsiin muutettiin kun oli pakko.Maasutu sitoutui kun ei ollut millä elää.Tiukkaaoli kun perhettä perusti.
En väitä ,että nykynuorilla olisi helppoa .Mutta ei ollut meilläkään tuolloin.Työttömyysturva ja sosiaalityötä eivät silloin auttaneet.Opintoja jäi kesken kun ei ollut varaa.
En tiedä mitä tässä vanhemmalla sukupolvella tarkoitetaan, sodanjälkeistä vaiko heidän lapsiaan. Oman lapsuuden ja nuoruuden aikaan sai mennä minne halusi ja tehdä mitä halusi, mutta jos kovin kurittomaksi alkoi, niin silloin alkoi remmi laulamaan, eikä päässyt ruokapöytään.
Alue: Aihe vapaa
Samanlainen elämä avainkaulalapsena oli minulla ja monella muulla.Ei jäänyt traumoja eikä tarvitse alkoholia.Erikoista että tälläisestä aika tavallisesta lapsuudesta jää traumoja jollekin?