Metatyö vie opettajien voimia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen oikeusturvaa se on kun opettaja laittaa wilmaan, että oppilas soitti reippaasti rumpuja tunnilla? Sitten ymmärtäisin tämän oikeusturvan, jos viesti kuuluisi, että oppilas heitti oppitunnilla opettajaa rummuilla.

 

Arvosanaan vaikuttaa tuntityöskentely.

eli jos esim kokeiden keskiarvo on 7,5 ja oppilas ei tee tunneilla mitään, arvosana on 7.

 

jos on wilmamerkintöjä passiivisuudesta, ne turvaavat sen opettajan oijeusturvan, jos huoltaja alkaa riidellä.

tämä on lukuaineissa ysillä ihan välttämätöntä.

Mutta kukaan ei valvo, perustuvatko merkinnät todellisuuteen. Lapseni sai merkinnän, että sanoi pahasti toiselle. Sanoi, koska toinen löi ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yyyyy yyy pari viikkoa 10 viikon kesälomasta ja vielä useampi viikko syyslomaan. Sitä ennen pitää jaksaa vielä monta nelituntista työpäivää, joih8n ei mahdu kuin vartti taukoa aina 45 min välein

Näin mäkin kuvittelin kun alalle hain. Lyhyet päivät ja pitkät lomat! Välkät menee kasvatuskeskusteluiden, muiden ongelmien selvittelyiden tai muiden, yleensä negatiivisten asioiden parissa. Kerran-pari viikossa voi ehtiä kahville. Nelituntisia päiviä ei taida kukaan kollega tehdä, koska ei niitä tunteja oikein kylmiltään voi mennä pitämään... 

Menepä vaikka hoitotyöhön ja tee siellä oikeasti se täysi päivä ilman taukoja. 

Kun niitä tunteja suunnittelee, ehtii kiskoa vaikka pannullisen kahvia. 

Hoitotyössä kuitenkin ne työt jää sinne työpaikalle, kun työpaikan oven sulkee. Opettajalla ne kulkee kotiin mukaan. Aika harva kun koko työpäiväänsä tekee siellä koulun seinien sisäpuolella. Aika monta opettajaa olen itse nähnyt vaikkapa harrastuspaikalla koenipun tai tietokoneen kanssa tekemässä töitä sillä aikaa, kun oma lapsi harrastaa. Työpäivänsä jo tehnyt hoitaja saa sen ajan vaikka itse urheilla tai käydä kahvilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIelestäni tässä käytettiin metatyö-termiä väärin. Ko. tehtävät, kuten  myös tuntien suunnittelu jne. ovat ihan oikeaa opettajan työtä.

Tuntien suunnittelu ja opetus, toki. Oppilastietojärjestelmien hallinnointi ei niinkään.

Tiedonkeruu oppilaista/oppilastietojärjestelmien hallinnointi? Olisiko tämä koko nykyisen koululaitoksen ja ammattikasvattajien työn raison dêtre, ei niinkään ihmisen kasvun ja hyvinvoinnin kannalta keskeisten tietojen ja taitojen opetus ja oppiminen?

Minä olen ollut opena 25 vuotta. Ilmiantakaa koulu, jossa saa neljän tunnin työnteolla palkan. Olen heti käytettävissä… itse en enää Suomeen palattuani aio hakeutua koulun puolelle töihin. Työ ei lopu tekemällä ja aina uusia vaatimuksia tulee lisää. Vanhemmat ovat hätää kärsimässä oman kullannuppunsa kanssa kotona ja kun opella on samoja riiviöitä 24-28 luokassa yksin opetettavana, niin ope valittaa turhasta. Minä suosittelen kaikkia, joita open työ kahdehduttaa, niin kantsii käydä kokeilemassa. Onneksi en enää työskentele Suomessa, vaan maassa, jossa lapset kunnioittaa opettajia….

En nykyään enää arvosta opettajia. Suurin osa tykkää kiusata lapsia ja vanhempia esim Wilman kautta. Opettajat ovat sellaisia sairaita kiusaajia että huhhuh.

Onko niitä wilma merkintöjä pakko tehdä muulloin kuin jos oikeasti on jotakin tärkeää, kannattaako edes joka riskauksesta tehdä. Liika virka intoisuus kostautuu. 

Vierailija kirjoitti:

Onko niitä wilma merkintöjä pakko tehdä muulloin kuin jos oikeasti on jotakin tärkeää, kannattaako edes joka riskauksesta tehdä. Liika virka intoisuus kostautuu. 

Kyllä täytyy. 

Tässä maassa on ihan valtavasti ihmisiä, joiden mielestä opettajan työ on maailman kevyin ja helpoin homma. Money for nothing. Miksi nämä ihmiset käyttävät energiansa jollain palstalla kirjoitteluun sen sijaan että hakeutuisivat itse noihin hommiin?

Olen myös opettanut 25 vuotta. Ennen riitti opettaminen. Nyt pitäisi olla vastuussa kaikesta.

 Nykyään oppilaat ovat tyypillisesti poissa noin sata tuntia vuodessa, monet jopa 300. Sitten opettajien pitäisi keksiä, miten saadaan edelleen kasit todistukseen. Pidetään loputtomia palavereita. Opettajille kilahtelee spostiin jatkuvasti ilmoituksia, että nyt valvontaluokkasi oppilas nönnönnöön poissaolot ovat ylittäneet rajan x. Ja sitten on pakko soittaa kotiin, puhua oppilaan kanssa, kutsua koolle moniammatillinen työryhmä. Hääräät ja hääräät ja tulos on, että nyt on taas sitä flunssaa ollut. Kyllä on aivan saatanan sairaita lapsia nykyään ja meidän aina jotain tehdä. Pidetään tukiopetusta pelleille, jotka ovat viimeiset 2 vuotta teettäneet läksyt tekoälyllä ja olleet yhdeksästä koukuvuodesta poissa kaksi vuotta (eli 200 tuntia joka vuosi).

Ja näille irvileuoille, jotka täällä sanovat, että miksi teette, niin tiedoksi, että nämä on virkavelvollisuuksia. Vähitellen on meille ujutettu jos vaikka mitä vastuuta. Nykyään oppilaatkin jo tietävät, että vastuu on aina meidän, ei koskaan vanhempien tai itsen.

Minä olen ennen tehnyt insinöörin töitä. Nyt aineenopettajana. Realistina tiesin että opettajan työ ei ole helppoa. Mutta silti kaiken ”ylimääräisen” työn määrä yllätti.  Siis tuntien valmistelu ja pitäminen on ihan ok. Samoin kokeiden teko ja tarkastus. 

Mutta kuinka paljon on palavereita joissa pakko olla mukana koski ne sinua tai ei. Kuinka paljon ylimääräistä työtä aiheuttaa kun saat oppilaan kiinni lunttaamisesta, koulun alueelta luvattomasta poistumisesta, kiusaamisesta jne.  

Kuinka paljon aiheuttaa lisätyötä kun osa oppilaista ei pysty kirjoittamaan normaaleja muistiinpanoja (heille minun tulee tulostaa muistiinpanot etukäteen jaettavaksi tunnilla). Ja osalle tulee tehdä helpotettu koe, toiselle jaetut kokeet aiheesta, yhdelle käännät tiivistelmät ja kokeet toiselle kielelle  jne jne.
 

Ja sitten saattaa tulla reksiltä viestiä että te joilla ei luokanvalvojan roolia järjestäkää kevätjuhla. Tai vastaa opetushallinnon kyselyyn. Tai vanhemmilta tulee viestejä voiko lapseni saada tukiopetusta? Anna lapselleni ensiviikon tehtävät hän on lomalla, seuraavalla viikolla monta lasta on urheilu leirillä  joten heille pitää toimittaa opetettavat asiat etukäteen jne. 

Oppilaat ovat tosi mukavia mutta nyt harkitsen hakeutumista takaisin insinöörin töihin. Siellä työt jäävät pääosin työpaikalle ja työ ei ole juuri koskaan yhtä hektistä kuin opettajan työ melkein koko ajan.  Itsellä opettajana huono työjärjestys joten minulla maanantaina vain kolme tuntia mutta kaikkina muina päivinä lukujärjestyksessä tunteja 8.00-15.00. Eli ei todellakaan puolelta päivin kotiin…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yyyyy yyy pari viikkoa 10 viikon kesälomasta ja vielä useampi viikko syyslomaan. Sitä ennen pitää jaksaa vielä monta nelituntista työpäivää, joih8n ei mahdu kuin vartti taukoa aina 45 min välein

Näin mäkin kuvittelin kun alalle hain. Lyhyet päivät ja pitkät lomat! Välkät menee kasvatuskeskusteluiden, muiden ongelmien selvittelyiden tai muiden, yleensä negatiivisten asioiden parissa. Kerran-pari viikossa voi ehtiä kahville. Nelituntisia päiviä ei taida kukaan kollega tehdä, koska ei niitä tunteja oikein kylmiltään voi mennä pitämään... 

Menepä vaikka hoitotyöhön ja tee siellä oikeasti se täysi päivä ilman taukoja. 

Kun niitä tunteja suunnittelee, ehtii kiskoa vaikka pannullisen kahvia. 

Hoitotyössä kuitenkin ne työt jää sinne työpaikalle, kun työpaikan oven sulkee. Opettajalla ne kulkee kotiin mukaan. Aika harva kun koko työpäiväänsä tekee siellä koulun seinien sisäpuolella. Aika monta opettajaa olen itse nähnyt vaikkapa harrastuspaikalla koenipun tai tietokoneen kanssa tekemässä töitä sillä aikaa, kun oma lapsi harrastaa. Työpäivänsä jo tehnyt hoitaja saa sen ajan vaikka itse urheilla tai käydä kahvilla.

 

No hei niinpä. Mitä ihmettä ne hoitajat valittaa raskaasta työstä, vaivaiset 8-12h fyysisesti työpaikalla, sen jälkeen on kiva urheilla ja käydä kahvilla.

Mokomat laiskamadot.

Lääkärit ja hoitohenkilökunta käyttävät yhä enemmän aikaa koneella kirjaamiseen. Tietotekniikan luulisi vapauttavan lisäaikaa varsinaiseen työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yyyyy yyy pari viikkoa 10 viikon kesälomasta ja vielä useampi viikko syyslomaan. Sitä ennen pitää jaksaa vielä monta nelituntista työpäivää, joih8n ei mahdu kuin vartti taukoa aina 45 min välein

Näin mäkin kuvittelin kun alalle hain. Lyhyet päivät ja pitkät lomat! Välkät menee kasvatuskeskusteluiden, muiden ongelmien selvittelyiden tai muiden, yleensä negatiivisten asioiden parissa. Kerran-pari viikossa voi ehtiä kahville. Nelituntisia päiviä ei taida kukaan kollega tehdä, koska ei niitä tunteja oikein kylmiltään voi mennä pitämään... 

Menepä vaikka hoitotyöhön ja tee siellä oikeasti se täysi päivä ilman taukoja. 

Kun niitä tunteja suunnittelee, ehtii kiskoa vaikka pannullisen kahvia. 

Hoitotyössä kuitenkin ne työt jää sinne työpaikalle, kun työpaikan oven sulkee. Opettajalla ne kulkee kotiin mukaan. Aika harva kun koko työpäiväänsä tekee siellä koulun seinien sisäpuolella. Aika monta opettajaa olen itse nähnyt vaikkapa harrastuspaikalla koenipun tai tietokoneen kanssa tekemässä töitä sillä aikaa, kun oma lapsi harrastaa. Työpäivänsä jo tehnyt hoitaja saa sen ajan vaikka itse urheilla tai käydä kahvilla.

 

Jos opettaja haluaa viettää työpaikalla sen ajan minkä käyttää kokeiden korjaamiseen niin se lienee ihan sallittua? Ihan yhtälailla itselläkin työt "kulkee kotiin mukaan" jos päätän tehdä osan etänä ja varsinainen työpäivä kestää vaikka 6h.

Hyvä kirjoitus opettajan työstä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas toistellaan myyttejä, jotka eivät ole totta. Suurimmalla osalla opettajista opetusvelvollisuus ja opetettavien tuntien määrä on 24-28 tunnin välissä, joten neljän tunnin opetuspäiviä ei ole kuin ehkä kerran viikossa. Sen päälle tulee pakolliset yhteiset suunnitteluajat ja opekokoukset ja tiimipalaverit +3 tuntia joka viikko. Yläkoulussa on lisäksi viikottain rästikoevalvonnat ja jälki-istuntovalvonnat. Tuntien suunnittelu, kokeiden laatiminen ja korjaaminen ja arviointi vievät noin 8 -10 tuntia viikossa ja tietysti Wilma-merkintöjen laitto jokaisesta tunnista on ainakin meidän koulussamme pakollista. Siihen menee välitunti, jos ei ole valvontaa ja koulun jälkeen päivittäin noin 30-60 minuuttia, kun välituntisin on nykyään kännykänroudausta ainakin meidän yläkoulussa. Tästä puuttuu siirtopalaverit, tukipalaverit, vanhempainvartit, vanhempainillat ja kaikki huoltajapalaverit niistä oppilaista, joita ei ole kasvatettu ja jotka eivät ole seitsemässä vuodessakaan oppineet, miten koulussa käyttäydytään. Näitä on nykyään paljon, jopa puolet luokan oppilaista. Opettajilla on lisäksi pakollista koulutusta 30 tuntia vuodessa mutta ainakin meidän koulussamme se ylittyy helposti. Tähän mennessä on minulla tullut nyt syksyn osalta 18 tuntia täyteen ja vielä on tiedossa parin viikon sisään kaksi koulutusta.

Varmasti muillakin aloilla on paljon töitä. En silti ole huomannut mitään laajaa siirtoa näistä opettajiksi. Jos opettajan työ on niin helppoa ja opettajat valittavat turhasta, niin miksi niin moni lopettaa ja siirtyy muille aloille? Tätä kysymystä olisi kiva pohtia sen sijaan, että valehdellaan neljän tunnin päivistä ja loputtomista kahvitunneista.

Tervetuloa kokeilemaan. 

Lainaan heti ensimmäistä lausettasi, jonka mukaan täällä toistellaan myyttejä, jotka eivät ole totta. Näin tosiaan teet. ”Suurimmalla osalla” eli luokanopettajilla on viikon kolmevarttisten määrä 24, aineenopettajilla vähemmän. Äidinkielen lehtori 16, ma-ft-ke ja kielet yleensä 20-21 ja liikunnan lehtori 24. Äikän vielä jotenkin ymmärtää esseiden aikaa vievän arvostelun myötä mutta liikunta, jossa tuntivalmisteluksi riittää ikkunasta ulos katsominen, eikä korjattavia kokeita ole, ei muuten juuri ole ala-koulussakaan, on aika leppoisaa. Kyllä niitä neljän tunnin päiviä on ja naisvaltaisella alalla kun ollaan niin bestiksille sattuu lukujärjestyksiä laadittaessa myös neljän päivän viikkoja, parhaille läpi jakson. Kommentoija on muutenkin luetellut kaikkia mahdollisia tehtäviä, joulujuhlavalmistelut unohtuivat, mutta  ei niitä jokaisella koko ajan ole. Oman lapsen kanssa olen ollut kaksi kertaa vanhempaintapaamisessa, kerran ala- ja kerran yläasteella eli luokanvalvojalle niitä tulee luokkakoosta riippuen 20-30 ja aikaa on vuosi.

Niitä kokeita yläkoulussa ja lukiossa pidetään koeviikoilla, jolloin muuta opetusta ei ole ja on hyvää aikaa korjata niitä kokeita.

Niin ja niitä koulupäiviä on 190 vuodessa ja opettajilla lisäksi 3 ns. veso-päivää. Loma-aikoina ei ole mitään työnantajan järjestämiä koulutuksia tai muutakaan työtä, eikä työtä tarvitse tehdä 24/7/365 kuten aina väitetään tehtävän, kuitenkaan kokonaistyöaika esim. klo 08.00-15.30 ei kelpaa, miksiköhän?

Terveisin nimimerkki ”20 vuotta 850 oppilaan yhtenäiskoulussa”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas toistellaan myyttejä, jotka eivät ole totta. Suurimmalla osalla opettajista opetusvelvollisuus ja opetettavien tuntien määrä on 24-28 tunnin välissä, joten neljän tunnin opetuspäiviä ei ole kuin ehkä kerran viikossa. Sen päälle tulee pakolliset yhteiset suunnitteluajat ja opekokoukset ja tiimipalaverit +3 tuntia joka viikko. Yläkoulussa on lisäksi viikottain rästikoevalvonnat ja jälki-istuntovalvonnat. Tuntien suunnittelu, kokeiden laatiminen ja korjaaminen ja arviointi vievät noin 8 -10 tuntia viikossa ja tietysti Wilma-merkintöjen laitto jokaisesta tunnista on ainakin meidän koulussamme pakollista. Siihen menee välitunti, jos ei ole valvontaa ja koulun jälkeen päivittäin noin 30-60 minuuttia, kun välituntisin on nykyään kännykänroudausta ainakin meidän yläkoulussa. Tästä puuttuu siirtopalaverit, tukipalaverit, vanhempainvartit, vanhempainillat ja kaikki huoltajapalaverit niistä oppilaista, joita ei ole kasvatettu ja jotka eivät ole seitsemässä vuodessakaan oppineet, miten koulussa käyttäydytään. Näitä on nykyään paljon, jopa puolet luokan oppilaista. Opettajilla on lisäksi pakollista koulutusta 30 tuntia vuodessa mutta ainakin meidän koulussamme se ylittyy helposti. Tähän mennessä on minulla tullut nyt syksyn osalta 18 tuntia täyteen ja vielä on tiedossa parin viikon sisään kaksi koulutusta.

Varmasti muillakin aloilla on paljon töitä. En silti ole huomannut mitään laajaa siirtoa näistä opettajiksi. Jos opettajan työ on niin helppoa ja opettajat valittavat turhasta, niin miksi niin moni lopettaa ja siirtyy muille aloille? Tätä kysymystä olisi kiva pohtia sen sijaan, että valehdellaan neljän tunnin päivistä ja loputtomista kahvitunneista.

Tervetuloa kokeilemaan. 

Lainaan heti ensimmäistä lausettasi, jonka mukaan täällä toistellaan myyttejä, jotka eivät ole totta. Näin tosiaan teet. ”Suurimmalla osalla” eli luokanopettajilla on viikon kolmevarttisten määrä 24, aineenopettajilla vähemmän. Äidinkielen lehtori 16, ma-ft-ke ja kielet yleensä 20-21 ja liikunnan lehtori 24. Äikän vielä jotenkin ymmärtää esseiden aikaa vievän arvostelun myötä mutta liikunta, jossa tuntivalmisteluksi riittää ikkunasta ulos katsominen, eikä korjattavia kokeita ole, ei muuten juuri ole ala-koulussakaan, on aika leppoisaa. Kyllä niitä neljän tunnin päiviä on ja naisvaltaisella alalla kun ollaan niin bestiksille sattuu lukujärjestyksiä laadittaessa myös neljän päivän viikkoja, parhaille läpi jakson. Kommentoija on muutenkin luetellut kaikkia mahdollisia tehtäviä, joulujuhlavalmistelut unohtuivat, mutta  ei niitä jokaisella koko ajan ole. Oman lapsen kanssa olen ollut kaksi kertaa vanhempaintapaamisessa, kerran ala- ja kerran yläasteella eli luokanvalvojalle niitä tulee luokkakoosta riippuen 20-30 ja aikaa on vuosi.

Niitä kokeita yläkoulussa ja lukiossa pidetään koeviikoilla, jolloin muuta opetusta ei ole ja on hyvää aikaa korjata niitä kokeita.

Niin ja niitä koulupäiviä on 190 vuodessa ja opettajilla lisäksi 3 ns. veso-päivää. Loma-aikoina ei ole mitään työnantajan järjestämiä koulutuksia tai muutakaan työtä, eikä työtä tarvitse tehdä 24/7/365 kuten aina väitetään tehtävän, kuitenkaan kokonaistyöaika esim. klo 08.00-15.30 ei kelpaa, miksiköhän?

Terveisin nimimerkki ”20 vuotta 850 oppilaan yhtenäiskoulussa”

Tarkennetaan vielä, että 190 koulupäivää miinus joulujuhlapäivä, kevätjuhlapäivä, ulkoilupäivä, retkipäivä, penkkaripäivä, vanhojen tanssipäivä jne., jolloin ei ole niitä kokeita tai niiden korjauksia, palavereja ja mitä kaikkea niitä muka onkaan. Kun suvivirren viimeiset tahdit vielä kaikuu niin ensimmäiset ajaa jo autoaan tyyliin ”nähdään elokuussa”. Sama tavallisen koulupäivän jälkeen kun oppilaat vielä pukee ulkovaatteita naulakoilla/kaapillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas toistellaan myyttejä, jotka eivät ole totta. Suurimmalla osalla opettajista opetusvelvollisuus ja opetettavien tuntien määrä on 24-28 tunnin välissä, joten neljän tunnin opetuspäiviä ei ole kuin ehkä kerran viikossa. Sen päälle tulee pakolliset yhteiset suunnitteluajat ja opekokoukset ja tiimipalaverit +3 tuntia joka viikko. Yläkoulussa on lisäksi viikottain rästikoevalvonnat ja jälki-istuntovalvonnat. Tuntien suunnittelu, kokeiden laatiminen ja korjaaminen ja arviointi vievät noin 8 -10 tuntia viikossa ja tietysti Wilma-merkintöjen laitto jokaisesta tunnista on ainakin meidän koulussamme pakollista. Siihen menee välitunti, jos ei ole valvontaa ja koulun jälkeen päivittäin noin 30-60 minuuttia, kun välituntisin on nykyään kännykänroudausta ainakin meidän yläkoulussa. Tästä puuttuu siirtopalaverit, tukipalaverit, vanhempainvartit, vanhempainillat ja kaikki huoltajapalaverit niistä oppilaista, joita ei ole kasvatettu ja jotka eivät ole seitsemässä vuodessakaan oppineet, miten koulussa käyttäydytään. Näitä on nykyään paljon, jopa puolet luokan oppilaista. Opettajilla on lisäksi pakollista koulutusta 30 tuntia vuodessa mutta ainakin meidän koulussamme se ylittyy helposti. Tähän mennessä on minulla tullut nyt syksyn osalta 18 tuntia täyteen ja vielä on tiedossa parin viikon sisään kaksi koulutusta.

Varmasti muillakin aloilla on paljon töitä. En silti ole huomannut mitään laajaa siirtoa näistä opettajiksi. Jos opettajan työ on niin helppoa ja opettajat valittavat turhasta, niin miksi niin moni lopettaa ja siirtyy muille aloille? Tätä kysymystä olisi kiva pohtia sen sijaan, että valehdellaan neljän tunnin päivistä ja loputtomista kahvitunneista.

Tervetuloa kokeilemaan. 

Lainaan heti ensimmäistä lausettasi, jonka mukaan täällä toistellaan myyttejä, jotka eivät ole totta. Näin tosiaan teet. ”Suurimmalla osalla” eli luokanopettajilla on viikon kolmevarttisten määrä 24, aineenopettajilla vähemmän. Äidinkielen lehtori 16, ma-ft-ke ja kielet yleensä 20-21 ja liikunnan lehtori 24. Äikän vielä jotenkin ymmärtää esseiden aikaa vievän arvostelun myötä mutta liikunta, jossa tuntivalmisteluksi riittää ikkunasta ulos katsominen, eikä korjattavia kokeita ole, ei muuten juuri ole ala-koulussakaan, on aika leppoisaa. Kyllä niitä neljän tunnin päiviä on ja naisvaltaisella alalla kun ollaan niin bestiksille sattuu lukujärjestyksiä laadittaessa myös neljän päivän viikkoja, parhaille läpi jakson. Kommentoija on muutenkin luetellut kaikkia mahdollisia tehtäviä, joulujuhlavalmistelut unohtuivat, mutta  ei niitä jokaisella koko ajan ole. Oman lapsen kanssa olen ollut kaksi kertaa vanhempaintapaamisessa, kerran ala- ja kerran yläasteella eli luokanvalvojalle niitä tulee luokkakoosta riippuen 20-30 ja aikaa on vuosi.

Niitä kokeita yläkoulussa ja lukiossa pidetään koeviikoilla, jolloin muuta opetusta ei ole ja on hyvää aikaa korjata niitä kokeita.

Niin ja niitä koulupäiviä on 190 vuodessa ja opettajilla lisäksi 3 ns. veso-päivää. Loma-aikoina ei ole mitään työnantajan järjestämiä koulutuksia tai muutakaan työtä, eikä työtä tarvitse tehdä 24/7/365 kuten aina väitetään tehtävän, kuitenkaan kokonaistyöaika esim. klo 08.00-15.30 ei kelpaa, miksiköhän?

Terveisin nimimerkki ”20 vuotta 850 oppilaan yhtenäiskoulussa”

Tarkennetaan vielä, että 190 koulupäivää miinus joulujuhlapäivä, kevätjuhlapäivä, ulkoilupäivä, retkipäivä, penkkaripäivä, vanhojen tanssipäivä jne., jolloin ei ole niitä kokeita tai niiden korjauksia, palavereja ja mitä kaikkea niitä muka onkaan. Kun suvivirren viimeiset tahdit vielä kaikuu niin ensimmäiset ajaa jo autoaan tyyliin ”nähdään elokuussa”. Sama tavallisen koulupäivän jälkeen kun oppilaat vielä pukee ulkovaatteita naulakoilla/kaapillaan.

Minä en ole argumentoimassa, että opettajilla olisi sen enempää töitä kuin muillakaan. Mutta pakko on sanoa, että lähes mikä tahansa erikoispäivä vie enemmän resursseja kuin tavallinen koulupäivä. 

Mikään juhla tai tapahtuma ei synny itsestään. Joku tilaa ysien ruusut, joku valmistelee puheet, hoitaa äänentoistolaitteet ja tuolit, salin koristelun, harjoituttaa musiikkiesitykset, valitsee stipendin saajat jne. Ennen juhlia tulee pidettyä montakin kevätjuhlapalaveria. Kaikki pitää ohjata ja vahtia. Ruusujen jakoa myöten kaikki pitää oppilaiden kanssa harjoitella. Open on ohjattava oppilaan puhe ja juontajien juonnot. Lukuvuoden lopussa on ysigaalat ynnä muut erikoisohjelmat lisäksi. 

 Ja joku "ulkoilupäivä" ei ole sellaista, että mennään vaan suunnittelematta ulos. Jos koulussa on 500 oppilasta, pitää olla monta paikkaa ja siellä ulkoillessa joku reitti ja tekemistä ja joka kulmassa on oltava valvoja. Kaikki tämä pitää suunnitella etukäteen, jotta päivä sujuisi. Retkiin liittyy aikataulut, usein junaliput, eväiden tilaamiset ja jakamiset, bussikyydit ja jatkuva jännitys siitä, että joku eksyy tai aiheuttaa häiriötä, kyllä näitä riittää. 

Meillä on ihan opsin mukaan velvollisuus siirtää perinteitä ja tapakulttuuria ja edistää yhteisöllisyyttä ja juhlat ja tapahtumat ovat keino toteuttaa näitä tavoitteita. Todella paljon helpommalla pääsisimme, jos vaan voisimme skipata kaikki juhlat ja muut hippaset. Ne ovat lisätyötä, eivätkä mitään opettajien lomapäiviä. 

Outoa valitusta. Esimerkiksi poissaolojen seuranta, Wilma-merkintöjen tekeminen ja oppilastietojen hallinta ovat normaalia opettajan työtä. 

Kenelle muulle ne kuvittelevat noiden kuuluvan. Opettajat kaipaavat kaiketi itselleen koulunkäyntiavustajaa koska työ on liian stressaavaa

Yksityiskoulut ja voucher-koulut käyttöön ja julkisiin kouluihin tasoryhmät.

Voisi helpottaa tilannetta.

Vain katkeroituneiden kemianopettajien joiden nimi on Walter.