"Esikoulussa joudutaan harjoittelemaan yhä enemmän arjen perustaitoja"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis opetetaanko niitä arjen perustietoja 6-vuotiaille vai heidän vanhemmilleen?

 

6-vuotiaat on niin pieniä että niille nyt pitääkin opettaa. Ja siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä jos lapsi on ekaa kertaa eskarissa luistimet jalassa. 

Vähän hämmentää kun samanlaista palautetta tulee päiväkodistakin, että osa lapsista ei osaa 4-vuotiaina luistella tai hiihtää. Mitä sitten vaikka ei osaa? Siinä ne oppii. Kummallista että missään ei saisi olla ensikertalainen vaan pitäisi olla jo ammattitason urheilija kun päiväkotiin menee 

Mitään ammattitason urheilijaa missään vaaditakaan, vaan että vanhemmat opettaisi perusjuttuja pienille lapsille.

Onhan se melkosta vätystelyä , jos lapselle eskarissa tulee eteen ekaa kertaa uinti, luistelu, hiihto, pyöräily... noihin asioihin tutustaan jo parisen vuotta aiemmin kotiporukoiden kanssa rauhaksiin.

Ei tarvii olla pro, mutta että motorisia taitoja olisi harjoitettu.. 

Miksi se olisi vätystelyä, jos vanhemmat eivät itsekään luistele tai hiihdä eivätkö omista edes omia varusteita? Uimataidon ymmärtää loogisemmin, se on järjellä selitettävissä oleva vaatimus, mutta miksi ihmeessä vanhempien olisi pakko opettaa lapselle nimenomaan hiihtoa ja luistelua? Jos eivät vaikka itsekään kunnolla osaa? 

Jos lapsilla ei muita läheisiä ole, niin sitten vanhemman on syytä astua epämukavuus alueelleen ja opettaa taidot. Eihän ne mitään rakettitiedettä ole. Kaikki osaa, vaikkei aikuisena oliskaan hiihdellyt.

Kysehän on motoriikasta ja tasapainosta.

Nuo ovat helppoja tapoja opettaa lapselle oman kropan tuntemusta, kehon hallintaa.

Itsehän vihaan hiihtoa, enkä omista suksia aikuisiälläni. Olisin saanut lainaksi, mutta totesin, että saa opin paremmin läp pantomiimina kuin sukset solmussa ja ärräpäiden saattelemana.

Niin sainkin! Oppivat perusjutut, hiihtivät pihapiirissä ja lähipellolla. Naapurit sitten otti mukaan satunnaisille pidemmille reissuille. 

Omasta angstista huolimatta, lapset tykkäävät hiihdosta.

Ei ole excuse, jos ite ei tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vain näin sivusta meillä on lähikoulun lopettamisen jälkeen talvella luistelumahdollisuus taajamassa jonne on 24 km. Kuinka moni vanhempi jaksaa työpäivän jälkeen lähteä ajamaan pimeässä niinkin kauas. Samoin uimahalliin 25 km. Tietysti kesällä voi opettaa, jos vesi lämpenee opettaa uimaan. Uimataito olisi tarpeellinen mutta luistelu ei. 

Miksi luistelemaankaan pitää töiden jälkeen lähteä? Onhan vanhemmilla vapaita.

Vuorottelee vapailla lajien kanssa. Sitten on tekemistä, vielä yhteistä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vain näin sivusta meillä on lähikoulun lopettamisen jälkeen talvella luistelumahdollisuus taajamassa jonne on 24 km. Kuinka moni vanhempi jaksaa työpäivän jälkeen lähteä ajamaan pimeässä niinkin kauas. Samoin uimahalliin 25 km. Tietysti kesällä voi opettaa, jos vesi lämpenee opettaa uimaan. Uimataito olisi tarpeellinen mutta luistelu ei. 

Mitäs jos vanhemmat kokoontuisi ja vaatisi luistelurataa käyttöön. Joko kunnalta toimia tai itse talkootyönä.

Saa olla aktiivinen.

Ennen vanhaan aikuiset käyttäytyivät aikuistan tavoin. Lapset oppivat ilmapiiristä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Aikuisia seuraamalla myös opittiin monia taitoja, itsestään selvästi syömiset, pukemiset, itsensä hillitsemiset. Kotona edellytettiin erilaisten askareiden tekemistä, ne kehittivät myös motoriikkaa ja tietysti kasvattivat henkisesti. Vapaa-aikana liikuttiin eri tavoin heti, kun jalat vain kantoivat. Tämä kaikki alkoi jo taaperoiässä, ei vasta teininä ällistelty, että kun ei osaa. Teini-iän ongelmia ei ollut, kun ei ollut koko teinikäsitettä. Hyvin meni. 

Vierailija kirjoitti:

En voi käsittää vanhempia jotka ajattelee että päiväkoti on kasvattamista varten, hävetkää. Päiväkoti on sitä varten että pääsette naiset työelämään eikä tarvitse enää jäädä kotiäidiksi. Se on hienoa että siellä on ammattilaisia päivän ajan lapsia kaitsemassa, mutta kyllä se kasvatus on vanhempien tehtävä. 

Eiköhän se ole yhteistyötä? Päiväkoti aamupäivät ja iltapäivät ja vanhemmat loput. Ei vanhemmat voi kasvattaa lapsiaan jolleivat he ole kotivanhempia, vähän vaikee on kasvattaa ja opettaa ellei lapsi ole läsnä.

Mutta eihän nykypäivän vanhemmat kasvata itse lapsiaan, lapset ovat päiväkodissa keskimäärin kuusi, monet jopa yhdeksän tuntia päivässä! Päikyn aikuiset kasvattavat lapset. Kannattaisiko tehdä asialle jotain, esim. subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen pois. 

Vaikea kyllä ajatella, mitä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, jos perustaidot hukassa. Mutta vissiin kännykässä kiinni koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis opetetaanko niitä arjen perustietoja 6-vuotiaille vai heidän vanhemmilleen?

 

6-vuotiaat on niin pieniä että niille nyt pitääkin opettaa. Ja siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä jos lapsi on ekaa kertaa eskarissa luistimet jalassa. 

Vähän hämmentää kun samanlaista palautetta tulee päiväkodistakin, että osa lapsista ei osaa 4-vuotiaina luistella tai hiihtää. Mitä sitten vaikka ei osaa? Siinä ne oppii. Kummallista että missään ei saisi olla ensikertalainen vaan pitäisi olla jo ammattitason urheilija kun päiväkotiin menee 

Mitään ammattitason urheilijaa missään vaaditakaan, vaan että vanhemmat opettaisi perusjuttuja pienille lapsille.

Onhan se melkosta vätystelyä , jos lapselle eskarissa tulee eteen ekaa kertaa uinti, luistelu, hiihto, pyöräily... noihin asioihin tutustaan jo parisen vuotta aiemmin kotiporukoiden kanssa rauhaksiin.

Ei tarvii olla pro, mutta että motorisia taitoja olisi harjoitettu.. 

Miksi se olisi vätystelyä, jos vanhemmat eivät itsekään luistele tai hiihdä eivätkö omista edes omia varusteita? Uimataidon ymmärtää loogisemmin, se on järjellä selitettävissä oleva vaatimus, mutta miksi ihmeessä vanhempien olisi pakko opettaa lapselle nimenomaan hiihtoa ja luistelua? Jos eivät vaikka itsekään kunnolla osaa? 

Jos lapsilla ei muita läheisiä ole, niin sitten vanhemman on syytä astua epämukavuus alueelleen ja opettaa taidot. Eihän ne mitään rakettitiedettä ole. Kaikki osaa, vaikkei aikuisena oliskaan hiihdellyt.

Kysehän on motoriikasta ja tasapainosta.

Nuo ovat helppoja tapoja opettaa lapselle oman kropan tuntemusta, kehon hallintaa.

Itsehän vihaan hiihtoa, enkä omista suksia aikuisiälläni. Olisin saanut lainaksi, mutta totesin, että saa opin paremmin läp pantomiimina kuin sukset solmussa ja ärräpäiden saattelemana.

Niin sainkin! Oppivat perusjutut, hiihtivät pihapiirissä ja lähipellolla. Naapurit sitten otti mukaan satunnaisille pidemmille reissuille. 

Omasta angstista huolimatta, lapset tykkäävät hiihdosta.

Ei ole excuse, jos ite ei tykkää.

Miten kauas pitää matkustaa lumen perässä, jotta ei mene vätystelyksi tai tekosyiksi? 

Suuressa osassa Suomea ei ole enää nykyään hiihtokelejä talvella, ainakaan niin pitkään, että olisi mitään suurempaa järkeä hankkia hiton kalliita varusteita ja ajella ympäriinsä, kun kotinurkilla voisi hyvin ulkoilla ja liikkua ilman niitä suksia, jotka ovat kummallinen maailman napa, jäänne just sieltä jostakin mun vanhempieni lapsuudesta, kun kuulemma hiihdettiin susia karkuun koulumatkallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(osa 2)

Toisessa päiväkodin ketjussa työntekijä valitti siitä, että vanhemmat tuovat lapset aamupalalle päiväkotiin vaikka vanhempi itse syö aamupalan kotona ja lähtee töihin vasta sitten. Täällä valitetaan siitä, että lapsi tuodaan liian myöhäisenä ajankohtana päiväkotiin ja eskariin. Tämä on kieltämättä vanhemman näkökulmasta erikoista ja huvittavaakin, miten samasta asiasta voikin olla niin vastakkaisia valituksen aiheita työntekijöillä. Toisen mielestä on törkeää jos vanhempi tuo lapsen aamupalalle ja toisen mielestä on törkeää, jos tuodaan vasta 8:30 tai sen jälkeen. Tulee tunne, että tekee vanhempi niin tai näin, niin aina se on jonkun työntekijän mielestä yksiselitteisesti väärin. Alalla tuntuu olevan paljon sisäisiä ristiriitoja ja olen alalla työskentelevältä sukulaiseltani kuullut, että monilla työntekijöillä on myös asenneongelmaa vanhempia ja lapsia kohtaan. On paikkoja joissa kaikki lapset ja vanhemmat haukutaan.

Toki on varmasti paljon kummallisuuksia vanhemmissakin ja nykyään on varmasti paljon enemmän kaverivanhempia kuin ennen, mutta alan julkituloista saa sen käsityksen, että suurin osa vanhemmista ovat ihan pihalla ja hukassa ja tämä ihmetyttää, koska harrastuspaikoissa, leikkipuistoissa ja lapseni ystävien vanhemmista kuitenkin tapaa ihan tolkullisia, normaaleja ihmisiä. Elänkö kuplassa, kun en ole havainnut sitä, että suurin osa vanhemmista olisi aivan täysin pihalla ja vääränlaisia?

Tuli vielä mieleen yksi näkökulma tuosta luistelemisesta (ja hiihtämisestäkin). Olen itse liikunnallinen ihminen ja harrastan yksin ja lapsen kanssa yhdessä kaikenlaista, mutta ymmärrän sen, että kaikki ihmiset eivät saa minkäänlaisia kiksejä liikkumisesta ja osa aikuisista vihaa kaikkia normaalilajeja. Syitä on traumat koululiikunnasta, negatiivinen ja mollaava malli kotona tms. Muistan että oma isäni huusi minullekin siitä, etten pysynyt hiihtolomalla suksilla perässä ja vaati, että lopetan esittämisen. Olin tietämättäni sairastunut rasitusastmaan ja liikkuminen aktivoi astmakohtauksen, isäni ei tätä uskonut, vaan oli vakuuttunut että vain esitän. Muistan myös, miten vaadittiin paljon kaiken osaamisen suhteen ja oli kunnia-asia osata hiihtää kovaa, luistella paljon yms. En yhtään ihmettele, että osa ihmisistä vihaa koko loppuelämänsä tiettyjä urheilulajeja, jos oma kokemus on ollut kaikin puolin negatiivinen. Enkä ihmettele sitäkään, että kun näistä pakkotekemisistä pääsee peruskoulun jälkeen eroon, ei halua enää koskaan kiduttaa itseään tekemällä itselle vastenmielisiä juttuja.

Eikä nykyään kyseiset taidot (pois lukien uintitaito joka on todella tärkeä) ole oleellisia arjen sujumisen suhteen, sillä talvisin ei tarvitse hiihtää tai luistella matkoja, vaan kouluun pääsee esimerkiksi bussilla. Joten se vanhanaikainen maailmansotien aikainen nostalgia ja kunniakäsitys ei enää toimi ja nolaaminen ja ivaaminen on aina ollut äärimmäisen huono motivointikeino.

Jos halutaan elvyttää näitä taitoja ja saada lapsille monipuolisia liikuntataitoja, se pitäisi tehdä positiivisuuden kautta. Vanhempien loputon haukkuminen ja ivaaminen ei auta.

Koska aamupalasta maksetaan, tietenkin  se käytetään. Hulluahan se olisi  maksaa päikyn aamupalasta jos sitä ei käytetä. Rahastaa kaikki osaa, mutta mitään ei tarjottaisi vastineeksi. 

Jännä miten päiväkodissa henkilökunta ym ihmiset täälläkin, haukkuvat aina lasten vanhemmat ja lapset, mutta ei koskaan  hoitajia.  Jopa 6 vuotiaat lapsetkin haukutaan kun eivät osaa lukea, laskea, hiihtää, luistella, tulla itse päiväkotiin ja lähteä yksin kotiin.... mitä hemmettiä, eikä päiväkoti ole juuri sitä varten, ettei sinne tulla valmiina, se on valmistavaa opetusta.

Sama kouluissa, lapset ja vanhemmat aina syyllisiä vaikka tapahtumat on kouluissa, opettajat on  suojattu kaikelta  paitsi siltä että jos lapsi oppii, se on opettajien   aikaan saannosta, mutta kaikki muu  huono asia on vanhemmat ja lasten vika.  Onneksi omat ei ole koskaan olleet päiväkodissa, kodissa kasvaneet ja  upeissa ammateissa ovat, ilman päiväkodin  tuomaa häiriköintiä. Kouluaikana jouduin monesti opettajia ohjaamaan kun eivät osanneet ja tulkitsivat asioita oman  mielensä mukaan, se ei meille käynyt, otin kaikesta selvää ja valitin koulutoimenjohtajalle aina. Me ei hyväksytty aina opettajien käytöstä, vaan ohjasimme heitä   jo,  että totta pitää puhua ja  ei voi olla niin että keksivät omia juttuja joista voi valittaa. Aikamme  riideltiin mutta  yhteisymmärrykseen päästiin, valhetta emme siedä opettajilta. Nyt ovat lapset loistokkaissa töissä, eivät olisi ellemme olisi puuttuneet opettajien käytökseen. Monet opeista ei osaa työtään, mutta palkka ja lomat kiinnostaa heitä.

Oletpa ollut taitava.

Olen syntynyt -90 ja vanhemmat opettivat minut hiihtämään, luistelemaan ja uimaan 3-4-vuotiaana. Kellotaulun osasin eskariin mennessä ja kengännauhat osasin sitoa ennen kuin menin ekalle luokalle. Kiinnitin huomiota muutamaan kommenttiin, joissa oltiin sitä mieltä ettei näitä taitoja tarvitse opetella kotona. Kyllä tarvitsee. Kehittää lapsen hahmotuskykyä ja hyvästä hahmotuskyvystä on hyötyä läpi koko elämän. Ei kaikkea voi ulkoistaa yhteiskunnalle. 

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että varhaiskasvatuksessa ei tehdä noille asioille mitään. TIlastojen mukaan yli 90% lapsista on varhaiskasvatuksen piirissä ennen eskaria. Minä osoittaisin syyttävällä sormella päiväkotia tai siis varhaiskasvatuksen 5 ensimmäistä vuotta: miksi silloin ei opeteta lapsille arjen perustaitoja, sitä vartenhan lapset ovat varhaiskasvatuksessa!

Opastusta lasten vaatettamiseen on esim. se, että ilmoitetaan lapsen tarvitsevan haalarin, koska muillakin on, kaksiosainen ulkoilupuku on kielletty. Pitää olla kypärämyssy, tavispipo ei kelpaa jne. Ja vaikka varhaiskasvattajien mielestä prinsessamekko ei ole tytölle jokapaikanmekko (pojalle sallitaan), niin vanhemmuus ei ole hukassa, vaikka lapsi kotona haluamansa vaatteet saisi valitakin. 

Vasta eskari on pakollinen,eli osa näistä osaamattomista varmaan on saanut "kotikasvatuksen" ennen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän nykypäivän vanhemmat kasvata itse lapsiaan, lapset ovat päiväkodissa keskimäärin kuusi, monet jopa yhdeksän tuntia päivässä! Päikyn aikuiset kasvattavat lapset. Kannattaisiko tehdä asialle jotain, esim. subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen pois. 

Totta tuo on. Aikoinaan luokanopettajana juuri ajattelin, että oppilaat ovat hoteissani 5-6 tuntia viitenä päivänä viikossa, vanhempansa tavallisesti töissä ja iltaisin tietysti väsyneitä, siihen harrastuskuskaukset päälle. Tunsivatko ollenkaan lapsiaan, öh. Joskus ennen kun äidit olivat kotona ja vielä erityisesti maaseutuoloissa, kun kaikki tavallisesti suurimman osan ajasta tekivät työtä kotitilalla, vanhemmat olivat enemmän läsnä lapsilleen. Mutta lasten oli myös osallistuttava tilan töihin, kuri ja ymmärrys tuli jo siitä. Monelle myös suuret lukuhalut. 

Meitä nykyään ympäröivä kulttuuri ei ole erityisen hyväksi aikuisillekaan, vaikka monessa suhteessa helpompaa kuin vuosikymmeniä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -90 ja vanhemmat opettivat minut hiihtämään, luistelemaan ja uimaan 3-4-vuotiaana. Kellotaulun osasin eskariin mennessä ja kengännauhat osasin sitoa ennen kuin menin ekalle luokalle. Kiinnitin huomiota muutamaan kommenttiin, joissa oltiin sitä mieltä ettei näitä taitoja tarvitse opetella kotona. Kyllä tarvitsee. Kehittää lapsen hahmotuskykyä ja hyvästä hahmotuskyvystä on hyötyä läpi koko elämän. Ei kaikkea voi ulkoistaa yhteiskunnalle. 

Näin juuri.

Ei hiihtämistä ja luistelua opetella sen takia, että jokaisen pitäisi hiihtää tai luistella kilpaa, tai että nimenomaan näitä taitoja erityisesti tarvitsisi nykypäivänä. Kyse on (karkea)motoriikasta, tasapainosta ja koordinaatiokyvystä, sekä hyvästä kestävyyskunnosta. Näistä kaikista on hyötyä niin lihaksille kuin aivoillekin. Liikunta tunnetusti lisää ruokahalua sekä parantaa unenlaatua. 6-vuotiailla lapsilla on yleensä paljon energiaa. Kokonaisvaltainen, ulkona tapahtuva ja hieman haasteellinen liikunta auttaa lapsia purkamaan energiaa sekä keskittymään sitten, kun on vaikkapa aika avata eskarikirja opiskelua varten. 

Minusta päiväkodeissa pitäisi VÄHENTÄÄ sitä vanhempien ohjausta ja ihan vain antaa heidän ottaa itse vastuu asioista.

Ainakin oma työni päiväkodissa on HOITAA LAPSIA, tottakai jonkinverran perhetyökin kuuluu, mutta lapset on se pääasia silti. Ja ihan kuten lasten kohdallakin, niin heidän vanhemmilleen pitää myös opettaa, että jos he itse eivät esim. huolehdi asioista, niin ei sitä kukaan heidän puolestaan tee tai esim. jatkuvasti muistuttele.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus teki tästä työstä aivan mahdottoman: Nyt vanhemmat vaan tietää että heillä on OIKEUS, että jos he eivät esim. huolehdi ilmoutuksista yms. ajoissa, niin ei siitä mitään kuitenkaan seuraa.

Tämä on oikeastaan sama ilmiö, mikä lapsillakin on esim. koulussa ja muualla: Voi käyttäytyä huonosti/olla huolimaton/jättää tekemättä, koska tiedetään, ettei mistään saa kuitenkaan jättää paitsi.

Eli tarkotan esim. nytkin tätä syysyloma-ajan hoidontarvekyselyä: Jos ei olisi subjektiivista päivähoito-oikeutta voitaisiin oikeasti evätä se hoito jos vanhempi ei itse huolehdi ja ilmoita että lapsi tarvitsee tuolloin hoitoa määräaikaan mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän nykypäivän vanhemmat kasvata itse lapsiaan, lapset ovat päiväkodissa keskimäärin kuusi, monet jopa yhdeksän tuntia päivässä! Päikyn aikuiset kasvattavat lapset. Kannattaisiko tehdä asialle jotain, esim. subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen pois. 

Toisesta ketjusta voin kertoa, että monen lapsi tuntuu olevan 10 tuntia päivässä hoidossa ja siellä moni koki tämän siis täysin normaaliksi ja yleiseksi.

Päiväkoti-ikäinen lapsi nukkuu n. 12 tuntia päivässä, jos lapsi on 10 tuntia sen päälle hoidossa, niin: do the math.

Tietenkin sitten on viikonloput, että mitä kukakin silloin tekee: Onko lapsi silloinkin mummolassa vai onko eroperhe ja ollaan vuorotellen viikonloppu toisella vanhemmalla jne.

Että kyllä itsekkin sanoisin, että ei niitä lapsia nykyään vanhemmat kasvata, vaan ylityöllistetty varhaiskasvatus ja koska yhteiskunta ei siihenkään halua panostaa tarpeeksi, kun "on liian kallista, eikä tuota edes rahaa meille", niin tämän ketjun jutut on ihan selkeä lopputulos tässä yhtälössä.

Tämä on maailma, jossa vain rahalla on väliä ja vieläpä sellaisella välittömällä rahallisella hyödyllä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta päiväkodeissa pitäisi VÄHENTÄÄ sitä vanhempien ohjausta ja ihan vain antaa heidän ottaa itse vastuu asioista.

Ainakin oma työni päiväkodissa on HOITAA LAPSIA, tottakai jonkinverran perhetyökin kuuluu, mutta lapset on se pääasia silti. Ja ihan kuten lasten kohdallakin, niin heidän vanhemmilleen pitää myös opettaa, että jos he itse eivät esim. huolehdi asioista, niin ei sitä kukaan heidän puolestaan tee tai esim. jatkuvasti muistuttele.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus teki tästä työstä aivan mahdottoman: Nyt vanhemmat vaan tietää että heillä on OIKEUS, että jos he eivät esim. huolehdi ilmoutuksista yms. ajoissa, niin ei siitä mitään kuitenkaan seuraa.

Tämä on oikeastaan sama ilmiö, mikä lapsillakin on esim. koulussa ja muualla: Voi käyttäytyä huonosti/olla huolimaton/jättää tekemättä, koska tiedetään, ettei mistään saa kuitenkaan jättää paitsi.

Eli tarkotan esim. nytkin tätä syysyloma-ajan hoidontarvekyselyä: Jos ei olisi subjektiivista päivähoito-oikeutta voitaisiin oikeasti evätä se hoito jos vanhempi ei itse huolehdi ja ilmoita että lapsi tarvitsee tuolloin hoitoa määräaikaan mennessä.

Juuri näin, ei riitä että hoitaa lapset kun pitää huolehtia myös vanhemmista. Kysellä moneen kertaan lappujen perään, kun ei ilmoiteta ajoissa loma-ajan hoidon tarpeista. Ja vaikka monessa paikassa ilmoitettu esim. retkistä (sähköposti, ryhmän seinällä viikkokalenteri) tai vaikka naamiaisista niin aina joku unohtaa. Sitten kerrotaan ettei ole koskaan kuullutkaan.  
Kun lapsi menee kouluun niin ei opettaja siellä ilmoita muutoksista kuin kerran Wilmassa. Vanhempien tehtävä on pitää huoli että lapsi ajoissa paikalla. Päiväkodissa odotetaan, että vanhempia muistutetaan kaikesta monen monta kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

En voi käsittää vanhempia jotka ajattelee että päiväkoti on kasvattamista varten, hävetkää. Päiväkoti on sitä varten että pääsette naiset työelämään eikä tarvitse enää jäädä kotiäidiksi. Se on hienoa että siellä on ammattilaisia päivän ajan lapsia kaitsemassa, mutta kyllä se kasvatus on vanhempien tehtävä. 

Ei me vakassa enää hirveästi ehditä kasvattaa. Lapset alkavat olla sen verran haastavia käytökseltään, että aikamme menee perusasioista vääntämiseen.

Eskarin aikuisilla on taatusti omat haasteensa työssään, mutta olin kyllä todella iloinen keväällä, kun saimme sulkea viimeisen kerran päiväkodin ovet. Siinä paikassa oli pakka niin sekaisin kuin olla ja vain voi. Opettaja kyseli kaikkeen varmuutta johtajalta, joka käsittääkseni oli paikalla vain harvoin, hoitajat vaihtuivat, eikä siellä selvästi ollut minkäänlaista punaista lankaa koko hommassa. Opettaja oli kuulma kokenut, mutta ei se kyllä missään näkynyt. Ja ne kuulumiset? Mitkä kuulumiset? Kaikkea piti nyhtää irti ja ensimmäiseen kuukauteen ei näkynyt hakiessa eikä tuodessa lapsen omia aikuisia, joten sijaiset ja sijaiset eivät puolet aikaa edes tiennyt, kuka lapseni oli tai mitä tehnyt. Se oli todella turhauttavaa, etenkin, kun ryhmässä jylläsi kunnon taudit, joista osa vanhemmistakin pääsi ihan sairaalaan asti. Infottiinko? Vasta sitten.  Siellä unohdettiin kertoa, kun toinen lapsi oli satuttanut lastani niin paljon, että veri vuoti ja siihen piti käydä päivystyksessä laittamassa tikit. Pääsi katsos unohtumaan tällaisen asian kertominen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi käsittää vanhempia jotka ajattelee että päiväkoti on kasvattamista varten, hävetkää. Päiväkoti on sitä varten että pääsette naiset työelämään eikä tarvitse enää jäädä kotiäidiksi. Se on hienoa että siellä on ammattilaisia päivän ajan lapsia kaitsemassa, mutta kyllä se kasvatus on vanhempien tehtävä. 

Ei me vakassa enää hirveästi ehditä kasvattaa. Lapset alkavat olla sen verran haastavia käytökseltään, että aikamme menee perusasioista vääntämiseen.

Tai oikeastaan, onhan se vääntäminenkin kasvatusta, eli pitää kasvataa niin perustavanlaatuisia asioita, ettei oikein ehditä muuta eikä varsinkaan kaikkea lapsille opettaa.

Kun pitää opettaa esim. että ulos täytyy pukea sään mukainen vaatetus: Lapsi tuodaan hoitoon sisävaatteissa pakkasellakin, joten kotona tätä asiaa ei ainakaan ole opetettu.

Pitää opettaa, että ruokapöydän ääressä istutaan, eikä siitä pääse heti pois kun haluaa. Ja että pöydässä pitäisi keskittyä siihen ruokaan (huom! Ei syömiseen, sitä ei saa enää opettaa), eikä pelleilyyn.

Vessassakin pitäis ihan oikeasti pissata, eikä vaan käydä näön vuoksi istumassa siellä pöntöllä: Aikuisen pitää olla vieress kuuntelemassa/katsomassa että tuleeko se pissa sinne, kun lapsiin ei voi luottaa. Ja sekin, että vessassa pitäis käydä kun sanotaan, jos lapsi ei ole luotettava omissa arvioissaan tämän suhteen.

Siten päiväunilla opetetaan, että hetken vois päivästä olla suurinpiirtein paikoillaankin ja levätä (Huom! Ei opeteta kuitenkaan nukkumaan, koska ei sitäkään saa vaatia) ja olla ihan hiljaakin peräti ja ehkä voi jopa kuunnella sitä satua mikä laitetaan tulemaan (ei ehditä enää itse lukea btw), suuria haasteita on tässäkin.

Ja opetellaan, että jos jotakin peliä esim. pelaa, niin niitä arpakuutioita ja nappuloita ei heitellä ympäriinsä, peli pelataan pois ja niitä pelin osia ei myöskään jemmata omaan reppuun eikä lokeroon.

Ja vaatteita ei tarvitse myöskään vaihtaa viittä kertaa päivässä, vaikka sinne omalle repulle onkin aika vapaa pääsy: Ja jos vaatteita vaihtaa, niin sitä koko repun sisältöä ei tarvisi levittää pitkin lattioita.

Että näin, siinäpä se päivä sitten vierähtääkin kun on 21 enemmän tai vähemmän haastavasti käyttäytyvää lasta ja vain 3 aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä te puolustelette tätä ulostuloa ja syytätte vielä varhaiskasvatusta asiasta. Jos 6 vuotias ei osaa erottaa haarukkaa ja lusikkaa tai sitä mitä niillä syödään, niin se on kyllä täysin kodin vika. Samoin tuo lukeminen. Se, että 6 vuotias ei ole vielä uinut koskaan, niin on laiskuutta. Yksi hengen kannalta tärkeimpiä taitoja. Laiskoja vanhempia, jotka ovat itsekin kiinni koneissa. Ja miten rumasti te ylipäätään puhutte... He ovat aidosti huolissaan meidän lapsista ja te haukutte niitä "lapsenpiioiksi." Uimahallin puute ei ole selitys. Rantoja on olemassa. 

Ole MUUMI hiljaa! Meidän ikiaikaisesa kulttuurissa ei ole järviä joten Minun lapseni ei tarvitse opetella uimaan. Te siellä päiväkodissa saatte luvan totella minun POIKAANI. hän on miespuolisena tiedän yläpuolella. Saatte luvan kunnioittaa sitä. Mes-har Ishmat.