Yritin puhua lapsuuden traumastani ja hoitaja tokaisi

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä samassa koulussa oli just sellainen tyttö jonka äiti oli kuollut tytön ollessa pieni. Jostain kumman syystä tyttö oli saanut sellaisen käsityksen, että tästä syystä hänellä oli kurjempaa kuin kenelläkään, eikä toisten lasten perheissä voinut olla mitään ongelmia. 

Samanlainen kokemus yh-äidin kasvattamasta miehestä. Ajatteli aina että kaksi vanhempaa parempi kuin yksi. Oli aika vankkumaton uskossaan. Unelmoi elämästä samanlaisessa perheessä kuin missä serkkunsa oli kasvanut, molemmilla vanhemmilla töitä ja omakotitalo. Puheita kun kuunteli niin tämä elämä oli paratiisista seuraava. 

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Eivät kaikki yksinhuoltajiksi jääneet traumatisoidu. Yhtälailla ydinperheen vanhemmista toinen tai molemmat vanhemmat voivat olla traumatisoituneita, tai muuten ongelmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Entäs ne lapset joiden vanhempi ei ole kuollut vaan ei vaan välitä?

Eiköhän se että kotona on turvallista ole lapsen kannalta tärkeitä, ihan riippumatta siitä keitä siellä kotona on tai kuka toimii huoltajana.

Traumasta on tehty nykyajan kansantauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Tuossahan pitää sitten miettiä pystyykö se vanhempi toimimaan huoltajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Eivät kaikki yksinhuoltajiksi jääneet traumatisoidu. Yhtälailla ydinperheen vanhemmista toinen tai molemmat vanhemmat voivat olla traumatisoituneita, tai mu

Mutta aika moni traumatisoituu 😊 aika harva 3-kymppinen, puolison sairaskohtauksen takia leskeksi jäänyt hyppelehtii vuoroaskelluksella tulevaisuutta kohti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Entäs ne lapset joiden vanhempi ei ole kuollut vaan ei vaan välitä?

Niin, ei kai tuossa ollut tarkoitus vähätellä muita hylkäämiskokemuksia. Kaikki, yhtä lailla, voi aiheuttaa lapselle trauman. Pointti oli varmastikin se, kun osa vähättelee yh-tilanteissa syntyviä vaikutuksia - tavalla tai toisella. Ne kun kaikki on hyvin yksilöllisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Tuossahan pitää sitten miettiä pystyykö se vanhempi toimimaan huoltajana.

No totta, se, että otetaan sitten vielä huostaan ei varmasti aiheuta mitään lisätraumoja lapselle. Hyvä pointti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Entäs ne lapset joiden vanhempi ei ole kuollut vaan ei vaan välitä?

Niin, ei kai tuossa ollut tarkoitus vähätellä muita hylkäämiskokemuksia. Kaikki, yhtä lailla, voi aiheuttaa lapselle trauman. Pointti oli varmastikin se, kun osa vähättelee yh-tilanteissa syntyviä vaikutuksia - tavalla tai toisella. Ne kun kaikki on hyvin yksilöllisiä.

Kuka muka niitä vähätteli?

Tuollaisessa tilanteessa saa varmasti apua myös esimerkiksi sosiaalitoimen lastensuojelulla tai perhetyöltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Eivät kaikki yksinhuoltajiksi jääneet traumatisoidu. Yhtälailla ydinperheen vanhemmista toinen tai molemmat vanhemmat voivat olla traumatisoituneita, tai mu

Okei, vertaat vähän hassusti: jos lapsi syntyy perheeseen, jossa toinen vanhemmista on esim. kokenut elämässään jonkun traumaattisen tapahtuman tai on ahdistunut, ei sikäli muuta sitä lapsen kokemusympäristöä kasvun aikana. Sen sijaan, jos ensin kuolee yksi, ja sen jälkeen se toinen MUUTTUU, eli sairastuu/masentuu/traumatisoituu, se on MUUTOS jälleen sen lapsen ympäristössä ja vuorovaikutussuhteissa. Sulla selvästikään ei ole asiasta kokemusta, joten se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Tuossahan pitää sitten miettiä pystyykö se vanhempi toimimaan huoltajana.

No to

Huostaanottobei todellakaan ole mikään ensimmäinen vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Eivät kaikki yksinhuoltajiksi jääneet traumatisoidu. Yhtälailla ydinperheen vanhemmista toinen tai molem

Okei, vertaat vähän hassusti: jos lapsi syntyy perheeseen, jossa toinen vanhemmista on esim. kokenut elämässään jonkun traumaattisen tapahtuman tai on ahdistunut, ei sikäli muuta sitä lapsen kokemusympäristöä kasvun aikana. Sen sijaan, jos ensin kuolee yksi, ja sen jälkeen se toinen MUUTTUU, eli sairastuu/masentuu/traumatisoituu, se on MUUTOS jälleen sen lapsen ympäristössä ja vuorovaikutussuhteissa. Sulla selvästikään ei ole asiasta kokemusta, joten se siitä.

Niin, toisessa tapauksessa se lapsen kokemusympäristö on alusta alkaen ankeampi, toisen vanhempansa menettäneellä ja toisen huoltajan traumatisoitumisen kokeneella lapsella tämä kokemus vasta siitä eteenpäin, hänellä on voinut olla siihen asti ihan hyvä lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Entäs ne lapset joiden vanhempi ei ole kuollut vaan ei vaan välitä?

On paljon helpompaa sanoa että vanhempi on kuollut kuin että tämä ei välitä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä samassa koulussa oli just sellainen tyttö jonka äiti oli kuollut tytön ollessa pieni. Jostain kumman syystä tyttö oli saanut sellaisen käsityksen, että tästä syystä hänellä oli kurjempaa kuin kenelläkään, eikä toisten lasten perheissä voinut olla mitään ongelmia. 

Onhan tuo ihan käsittämättömän kurjaa menettää äiti nuorena. Ihmisten pitäisi olla kiitollisia vanhemmistaan 

Tuo on täysin epärelevanttia. Miten se muiden ihmisten kiitollisuus vaikuttaa sen yhden menetykseen mitenkään?

Todella itsekeskeistä vaatia muita kunnioittamaan vanhempiaan, olkoot hyvät tai huonot vanhemmat. Ihan kuin minä voisin nyt vaatia sinua olemaan kiitollinen polkupyörästäsi tai olet paha ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Eivät kaikki yksinhuoltajiksi jääneet traumatisoidu. Yhtälailla ydinperheen vanhemmista toinen tai molem

Okei, vertaat vähän hassusti: jos lapsi syntyy perheeseen, jossa toinen vanhemmista on esim. kokenut elämässään jonkun traumaattisen tapahtuman tai on ahdistunut, ei sikäli muuta sitä lapsen kokemusympäristöä kasvun aikana. Sen sijaan, jos ensin kuolee yksi, ja sen jälkeen se toinen MUUTTUU, eli sairastuu/masentuu/traumatisoituu, se on MUUTOS jälleen sen lapsen ympäristössä ja vuorovaikutussuhteissa. Sulla selvästikään ei ole asiasta kokemusta, joten se siitä.

Ai kokemusta mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Siis näinhän voi käydä myös ilman kuolemaa, kun vanhempi häipyy. Ja sitten kukaan ei pidä vanhempansa menettäneenä, kun ei ole hautajaisia tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa. Ei vanhempansa nuorena menettäneen elämä tule siitä sen paremmaksi että joku ei ole tekemisissä kamalan vanhempansa kanssa.

Ei ole ei, ja monesti unohtuu se, minkä korttien kanssa se vanhemman menettänyt lapsi jää; traumatisoituneen toisen vanhemman kanssa, jolla itsellään voi myös puhjeta tai olla jo joku mielenterveyden häiriö.

Lapselle aivan hirveä tilanne, että toinen kuoli yllättäen, ja poistui elämästä silmänräpäyksessä ja jäljelle jäi toisen vanhemman rauniot. Sama tilanne sisaruksensa menettäneen kanssa, mutta molemmat vanhemmat masentuu ja etääntyy siitä eloonjääneestä lapsesta.

Tuossahan pitää sitten miettiä pystyykö se vanhempi toimimaan huoltajana.

Kuka sitä miettii? Ei tuollaiseen ole resursseja.