Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yle: Lääkäri Anni Saukkola sanoo suoraan: Vastaanotolla käy tunteissa vellovia naisia, jotka eivät sinne kuulu
17.09.2025 |
Artikkeli kertoo psykiatriaan erikoistuvasta lääkäristä Anni Saukkolasta, joka huomaa vastaanotollaan, että ihmiset hakevat lääkäriltä apua asioihin, jotka eivät oikeastaan kuulu lääketieteen piiriin. Potilaat tulevat suruineen, riitojen jälkeisine ahdistuksineen ja työelämän tunteiden käsittelytarpeineen, vaikka kyse on usein arjen normaaleista tuntemuksista. Saukkolan ja Lääkäriliiton mukaan lääkäri ei voi olla elämän kaikkien ongelmien ratkaisija, ja nyt halutaankin keskustella siitä, mikä kuuluu terveydenhuoltoon ja mikä ei. Taustalla on myös huoli medikalisaatiosta - siitä, että tavallisia elämänvaiheita ja tunteita aletaan liikaa lääketieteellistää.
Tässä näkyy nykyajan hemmoteltu ajattelutapa. Naiset eivät enää kestä surua, pettymystä tai arjen vaikeuksia ilman, että ryntäävät lääkärille kuin kyseessä olisi vakava sairaus. Samaan aikaan oikeasti apua tarvitsevat joutuvat jonottamaan. Meille on opetettu, että "kaikki tunteet pitää käsitellä", mutta lopputulos on se, että terveydenhuolto tukkeutuu ja lääkäreiltä vaaditaan ihmeidentekoa asioissa, jotka ennen hoituivat perheen, ystävien tai ihan vaan ajan avulla.
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Joo 171 vie vaitiolovelvollisuuden nyt ihan uusiin sfääreihin :)
Itse toimin aikanaan työterveyshuollossa lääkärinä, ja siellä meni kyllä hermo niihin naisiin, jotka tuli kiukkuitkua vääntäen hakemaan saikkua kun oli riidelleet esimiehen kanssa. Tuntuivat käyttävän saikkua vallankäytön välineenä, jos jossain lomariidassa tms pomo sanoi ikävästi ja oli toisen puolella, niin jäädään saikulle. Tunteissa vellominen oli monelle noista ihan oikea sana. Oli siellä tietysti niitä ihan eri tavalla masentuneita ja ahdistuneitakin, mutta tunnistan tuon ilmiön mistä kollega puhui.
Meillä on noita töissä useampi. Yksi lähti saikulle aina siitä paikasta kun pomo määräsi hänet loppupäiväksi tuuraamaan työkaveria toisiin työtehtäviin. Toinen otti aina parin viikon saikun kun pomo sanoi sille suoraan että lakkaa kiusaamasta työkaveria. Yksi on aina vatsataudissa niinä päivinä joihin ei saanut lomaa lyhyellä varoajalla. Sitten tällä porukalla on komppaajansa; Maija jää saikulle kun työparikin jäi, Esko jää saikulle kun on Jeren puolella hänen kiukutellessaan pomolle.
Sanomattakin selvää että sekä pomo että työterveyshoitaja ovat aivan täysiä kastematoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaihdoit potilaat naisiksi?
Mitä väliä sillä on?
-eri
Alapa tohtori selvittää, miten naisten pms saadaan hoidettua. Se pilaa ihmisten, nuorten naisten ja heidän perheidensä, elämät. Sormilla osoittelun sijaan lääkäri voisi hoitaa TYÖNSÄ.
Voi Jeesus mikä tollo 😡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaihdoit potilaat naisiksi?
Mitä väliä sillä on?
-eri
Totta kai on väliä, että tarkoituksenhaluisesti muutellaan juttujen sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaihdoit potilaat naisiksi?
Mitä väliä sillä on?
-eri
Totta kai on väliä, että tarkoituksenhaluisesti muutellaan juttujen sisältöä.
Kyllä sitä jotkut tekevät ihan omien sanojensa mukaan ammatikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Eipä ne naiset nykyisin muuta osaakkaan kuin vihata miehiä ja uhriutua.
Viha on ansaittua.
Psykiatrillekaan ei saa mennä jos mieli on matala?
Minä luulin että se nimen omaan on päälääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain suuronnettomuudesta tehtiin joskus tutkimus.
Siinnä seurattiin terapiaa saaneita ja niitä jotka eivät saaneet terapiaa.
Parhaiten selvisivät ne jotka eivät saaneet terapiaa...
Vierailija kirjoitti:
Kun kaiken pitää olla täydellistä niin noin käy.
Juuri tämän esim. psykoterapiaan on valtavat jonot. Hoitoa tarvitsevat jäävät sitä vaille, koska naiset tykkäävät vatvoa olemattomia ongelmiaan. Harrastus toki sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa varmaan hirveän kivaa hakeutua Annin vastaanotolle jatkossa.
Ihminen saattaa vastaanotolla olla suhteellisen hyvässä kunnossa verrattuna siihen, miten asiat alkaa pyörimään päässä, ja oikeasti uupuessa mikä vaan arki-elämän asia alkaa rasittaa.
Jos ihmisen voinnissa tapahtuu muutos jossa hän itse tietää että ahdistus on nyt epänormaalilla tasolla, niin silloin on kyllä hyvä selvittää voiko taustalla olla sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Jostain suuronnettomuudesta tehtiin joskus tutkimus.
Siinnä seurattiin terapiaa saaneita ja niitä jotka eivät saaneet terapiaa.
Parhaiten selvisivät ne jotka eivät saaneet terapiaa...
Ainakin välittömästä kriisiavusta on saatu ristiriitaisia tuloksia. Osa niistä kertoo että pelottavan tai jollain tapaa traumaattisen asian vatvominen heti tapahtuman jälkeen vain vahvistaa tunnekokemusta ja pahentaa myöhempiä ahdistus- ja/tai pelkotiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kaiken pitää olla täydellistä niin noin käy.
Juuri tämän esim. psykoterapiaan on valtavat jonot. Hoitoa tarvitsevat jäävät sitä vaille, koska naiset tykkäävät vatvoa olemattomia ongelmiaan. Harrastus toki sekin.
Ja joskus kyseessä ihan vaan tunnesääntelytaitojen puutteesta johtuvat itseaiheutetut ongelmat jotka projisoidaan muualle pois itsestä.
Tunteet, tunne-elämän häiriöt ja ongelmat tunteiden käsittelyssä eivät valitettavasti ole mikään pikkujuttu. Niiden taustalla voi olla jopa fyysinen sairaus, tai luonnehäiriö. Miten lääkäri, psykiatri vieläpä ei tätä tiedä?
Miten sama henkilö samassa jutussa puhuu ihmiselämään kuuluvien haasteiden ja surujen medikalisoinnista (kun näihin on ihmisille vuosikausia tuputettu erilaisia masennus- ja ahdistuslääkkeitä) ja siitä, että kaikki ongelmat eivät kuulu lääkärille, mutta työpaikkakiusaamisen aiheuttamat ahdistus ja unettomuus kuuluvat? Miksi ne kuuluvat, vaikka ongelma ei varsinaisesti ole lääketieteellinen ja voisi korjaantua irtisanoutumalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Vastaanotolla näkyy, että tavanomaisiin normaaliin elämään kuuluviin asioihin, kuten suruun jonkun läheisen menetyksen jälkeen tai riitaa seuranneeseen hankalaan oloon tai ahdistuksen tuntemuksiin etsitään, haetaan ja toivotaan ratkaisuja lääkärin keinovalikoimasta ja lääkärin työkalupakista, lääketieteellisistä keinoista, sanoo Saukkola."
No, mutta, mutta... Korjatkaa toki, jos ole väärässä, mutta eivätkö ihmisten ongelmat kaikessa laajudessaan juuri kuulu psykiatrien työkenttään?
Ei todellakaan psykiatrien, ellei kyse ole mielen sairaudesta, vaan psykologien.
Vierailija kirjoitti:
" Vastaanotolla näkyy, että tavanomaisiin normaaliin elämään kuuluviin asioihin, kuten suruun jonkun läheisen menetyksen jälkeen tai riitaa seuranneeseen hankalaan oloon tai ahdistuksen tuntemuksiin etsitään, haetaan ja toivotaan ratkaisuja lääkärin keinovalikoimasta ja lääkärin työkalupakista, lääketieteellisistä keinoista, sanoo Saukkola."
No, mutta, mutta... Korjatkaa toki, jos ole väärässä, mutta eivätkö ihmisten ongelmat kaikessa laajudessaan juuri kuulu psykiatrien työkenttään?
Esimerkiksi Yhdysvalloissa monessa paikassa psykiatrisia diagnooseja voivat antaa muutkin ammattiryhmät kuin lääkärit esim. linsesoidut psykologit, kliiniset sosiaalityöntekijät, perheterapeutit, sairaanhoitajat, koulupsykologit jne. Suomessakin voisi vähitellen luopua psykiatrikeskeisyydestä etenkin, kun psykiatriset tautiluokitukset eivät vaadi lääketieteen osaamista muulta osin kuin erotusdiagnostiikan (joka yleensä hoituu yleislääkärillä esim. masennus vs. kilpirauhsen vajaatoiminta) ja lääkityksen suhteen, ja lääkitystä käytetään muutenkin aivan liika mt-ongelmien hoidossa ottaen huomioon niiden kehnon vasteen ja sivuvaikutukset. Tämä vähentäisi psykiatrien uudelleenkoulutustarvetta ja vähentäisi mt-ongelmien medikalisaatiota, myös ns. vakavampien sellaisten. Esimerkiksi sh on aivan pätevä kohtaamisen ammattilainen, joka osaa osoittaa tarvittavaa empatiaa koiran kuolemaa surevalle ihmiselle. Ei siihen mitään erikoislääkäriä tarvitse, siihen pystyy jo ihan tavallinen ystäväkin.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Ihan älytöntä jatkuvaa tunteissa vellomista ja tämä korostuu nuorten naisten ja teinityttöjen kanssa. Valtaosa on vain sairastuttanut itsensä, koska on muodikasta olla jotenkin sairas ja hankkia lääkitystä, olla hankala, pyörittää ympärillä olevia aikuisia jne.
Teen näiden kanssa töitä ja valitettavasti iso osa ei olisi sairaita, jos kotona vedettäisiin rajat ja mt-ongelmat menisi muodista pois. Sitten ne aidosti sairaat jää jalkoihin, kun draamakuningattaret kiukuttelee ja tekee elämästään vaikeaa ihan höpöhöpö-jutuilla.
Itse olen yläkoulun ope, muutaman vuoden ollut eläkkeellä. Viimeisenä vuonna tuli oppilaaksi mielenterveysongelmista kärsivät kaksi tyttöä, joita ei saanut sanoa tytöiksi ja jotka halusivat käyttää englantilaisia pronomineja toisistaan ja itsestään, vaikka suomen kielen pronominisysteemi on sukupuolineutraali.
Pointtini tulee tässä: molemmat rakastivat kuunnella henkirikospodcasteja, joissa kerrottiin naisiin kohdistuneista väkivallanteoista. Minusta sellaisissa synkissä mielenmaisemissa liikkuminen ei tehnyt hyvää heidän mielenterveydelleen, vaan pahensi tilannetta.
Vähän offtopic mutta terapeutti-nimike pitäisi suojata ammattinimikkeenä niin että nimikettä ei saisi käyttää muutakuin Valviran hyväksymät ja valvomat henkilöt.
Vierailija kirjoitti:
Onpa varmaan hirveän kivaa hakeutua Annin vastaanotolle jatkossa.
Ihminen saattaa vastaanotolla olla suhteellisen hyvässä kunnossa verrattuna siihen, miten asiat alkaa pyörimään päässä, ja oikeasti uupuessa mikä vaan arki-elämän asia alkaa rasittaa.
Jos ihmisen voinnissa tapahtuu muutos jossa hän itse tietää että ahdistus on nyt epänormaalilla tasolla, niin silloin on kyllä hyvä selvittää voiko taustalla olla sairaus.
Luulen, että hänellä on jäänyt kärkevä somekommunikointi päälle. Saukkola lienee unohtanut olevansa ensisijaisesti lääkäri, ei sometähti.
Toivottavasti tämä ei ole tarkoituksella tehty "ragebait", jolla Saukkola yrittää houkutella kävijöitä instatililleen. Jos olisi, niin sitten olisi vakavan keskustelun paikka koskien sitä, onko tämä ihminen oikealla alalla ja voiko hän enää tämmöisen jälkeen toimia työssään uskottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Ihan älytöntä jatkuvaa tunteissa vellomista ja tämä korostuu nuorten naisten ja teinityttöjen kanssa. Valtaosa on vain sairastuttanut itsensä, koska on muodikasta olla jotenkin sairas ja hankkia lääkitystä, olla hankala, pyörittää ympärillä olevia aikuisia jne.
Teen näiden kanssa töitä ja valitettavasti iso osa ei olisi sairaita, jos kotona vedettäisiin rajat ja mt-ongelmat menisi muodista pois. Sitten ne aidosti sairaat jää jalkoihin, kun draamakuningattaret kiukuttelee ja tekee elämästään vaikeaa ihan höpöhöpö-jutuilla.
Itse olen yläkoulun ope, muutaman vuoden ollut eläkkeellä. Viimeisenä vuonna tuli oppilaaksi mielenterveysongelmista kärsivät kaksi tyttöä, joita ei saanut sanoa tytöiksi ja jotka halusivat käyttää englantilaisia pronomineja toisistaan ja itsestään, vaikka suomen kielen pronominisysteemi on sukupuolineutraali.&
Seuraus tietyn väen sairaista malleista lapsille ja nuorille.
Alue: Aihe vapaa
Miehenä kävin lääkärin vastaanotolla kun olin itsekin huolissani pitkään jatkuneista itsetuhoisista ajatuksista. Lääkäri neuvoi ostamaan kirkasvalolampun.
En ostanut kirkasvalolamppua, mutta lupasin itselleni että toiste en enää vaivaa terveydenhuoltoa mielenterveypulmillani.