Yle: Lääkäri Anni Saukkola sanoo suoraan: Vastaanotolla käy tunteissa vellovia naisia, jotka eivät sinne kuulu
Artikkeli kertoo psykiatriaan erikoistuvasta lääkäristä Anni Saukkolasta, joka huomaa vastaanotollaan, että ihmiset hakevat lääkäriltä apua asioihin, jotka eivät oikeastaan kuulu lääketieteen piiriin. Potilaat tulevat suruineen, riitojen jälkeisine ahdistuksineen ja työelämän tunteiden käsittelytarpeineen, vaikka kyse on usein arjen normaaleista tuntemuksista. Saukkolan ja Lääkäriliiton mukaan lääkäri ei voi olla elämän kaikkien ongelmien ratkaisija, ja nyt halutaankin keskustella siitä, mikä kuuluu terveydenhuoltoon ja mikä ei. Taustalla on myös huoli medikalisaatiosta - siitä, että tavallisia elämänvaiheita ja tunteita aletaan liikaa lääketieteellistää.
Tässä näkyy nykyajan hemmoteltu ajattelutapa. Naiset eivät enää kestä surua, pettymystä tai arjen vaikeuksia ilman, että ryntäävät lääkärille kuin kyseessä olisi vakava sairaus. Samaan aikaan oikeasti apua tarvitsevat joutuvat jonottamaan. Meille on opetettu, että "kaikki tunteet pitää käsitellä", mutta lopputulos on se, että terveydenhuolto tukkeutuu ja lääkäreiltä vaaditaan ihmeidentekoa asioissa, jotka ennen hoituivat perheen, ystävien tai ihan vaan ajan avulla.
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteen sijaan masennukseen, ahdistukseen yms. apua haetaan yhä useammin päihteistä, koska muuta apua ei ole tarjolla. Huumeetko on parempi vaihtoehto kuin esim. keskusteluapu/terapia?
Akuuttiin ahdistukseen paras lääke on nopeasti vaikuttava ahdistuslääke (ei siis mielialalääke). Jos pääsee terapiaan, vielä parempi. Pelkkä terapia ei kuitenkaan auta.
Lukematta ketjua ja ehkä vähän ohiskin, mutta nythän oli oikein asiantuntijalausunto iltiksessä, kuinka mt-saikkujen määrääminen tulisi suorastaan lopettaa. Sulkee kuulemma kotiin, vaikka sosiaalinen työympäristöhän vaan auttaisi ongelmiin! Hahaa, näin lampaita manipuloidaan!
T: veikkaisin perskokkareet
Miestenkin kannattaisi käydä terapiassa. Saattaisivat vaikka t a ppaa, r a is k ata tai tehdä vähemmän muita rikoksia :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai työnohjaus helpottaa työssä v#€%%%#sta ja v€%#^& tunteita ... jaa, kuinkas monessa työpaikassa työnohjausta eli työterapiaa onkaan tarjolla... Marjanpoimijoille? Siivoojille? Torimyyjille? Kaupan kassoille? Kesätyöläisille? Raksoilla? Rafloissa? Autokorjaamoissa? Missä?
Huah, pikkasen edes tilannetajua sanomisiin. Norsunluutorneista taas huudellaan 🤬
Joo, ei oo nuorilla haasteisiinsa tuollaista lääkärillä itsellään olevaa työterveyshuoltoa, eikä vaikeiden tilanteiden purkua työnohjauksessa. Eikä monilla muillakaan.
Jos eläke-ikää lähestyvä, tukevassa taloudellisessa tilanteessa oleva EKn mieslääkäri ei ehkä koe vaikeita tunteita työssään eikä vapaalla, kannattaako yleistää koko kansaan ja varsinkin nuoriin? Onkohan mitään tajua nykymenosta?
Ja varsinkin kun nykyään edustaa mielenkin kanssa
- Toinen on vakuutuslääkäri ja toinen on psykiatri. Kummankaan vastaanotolle en menisi. Mutta jos psykiatri ei ole innokas olemaan tukena hädässä, raastavien tunteiden vuoksi psyykkisesti oireileville, miten olisi psykologi? Onko sellaisia vielä olemassa, kun en uutisoinnissa ole huomannut?
Hassua, että medikalisaatiosta syytetään potilaita, ennen oli toisin 😊
Onko psykologeilla oikeus myöntää tarvittaessa sairaslomaa?
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri, tai terapeutti kun pistää vastaan, asiakaskunta suuttuu pitkin nettiä.
Samanlainen porukka on kroonisesta väsymyksestä kärsivät. Joskus löytyy ihan oikea sairaus jota voidaan hoitaa kuten vaikka anemia. Paljon on kuitenkin niitä joiden oireiden takaa ei löydy mitään elimellistä syytä vaikka kuinka etsittäisiin. Paras hoito on fyysinen akiivisuus ja kuntoutus mutta se ei tuntuu kroonisesti väsyneille kelpaavan. Amerikassa kroonista väsymystä tutkineita on jopa maalitettu siinä määrin että osa on vaihtanut tutkimussuuntaa kokonaan. Lääkärinä ei ole järkevää tuoda itseään esille kun yleensä saa paskaa niskaansa kuten kävi Anni Saukkolalle jälleen kerran.
Kappas vaan, täysin sairaista kommenteista täyttyy tämäkin ketju. Suuri osa ihmisistä selvästikään ei voi hyvin eikä osaa itse käsitellä tunteitaan, vaan purkaa ne ilkeytenä, halveksuntana, pahansuopuutena ja jopa väkivaltafantasioina netissä muita kohtaan. Eipä ihmekään, että myös työpaikoilla voidaan pahoin.
Uskallan väittää, että enemmistö ihmisistä ei osaa käsitellä tunteitaan eikä pärjää oman aggressionsa kanssa, kun katsoo esim tällä palstalla ja ympäri somessa tapahtuvaa kommentointia.
Lääkäri Annin ongelman juurisyy taitaa kuitenkin olla se, etteivät ihmiset tiedä, mitä psykiatri työkseen tekee ja mitkä ongelmat ovat sellaisia, joita psykiatri hoitaa. Psykiatrihan on siis lääkäri, ei psykologi, tai tunnetaitojen valmentaja. Psykiatrin työkalupakissa tuskin on muuta kuin niitä lääkkeitä ja ongelmien medikalisaatiota.
Uskallan kuitenkin väittää, että ne ihmiset, jotka ovat häneltä apua hakeneet ovat kokeneet, etteivät itse pärjää niiden asioiden kanssa, joihin ovat apua hakeneet. On helppoa sanoa "älä vello tunteissa", mutta vellomiseksi se menee juuri silloin, kun tunteita ei osaa käsitellä.
Olen sitä mieltä itse, että tässä maassa tarvittaisiin paljon enemmän ns. matalan kynnyksen apua ihmisille, eli nimenomaan näiden tunnetaitojen, itsehillinnän, itsensä hallinnan, konfliktien ratkaisun ja muiden ongelmien käsittelyyn tähtäävää valmennusta. Kaikki ei valitettavasti saa näitä lapsuudenkodista, joka on voinut olla hyvinkin epäterve ja kaoottinen. Kun ne tiedot ja taidot jäävät puuttumaan, niin elämä on vaikeaa. Kun sanot tämmöiselle ihmiselle "käsittele tunteesi", niin ei se tiedä, mitä tuo lause tarkoittaa. Ehkä se tarkoittaa baari reissua, tai ahmimiskohtausta?
Ei olekaan muuta ja nuo eivät yleensä auta potilasta. Psykiatri on kuitenkin portinvartija psykologiselle ym. avulle, joista potilas saattaisi oikeasti hyötyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää, mitä on tunteissa vellominen? Jos vaikka isä on kuollut, miten sen jälkeen tunteissa vellotaan verraten siihen että surraan?
En tiedä. Itse en siinä vellonut, surin vain.
Mutta muistan, kun olin parikymppinen, itkin kadonnutta lemmikkiäni useampana päivänä. Ja vielä kolmekymppisenäkin itkin, kun lemmikkini kuoli. Mutta mielestäni en vellonut.
Vellominen tarkoittaa sitä, että alkaa nauttimaan siitä suremisesta.
Tai että jää siihen asiaan kiinni ja analysoi sitä suunnilleen atomien tarkkuudella. Se, että elämä pysähtyy siihen eikä mitään muuta tapahdu eikä voi tuntea, kertoo kyllä että ollaan jääty liikaa jumittamaan johonkin tunteeseen.
Tietenkin on olemassa poikkeukset noissakin eli esim toisen ilkeyttään tekemää nöyryytystä jää kuka hyvänsä miettimään useammankin kerran. Sama jos joku käyttäytyy petollisesti. No, luetelkaa te muutkin poikkeustapauksia. Arkiset tunteet eivät kuulu tuohon viiltävien tunteiden ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestenkin kannattaisi käydä terapiassa. Saattaisivat vaikka t a ppaa, r a is k ata tai tehdä vähemmän muita rikoksia :)
Jos naiset antaisivat pillua enemmän voi olla että raiskaukset loppuisivat kokonaan.
Nettivinkattu
Pääseekö terveysasemalla psykologille ilman lääkärin lähetettä?
Olen ollut suuren osan elämästäni masentunut ja tätä nykyä myös eläkkeellä siitä syystä.
Psykiatrit, hoitajat jne yrittivät etsiä syytä ulkoisista asioista, niistä joista tuon lääkärin mukaan niitä ei voi etsiä vaan ne tulee hoitaa itse. Ei löytynyt syytä sieltä mistä hakivat.
Vierailija kirjoitti:
Lukematta ketjua ja ehkä vähän ohiskin, mutta nythän oli oikein asiantuntijalausunto iltiksessä, kuinka mt-saikkujen määrääminen tulisi suorastaan lopettaa. Sulkee kuulemma kotiin, vaikka sosiaalinen työympäristöhän vaan auttaisi ongelmiin! Hahaa, näin lampaita manipuloidaan!
T: veikkaisin perskokkareet
Kela on tainnut lopettaa jo. Ei tipu sairauspäivärahaa masentuneelle.
Helpot ja kevyet suojatyöpaikat vaativat yleensä korkeakoulutuksen ja hyväveli(/sisko)suhteita.