Te joilla on ollut vakavaa masennusta, ahdistuneisuutta tms, miltä sinusta tuntuisi jos sinua olisi vain käsketty....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siltä ettei se käskijä asiasta juuri mitään ymmärrä. Alentuvastihan sitä tykätään hokea jotain "lopeta tunteissa vellominen ja mene lenkille hengittelemään" -tyylistä masentuneille. Se toimii jos väliaikaisesti vähän surettaa tai vähän masentaa, mikä on eri asia kuin olla vakavasti masentunut. Silloin tarvitaan kovempia keinoja ja sellainen henkilö on usein jo tilassa jossa ei edes pysty noudattamaan tällaisia pieneen alakuloon toimivia niksejä.

Joo kun makaat 40 asteen kuumeessa, pää täynnä räkää, kurkku kipeänä, voimattomana ja keuhkot verille yskien, niin siihenhän auttaa kaulaliina, ja että pitää jalat ja sormenpäänsä kuivina ja lämpiminä. Niin ja käsihygienia. 

Tällaisten kommenttien kirjoittajilla ei ole minkäänlaista haluaka

Olet väärässä. Minä olen tehnyt kaikkeni ja enemmänkin. Ja teen yhä. Sinä olet tyhmä ihminen, etkä ymmärtänyt pointtiani.

Et tiedä minusta, tilanteestani, edistymisestäni, vaikeuksistani, voitoistani, taistelustani, etkä minusta mitään. Et mitään. 

Opettele kirjoittamaan muutakin kuin typeryyksiä, niin voisi ne sun pointitkin tulla paremmin esille.

Vierailija kirjoitti:

No itse asiassa olen aina hoitanut kaikkein pahimmat ahdistuskohtaukset liikkumalla, silloin on vaikea pysyä edes paikoillaan. Parhaiten olen siis saanut aikaiseksi asioita ahdistuksen aikana, kun se menee ohi voin soittaa jollekin ystävälle tai kutsua jonkun kylään ja silloin puhutaan ihan muista asioista. Ei koskaan vellota. Näin olen pysynyt toimintakykyisenä 

Hienoa. Kun mulla on ahdistuskohtaus, tuntuu kun kuolisin, huimaa niin etten voi seisoa enkä pysty edes muodostamaan kunnollisia lauseita saati pyytämään ketään luokseni.

Kotimainen katukauppa tai kaukoidän "Kultainen kolmio". Hengenvaarallista touhua, mutta apua on saatava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse asiassa olen aina hoitanut kaikkein pahimmat ahdistuskohtaukset liikkumalla, silloin on vaikea pysyä edes paikoillaan. Parhaiten olen siis saanut aikaiseksi asioita ahdistuksen aikana, kun se menee ohi voin soittaa jollekin ystävälle tai kutsua jonkun kylään ja silloin puhutaan ihan muista asioista. Ei koskaan vellota. Näin olen pysynyt toimintakykyisenä 

Hienoa. Kun mulla on ahdistuskohtaus, tuntuu kun kuolisin, huimaa niin etten voi seisoa enkä pysty edes muodostamaan kunnollisia lauseita saati pyytämään ketään luokseni.

Kai nämä ovat kaikilla yksilöllisiä. Minullakin tuntuu siltä kuin olisin ihan kohta kuolemassa, mutta samalla siltä että sitä kuolemaa pitäisi lähteä karkuun, eli kuljen levottomana ympäriinsä ja sydän tykyttää tuhatta ja sataa.

Vai tarkoititko tällä sitä, että sinun ahdistuksesi on tuhat kertaa pahempaa kuin meillä muilla, joten meidän ei tulisi puhua aiheesta mitään?

-eri

Minusta tuntuu, että näitä hengitysharjoituksia ja -ohjeita antavat ne, jotka eivät pysty kohtaamaan toisen ihmisen ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että näitä hengitysharjoituksia ja -ohjeita antavat ne, jotka eivät pysty kohtaamaan toisen ihmisen ahdistusta.

Niiden antaminen kaikille ja joka tilanteissa on yksi tapa olla kuuntelematta ja alistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse asiassa olen aina hoitanut kaikkein pahimmat ahdistuskohtaukset liikkumalla, silloin on vaikea pysyä edes paikoillaan. Parhaiten olen siis saanut aikaiseksi asioita ahdistuksen aikana, kun se menee ohi voin soittaa jollekin ystävälle tai kutsua jonkun kylään ja silloin puhutaan ihan muista asioista. Ei koskaan vellota. Näin olen pysynyt toimintakykyisenä 

Hienoa. Kun mulla on ahdistuskohtaus, tuntuu kun kuolisin, huimaa niin etten voi seisoa enkä pysty edes muodostamaan kunnollisia lauseita saati pyytämään ketään luokseni.

Kuulostaa enemmän jo paniikkikohtaukselta. Niihinkin on kehollisia harjoituksia, joilla voi pysäyttää sen kohtauksen etenemisen. Yksi oli sellainen, että seisoessa pumppaa nilkoista vuorojaloin ylös alas, pitäen päkiät maassa. Näitä toki pitää tehdä ja juurruttaa itselleen tavaksi, jotta niistä saa parhaan avun sitten tosi tilanteessa. 

Ja itselläni ainakin ahdistuneisuushäiriöön on auttanut nimen omaan ne tietoisen läsnäolon harjoitukset, mihin myös ne erilaiset hengitysharjoitukset kuuluvat. Toki niitä on paljon muutakin. Mutta niitä vaan pitää ihan oikeasti TEHDÄ omassa arjessaan. Ei vain kokeilla muutamia kertoja ja sanoa sitten, että ei tää toimi. Ne vaatii sitoutumista ja aktiivista harjoittelua, mieluiten päivittäin ja useamman kerran päivässä, niin sen parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.

Ihan uteliaisuudesta, koskeeko tämä keskustelu ylipäätään masentuneita? Jotenkin olin ymmärtävinäni, ettei tuolla "tunteissa vellomisella" tarkoiteta mitään kliinisesti masentuneita, saatikka sitten vakavasti masentuneita ihmisiä.

Koskee. Kannattaisi lukea aloitus. Se on joka sivulla. Tämän ketjun tarkoitus ei ole dissata tunteissaan vellovia muka-ahdistuneita, niitä ketjuja on jo,

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että näitä hengitysharjoituksia ja -ohjeita antavat ne, jotka eivät pysty kohtaamaan toisen ihmisen ahdistusta.

Se on vain (sinun) tunne, ei totuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.

Ihan uteliaisuudesta, koskeeko tämä keskustelu ylipäätään masentuneita? Jotenkin olin ymmärtävinäni, ettei tuolla "tunteissa vellomisella" tarkoiteta mitään kliinisesti masentuneita, saatikka sitten vakavasti masentuneita ihmisiä.

Vakavasti masentunut todennäköisesti ei kykene tällaiseen ajatteluun vaan lannistuu median keskustelusta vielä lisää. Todennäköisesti hän pr

Suru läheisen kuoltua on normaalia, mutta jotkut tarvitsevat esim. rauhoittavaa lääkettä muutaman päivän ajan kyetäkseen nukkumaan ja käymään töissä. Eivät toki kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että näitä hengitysharjoituksia ja -ohjeita antavat ne, jotka eivät pysty kohtaamaan toisen ihmisen ahdistusta.

Niiden antaminen kaikille ja joka tilanteissa on yksi tapa olla kuuntelematta ja alistaa.

Ja missähän on sanottu niitä muka annettaisiin KAIKILLE ja JOKA TILANTEESSA?

Olisin masentunut ja ahdistunut entisestään.

"Ei ollut tarkoitus sheimata mistään kieliopista. Tarkoitin vain sitä, että kummallista olettaa, että tässä vellomisjutussa puhutaan nimenomaan masennuspotilaista, kun siinä alkuperäisessä artikkelissakin - jostä tämä keskustelu kirposi - puhuttiin nimenomaan ihmisistä, joilla ei ole mitään diagnosoitavaa sairautta."

En tiedä mistä artikkelista puhut, olen osallistunut seuraavan aloituksen keskusteluun:

"Te joilla on ollut vakavaa masennusta, ahdistuneisuutta tms, miltä sinusta tuntuisi jos sinua olisi vain käsketty...lopettamaan tunteissa vellominen ja annettu käteen moniste jossa on ohjeita hengitysharjoitusten tekemiseen ja käsketty noudattamaan ohjeita. "

Jos tässä on jokin artikkeli takana tai mukana, niin se on mennyt minulta ohi ja sori sitten siitä. Olen pohtinut lähinnä em.aloituksen kysymystä ja käsittääkseni olen yhä kyseisessä keskustelussa. Ja mikäli en jostain syystä olekaan, niin sori sitten siitäkin. Jokatapauksessa tuossa aloituksessa, johon edelleen kuvittelen kirjoittavani, mainitaan vakava masennus, ahdistus ja vellominen ja tiedustellaan ohjeistukseen liittyviä tunnelmia.