Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on ollut vakavaa masennusta, ahdistuneisuutta tms, miltä sinusta tuntuisi jos sinua olisi vain käsketty....
17.09.2025 |
lopettamaan tunteissa vellominen ja annettu käteen moniste jossa on ohjeita hengitysharjoitusten tekemiseen ja käsketty noudattamaan ohjeita.
Kommentit (185)
Kotimainen katukauppa tai kaukoidän "Kultainen kolmio". Hengenvaarallista touhua, mutta apua on saatava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa olen aina hoitanut kaikkein pahimmat ahdistuskohtaukset liikkumalla, silloin on vaikea pysyä edes paikoillaan. Parhaiten olen siis saanut aikaiseksi asioita ahdistuksen aikana, kun se menee ohi voin soittaa jollekin ystävälle tai kutsua jonkun kylään ja silloin puhutaan ihan muista asioista. Ei koskaan vellota. Näin olen pysynyt toimintakykyisenä
Hienoa. Kun mulla on ahdistuskohtaus, tuntuu kun kuolisin, huimaa niin etten voi seisoa enkä pysty edes muodostamaan kunnollisia lauseita saati pyytämään ketään luokseni.
Kai nämä ovat kaikilla yksilöllisiä. Minullakin tuntuu siltä kuin olisin ihan kohta kuolemassa, mutta samalla siltä että sitä kuolemaa pitäisi lähteä karkuun, eli kuljen levottomana ympäriinsä ja sydän tykyttää tuhatta ja sataa.
Vai tarkoititko tällä sitä, että sinun ahdistuksesi on tuhat kertaa pahempaa kuin meillä muilla, joten meidän ei tulisi puhua aiheesta mitään?
-eri
Minusta tuntuu, että näitä hengitysharjoituksia ja -ohjeita antavat ne, jotka eivät pysty kohtaamaan toisen ihmisen ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että näitä hengitysharjoituksia ja -ohjeita antavat ne, jotka eivät pysty kohtaamaan toisen ihmisen ahdistusta.
Niiden antaminen kaikille ja joka tilanteissa on yksi tapa olla kuuntelematta ja alistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa olen aina hoitanut kaikkein pahimmat ahdistuskohtaukset liikkumalla, silloin on vaikea pysyä edes paikoillaan. Parhaiten olen siis saanut aikaiseksi asioita ahdistuksen aikana, kun se menee ohi voin soittaa jollekin ystävälle tai kutsua jonkun kylään ja silloin puhutaan ihan muista asioista. Ei koskaan vellota. Näin olen pysynyt toimintakykyisenä
Hienoa. Kun mulla on ahdistuskohtaus, tuntuu kun kuolisin, huimaa niin etten voi seisoa enkä pysty edes muodostamaan kunnollisia lauseita saati pyytämään ketään luokseni.
Kuulostaa enemmän jo paniikkikohtaukselta. Niihinkin on kehollisia harjoituksia, joilla voi pysäyttää sen kohtauksen etenemisen. Yksi oli sellainen, että seisoessa pumppaa nilkoista vuorojaloin ylös alas, pitäen päkiät maassa. Näitä toki pitää tehdä ja juurruttaa itselleen tavaksi, jotta niistä saa parhaan avun sitten tosi tilanteessa.
Ja itselläni ainakin ahdistuneisuushäiriöön on auttanut nimen omaan ne tietoisen läsnäolon harjoitukset, mihin myös ne erilaiset hengitysharjoitukset kuuluvat. Toki niitä on paljon muutakin. Mutta niitä vaan pitää ihan oikeasti TEHDÄ omassa arjessaan. Ei vain kokeilla muutamia kertoja ja sanoa sitten, että ei tää toimi. Ne vaatii sitoutumista ja aktiivista harjoittelua, mieluiten päivittäin ja useamman kerran päivässä, niin sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.
Ihan uteliaisuudesta, koskeeko tämä keskustelu ylipäätään masentuneita? Jotenkin olin ymmärtävinäni, ettei tuolla "tunteissa vellomisella" tarkoiteta mitään kliinisesti masentuneita, saatikka sitten vakavasti masentuneita ihmisiä.
Koskee. Kannattaisi lukea aloitus. Se on joka sivulla. Tämän ketjun tarkoitus ei ole dissata tunteissaan vellovia muka-ahdistuneita, niitä ketjuja on jo,
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että näitä hengitysharjoituksia ja -ohjeita antavat ne, jotka eivät pysty kohtaamaan toisen ihmisen ahdistusta.
Se on vain (sinun) tunne, ei totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.
Ihan uteliaisuudesta, koskeeko tämä keskustelu ylipäätään masentuneita? Jotenkin olin ymmärtävinäni, ettei tuolla "tunteissa vellomisella" tarkoiteta mitään kliinisesti masentuneita, saatikka sitten vakavasti masentuneita ihmisiä.
Vakavasti masentunut todennäköisesti ei kykene tällaiseen ajatteluun vaan lannistuu median keskustelusta vielä lisää. Todennäköisesti hän pr
Suru läheisen kuoltua on normaalia, mutta jotkut tarvitsevat esim. rauhoittavaa lääkettä muutaman päivän ajan kyetäkseen nukkumaan ja käymään töissä. Eivät toki kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että näitä hengitysharjoituksia ja -ohjeita antavat ne, jotka eivät pysty kohtaamaan toisen ihmisen ahdistusta.
Niiden antaminen kaikille ja joka tilanteissa on yksi tapa olla kuuntelematta ja alistaa.
Ja missähän on sanottu niitä muka annettaisiin KAIKILLE ja JOKA TILANTEESSA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin masentunut ja ahdistunut entisestään.
"Ei ollut tarkoitus sheimata mistään kieliopista. Tarkoitin vain sitä, että kummallista olettaa, että tässä vellomisjutussa puhutaan nimenomaan masennuspotilaista, kun siinä alkuperäisessä artikkelissakin - jostä tämä keskustelu kirposi - puhuttiin nimenomaan ihmisistä, joilla ei ole mitään diagnosoitavaa sairautta."
En tiedä mistä artikkelista puhut, olen osallistunut seuraavan aloituksen keskusteluun:
"Te joilla on ollut vakavaa masennusta, ahdistuneisuutta tms, miltä sinusta tuntuisi jos sinua olisi vain käsketty...lopettamaan tunteissa vellominen ja annettu käteen moniste jossa on ohjeita hengitysharjoitusten tekemiseen ja käsketty noudattamaan ohjeita. "
Jos tässä on jokin artikkeli takana tai mukana, niin se on mennyt minulta ohi ja sori sitten siitä. Olen pohtinut lähinnä em.aloituksen kysymystä ja käsittääkseni olen yhä kyseisessä keskustelussa. Ja mikäli en jostain syystä olekaan, niin sori sitten siitäkin. Jokatapauksessa tuossa aloituksessa, johon edelleen kuvittelen kirjoittavani, mainitaan vakava masennus, ahdistus ja vellominen ja tiedustellaan ohjeistukseen liittyviä tunnelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut aika paljon sontaa yli 50 vuotisen elämäni aikana. Olen pahalla traumataustalla, lisäksi minulla siitä johtuen ahdistuneisuushäiriö. Olen kuitenkin ollut koko ajan työelämässä ja pelannut tätä elämän peliä ikään kuin muiden ehdoilla. Se mikä on muille paratiisi, on ollut minulle monesti ollut helvetti. Sama kuin olisin ollut lapsena pahassa kolarissa ja vammautunut, mutta joudun silti juoksemaan muiden terveiden mukana. On ollut pakko. Mitään armoa ei ole tullut. Terapiassa saa toki sympatiaa, mutta sekin on maksullista eikä vaikuta minun elämääni konkretian tasolla mitenkään. Näillä on menty. Muutamia sortumisia on tullut, mutta ne on naamioitu fyysisiksi sairastumisiksi koska psyykkiselle luhistumiselle ei ole ollut oikeutta. Onneksi eläke siintää jo silmissä. Sitten on esittämiset esitetty. Hommaan paikan etelästä ja elän siellä ihan omilla ehdoillani. Haistakaa vttu ja etsikää uusi simputettava.
Pakko kommentoida tähän ketjuun muutamia faktoja näin psykologina.
1) vakava masennus ja ahdistus tarvitsee aina suunnitelmallista hoitoa. Aina ei tarvitse olla pitkää psykoterapiaa, muukin tavoitteellinen, lyhyempi keskusteluinterventio voi auttaa. Lääkkeistä voi olla toisinaan merkittävästi hyötyä. Joku hyötyy mielenterveystalon omahoito-ohjelman tekemisestä, joku ohjausta nettiterapiasta. Siihen lähteneen saaminen on helppoa ja terapia alkaa nopeasti ja hoito on oikeasti näyttöön perustuvaa.
2) masennuksen ja ahdistuksen hoitoa ei voi samalla tavalla ulkoistaa henkilökunnalle kuin vaikkapa tietyissä fyysisessä sairauksissa, joissa riittää, että tulet sairaalaan leikkauksiin tai hoitotoimenpiteisiin klo x. Masennus ja ahdistus on kuin diabetes 2, eli vaatii hoitoon sitoutumista ja omien elintapojen muokkausta hoitokäyntien välillä.
3) ahdistuksen kognitiivisen käyttäytymisterapiassa (käypähoidon mukainen) hengityksen harjoittelu on ihan peruslähtökohta. Ahdistuneena kehossamme sympaattinen hermosto on yliaktiivinen (sydämen syke, korkea verenpaine, pinnallinen hengitys, kuristava tunne,hikoilu, tärinä, oksettava olo, maha sekaisin, jne) ja oikeastaan ainoa tapa, jolla itse voimme vaikuttaa sympaattiseen hermostoon on hengittäminen. Se ei ole ihan mikään pikku juttu se, eikä vippaskonsti, vaan perustaito, josta lähdetään liikkeelle. Syvähengitys kulkee mukana läpi ahdistuksen kognitiivisen käyttäytymisterapian. Ei riitä, että kerran kokeilee, ja "ei auta, oli tyhmää ja tylsää".
Toki on ammattilaisten velvollisuus kertoa, miksi hengitys on tärkeää ja yhdistää se muuhun hoitoon. Jos tuntuu, että AP tai muut ovat jääneet tyhjän päälle, niin harkitkaa mielenterveystalon omahoito-ohjelmia tai nettiterapiaa näin ensi alkuun. Kaikki eivät ihan aikuisten oikeasti tarvitse pitkää ja raskasta vuosien psykoterapiaa. Monilla ei ole edes valmiuksia siihen, vaikka olisivat saaneet lähetteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarvinnut kenenkään käskeä, kun on ollut pakko lähteä joka aamu töihin, että saa laskut maksettua ja lapset elätettyä
Ei olisi ollut kyllä varaa jäädä kotiin vellomaan ja oikeasti se liike helpottaa tuskaa ja työyhteisö auttaa unohtamaan ne omat tunteet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa olen aina hoitanut kaikkein pahimmat ahdistuskohtaukset liikkumalla, silloin on vaikea pysyä edes paikoillaan. Parhaiten olen siis saanut aikaiseksi asioita ahdistuksen aikana, kun se menee ohi voin soittaa jollekin ystävälle tai kutsua jonkun kylään ja silloin puhutaan ihan muista asioista. Ei koskaan vellota. Näin olen pysynyt toimintakykyisenä
Hienoa. Kun mulla on ahdistuskohtaus, tuntuu kun kuolisin, huimaa niin etten voi seisoa enkä pysty edes muodostamaan kunnollisia lauseita saati pyytämään ketään luokseni.
Et sitten lukenut edellistä kommenttia? Kunhan pahoitit mielesi, etkä edes alua irrota niistä suurista tunteistasi
Vierailija kirjoitti:
"Tuo voi olla nopeampi tie, mutta saman asian ajaa ne tiedostavan läsnäolon harjoitukset. Hapolla ei varmaan tarvitse itse nähdä vaivaa... "
Jos on geenilotossa saanut itselleen ahdistukseen ja masennukseen taipuvat aivot, taitaa olla, että kyseiset harjoitukset olisi tullut aloittaa viimeistään 10 vuoden iässä, että vaikutus olisi vastaava. Ei liene aivan realistista edellyttää masentuneelta 20 vuoden meditaatioharjoituksia buddhalaisten munkkien tapaan.
Äsken ketjuun kommentoinut psykologi jatkaa tästä. Tuo on tosi yleinen virheellinen käsitys, mikä ihmisillä on hengitysharjoituksista. Kysehän ei ole mistään munkkien meditaatiosta, vaan tavasta oppia pikku hiljaa hiljentämään omaa automaattista sympaattista hermostoa ja puolestaan aktivoida rauhoittumisesta vastaavaa parasympaattista hermostoa. Hengitys on oikeastaan ainoa tapa, jolla ihminen voi itse vaikuttaa automaattisen hermoston toimintaan. On kurjaa, jos ihminen jättää tuon työvälineen käyttämättä. Ja ihan kuten mikä muukin tahansa taito, se vaatii sinnikkäästi harjoittelua. Tuskin kukaan olettaa yhden soittotunnin jälkeen soittavansa sujuvasti kitaraa! Onneksi palleahengityksen harjoitteluun riittää vain muutama minuutti per päivä, mutta jos tekee sinnikkään päivästä toiseen, on etenkin ahdistuksessa hyötyä ja tärkeä työkalu kun lähdetään tekemään esim altistusharjoituksia.
Tunnen masennuksen keskimääräistä paremmin ja minulla on omaehtoista kokemusta siitä. Olen lukenut aiheesta ja minulla on myös lääketietoutta, vaikka en ole lääkäri. Masennus on hyvin monimutkainen sairaus siltä osin, että se ei riitä, että potilaalle annetaan lääkeresepti kouraan ja käynnit hoitajan/psykologin vastaanotolla. Harva asiantuntija on niin valveutunut, että ymmärtäisi kokonaisuuden taustalla. Aikakaan ei riitä asioiden tutkimiseen, mitä kaikkea löytyy taustalla. Tällä hetkellä tiedän tasan tarkalleen, mistä masennukseni johtui ja tiedän, miten siitä parannutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa olen aina hoitanut kaikkein pahimmat ahdistuskohtaukset liikkumalla, silloin on vaikea pysyä edes paikoillaan. Parhaiten olen siis saanut aikaiseksi asioita ahdistuksen aikana, kun se menee ohi voin soittaa jollekin ystävälle tai kutsua jonkun kylään ja silloin puhutaan ihan muista asioista. Ei koskaan vellota. Näin olen pysynyt toimintakykyisenä
Hienoa. Kun mulla on ahdistuskohtaus, tuntuu kun kuolisin, huimaa niin etten voi seisoa enkä pysty edes muodostamaan kunnollisia lauseita saati pyytämään ketään luokseni.
Mutta eikö ole hienoa, että et ole kuitenkaan tuohon paniikkikohtaukseen kuolemassa, vaikka se onkin erittäin epämukavaa! Ja paniikkikohtaus kestää suhteellinen vähän aikaa, eikä se voi jäädä päälle. En siis tarkoita vähätellä, mutta on tärkeää, jos pystyisit huomaamaan nuo kohtaukset todellakin vain kohtauksina, jotka ovat inhottavia, mutta eivät onneksi vaarallisia (vrt esim sydänkohtaus, aivoverenvuoto)
Vierailija kirjoitti:
Parantuminen lähtee itsestä. Jos ei edes halua parantua vaan haluaa tunteissa velloa ei voi koskaan edes parantua. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi vaikuttaa sinun tunteisiin vaikka kuinka teillä naisilla on joka asiassa tavoite siirtää vasruut ja velvoitteet muille että itse ei tarvi tehdä mitään muuta kuin odottaa että toiset korjaa jopa sinun omat tunteet
Mieheltä tuo asuinkumppanini näyttää, joka ei halua parantua.
Hienoa. Kun mulla on ahdistuskohtaus, tuntuu kun kuolisin, huimaa niin etten voi seisoa enkä pysty edes muodostamaan kunnollisia lauseita saati pyytämään ketään luokseni.