Te joilla on ollut vakavaa masennusta, ahdistuneisuutta tms, miltä sinusta tuntuisi jos sinua olisi vain käsketty....

Vierailija kirjoitti:

Tunteissa on muuten kauhean vaikea, jos ei peräti mahdoton velloa, jos niitä ei enää ole.

Myös se on tunne. Aivan kuten oikeassa oleminen on tunne.

Vierailija kirjoitti:

Paljon sellaisia, joilla ei ole pelkästään mielipiteenä että parantakaa itsenne vaan myös selvä tarve syyllistää psyykkisesti sairastuneet.

Onko siis suomeen/kin rakennettu psyykkisiä hoitolaitoksia kasapäin, ja koulutettu henkilökuntaakin ihan tyhmyyttään?

Nimittäin niitä hoitolaitoksia ja psykiatreja on olemassa ihan oikeasti!

Tää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hohhoijjaa.. Känkkäränkkä päivä näköjään siellä. Mitäpä jos vaikka huomenna lukisit uudelleen ja ihan ajatuksen ja lukutaidon kera."

Tämän tyyppiset kommentit ovat siinä mielessä surkuhupaisia, että usein kyseinen kommentoija kieltäytyy itse ymmärtämästä "ajatuksen ja lukutaidon kera" vastapuolen argumenttia. Vänkää vain sitä omaa näkemystään ja sitten syyttää toista siitä mitä itse tekee.

Täällä on jo useammassa viestissä avattu asiaa. Eli olkaapa nyt hövelit ja lukekaa. Älkääkä vängätkö sitä omaa vääristynyttä päähän pinttymäänne. 

Eli olet asian jo moneen kertaan kertonut? Ja se sitten todistaa, että sinun näkemyksesi on se oikea? Tiedätkö, että yksi keskeisimmistä argumentointivirheistä on tukeutumin

 

Sinulle tiedoksi, että vastakkaisia näkemyksiä tässä ketjussa esittää myös useampi henkilö, etkä keskustele vain yhden "känkkäränkän" kanssa. 

Omat valinnat vaikuttaa tietysti mutta eihän hullu mahda itsellensä mitään. Miksi masentunut tai ahdistunut mahtaisi?

No itse asiassa olen aina hoitanut kaikkein pahimmat ahdistuskohtaukset liikkumalla, silloin on vaikea pysyä edes paikoillaan. Parhaiten olen siis saanut aikaiseksi asioita ahdistuksen aikana, kun se menee ohi voin soittaa jollekin ystävälle tai kutsua jonkun kylään ja silloin puhutaan ihan muista asioista. Ei koskaan vellota. Näin olen pysynyt toimintakykyisenä 

Vierailija kirjoitti:

Parantuminen lähtee itsestä. Jos ei edes halua parantua vaan haluaa tunteissa velloa ei voi koskaan edes parantua. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi vaikuttaa sinun tunteisiin vaikka kuinka teillä naisilla on joka asiassa tavoite siirtää vasruut ja velvoitteet muille että itse ei tarvi tehdä mitään muuta kuin odottaa että toiset korjaa jopa sinun omat tunteet

Älä sinä provosoidu vellomaan tunteissa, vaan avaudu vasta sitten, kun tiedät oikeasti aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.

Ihan uteliaisuudesta, koskeeko tämä keskustelu ylipäätään masentuneita? Jotenkin olin ymmärtävinäni, ettei tuolla "tunteissa vellomisella" tarkoiteta mitään kliinisesti masentuneita, saatikka sitten vakavasti masentuneita ihmisiä.

Otsikossa puhutaan VAKAVASTA masennuksesta 

Otsikossa kyllä, mutta tämä keskusteluhan viittaa siihen lääkäriin, josta oli juttua.

No, olisin otaksuttavasti tunkenut sen monisteen ojentaneelle takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.

Ihan uteliaisuudesta, koskeeko tämä keskustelu ylipäätään masentuneita? Jotenkin olin ymmärtävinäni, ettei tuolla "tunteissa vellomisella" tarkoiteta mitään kliinisesti masentuneita, saatikka sitten vakavasti masentuneita ihmisiä.

Vakavasti masentunut todennäköisesti ei kykene tällaiseen ajatteluun vaan lannistuu median keskustelusta vielä lisää. Todennäköisesti hän projisoi myös hyvää tarkoittavat keskustelut itsell

No varmaankin, mutta ehkä keskustelijoiden kannattaisi lukea se juttu? Se kohua herättänyt lainaushan oli: "Vastaanotolla näkyy, että tavanomaisiin normaaliin elämään kuuluviin asioihin, kuten suruun jonkun läheisen menetyksen jälkeen tai riitaa seuranneeseen hankalaan oloon tai ahdistuksen tuntemuksiin etsitään, haetaan ja toivotaan ratkaisuja lääkärin keinovalikoimasta ja lääkärin työkalupakista, lääketieteellisistä keinoista."

Ja sitä tarkennettiin jutussa vielä: "Lääkäri pystyy auttamaan lääketieteellisissä kysymyksissä, sairauksien hoidossa, mutta kaikkiin elämän normaaliin vaihteluun kuuluviin haasteisiin ei lääkärille tietenkään ole tarjota välttämättä keinoja."

Ja: "Lääkärihän ei ole mikään ihmiselämän kaikkien ongelmien ratkaisija. Lääkäri on lääketieteen asiantuntija ja sairauksien diagnoosin ja hoidon asiantuntija. Mutta jos ongelma ei ole lääketieteellinen, niin tietysti lääkäriltä ei voi odottaa siihen ratkaisuakaan."

Missään tuossa ei väitetä, ettei masennus vaadi hoitoa tai että pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni. Masennus nimenomaan on sairaus ja virallinen diagnoosi.

(Sen verran toki itse korjaisin tuon lääkärin lainausta, että suru läheisen menetyksen jälkeen voi kehittyä myös vakavammaksi ongelmaksi. Ehkä sen olisi voinut vielä tarkentaa. Mutta suru itsessään on ihan normaalia.)

jutun osoite siis: https://yle.fi/a/74-20181800

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.

Kuka on muka väittänytkään, että voisi ihan vain päättämällä lopettaa masennuksen??

 

Aika monikin puhuu vellomisen lopettamisesta ja vellominen vaikuttaa viittaavan masennukseen/ahdistukseen tai ainakin niiden ylläpitoon. Mutta nussisinäpilkkuakeskenäs, jos et halua ymmärtää pointtia.

 

"Vaikuttaa viittaavan". Eli ihan fiilispohjalla oletit, mitä ihmiset tarkoittavat sillä vellomisella?

Ja: "Lääkärihän ei ole mikään ihmiselämän kaikkien ongelmien ratkaisija. Lääkäri on lääketieteen asiantuntija ja sairauksien diagnoosin ja hoidon asiantuntija. Mutta jos ongelma ei ole lääketieteellinen, niin tietysti lääkäriltä ei voi odottaa siihen ratkaisuakaan."

Monissa tapauksissa riittäisi pari keskustelukertaa psykologin kanssa, mutta siihen saatetaan tarvita lääkärin lähete.

No itsellä on ollut noita ja myöhemmin paljastui persoonallisuushäiriö. Olisi vaan kannattanut lääkärien tutkia kunnolla silloin reilu 30 vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran menin aiheesta lääkäriin. Kaikki olisivat hyötyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.

Kuka on muka väittänytkään, että voisi ihan vain päättämällä lopettaa masennuksen??

 

Aika monikin puhuu vellomisen lopettamisesta ja vellominen vaikuttaa viittaavan masennukseen/ahdistukseen tai ainakin niiden ylläpitoon. Mutta nussisinäpilkkuakeskenäs, jos et halua ymmärtää pointtia.

 

"Vaikuttaa viittaavan". Eli ihan

Jaa en tiennytkään kyseessä olevan tiedepaneeli tai väitöstilaisuus. Mitä muuta voin, kun olettaa jotain toisten kirjoittelusta oman ymmärrykseni kautta. Huom. vauvapalstalla. Lisäksi keskustelun otsikko VIITTASI siihen, että kysytään miltä tuntuu/kokemusperäisesti, joten en varustautunut millään turkimustason lähdeaineistolla. Nimenomaan mielipiteeni on mututuntumaa, koska en voi väittää mitä joku toinen on ajatellut tai tarkoittanut sanomallaan. Joten mielummin puhun vaikutelmista ja viittauksista, joita muiden ulosannista muodostuu. Miksi ylipäätään tartut tuollaiseen? Eikö sinulla ole sisällöllistä annettavaa? Haluatko vain sanoa viimeisen sanan sheimaamalla toisen keskustelijan jostain näennäisestä kieliopillisesta hapuilusta ja takertumalla ilmeiseen sivuseikkaan. 

Liikkukaa mah paljon jos ette ole töissä tai koulussa ja on masennusta ja ahdistusta, aamulla heti kaupoille, vähän pientä reeniä kotona, tehkää ruokaa itsellenne ( terveellistä) , pitäkää hyvä unirytmi, jotain kehittävää, kuunnelkaa vaikka äänikirjoja jne, mä en väitä että te parannutte koska mä tiedän että sitä ei välttämättä tuu ikinä tapahtumaan ( oma kokemus) mutta muistakaa että vaikka tuntuu siltä että pitäisi kokoajan vaan levätä niin se voi olla pahin virhe mitä tekee koska kroppa tottuu siihen lepäämiseen mikä johtaa siihe että väsyttää ja (ituttaa) kokoajan enemmän ja enemmän. Kävely voi tuntua tyhmältä mutta siinäkin tapahtuu vaikka mitä positiivista aivoissa kun katselee maisemia. Jos te ootte herkkiä ihmisiä niin vältelkää näitä palstoja, nää vetää hermoston ylikierroksille koska täällä on liikaa hönöjä. Tsemii kaikille ja lopettakaa riitely ja  vertailu ja todisteleminen tai muiden vakuutteleminen, siitä ei oo mitää hyötyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siltä ettei se käskijä asiasta juuri mitään ymmärrä. Alentuvastihan sitä tykätään hokea jotain "lopeta tunteissa vellominen ja mene lenkille hengittelemään" -tyylistä masentuneille. Se toimii jos väliaikaisesti vähän surettaa tai vähän masentaa, mikä on eri asia kuin olla vakavasti masentunut. Silloin tarvitaan kovempia keinoja ja sellainen henkilö on usein jo tilassa jossa ei edes pysty noudattamaan tällaisia pieneen alakuloon toimivia niksejä.

Joo kun makaat 40 asteen kuumeessa, pää täynnä räkää, kurkku kipeänä, voimattomana ja keuhkot verille yskien, niin siihenhän auttaa kaulaliina, ja että pitää jalat ja sormenpäänsä kuivina ja lämpiminä. Niin ja käsihygienia. 

Tällaisten kommenttien kirjoittajilla ei ole minkäänlaista haluakaan edes yrittää tehdä yhtään mitään vointinsa

Olet väärässä. Minä olen tehnyt kaikkeni ja enemmänkin. Ja teen yhä. Sinä olet tyhmä ihminen, etkä ymmärtänyt pointtiani.

Et tiedä minusta, tilanteestani, edistymisestäni, vaikeuksistani, voitoistani, taistelustani, etkä minusta mitään. Et mitään. 

Projisoit.

Itselläni masennukseen auttaa kaikki vaihtelu, pienet matkat, syöminen ja juominen ravintolassa tai kotona. Autolla ajelu ja samalla äänikirjan kuuntelu. Mietiskely ja suunnittelu. Haaveilu. Yms käsityöt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti missään kärsimyksessä vello. Jos voisi vaan päättämällä päättää masennuksen lopettaa, niin ei olisi masentuneita. Ehkä ne jumpat toimii jossain lievässä mielipahassa, mutta sitten kun kehittyy vaikea masennus ja elämänhalu on kadonnut, niin ei jaksa kuin maata. Koska millään ei ole enää väliä. Edes paranemisella. Että sellainen paradoxi.

Kuka on muka väittänytkään, että voisi ihan vain päättämällä lopettaa masennuksen??

 

Aika monikin puhuu vellomisen lopettamisesta ja vellominen vaikuttaa viittaavan masennukseen/ahdistukseen tai ainakin niiden ylläpitoon. Mutta nussisinäpilkkuakeskenäs, jos et halua ymmärtää pointtia.

 

Ei ollut tarkoitus sheimata mistään kieliopista. Tarkoitin vain sitä, että kummallista olettaa, että tässä vellomisjutussa puhutaan nimenomaan masennuspotilaista, kun siinä alkuperäisessä artikkelissakin - jostä tämä keskustelu kirposi - puhuttiin nimenomaan ihmisistä, joilla ei ole mitään diagnosoitavaa sairautta.

JOS? Heh.. =)

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuushäiriöön ei kyllä mitkään keholliset hengitysharjoitukset auta. Yleensä näitä neuvoja antavat ne, joilla ei ole mitään käsitystä koko asiasta. 

Mulla kehittyi ahdistushäiriö paniikkihäiriöksi asti. Silloin kun tulee paniikkikohtaus, saan oikealla tavalla hengittämällä sydämen sykkeeni hidastumaan hieman, ja olo helpottaa vähän. Mutta noin muuten hengittäminen tietyllä tavalla ei rauhota mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siltä ettei se käskijä asiasta juuri mitään ymmärrä. Alentuvastihan sitä tykätään hokea jotain "lopeta tunteissa vellominen ja mene lenkille hengittelemään" -tyylistä masentuneille. Se toimii jos väliaikaisesti vähän surettaa tai vähän masentaa, mikä on eri asia kuin olla vakavasti masentunut. Silloin tarvitaan kovempia keinoja ja sellainen henkilö on usein jo tilassa jossa ei edes pysty noudattamaan tällaisia pieneen alakuloon toimivia niksejä.

Joo kun makaat 40 asteen kuumeessa, pää täynnä räkää, kurkku kipeänä, voimattomana ja keuhkot verille yskien, niin siihenhän auttaa kaulaliina, ja että pitää jalat ja sormenpäänsä kuivina ja lämpiminä. Niin ja käsihygienia. 

Tällaisten kommenttien kirjoittajilla ei ole minkäänlaista haluaka

Olet väärässä. Minä olen tehnyt kaikkeni ja enemmänkin. Ja teen yhä. Sinä olet tyhmä ihminen, etkä ymmärtänyt pointtiani.

Et tiedä minusta, tilanteestani, edistymisestäni, vaikeuksistani, voitoistani, taistelustani, etkä minusta mitään. Et mitään. 

Opettele kirjoittamaan muutakin kuin typeryyksiä, niin voisi ne sun pointitkin tulla paremmin esille.