Kohta alkaa taas Auerin oikeudenkäynti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Se, että Joki-Erkkilä ilmoittaa, että hän ei ole tietoinen kyseisestä kantelusta, murentaa hänen uskottavuuttaan todistajana ylipäätään. Vaikka on ilmeisesti vannonut käsi Raamatulla puhuvansa totta."

 

Oliko tuossa nyt kyse oikeasta kantelusta, vai pelkästään yhden m*nfo-nikin henkilökohtaisesta viestistä päätoimittajalle? Tietääkseni ko. nikki ei ole lääketieteen asiantuntija. 

Lääketieteen asiantuntijuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta Joki-Erkkilän asiantuntijuudesta en ole vakuuttunut. Pelkkä koulunkäynti ei tee kenestäkään asiantuntijaa. Asiantuntijakin tekee virheitä. Ihminen hän on siinä kuin muutkin. Elämä on yhtä oppimista kaikki ja välillä se vie harhaan.

 

 

Eilisestä oikeudenkäynti-istunnosta kävi ilmi, että toinen lääkär

Helsingin sanomissa omi THL:n aisiantuntijan lasunto, siitä että UV valolla voi nähdä samat arvet kuin päivänvalossa, mutta ei arpia joita ei näy päivänvalossa. Katsoin THL:n sivuille ja siellä annettiin ymmärtää että UV valolla voi nähdä enemmän kuin päivän valossa. Jäi epäselväksi mitä sillä valolla nyt sitten näkee ja mitä ei? 

Tuli mieleeni; Onko iho muodostunut ajan myötä tulleista kuvioista, jotka eivät välttämättä ole arpia, vaan erilaisia elämän aikana tulleita jälkiä joita sitten tulkitaan asianomaisen oman kertomuksen mukaan. Eli että ihossa näkyy juurikin se mitä uskomme siellä näkyvän. 

Onlenko ihan hakoteillä. Kiinnostaa tuo UV:tutkimus. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmiskaupan uhri ja saatan kertoa tapahtuneista tunteettomasti tai nauraa joillekin asioille. Traumaattisen asian läpikäynti saattaa monesti olla hyvin tunteettoman oloista luettelointia, vähän kuin ostoslistan kertaaminen. Koska mieli suojelee itseään siltä, mitä tapahtuisi jos asiaa kävisi kunnolla tunnetasolla läpi. Ja musta huumori ja asioille nauraminen on itselleni ollut hyvin tärkeä selviytymiskeino.

Tavallisten maallikoiden ei kannata mutuilla liikaa sen kanssa, miten traumaattisen asian läpikäyneen henkilön PITÄISI asiaan suhtautua ja asioistaan kertoa. Tunteettomuudesta ja nauramisesta ei oikeasti voi vetää yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä esimerkiksi syyllisyyden suhteen.

Joskus työkaveri kertoi, että sai potkut. Kun hän sen minulle kertoi, niin naamavärkkini vääntyi hymyyn. Asia oli ikävä ja vaikka koin sen ikäväksi niin, niin vain hymy tuli. Arvaa hävettikö.

Tuohon aikaan pornolehtä oli kaupoissa paljon erilaisia ja juurikin kassojenlähellä ja lehtitelineiden alahyllyillä, niin että niitä näkivät lähinnä lapset, ja aikuiset jotka pystyivät kyykistymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"Peite-Seppohan kuvaili Aueria hyväksi äidiksi ja tämän ja lasten välejä lämpimiksi? "

 

 

Samainen Seppo ihmetteli myös Aurein naureskelua miehensä murhalle.

Olen kokenut elämässäni pahoja asioita ja jos vaan tietäisit miten olen niille jälkeenpäin nauranut ja heittänyt vitsiä, niin pitäisit varmasti minuakin murhaajana ja seri-rikollisena. Jotkut ihmiset vaan käsittelevät asioita huumorin keinoin vaikka olisi kuinka paha juttu kyseessä. Ei se sitä poista etteikö sen asian takia olisi myös itketty tuntikausia varsinkin alussa. Olen käynyt pitkät terapiat ja sielläkin naurettu yhdessä terapeutin kanssa. Ja toki olen myös itkenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmiskaupan uhri ja saatan kertoa tapahtuneista tunteettomasti tai nauraa joillekin asioille. Traumaattisen asian läpikäynti saattaa monesti olla hyvin tunteettoman oloista luettelointia, vähän kuin ostoslistan kertaaminen. Koska mieli suojelee itseään siltä, mitä tapahtuisi jos asiaa kävisi kunnolla tunnetasolla läpi. Ja musta huumori ja asioille nauraminen on itselleni ollut hyvin tärkeä selviytymiskeino.

Tavallisten maallikoiden ei kannata mutuilla liikaa sen kanssa, miten traumaattisen asian läpikäyneen henkilön PITÄISI asiaan suhtautua ja asioistaan kertoa. Tunteettomuudesta ja nauramisesta ei oikeasti voi vetää yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä esimerkiksi syyllisyyden suhteen.

 

 

Oletkohan ihmiskaupan uhri? Kummasti täällä välittömästi nousee esiin aina näitä hyväksikäytettyjä, lapsena haavoja saaneita, miesten kaltoinkohtele

 

Eivät kaikki puolusta Annelia. Minä taas pidän häntä hyvin epäilyttävänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmiskaupan uhri ja saatan kertoa tapahtuneista tunteettomasti tai nauraa joillekin asioille. Traumaattisen asian läpikäynti saattaa monesti olla hyvin tunteettoman oloista luettelointia, vähän kuin ostoslistan kertaaminen. Koska mieli suojelee itseään siltä, mitä tapahtuisi jos asiaa kävisi kunnolla tunnetasolla läpi. Ja musta huumori ja asioille nauraminen on itselleni ollut hyvin tärkeä selviytymiskeino.

Tavallisten maallikoiden ei kannata mutuilla liikaa sen kanssa, miten traumaattisen asian läpikäyneen henkilön PITÄISI asiaan suhtautua ja asioistaan kertoa. Tunteettomuudesta ja nauramisesta ei oikeasti voi vetää yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä esimerkiksi syyllisyyden suhteen.

 

 

Oletkohan ihmiskaupan uhri? Kummasti täällä välittömästi nousee esiin aina näitä hyväksikäytettyjä, lapsena haavoja saaneita, miesten kaltoinkohtele

Kyllä olen, olen ihmiskauppa ry:n asiakas, eli järjestö on tunnistanut minut ihmiskaupan uhriksi ja ottanut asiakkaakseen. Monia kaltaisiani kiinnostaa muutkin rikosasiat ja ylipäätänsä hyvin synkät ihmiskohtalot, koska niistä saa samaistumispintaa ja toisaalta ahaa-elämyksiä omien traumojensa käsittelyyn. Uskaltaisin väittää, että moni joka seuraa true crimea on rikoksen tai useiden rikosten uhri itsekin. Yritän ymmärtää itseäni ja kokemiani asioita muiden rikosten uhrien kautta, sekä myös tekijöiden. Normaaleilta ihmisiltä en saa samaistumispintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmiskaupan uhri ja saatan kertoa tapahtuneista tunteettomasti tai nauraa joillekin asioille. Traumaattisen asian läpikäynti saattaa monesti olla hyvin tunteettoman oloista luettelointia, vähän kuin ostoslistan kertaaminen. Koska mieli suojelee itseään siltä, mitä tapahtuisi jos asiaa kävisi kunnolla tunnetasolla läpi. Ja musta huumori ja asioille nauraminen on itselleni ollut hyvin tärkeä selviytymiskeino.

Tavallisten maallikoiden ei kannata mutuilla liikaa sen kanssa, miten traumaattisen asian läpikäyneen henkilön PITÄISI asiaan suhtautua ja asioistaan kertoa. Tunteettomuudesta ja nauramisesta ei oikeasti voi vetää yhtään minkäänlaisia johtopäätöksiä esimerkiksi syyllisyyden suhteen.

 

Joskus työkaveri kertoi, että sai potkut. Kun hän sen minulle kertoi, niin naamavärkkini vääntyi hymyyn. Asia oli ikävä ja vaikka koin sen ikäväksi niin, niin vai

Minulla on sama ongelma. Se johtunee siitä, että mitä vaikeampi paikka sitä automaattisemmin on joutunut hymyilemään. Voit pahoitella toiselle ja sanoa, että ilmeesi ei vastannut todellisuutta, se on traumavaste. 

Vierailija kirjoitti:

Tuohon aikaan pornolehtä oli kaupoissa paljon erilaisia ja juurikin kassojenlähellä ja lehtitelineiden alahyllyillä, niin että niitä näkivät lähinnä lapset, ja aikuiset jotka pystyivät kyykistymään. 

Minä löysin pornolehtiä ihan lähimetsästä joskus 4-5 vuotiaana. Joku oli piilottanut kassillisen sinne. Ja muistelisin, että joku naapurin poika olisi näyttänyt jotain omaa löytämäänsä lehteä minulle. Näin jo hyvin pienenä lapsille sopimatonta kuvastoa, koska porno oli jo silloin kaikkialla.

Onko lapsilla ollut taiveihottumaa tai muuta ihottumaa/ihosairautta? Eilen luin että yhdellä oli arpia kainalossa ja polvitaipeessa. Ne kutisee välillä vietävästi ja lapset raapii vaikka kuinka kieltäisi. Omalla tytöllä on sääret arvilla kun raapi mukulana itikoitten puremia.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon aikaan pornolehtä oli kaupoissa paljon erilaisia ja juurikin kassojenlähellä ja lehtitelineiden alahyllyillä, niin että niitä näkivät lähinnä lapset, ja aikuiset jotka pystyivät kyykistymään. 

Juu eiköhän nämä pornolehdistä, Nyyrikeistä, Sinkkuelämistä yms. todistavat lausunnot jo riitä, niitä on tuotu esiin jo tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon aikaan pornolehtä oli kaupoissa paljon erilaisia ja juurikin kassojenlähellä ja lehtitelineiden alahyllyillä, niin että niitä näkivät lähinnä lapset, ja aikuiset jotka pystyivät kyykistymään. 

Minä löysin pornolehtiä ihan lähimetsästä joskus 4-5 vuotiaana. Joku oli piilottanut kassillisen sinne. Ja muistelisin, että joku naapurin poika olisi näyttänyt jotain omaa löytämäänsä lehteä minulle. Näin jo hyvin pienenä lapsille sopimatonta kuvastoa, koska porno oli jo silloin kaikkialla.

Mikä pakkomielle monta sivua kertoilla näitä lapsuuden pornolehtimuistoja? Jo monta kommenttia näitä tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

IS seuranta: 

Uusissa kertomuksissa on tullut ilmi, että sijaisperheessä oli jatkuvasti pelon ilmapiiri. Tuliko teille mitään viitteitä siitä, että lapset olisivat pelänneet sijaisvanhempia?

"Ei. He sanoivat usein, että siellä on turvallista olla, siellä on rajat ja säännöt."

 

Kun nyt kovin yleistetään mitä tyypillinen lapsi tekee ja tietää, niin tästä tulee mieleen, että kuinka moni 7-12v sanoo näin? Et on turvallista kun on rajat ja säännöt? Tämä nimenomaan kuulostaa aikuisen puheelta kun on perusteltu niitä hyvin arjessa näkyvillä olevia "rajoja ja sääntöjä". 

Lisäksi kun tässä nyt laskeskelen, niin nuorin lapsi on jo tässä vaiheessa ollut sijoitettuna melkein suurimman osan elämästään. Nämä haastattelut tehtiin elokuussa 2011 ja lapset sijoitettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2008 muistaakseni. Sen jälkeen olivat pieniä aikoja kotona, ja syksyllä 2009 menivät laitokseen, mistä 2010 huhtikuussa sijaisperheeseen. Eli miten 7v autenttisesti omakohtaisesti edes osaisi reflektoida aikaa äidin luona, missä ei sitten olisi ollut rajoja ja sääntöjä? Haastatteluaikaan oli ollut 2v yhtämittaisesti sijoituksessa. 7 vuotiaalle se on pitkä aika. 

Olen kasvanut rajoitta ja toivonut rajoja ja niiden tuomaa turvaa. Toki, jos ne olisivat olleet epäreilut, olisin luultavasti ahdistunut siitäkin. Ehkä. 

Ja tuo "epäsuhtaisuus" jatkuu aikuisenakin. Terapiassakin. Oikeasti on paljon kypsempi ja vahvempi kuin vastapuoli tajuaa. Ja selvinnyt paljon vaikeammista asioista kuin terapeutti tajuaakaan. Ja terapeutti sitten turvan sijaan rajoittaa haitallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon aikaan pornolehtä oli kaupoissa paljon erilaisia ja juurikin kassojenlähellä ja lehtitelineiden alahyllyillä, niin että niitä näkivät lähinnä lapset, ja aikuiset jotka pystyivät kyykistymään. 

Minä löysin pornolehtiä ihan lähimetsästä joskus 4-5 vuotiaana. Joku oli piilottanut kassillisen sinne. Ja muistelisin, että joku naapurin poika olisi näyttänyt jotain omaa löytämäänsä lehteä minulle. Näin jo hyvin pienenä lapsille sopimatonta kuvastoa, koska porno oli jo silloin kaikkialla.

 

 

Mikä pakkomielle monta sivua kertoilla näitä lapsuuden pornolehtimuistoja? Jo monta kommenttia näitä tässä ketjussa.

Jokaista pornolehtimuistoa kohtaan on 3 ehdotonta väitettä siitä, että lapset eivät olisi voineet kertoa tuollaisia juttuja ilman hyväksikäyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon aikaan pornolehtä oli kaupoissa paljon erilaisia ja juurikin kassojenlähellä ja lehtitelineiden alahyllyillä, niin että niitä näkivät lähinnä lapset, ja aikuiset jotka pystyivät kyykistymään. 

Minä löysin pornolehtiä ihan lähimetsästä joskus 4-5 vuotiaana. Joku oli piilottanut kassillisen sinne. Ja muistelisin, että joku naapurin poika olisi näyttänyt jotain omaa löytämäänsä lehteä minulle. Näin jo hyvin pienenä lapsille sopimatonta kuvastoa, koska porno oli jo silloin kaikkialla.

 

 

Mikä pakkomielle monta sivua kertoilla näitä lapsuuden pornolehtimuistoja? Jo monta kommenttia näitä tässä ketjussa.

Olen kommentoinut vasta parin viimeisimmän sivun verran ja ensimmäistä kertaa toin ilmi oman kokemukseni pornolehdistä. Luuletko todella, että ainoastaan yhdellä ainoalla ihmisellä on vastaavanlaisia kokemuksia ja keskustelet täällä yhden ainoan ihmisen kanssa? Yleensä kun ihmiset heittävät mielikuvituksellisia väitteitä toisista, he paljastavat oman sisäisen maailmansa (koska kuvittelevat muiden toimivan samalla tavalla miten he itse toimivat). Eli oletko sinä spämmännyt tähän ketjuun jotain samaa juttua alusta alkaen tähän asti ja nyt kuvittelet, että minä teen samaa? Olen tuo ihmiskaupan uhri enkä ole tuonut omaa tarinaani kertaakaan aikaisemmin esille tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon aikaan pornolehtä oli kaupoissa paljon erilaisia ja juurikin kassojenlähellä ja lehtitelineiden alahyllyillä, niin että niitä näkivät lähinnä lapset, ja aikuiset jotka pystyivät kyykistymään. 

Minä löysin pornolehtiä ihan lähimetsästä joskus 4-5 vuotiaana. Joku oli piilottanut kassillisen sinne. Ja muistelisin, että joku naapurin poika olisi näyttänyt jotain omaa löytämäänsä lehteä minulle. Näin jo hyvin pienenä lapsille sopimatonta kuvastoa, koska porno oli jo silloin kaikkialla.

Se oli sitä seksuaalikasvatusta siihen aikaan. Jonkun pojan isä vei lehdet metsään, josta ne pitikin löytää. Oli siinä ihmettelemistä, kun karvatuheroinen naishenkilö oli simpanssin kanssa silleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IS seuranta: 

Uusissa kertomuksissa on tullut ilmi, että sijaisperheessä oli jatkuvasti pelon ilmapiiri. Tuliko teille mitään viitteitä siitä, että lapset olisivat pelänneet sijaisvanhempia?

"Ei. He sanoivat usein, että siellä on turvallista olla, siellä on rajat ja säännöt."

 

Kun nyt kovin yleistetään mitä tyypillinen lapsi tekee ja tietää, niin tästä tulee mieleen, että kuinka moni 7-12v sanoo näin? Et on turvallista kun on rajat ja säännöt? Tämä nimenomaan kuulostaa aikuisen puheelta kun on perusteltu niitä hyvin arjessa näkyvillä olevia "rajoja ja sääntöjä". 

 

Lisäksi kun tässä nyt laskeskelen, niin nuorin lapsi on jo tässä vaiheessa ollut sijoitettuna melkein suurimman osan elämästään. Nämä haastattelut tehtiin elokuussa 2011 ja lapset sijoitettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2008 muista

 

Muistan edelleen sen hetken, kun viisivuotiaana tajusin, ettei maailmassa ole minulle yhtään aikuista ja on selvittävä yksin. Tuo on ollut täysin kirkas läpi elämäni. 

Kuinka moni lapsi on ajatellut niiden pornolehtien olevan jotain, mikä kuvaa tapahtumia kodin seinien sisäpuolella? Ja jos ei ole lapoa, miten osaa liittää lapset mukaan? 

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut rajoitta ja toivonut rajoja ja niiden tuomaa turvaa. Toki, jos ne olisivat olleet epäreilut, olisin luultavasti ahdistunut siitäkin. Ehkä. 

 

Ja tuo "epäsuhtaisuus" jatkuu aikuisenakin. Terapiassakin. Oikeasti on paljon kypsempi ja vahvempi kuin vastapuoli tajuaa. Ja selvinnyt paljon vaikeammista asioista kuin terapeutti tajuaakaan. Ja terapeutti sitten turvan sijaan rajoittaa haitallisesti. 

Jos olisit saanut ikätasoiset rajat, olisit kokenut ne epäreiluina. Minä opin jo hyvin pienestä pitäen huolehtimaan itse itsestäni ja se oli vaatimuksenakin. Lapsi ei saanut olla lapsi, vaan piti kasvaa aikuiseksi jo lapsena. Kun vihdoin pääsin lastensuojelulaitokseen, tuntui monet rajat epäteiluilta, koska kyllä minä osasin pitää huolen itsestäni, en mielestäni tarvinnut muita kertomaan mitä leffoja saan katsoa ja koska minun pitäisi lukea kokeeseen tai lähteä kouluun, olin selvinnyt ennenkin omalla tyylilläni. Ja lukiossa en voinut sietää, kun poissaoloihin ja kokeisiin vaadittiin huoltajan allekirjoitus (asuin silloin jo omillani). Minähän asuin jo serkkuni kanssa, elätin itse itseni ja maksoin isälleni mm. lääkärikäynneistä takaisin, jos tarvitsin hänen apuaan yhtään mihinkään, niin mitä helvet*iä se koululle kuului oliko minulla huoltajan lupaa olla poissa vai ei, kun ei sitä huoltajaa kiinnostanut paskan vertaa. Jälkikäteen olen kyllä ymmärtänyt monienkin sääntöjen ja rajojen pointin, mutta minä en vain kokenut tarvitsevani niin lapsellisia rajoja ja koin ne nimenomaan epäreiluiksi.

Yrittänyt vastata kommentteihin, jotka koskevat omia muistoja vaikeille asioille naureskelulle. Näitähän tuli esiin sen jälkeen kun linkattiin peitepoliisin havainto Auerin naureskelusta miehensä murhalle. Vastaukseni ei mennyt läpi, vaikka ihan asiallinen oli. 

Kysyn uudelleen:

Eilen oikeudessa Auerin tytär naureskeli Joki-Erkkilän lausunnoille. Miksi tätä ei haluta myös tulkita minän suojautumiskeinona  - naurulla helpotetaan vaikean asian kohtaamista tässäkin?