Kyllä se tässä keski-ikäisenä usein mietityttää että mitä lisäarvoa kumppanin kanssa asuminen tuo

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se että jos tulee sairaus kohtaus niin joku hoitaa sinut hoitoon asti.

Mutta tuohonkaan ei voi luottaa. Kumppani voi olla sellainen, joka vain odottaa kohtauksen menevän ohi...

Vierailija kirjoitti:

Vielä haluaisin kysyä romanttisen ja seksuaalisuuden toisistaan erottavalta kommentoijalta, että missä vaiheessa romanttinen kosketus muuttuu seksuaaliseksi? Eli kuuluuko romanttiseen kosketukseen intiimialueiden koskettamista, missä raja kulkee?

Toisen osapuolen asema mietityttää myös eli onko sinun pitänyt ohjeistaa toista osapuolta, että et halua seksuaalista kosketusta, vaan ainoastaan romanttista? On nimittäin aika epätodennäköistä kohdata ihminen, jolla on samanlainen käsitys rajoista kuin itsellä on. Samahan se on meidänkin kohdalla, joille parisuhde on seksuaalinen suhde - koskettamisen tavat ja alueet on yhdessä opeteltava. 

Mikä erottaa seksuaalisen toiminnan ja romanttisen toiminnan? Se ei ole vain ajatuksia ja tunteita, vaan konkretiaa ja käytäntöjä parisuhteessa. Voisin kuvitella (kuten joku edellä kirjoittanut), että vaikea löytää ihmistä, jolle parisuhde olisi epäseksuaalinen suhde. Oletko siinä onnistunut?

Kyllähän ihmistä voi koskettaa epäseksuaalisella tavalla! Minä voin esim. halata vanhempaani ilman mitään seksuaalista motiivia. Lääkäri voi tutkia minua ilman mitään seksuaalista motiivia. Voin käydä gynekologilla ja hän voi koskettaa sukuelimiäni ilman minkäänlaista seksuaalista motiivia. Voin antaa toiselle ihmiselle hieronnan ilman seksuaalista motiivia. Voin kätellä uutta tuttavuutta ilman seksuaalista motiivia. 

Ihan sanoin parisuhteessa voidaan sylikkäin katsella vaikka teeveetä ilman mitään seksuaalisia ajatuksia. Mielestäni olisi aika ahdistava ajatus, että kaikki kosketus, mitä meillä olisi puolisoni kanssa olisi aina seksuaalista (ainoa mitä välillämme olisi, olisi seksuaalinen halu toisiamme kohtaan). Yleensä ihmiset eivät koskettele toisten sukuelimiä ellei motivaationa ole seksuaaliset halut. Tällainen esimerkki tulee mieleen: toinen haluaisi, että katson hänen sukuelimestään jotain että onko siellä jotain poikkeavaa. Silloin voisin katsoa ilman, että taustalla olisi mitään seksuaalista. 

"En koe seksiä elämää suurempana asiana tai muusta elämästä irrallisena. Yritin vain selittää, että seksi ei ole ainoa asia, mikä yleensä erottaa parisuhteita ystävyyssuhteista. Koska määrittelemme suuntautumisemme vain seksuaalisuuden kautta, se estää meitä näkemästä, että koemme myös muunlaista vetoa muita ihmisiä/kumppaneitamme kohtaan. Ei ihmiset koe ystäviään kohtaan sellaista rakkautta, läheisyyttä ja kumppanuutta kuin mitä ne tuntevat puolisoitaan/kumppaneitaan kohtaan."

Ymmärrän sinällään mitä tarkoitat. En vain ole ihan varma eroaako kuitenkaan aina ja kaikilla se kumppania kohtaan tunnettu tunne ja ei-seksuaalinen vetovoima siitä mitä he voivat tuntea vaikkapa parhaita ystäviä kohtaan. 

Yleensä varmaan mutta kyllä joku oikein tiivis ja hyvä ystävyyssuhde voi muistuttaa hyvinkin paljon parisuhdetta myös henkiseltä puoleltaan. 

"Ihan sanoin parisuhteessa voidaan sylikkäin katsella vaikka teeveetä ilman mitään seksuaalisia ajatuksia."

Kyllä, ja toisaalta parisuhteessa voidaan olla sylikkäin niin että siinä ainakin toiselle tulee myös seksuaalisia tunteita eikä se poista niitä sen romanttisia ja henkisiä puoli vielä mitenkään. Eikä se automaattisesti johda seksiin vaikka sellaisia ajatuksia tulisi.

Vierailija kirjoitti:

"Vaikka kumppani vetoaisi seksuaalisesti ja romanttisesti, niin nämä tuntemukset eivät ole aina päällekkäisiä. Toista kohtaan voi olla kova läheisyyden ja halien tarve, mutta ei vain halua seksiä siinä kohtaa. Luulisin, että jopa enimmäkseen tunteet kumppania kohtaan ovat vain romanttisia, ellei sitten ole hyvin voimakas libidoinen yksilö, jolloin seksiä haluaisi jatkuvasti. "

Ymmärrän mitä tarkoitat mutta pitää vielä muistaa että halu seksiin ei ole sama asia kuin että seksiä sitten kuitenkaan läheskään aina olisi. Esim. kyllä minä miehenä käytännössä alan tuntea ainakin jonkinlaista seksuaalista halua lähes aina kun olen hyvin lähellä vaimoani ja kun halaillaan, annetaan pusuja jne. Mutta ei se halu useimmiten kuitenkaan johda toimintaan. Eikä aina se aika ja paikkakaan ole sopiva. Nautin kuitenkin silti siitä romantiikan ja fyysisen läheisyyden yhdistelmästä. Joten ulkopuolisen näkökulmasta varmaan koen "vain" romanttisia tunte

Ei tietenkään halut ja ajatukset aina johda aktiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen se, jolle kysymys osoitettiin ja ajattelen samoin kuin sinä. Ja itselleni myös syntyi ajatus, että kommentoijalle seksi on jokin muusta irrallinen asia, yhdyntäseksiä tai suoranaisia seksuaalisia tekoja, akteja, eikä niinkuin itse seksuaalisuuden ajattelen - laajana liukumana erilaisia tunteita, ajatuksia ja koskettamista. "

Tässä on tosiaan varmaan isoja eroja. Minulle seksi on paljon muutakin kuin joku yhdyntä. Se on vaikka sitä kun mieheni ohimennen hellästi hipaisee minua pepusta kun menee minun ohi kotona. Se kertoo minulle että hän edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen haluaa minua seksuaalisesti. Se liittyy siis vahvasti seksiin mutta myös rakkauteen ja koko parisuhteeseen. Ja silti se ei tarkoita että yhdyntäseksiä pitäisi olla heti siinä, ei välttämättä edes pitkään aikaan. 

Aivan, mutta luulen, että me olemme tässä valtavirtaa ja romantiikasta

Olen eri, mutta itse erottelen niin, että esim. pepun tai rinnan hipaisu on seksuaalista, mutta tavallinen suudelma on romanttista. Kielisuudelma sitten taas on seksuaalista.  Käsi kädessä kulkeminen on romanttista.

"Jos tyttölapsi ei ole koskaan ollut isän sylissä, ei kokenut halausta, rakkautta, turvallisuutta ja arvostusta isältään, omaa siitä johtuen huonon itsetunnon ja helposti lankeaa siihen ekaan mieheen, joka huolii vaikka hän kohtelisikin huonosti henkisesti. Sehän on tälle naiselle normaalia, mitä on omassa perheessä kokenut."

Mä tajusin tämän asian vasta keski-ikäisenä. Ja nyt kesällä jäi mieleen yksi tyttö isänsä kanssa uimarannalla. Isä opetti tytärtään uimaan, kannatteli kädellä vatsan alta ja tyttö luotti häneen, antoi viedä syvemmälle. Välillä isä otti tyttärensä halaukseen ja sitten taas opeteltiin uintia.

Se oli mulle jotain sellaista mitä en ole lapsena kokenut. Tuollainen täydellinen läheisyys ja luottamus isän kanssa ja että isä ylipäätään on kiinnostunut opettamaan jotain tyttärelleen.

Ei mikään ihme, että olen valinnut aina saamattomia vätysmiehiä. Mutta en osaa vaatia miehiltä oikein mitään. Sen takia en enää edes yritä seurustella, tiedän ettei siitä tule mitään kun pidän itseäni täys nollana.

"Ei tietenkään halut ja ajatukset aina johda aktiin. "

Ainakin itse ajattelen että parisuhteen ja ystävyyssuhteen ero on juuri siinä että parisuhteessa seksuaaliset ajatukset eivät tuota mitään ongelmia. Sen sijaan jos läheisyys johonkin ystävään tai tuttavaan tuottaisi minulle seksuaalisia ajatuksia niin se olisi kyllä aika iso ongelma ystävyyden kannalta.

Siinä minusta on se parisuhteen ja ystävyyden ero. Parisuhteessa voi olla mukana seksuaalisuus tai olla olemattaa (jos kumpikaan ei sitä halua), ystävyys on aina epäseksuaalista ja siihen se ei sovi.

"No se että sinua inhottaa, että joku muu kuin ihastuksesi/rakkaasi koskettaa sinua millään (epäseksuaalisellakaan) tavalla, on sinun juttusi ja halutessasi voit pohtia, mistä se voisi johtua. Etkö ikinä ole saanut kosketusta vanhemmiltasi, pidätkö itseäsi tai muita ihmisiä ällöttävinä? Jne.

Mutta näköjään sitten koet samanlaista rakkautta ystäviäsi kohtaan kuin puolisoasi, jos seksuaalinen veto on ainoa asia, joka erottaa nämä ihmissuhteet toisistaan. 

Demiseksuaali on siis ihminen, joka kokee seksuaalista vetoa vasta, kun on oppinut tuntemaan toista tai vaikka vasta rakastumisen jälkeen."

Ei sinullekaan näköjään ole helppoa ymmärtää minun ajattelutapaani. Tuntuu siltä, ettet ole edes lukenut kommenttiani :)

Jos olisit hieman konkreettisempi, niin nämä sinun jaottelusi olisivat helpompia ymmärtää. En tajua mihin tällaisia nyanssien erotteluja tarvitaan? Luultavasti niitä olisi vielä paljon enemmän, jos jokainen ero rekisteröitäisiin, koska niitähän on valtavan paljon, kun huomioidaan erilaisia koskettamisen tapoja, seksuaalisia ja muita tunteista ja suuntautumisista puhumattakaan. Oletko sinä minkä ikäinen? Kun tuntuu, että nuoremmat ihmiset tällaisia enimmäkseen käyttävät. 

Joten tulee mieleen se tarve, mihin näitä jaotteluja käytetään. Mikä se tarve on sinun kohdallasi? Miten käytät sitä konkreettisesti kun kommunikoit kumppanillesi olevasi romanttisessa parisuhteessa, joka ei sisällä seksuaalisuutta? Mitä haluat toiselle ihmiselle kertoa? Sitäkö, että tykkäät halaamisesta, mutta et halua yhdyntäseksiä hänen kanssaan? En yksinkertaisesti ymmärrä. 

Ja sinä et ymmärtänyt selityksestäni huolimatta, että en halua seksuaalista kosketusta muilta kuin ihmisiltä, joihin itse koen seksuaalista vetoa. En ole jälleen kirjoittanut mitään sellaista, että en haluaisi minkäänlaista kosketusta muilta ihmisiltä. Jostain syystä haluat lisätä teksteihini jotain sellaista mitä niissä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa autosi oven, ajaa sut, auttaa sua lainaamaan tavaroita, noutaa ja tuo lapsesi kyytiin.

T. Wille

Miksi kumppanin pitäisi ajaa? Kyllä itsekin ajan mielelläni.

Ap

En minäkään käsitä tätä. Osaan itsekin ajaa ja ajan mielelläni, joten ei kiitos, ei mua tarvitse ajeluttaa arjessa.

Itse asiassa se on hyvin luotaantyöntävää jos mies haluaa aina ajaa, eikä mielellään ole itse kyyditettävänä. 

Laittakaa muuten se auto molempien nimiin. Jos pariskunnalla on vain yksi auto. Kävi nimittäin ystävälleni niin, että mies kuoli ja tällä vaimolla alkoi vakuutuksen bonukset alusta vaikka hän oli ajanut autoa lähes päivittäin 50 vuotta. Mutta kun auto oli miehen nimissä, oli vakuutuskin miehen nimissä. 

Vierailija kirjoitti:

"En koe seksiä elämää suurempana asiana tai muusta elämästä irrallisena. Yritin vain selittää, että seksi ei ole ainoa asia, mikä yleensä erottaa parisuhteita ystävyyssuhteista. Koska määrittelemme suuntautumisemme vain seksuaalisuuden kautta, se estää meitä näkemästä, että koemme myös muunlaista vetoa muita ihmisiä/kumppaneitamme kohtaan. Ei ihmiset koe ystäviään kohtaan sellaista rakkautta, läheisyyttä ja kumppanuutta kuin mitä ne tuntevat puolisoitaan/kumppaneitaan kohtaan."

Ymmärrän sinällään mitä tarkoitat. En vain ole ihan varma eroaako kuitenkaan aina ja kaikilla se kumppania kohtaan tunnettu tunne ja ei-seksuaalinen vetovoima siitä mitä he voivat tuntea vaikkapa parhaita ystäviä kohtaan. 

Yleensä varmaan mutta kyllä joku oikein tiivis ja hyvä ystävyyssuhde voi muistuttaa hyvinkin paljon parisuhdetta myös henkiseltä puoleltaan. 

Olen miettinyt, että etenkin tytöillä voi olla keskenään romanttisia tunteita toisiaan kohtaan ilman, että he itse sitä tunnistavat tai meidän kulttuuri sitä tunnustaisi. Ajattelemme, että toisesta pidetään romanttisella tavalla vasta, kun sen kanssa halutaan myös seksiä. Tytöillä voi olla kuitenkin hyvin tiiviitä ihmissuhteita keskenään. Lopulta nämä tytöt kuitenkin päätyvät heterosuhteisiin, mutta se naispuolinen ystävä voi edelleen olla se paras ystävä, eikä puoliso. Koska näillä naisilla on kuitenkin myös seksuaalisia tarpeita, ne saa tyydytetyksi näissä heterosuhteissa, ja siksi niihin päädytään. Lisäksi kulttuurimme ja heteronormatiivisyys ohjaa heitä näihin suhteisiin. Kulttuurimme myös arvostaa enemmän parisuhteita kuin ystävyyssuhteita. Ja siihen liittyen itseasiassa tämän ketjun aloituskin voi liittyä. Ihmiset voivat saada tarpeensa täytettyä ilman parisuhdetta. Voi olla niin hyviä ystävyyssuhteita, että parisuhdetta ei kaipaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen hoitaa ruuan, pyykit ja siivouksen.

Mies pihatyöt, auton ja remontit.

Huoltofirman pojat hoitaa pihatyöt !

En jaksa lukea ketjua mutta ilmeisesti 99% haluaa asua yksin. Silti Suomessa puolet avioliitoista kestää koko elämän. Tässä on nyt joku paradoksi.

Miesten pierut ovat toistuvasti tuotu esille tässä ketjussa negatiiviseen sävyyn. 

1. Piereskely on normaalia.

2. Naisen pieru haisee pahemmalle tutkitusti, kuin miehen.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea ketjua mutta ilmeisesti 99% haluaa asua yksin. Silti Suomessa puolet avioliitoista kestää koko elämän. Tässä on nyt joku paradoksi.

Millä tavalla? 50% ei kuitenkaan ole naimisissa eivätkä varmasti yhä parisuhteessa elävät tule tänne keskustelemaan?

"Olen miettinyt, että etenkin tytöillä voi olla keskenään romanttisia tunteita toisiaan kohtaan ilman, että he itse sitä tunnistavat tai meidän kulttuuri sitä tunnustaisi. "

Samaa mieltä. Varsinkin nuorempien tyttöjen ystävyysuhteisiin voi liittyä samanlaista draamaa ja mustasukkaisuuden tunnetta kuin parisuhteisiinkin. Paras kaveri löytääkin uuden parhaan kaverin ja se "jätetty" tuntee samanlaista tuskaa kuin jos romanttinen rakastettu olisi jättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen hoitaa ruuan, pyykit ja siivouksen.

Mies pihatyöt, auton ja remontit.

Harva kai osaa nykyautoja huoltaa. Ja usein se puutarhakin on enemmän naisen vastuulla. 

Palstalla kaikkien miehet istuu sohvalla, juo kaljaa ja vaimo tekee kaikki sekä suunnittelee jättävänsä sen 🐷:n

Vierailija kirjoitti:

Miesten pierut ovat toistuvasti tuotu esille tässä ketjussa negatiiviseen sävyyn. 

1. Piereskely on normaalia.

2. Naisen pieru haisee pahemmalle tutkitusti, kuin miehen.

 

Kerta sanot tutkitusti, niin kerrohan mikä siinä naisen pierussa biologisesti aiheuttaa sen, että on pahemman hajusta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on iso suku. Avioeroja on suvussa muutama. Pitkissä avioliitoissa tusina. Tämä koko ketju vaikuttaa minun silmiini ihan huuhaalta, ei millään pahalla! Sukujuhlissa näkee paljon toistensa kanssa viihtyviä pareja. Ihan normaalia elämää. Toki ihmisiä on erilaisia, mutta ehkä olen vain perinteisemmistä piireistä. 

Mulla taas on pieni ja riitaisa suku jossa aivan kaikki ovat eronneet. Ei varmaan mikään ihme, että en edes lapsena uskonut parisuhteisiin. Ei minulla ole mitään syytä uskoa. 

Eli kyllä näissäkin asioissa on kyse myös siitä minkälaisiin oloihin on sattunut syntymään. Toiset ovat jo syntymästään saakka paremmassa asemassa tulevaisuutensa suhteen.

Itse olen suhteessa mutta asumme erillämme. Kun on +50 ja elettyä elämää takana, lapset omillaan molemmilla niin oma aika on kultaa. viikonloppuisin yleensä yövymme jommallakummalla, viikolla käymme kävelylenkeillä. Asumme alle 1km toisistamme. Perhe elämä on koettu niin nyt on loppuelämä aikaa itselle !