Kyllä se tässä keski-ikäisenä usein mietityttää että mitä lisäarvoa kumppanin kanssa asuminen tuo

Apu, jos jotain tapahtuu itselle. Yhteistalouden tulee halvemmaksi. On seuraa. 

"ystävän halauksen ja rakastetun halaus eroavat siinä, ettei ystävän halauksessa ole seksuaalista eikä romanttista kontekstia (ainakaan minun mielessäni, toisestahan ei voi koskaan olla satavarma)."

Samaa itse ajattelen. Parisuhdekumppanin kosketuksessa on aina myös seksuaalisuuden mahdollisuus, ystävän kosketuksessa ei.

Vierailija kirjoitti:

"Tuokin liittyy varhaisnuoruuden asioihin kuten sekin ajatus, että olisi romanttinen parisuhde ja seksuaalinen parisuhde erikseen."

Ei pelkästään siihen. Vastaan tulee kyllä ihan aikuisia naisia jotka nostavat ystävyyssuhteen parisuhteiden edelle ajatuksella "parisuhteita tulee ja menee, ystävyssuhteet pysyvät". Kyllä minä näen sellaisen ajatuksen takana myös sitä että sen ystävyyden henkinen side nähdään voimakkaampana ja pysyvämpänä kuin parisuhteen siteet.

En ole koskaan törmännyt minkäänlaiseen näyttöön siitä, että naiset, jotka ovat ystäviä, pitäisivät suhdettaan romanttisena suhteena. Ja siinä taas ei ole mitään ihmeellistä, että ystävyys kestä läpi elämän, itsellänikin on sellainen ystävyyssuhde naisen kanssa. Se ei ole romanttinen eikä seksuaalinen eikä se ole rakkautta, vaan ystävyyttä. Jos siis kävisi ilmi, että ystäväni pitäisi minua romanttisena kumppaninaan, jonka kanssa halaillaan ja suukotellaan, ottaisin ison loikan pois. Meillä olisi tuolloin aivan erilainen käsitys ystävyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa miehistä haluaa palvelusväkeä, ettei itse tarvitsisi. Eläkeiässä sitten kiire loppuu eikä ihan yhtä kiivaasti sitä kodinkonetta etsitä. Naisille ja omatoimisille miehille uskollinen suhde erillään asuen on ihan hyvä järjestely keski-iässä, kun ei ole tarkoitus tehdä lapsia.

Tässä viestissä oletus, että kaikilla naisilla elämänhallinta kunnossa. Voin kertoa, että ei se ole.

Ei, ei ole. Mutta vielä harvemmin se on miehillä.

Vierailija kirjoitti:

"Oli minullakin läheinen tyttöystävä nuorena, mutta en kokenut halua suudella häntä tai muutakaan romanttista. Se oli ystävyyttä, jossa peilasimme toinen toisiamme saadaksemme rakennuspuita tulevaan. "

Kuten jo aikaisemmin sanoin, parisuhteen ja ystävyyden ero on siinä että ystävyys loppuu (tai paremminkin muuttuu joksikin muuksi) heti jos siihen tulee seksuaalinen halu mukaan, parisuhteessa seksiä voi olla tai olla olematta.

Näin asia yleensä mielletään. Minua kiinnostaa minkä vuoksi ystävyyden ja parisuhteen eroa halutaan hämärtää? Ja miksi asioista ei haluta puhua niiden oikeilla nimillä vaan hämärretään "romantiikalla", vaikka kyse olisi todellisuudessa oman seksuaalisuuden halukkuuden vähenemisestä, puolisoa kohtaan tunnetun halun katoamisesta tai muista aivan tavanomaisista asioista, joita elämässä voi tapahtua.

Minkä takia täytyy kehitellä jokin uusi ideologinen nimitys joka asialle, joka vain hämärtää siitä mistä on konkreettisesti kyse? Ainakaan tähän mennessä kukaan ei ole pystynyt kertomaan mitä tämä romanttisuus parisuhteessa oikeasti käytännössä on? Ei ainakaan tavanomaista naistenvälistä ystävyyttä voi ryhtyä noin vain kutsumaan romanttiseksi parisuhteeksi tai edes suhteeksi. Ystävyys on ystävyyttä eikä siitä vallitse mitään yleisesti koettua epäselvyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten pierut ovat toistuvasti tuotu esille tässä ketjussa negatiiviseen sävyyn. 

1. Piereskely on normaalia.

2. Naisen pieru haisee pahemmalle tutkitusti, kuin miehen.

 

 

Kerta sanot tutkitusti, niin kerrohan mikä siinä naisen pierussa biologisesti aiheuttaa sen, että on pahemman hajusta?

Lääketieteellisen bakteriologian dosentti Pentti Huovinen on julkaissut aiheesta. Googlaa itse.

 

Eli mitään tutkimusta ei ole, kerta et kyennyt vastaamaan kysymykseen.

Sait linkin tutkimukseen, jota väitit ettei ole olemassa ja nyt kun sait linkin, niin lopetit keskustelun. Taitaa olla naisen logiikkaa tuo.

Vierailija kirjoitti:

"Oon nähnyt paljon parisuhteita, joissa ollaan kynsin ja hampain kiinni, koska ajttelevat, että se pitkä avioliitto on ihailtava asia. Samaan aikaan on paljon taloudellista ja henkistä väkivaltaa ja itkevät jatkuvasti perheenjäsenille/ystäville heidän tilanteesta."

Tuo liittyy lähinnä piireihin joissa avioliiton kestäminen on jonkinlainen kunniakysymys tai uskonnon opetuksen mukainen asia. Se mistä minä puhuin on se kun näkee ympärillä tavallisia hyviä ja toimivia liittoja niin silloin sellaisen helpommin saa myös itselle koska ei huonoon suhteeseen edes lähde.

Minulla oli itselläni kotoa ja suvusta tosi hyvä malli parisuhteesta ja ihmettelin aikanaan miten jotkut ajatuivat huonoon suhteeseen toisensa jälkeen. Sitten ymmärsin että he eivät nähneet niiden huonoja puolia samalla tavalla sen parisuhteen vastaisina kuin minä näin. Minulle vasta suhde jossa minua kohdellan aina ja joka asiassa hyvin ja kunnioittavasti on sellainen jonka ed

Onneksi meidän suku kuolee kun ei enää nuorempi väki meistä edes halua parisuhteita, eikä lapsia. Olen siis se jolla suvussa kaikki eronneet. Muutenkin sellaista ihme kylmää touhua, että mitään yhteyttä ei pidetä. Olen yrittänyt soitella, mutta kaikki on vaan että ei kiinnosta.

Vituttaa vaan että jouduin syntymään tällaiseen sukuun ja sen takia olen joutunut elämään koko elämäni yksin. Mielenterveysongelmia unohtamatta. Eikä mikään juttelu saati lääkkeet auta, jos on kertakaikkiaan toivottomista lähtökohdista ponnistanut. Silti pitää vaan sätkiä täällä.

"En ole koskaan törmännyt minkäänlaiseen näyttöön siitä, että naiset, jotka ovat ystäviä, pitäisivät suhdettaan romanttisena suhteena."

He varmaan eivät itse pidä sitä romanttisena koska sellaisessa kontekstissa sitä ei ole totuttu katsomaan. Mutta eri asia on se eroaako se lopulta kuitenkaan niin paljon parisuhteesta jos siitä risutaan pois kaikki seksuaalisuus ja ne suutelut.

" Ei ainakaan tavanomaista naistenvälistä ystävyyttä voi ryhtyä noin vain kutsumaan romanttiseksi parisuhteeksi tai edes suhteeksi. Ystävyys on ystävyyttä eikä siitä vallitse mitään yleisesti koettua epäselvyyttä."

Aika moni pitkä parisuhde muuttu ajan myötä enemmän ja enemmän ystävyydeksi ja kumppanuudeksi. Siltikään se ei tarkoita että se syvällä pohjalla oleva rakkaus ja välittäminen olisi kadonnut. Suhteesta on vain kadonnut useimmiten ensin seksi ja sitten myös se rakkauden fyysinen näyttäminen halauksin ja suudelmin.

Miten se lopulta enää erottuu hyvistä ystävistä? Kyllä ystävyyden pohjalla voi olla ihan suurikin rakkaus ja välittäminen toista kohtaan vaikka se ei saisi mitään seksuaalisia muotoja eikä olisi mitään halua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinullekaan näköjään ole helppoa ymmärtää minun ajattelutapaani. Tuntuu siltä, ettet ole edes lukenut kommenttiani :)

Jos olisit hieman konkreettisempi, niin nämä sinun jaottelusi olisivat helpompia ymmärtää. En tajua mihin tällaisia nyanssien erotteluja tarvitaan? Luultavasti niitä olisi vielä paljon enemmän, jos jokainen ero rekisteröitäisiin, koska niitähän on valtavan paljon, kun huomioidaan erilaisia koskettamisen tapoja, seksuaalisia ja muita tunteista ja suuntautumisista puhumattakaan. Oletko sinä minkä ikäinen? Kun tuntuu, että nuoremmat ihmiset tällaisia enimmäkseen käyttävät. 

Joten tulee mieleen se tarve, mihin näitä jaotteluja käytetään. Mikä se tarve on sinun kohdallasi? Miten käytät sitä konkreettisesti kun kommunikoit kumppanillesi olevasi romanttisessa parisuhteessa, joka ei sisällä seksuaalisuutta? Mitä haluat toiselle ihmiselle kertoa? Sitäkö, että tykkäät halaamisesta, mutta et halua yhdyntäseksiä hänen kanssaan? En yksinkertaisesti ymmärrä. 

Ja sinä et ymmärtänyt selityksestäni huolimatta, että en halua seksuaalista kosketusta muilta kuin ihmisiltä, joihin itse koen seksuaalista vetoa. En ole jälleen kirjoittanut mitään sellaista, että en haluaisi minkäänlaista kosketusta muilta ihmisiltä. Jostain syystä haluat lisätä teksteihini jotain sellaista mitä niissä ei ole.

Se miksi aloitin tämän keskustelun oli vain osoittamaan, että seksi ei ole ainoa tekijä, joka erottaa keskimääräisen parisuhteen ystävyyssuhteesta. Jos näin olisi, esim. aseksuaalien parisuhteita ei olisi edes olemassa, vaan heidän kaikki suhteensa olisivat vain ystävyyssuhteita. Näin ei kuitenkaan ole. Ihmiset siis tuntevat jotain muutakin kumppaniaan kohtaa kuin seksuaalista vetovoimaa.

Kirjoitin aiemmin näin: Ihmisillä on (ainakin) kahta eri suuntautumista. Toinen on seksuaalinen ja toinen romanttinen. Ihmiset kykenevät kokemaan joko seksuaalisia ja romanttisia tunteita (alloseksuaalit), vain seksuaalisia (aromanttiset) tai vain romanttisia tunteita (aseksuaalit) tai sitten he eivät kykene kokemaan kumpiakaan tunteita ketään kohtaan (aromanttiset aseksuaalit/aseksuaalit aromantikot).

Se, miksi myös allojen voisi olla hyvä tunnistaa nämä erot (sen lisäksi, että tunnustaa myös muunlaiset suhteet), olisivat siksi, että he voivat näin paremmin tunnistaa omia tarpeitaan ja tunteitaan. Sanoin jo tämän aiemmin. Esim. joillekin voi olla vaikea tunnistaa se, että he kaipaavat läheisyyttä, mutta sitten kuitenkin hakevat aina seksiä. Läheisyyden tarpeen saa täytettyä läheisyydellä. Toisaalta täälläkin lukee, kuinka parisuhteessa ei ole enää mitään läheisyyttä, sillä läheisyys johtaa aina seksiin ja siksi toinen osapuoli ei enää halua läheisyyttä. Tällöin koko parisuhde loppuu! Toinen kaipaa siis toisenlaista olemista ja kosketusta kuin aina seksuaalista. 

Parisuhteissa on siten myös epäseksuaalista olemista ja kosketusta. Ystävää kohtaan ei koeta samaa kuin rakasta kohtaan. Hänen lähelleen ei kaipaa päästä, hän ei ole ensimmäisenä mielessä, häntä ei halua kosketella ja pussailla, hänen kanssaan ei halua jakaa elämäänsä. 

Btw, yhdyntäseksi ei ole ainoaa seksiä. Jos näin olisi, kaikissa parisuhteissa ei edes kyettäisi seksiin, koska ei ole mitään, millä yhtyä. Seksiä kuitenkin voi harrastaa muillakin tavoin kuin yhtymällä toiseen. 

Ja vielä tästä kosketuksesta. En ymmärrä, miten edes joudut tilanteisiin, joissa joku, jonka kanssa et ole suhteessa, koskettaa sinua seksuaalisesti. Eihän se ole okei! 

Vierailija kirjoitti:

Sait linkin tutkimukseen, jota väitit ettei ole olemassa ja nyt kun sait linkin, niin lopetit keskustelun. Taitaa olla naisen logiikkaa tuo.

et tainnut itse lukea linkittämääsi tutkimusta. Siksi ei huvittanut sen jälkeen keskustella, kun tiesin, että linkität paskapuhetta.

Vierailija kirjoitti:

"En ole koskaan törmännyt minkäänlaiseen näyttöön siitä, että naiset, jotka ovat ystäviä, pitäisivät suhdettaan romanttisena suhteena."

He varmaan eivät itse pidä sitä romanttisena koska sellaisessa kontekstissa sitä ei ole totuttu katsomaan. Mutta eri asia on se eroaako se lopulta kuitenkaan niin paljon parisuhteesta jos siitä risutaan pois kaikki seksuaalisuus ja ne suutelut.

Romanttisuus tarkoittaa siis käytännössä samaa kuin ystävyys. Mitä vikaa on sanassa ystävyys? Joskushan avioliitto on kämppissuhde, jossa on ystävyyttä, mutta ei seksiä. On kiintymystä, mutta ei enää seksuaalista suhdetta. Onko romanttisuuden käsite kenties apuna tuollaisen suhteen "ylevöittämisessä" ja perustelemisen apuna, jos toinen tahtoisikin edelleen seksiä? En ihmettelisi, jos näin olisi. 

Naistenvälisten suhteiden näkeminen romanttisen rakkauden kontekstissa on mielestäni samalla tavoin hämärtämistä, koska nämä ihmiset eivät itse näe suhdettaan romanttisena, vaan ystävyytenä. Mihin tällaista ulkopuolisen uudelleenmäärittelyä tarvitaan ja käytetään?

Vierailija kirjoitti:

" Ei ainakaan tavanomaista naistenvälistä ystävyyttä voi ryhtyä noin vain kutsumaan romanttiseksi parisuhteeksi tai edes suhteeksi. Ystävyys on ystävyyttä eikä siitä vallitse mitään yleisesti koettua epäselvyyttä."

Aika moni pitkä parisuhde muuttu ajan myötä enemmän ja enemmän ystävyydeksi ja kumppanuudeksi. Siltikään se ei tarkoita että se syvällä pohjalla oleva rakkaus ja välittäminen olisi kadonnut. Suhteesta on vain kadonnut useimmiten ensin seksi ja sitten myös se rakkauden fyysinen näyttäminen halauksin ja suudelmin.

Miten se lopulta enää erottuu hyvistä ystävistä? Kyllä ystävyyden pohjalla voi olla ihan suurikin rakkaus ja välittäminen toista kohtaan vaikka se ei saisi mitään seksuaalisia muotoja eikä olisi mitään halua siihen.

Juuri kirjoitin saman eli on kämppissuhteita, joissa on ystävyyttä, mutta ei seksiä. Ei kukaan ole minun kuulteni nimittänyt noita suhteita romanttiseksi parisuhteeksi, vaan sana romanttinen on tässä yhteydessä ihan uusi.

Romanttisuuden ja ystävyyden ero on usein siinä, että se toinen ihminen koetaan "omaksi". Eli oikeastaan omistetaan se toinen ihminen, vaikka oikeasti ei omisteta. Mutta samaan aikaan koetaan myös, että se toinen omistaa sinut, vaikka ei laillisesti omistaisikaan. Se omistaminen saa turvallisuuden tunteen siitä, että tilanne on pysyvää. Ystävyyssuhteissa tälläistä omistamista ja pysvyyttä ei usein ole.

Yhdessä asuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Luojan kiitos saan asustella yksin eikä tarvitse kuunnella mäkättävää palstamammaa

M41

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä asuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Luojan kiitos saan asustella yksin eikä tarvitse kuunnella mäkättävää palstamammaa

 

M41

Taidat olla kuitenkin ihan ihastunut palstamammoihin, kun olet täällä joka päivä.

Jotain tuollaista arvelinkin eli intiimialueiden koskettaminen ja suora seksuaalinen toiminta ei ole romanttista. Mitä sitten tapahtuu, jos joku, jonka kanssa haluaa romanttista suhdetta, ryhtyykin suutelemaan oikein syvällistä kielisuudelmaa? Koetaanko tämä vastenmielisenä? Jolloin kyseessä olisi samansukuinen ilmiö kuin se, etten halua koskettaa seksuaalisesti ihmistä, johon en itse tunne seksuaalista vetoa.

Kun konkretia puuttuu, on vaikea saada kiinni näiden jaottelujen todellisesta luonteesta. Selitettynä se kuulostaa samalta kuin romantiikka kulttuurin kontekstissa. Romanttisessa elokuvassa pidetään kädestä, mutta ei harrasteta seksiä. Tällaisia suhteita on kyllä itsellänikin ollut alaikäisenä aivan ensimmäisissä seurustelusuhteissa. Siinä on yksi pinta, jolta tätä ajattelua voisi periaatteessa ymmärtää, vaikka en ymmärräkään tuollaisten pienipiirteisten jaottelujen mielekkyyttä aikuiselämässä. Mutta kyllähän ne näyttävät joillekin ihmisille olevan tärkeitä niin että se vaikuttaa jopa koomisen tarkalta määrittelyn tarpeelta.

No harvat varmaan pelkissä romanttisissa suhteissa ovatkaan. Yleensä vain aseksuaaliset ihmiset, mutta ei kaikissa aluksi seksuaalisissa parisuhteissa ole jossain vaiheessa (enää) seksiä, mutta on edelleen romanttisia tunteita toista kohtaan. 

"Romanttisuus tarkoittaa siis käytännössä samaa kuin ystävyys."

En niin sanonut. Vaan että joissain tapauksissa ystävyys voi olla niin syvää että se alkaa käytännössä vastata henkisellä tasolla romanttista parisuhdetta. Tämä ei ole mitenkään valtavan yleistä mutta on olemassa hyvin emotionaalisia ja välillä myrskyisiäkin ystävyyksiä joissa on riitoja, mustasukkaisuuden kaltaisia tunteita jne. Ja nämä siis ilman seksuaalista elementtiä.

"Mitä vikaa on sanassa ystävyys?"

Ei mitään silloin kun se tosiaa on sitä mitä sillä useimmiten tarkoitetaan.

"Joskushan avioliitto on kämppissuhde, jossa on ystävyyttä, mutta ei seksiä."

Silloinkin siinä on usein myös syvempää välittämistä kuin tavallisessa ystävyydessä. Tämä on vähän sitä mitä tarkoitin. Joskus ystävyys voi häilyä jossain perinteisen ystävyyden ja seksittömän parisuhteen välimaastossa. Siinä on voimakkaampi side kuin tavallisesti esim. pitkän yhteisen historian takia tai erityisen hyvän henkisen yhteyden takia. 

Oon miettinyt samaa, nyt pian 4v sitoutuneessa suhteessa missä asutaan erillään ja kaikki sujuu hyvin kyllä. Ei ole riitoja, nähdään joka viikonloppu ja lomilla paljon yhdessä pidempiäkin reissuja. 

Kaipaan silti sitä vielä tiiviimpää yhteistä elämää ja sellaista elämänkumppanuutta kun suhde etenee ja koen että se ei tule toteutumaan tässä mallissa. Ollaan molemmat mietitty että halutaan tätä lähteä edistämään 2 vuoden päästä ja mahdollisesti rakentaa talo yhdessä. Tämäntyyppisiä haaveita ei oikein ole mahdollista toteuttaa kummankaan yksin. Haaveilen sellaisesta tavallisesta arjesta toisen kanssa ja saunailloista ja sellaisesta arjen läheisyydestä. 

"Se, miksi myös allojen voisi olla hyvä tunnistaa nämä erot (sen lisäksi, että tunnustaa myös muunlaiset suhteet), olisivat siksi, että he voivat näin paremmin tunnistaa omia tarpeitaan ja tunteitaan. Sanoin jo tämän aiemmin. Esim. joillekin voi olla vaikea tunnistaa se, että he kaipaavat läheisyyttä, mutta sitten kuitenkin hakevat aina seksiä. Läheisyyden tarpeen saa täytettyä läheisyydellä. Toisaalta täälläkin lukee, kuinka parisuhteessa ei ole enää mitään läheisyyttä, sillä läheisyys johtaa aina seksiin ja siksi toinen osapuoli ei enää halua läheisyyttä. Tällöin koko parisuhde loppuu! Toinen kaipaa siis toisenlaista olemista ja kosketusta kuin aina seksuaalista. 

Parisuhteissa on siten myös epäseksuaalista olemista ja kosketusta. Ystävää kohtaan ei koeta samaa kuin rakasta kohtaan. Hänen lähelleen ei kaipaa päästä, hän ei ole ensimmäisenä mielessä, häntä ei halua kosketella ja pussailla, hänen kanssaan ei halua jakaa elämäänsä. 

Btw, yhdyntäseksi ei ole ainoaa seksiä. Jos näin olisi, kaikissa parisuhteissa ei edes kyettäisi seksiin, koska ei ole mitään, millä yhtyä. Seksiä kuitenkin voi harrastaa muillakin tavoin kuin yhtymällä toiseen. 

Ja vielä tästä kosketuksesta. En ymmärrä, miten edes joudut tilanteisiin, joissa joku, jonka kanssa et ole suhteessa, koskettaa sinua seksuaalisesti. Eihän se ole okei! "

Mistä se ajatus tulee, että muilla kuin näiden sinun jaottelujesi mukaisesti itsensä mieltävillä ihmisillä olisi vaikeuksia tunnistaa milloin he haluavat seksiä ja milloin vain halauksen? 

Näissä uusissa ideologisissa nimitysmuodeissa minua aina häiritsee se, miten he haluavat ikään kuin asettua muiden yläpuolelle tietämään miten asiat ovat. Kyllä ihmiset tietävät milloin haluavat seksiä ja milloin halaus riittää. Se on eri asia, kun rajoja ylitetään. 

Nämä muutkin suuret totuudet, joita esität, ovat minun korviini aikamoisia itsestäänselvyyksiä. Ei ole kovin tavanomaista ajatella, että seksuaalisuus samaistetaan yhdyntään. Ei ole tavanomaista, että kosketuksen ajatellaan johtavan aina yhdyntään, vaan nämä kertovat jotain siitä kasvuympäristöstä, jossa itse olet kasvanut. 

Ja mitä viimeiseen kappaleeseen tulee, niin ollaan kyllä aivan ytimessä! Sillä juurihan minä olen kirjoittanut moneen kertaan, että jos toisen kosketus on seksuaalinen, mutta minulle se ei sitä ole, niin kokemus on epämiellyttävä minulle eli nyt äkkiä oletkin asiasta samaa mieltä! Valitettava tosiasia nimittäin on, että emme ole ajatustenlukijoita. Toinen voi suudella poskelle ja ajatella sen olevan seksuaalista, kun taas toinen ajattelee sen olevan vain ranskalainen pusu. Silloin ystävyys helposti tuhoutuu, koska teon intentiot olivat täysin erilaisia. 

Mihin se romantiikan käsite nyt jäi, kun siitä oli alun perin kyse: kokonaisesta uudesta suhdemuodosta, jonka nimen piti olla romanttinen parisuhde. Jäikö siitä enää mitään jäljelle, kun sen sisältö on kämppissuhde tai ystävyys, jonka joku ulkopuolinen määritteleekin romanttiseksi rakkaudeksi kuten äsken tapahtui.