Mitäpä Sinulle tänään mahtaa kuulua? Vol 2

Huomenta! Näin pitkästä aikaa unta, jossa romanttinen lataus. 

Olimme nuorten aikuisten porukalla jossain hostellikompleksissa sekamajoituksessa lomakohteessa Järvi-Suomessa. Pelailin siellä ilmeisesti jotain selviytymisvideopeliä ja olin iltapalallakin. Huoneessani oli mun lisäksi toinen tyyppi, nainen vihreässä hupparissa, kuka alkoi katsomaan jotain TV-sarjaa klo 23 telkkarista. Mä olin kohdannut aiemmin päivällä ja onlinessa videopeliryhmässä erään mulle oikeasta elämästä tutun naisen, kuka tuntui vetovoimaiselta. Hän yöpyi hostellin toisessa siivessä, mutta oli jättänyt mulle kirjeen hostellihuoneeseeni, jossa kertoi että oli ollut hauskaa. Kirjeessä luki myös hänen pelaajatunnuksensa Warhammeriin (peli, jota en oikeasti pelaa) ja hän toivoi peliseuraa ;)

Nainen tekee siis IRL kohtaamistaidetta. Mietin vaan nyt aamusta, että voiko tällaisiin uniin luottaa rakkauden johdatuksena? 🥺

Pakastimessani on vielä paljon viime kesänä poimittuja marjoja, ja päätin valmistaa niistä ainakin pari kertaa viikossa jotain.  Nyt uunissa on paistumassa puolukkapiirakka Valion vanhan ohjeen mukaan. Joskus lehdessä oli Kun tavataan-otsikon alla oli helpohko piirakan ohje, johon pääraaka-aineena rahka.  Nykyään tietysti harvemmin enää ketään tapaa muuta kuin etänä, mutta joskus olisi kiva pyytää joku käymään kahville. 

Vierailija kirjoitti:

Pakastimessani on vielä paljon viime kesänä poimittuja marjoja, ja päätin valmistaa niistä ainakin pari kertaa viikossa jotain.  Nyt uunissa on paistumassa puolukkapiirakka Valion vanhan ohjeen mukaan. Joskus lehdessä oli Kun tavataan-otsikon alla oli helpohko piirakan ohje, johon pääraaka-aineena rahka.  Nykyään tietysti harvemmin enää ketään tapaa muuta kuin etänä, mutta joskus olisi kiva pyytää joku käymään kahville. 

Herkkujen herkku: puolukkapiirakka, monta erilaista  versiota. Minulla on myös paljon marjoja pakastimessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kevät tulee, talon seinustalla lumikellot on nupulla ja sisällä olevat krookukset pukkaa lehtiä. Nyt kun lähtee töistä klo 16 niin huomaa selkeästi eron marras-joulukuuhun valon suhteen. Ensi viikon jälkeen Thaimaahan. Odotan matkaa, mutta samalla luen vähän huolestuneena matkustustiedotteita. Nyt kuitenkin vielä yksi viikko, tämän aamun aloitin tehokkaasti pyykinpesulla. Sitten kirjastoon palauttamaan kirjat, Schindlerin lista tuli luettua. Oliko jollain niitä kirjavinkkejä?

Hyvää matkaa :)

Vinkkaan Nicholas Evans (mm Hevoskuiskaaja), Clare Mackintosh Annoin sinun mennä, Lars Kepler Kaniininmetsästäjä...

Kyllä niille kesän marjoille osaakin antaa paljon arvoa, kun muistaa niiden keräämisen vaikeakulkuisesta maastosta; rämettä, kalliota ja upottavaa suota.  Sitten vielä kyykäärmeitä varottavana, ja hyttysiä sekä hirvikärpäsiä ympärillä hörräten.  Mutta jännä juttu, että kaikki nämä harmit unohtuvat aina talven aikana, ja sitten on taas uutta intoa lähteä marjastamaan seuraavana vuonna. Luonnossa on kaikesta huolimatta mukava liikkua ja nauttia metsän hiljaisuudesta. Ylimääräinen stressikin katoaa sinne jonnekin. 

Varokaa tsunameja thaimaaseen mennessä

Kauniisti taas lunta hiutaloi hiljakseen.

Me käytämme marjat aamupuuron päällä. Piirakoita ei tule leivottua niistä vaikka hyviä olisi nekin. Joskus tein vispipuuroa.

Mansikoita ostan talven mittaan pakasteena, satokaudella ostamme tuoreena syötäviksi.

Kummankaan selkä ei enää tykkää marjastamisesta joten ostamme mustikat ja puolukat. Herukat saan omista pensaista.

Leppoisaa sunnuntaita itsekullekin!

Vierailija kirjoitti:

Varokaa tsunameja thaimaaseen mennessä

Thaimaassa on kyllä äärimmäisen pienet riskit tsunamiin, ei todellakaan ole mikään vakituinen ilmiö.

Ilmiannettu

Kaikki asiattomat

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaako lentokoneiden katselu teille sellaista samalla odotuksen ja haikeuden tunnetta? Käytiin kummipojan kanssa katsomassa lentokoneita ja samalla kun unelmoin tulevasta matkasta, huomasin että oloni haikea ja surullinen. 

Kyllä vaan

Kaukokaipuu jonnekin lämpöiseen. Mutta mukavuuden halu: matka kentälle 30km, jonotukset, odotukset, lento tuntikausia, jonotus, odotus. Vihdoin hotellilla. Ja palatessa samat + likapyykki. Ei kiitos, kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kauniisti taas lunta hiutaloi hiljakseen.

Me käytämme marjat aamupuuron päällä. Piirakoita ei tule leivottua niistä vaikka hyviä olisi nekin. Joskus tein vispipuuroa.

Mansikoita ostan talven mittaan pakasteena, satokaudella ostamme tuoreena syötäviksi.

Kummankaan selkä ei enää tykkää marjastamisesta joten ostamme mustikat ja puolukat. Herukat saan omista pensaista.

Leppoisaa sunnuntaita itsekullekin!

Mukavaa pyhää sinullekin

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niille kesän marjoille osaakin antaa paljon arvoa, kun muistaa niiden keräämisen vaikeakulkuisesta maastosta; rämettä, kalliota ja upottavaa suota.  Sitten vielä kyykäärmeitä varottavana, ja hyttysiä sekä hirvikärpäsiä ympärillä hörräten.  Mutta jännä juttu, että kaikki nämä harmit unohtuvat aina talven aikana, ja sitten on taas uutta intoa lähteä marjastamaan seuraavana vuonna. Luonnossa on kaikesta huolimatta mukava liikkua ja nauttia metsän hiljaisuudesta. Ylimääräinen stressikin katoaa sinne jonnekin. 

Hyvin kuvattu. Mulla oli kyllä tuuria viime kesänä/syksynä. 1 hirvikärpänen, 0 kyykäärmettä. No, itikoita oli. Mutta hämähäkitkin kuuluu luontoon, metsässä on ihanaa. Kaunista, rentouttavaa. Eväillä tai ilman. Marjat plussaa.

Joku ihmetteli, voiko kukaan olla niin sokea, ettei huomaa jonkun tekemää kiusaamista. Kyllä voi. 

Voi olla hiljaa samaa mieltäkin.

Jakaa saman ajatusmaailman. Samantyylinen tausta, jämähtäneet asenteet ja pieni elämänpiiri. 

Turvallisuushakuisuus, kateus, muutosvastarinta, valheellisuus, oikeassa olemisen tarve. 

Niistä se syntyy. Kuppikunta, kahtiajako hyvät ja pahat. Näitä on paljon. Hyvä pohja muitten kiusaamiselle.

Ei kaikki ole avarakatseisia eikä oikeudenmukaisia, vaikka sellaisina esiintyisivät. 

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmetteli, voiko kukaan olla niin sokea, ettei huomaa jonkun tekemää kiusaamista. Kyllä voi. 

Voi olla hiljaa samaa mieltäkin.

Jakaa saman ajatusmaailman. Samantyylinen tausta, jämähtäneet asenteet ja pieni elämänpiiri. 

Turvallisuushakuisuus, kateus, muutosvastarinta, valheellisuus, oikeassa olemisen tarve. 

Niistä se syntyy. Kuppikunta, kahtiajako hyvät ja pahat. Näitä on paljon. Hyvä pohja muitten kiusaamiselle.

Ei kaikki ole avarakatseisia eikä oikeudenmukaisia, vaikka sellaisina esiintyisivät. 

Tässä tuntuu olevan jotenkin niin paljon syy-seuraussuhdevirheitä ja niputtamista, etten viitsi lähteä kaikkea oikomaan, vaikka olen juuri kuvailemasi kaltainen "turvallisuushakuinen kuppikuntalainen kapealla elämänpiirillä". Toivottavasti et ole omien ennakkoluulojesi vanki, mitä tässä maalailet. Tule tutustumaan rohkeasti introvertteihin ja ujoihin ihmisiin, ketkä muodostavat sisäporukoita (kuppikuntia ilmeisesti) sosiaalisissa ympyröissä. Voit hämmästyä siitä, mistä me puhumme pienissä piireissämme. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmetteli, voiko kukaan olla niin sokea, ettei huomaa jonkun tekemää kiusaamista. Kyllä voi. 

Voi olla hiljaa samaa mieltäkin.

Jakaa saman ajatusmaailman. Samantyylinen tausta, jämähtäneet asenteet ja pieni elämänpiiri. 

Turvallisuushakuisuus, kateus, muutosvastarinta, valheellisuus, oikeassa olemisen tarve. 

Niistä se syntyy. Kuppikunta, kahtiajako hyvät ja pahat. Näitä on paljon. Hyvä pohja muitten kiusaamiselle.

Ei kaikki ole avarakatseisia eikä oikeudenmukaisia, vaikka sellaisina esiintyisivät. 

 

Vaikka kuinka suuttuisitte, sanon silti, että matala koulutus on yksi enne tällaiselle käytökselle. Ajattelu ei ole avartunut, muuttunut joustavaksi, vaan on käperrytty aina vaan syvemmälle omaan perunakuoppaan. Laaja sivistys tuottaa ajatusmalleja ja kokemuksia muustakin kuin omasta elämästä. Ja se taas antaa tilaa erila

Olen aika pitkälti samaa mieltä, mutta joskus voi käydä niinkin, ettei vaan jaksa sekaantua jokaiseen draamaan tai konfliktiin, joita joku jossain aiheuttaa.  Varsinkaan sosiaalisessa mediassa, jossa ne keskenään konfliktissa olevat ovat itselle täysin tuntemattomia. En mä tuolla Myyrmannissa käydessänikään puutu peukkupäiden keskinäisiin nahinoihin vaan pyrin kiertämään ne kaukaa tai jos se ei ole mahdollista, niin kävelen mahdollisimman nopeasti ohi. Tai edes naapureideni keskinäisiin nahinoihin. Jos puuttuisin, niin kummallakin olisi oma näkemyksensä ja mun pitäisi sitten alkaa toimia jonain erotuomarina, vaikka en olisi ollut edes paikalla ja omin silmin nähnyt, mitä tapahtui ja kuka teki mitä.  Mä kyllä pyrin ymmärtämään, miksi joku käyttäytyy jollain tietyllä tavalla, mutta ei mun tarvitse silti sekaantua asiaan. 

Ulkona on mittarin mukaan 8 astetta pakkasta, mutta jostain syystä ei ulkona tuntunutkaan kovin kylmältä. Kissan kanssa sunnuntaiaamiainen tuli syötyä ja onneksi pakastimesta löytyi vielä  puoli pussillista katkarapuja. Muussa tapauksessa kissanketale olisi suunnannut muhun hyvin hyvin paheksuvia katseita. 

Parin tunnin päästä siskolleni käymään. Sinne tulee yksi pikkuserkku, joka ei ollut meidän elämässämme lapsuudessa eikä nuoruudessakaan. Siskoni on tehnyt pitkään sukututkimusta ja tämä pikkuserkku löytyikin aika yllättäen. Kerran olen hänet tavannut ja tänään sitten toisen kerran. "Uusista" sukulaisista vielä sen verran, että noin vuosi takaperin aloin Facebookissa yhdessä ryhmässä ihmetellä erään ihmisen kirjoituksia. Paikat ja tapahtumat kuulostivat oudon tutuilta. Bongasin sitten hänen kaverilistaltaan tutun nimen ja niinpä uskalsin laittaa hänelle yksityisviestin. koska meillä oli yksi yhteinen tuttu. Viestiteltiin hetken aikaa ja selvisi, että me tosiaan ollaan sukua. Mutta se henkilö, jonka kautta oltiin sukua, kuoli jo ennenkuin mä olin edes kansakoulussa ja yhteys sitten lesken sukuhaaraan mun vanhemmiltakin katkesi silloin. Tämä henkilö on mua jonkin verran vanhempi, mutta lähetti mulle pari vanhaa valokuvaa ja kyllähän mä itseni niistä valokuvista tunnistin, vaikka olinkin niissä kuvissa ehkä jotain 3-4 v. 

Ja jotta ei päästäisi tylsistä villasukistakaan vielä eroon, niin - TADAA - huomenna mulle tulee Budbeen kotiinkuljettamana noin 8 kg lankoja. 

Minulle iskee toisinaan matkakuume tai jopa seikkailunhalu, kun näen kaukojunan kiitävän jossain. Joskus voisi jopa tehdä pikaisen päätöksen vain lähteä junalla johonkin tuntemattomaan kaupunkiin, jossa en ole ennen käynyt. Siellä sitten katselisi ihan rauhassa paikallista elämää, nauttisi hyvää ruokaa ja varaisi yöksi hotellihuoneen.  Reissulta palaisi yhtä kokemusta rikkaampana seuraavana päivänä takaisin taas arkeen.  Kai se kotimaan matkailukin avartaa. 

Allekirjoitan tuon 'Reipas ja tunnollinen Lammas'-nimimerkin huomion, ettei kaikkeen kannata puuttua ja lähteä mukaan. Se nimenomaan ruokkii narsististen nöyryytyshovi-ihmisten tyhjää egoa antaa heille huomiota, mikä ei heille kuulu. Jättämällä heidät yksin oma elämänlaatusi paranee ja narsisti joutuu kasvamaan ihmisenä.

Asiasta kukkaruukkuun, HSL:n matkakortin nettilataus toimi näin ensikertalaiselle yllättävän kivuttomasti. Piti vain maksutapa valita ja kaikki muut tiedot ovat oletuksena edellisestä latauksesta näkyvissä.

Mietin miten jaksaa huominen työviikko.

Vierailija kirjoitti:

Minulle iskee toisinaan matkakuume tai jopa seikkailunhalu, kun näen kaukojunan kiitävän jossain. Joskus voisi jopa tehdä pikaisen päätöksen vain lähteä junalla johonkin tuntemattomaan kaupunkiin, jossa en ole ennen käynyt. Siellä sitten katselisi ihan rauhassa paikallista elämää, nauttisi hyvää ruokaa ja varaisi yöksi hotellihuoneen.  Reissulta palaisi yhtä kokemusta rikkaampana seuraavana päivänä takaisin taas arkeen.  Kai se kotimaan matkailukin avartaa. 

Mulla vähän sama juttu. Mutta koska mulla on sekä kissa että varsinkin tuo koira, niin en voi noin vain lähteä hetken mielijohteesta minnekään. Kissalle on toki helpompi saada hoitaja (varmasti toi seinnaapurikin kävisi sen ruokkimassa), mutta koira taas pitää viedä sen kolme kertaa päivässä ulos eikä se muutenkaan ole samalla tavalla "itsenäinen" kuin kissani, niin joko jonkun pitäisi tulla mun reissuni ajaksi tänne asumaan tai sitten mun viedä koira jollekin hoitajalle. 

Mulla on jo 41 vuoden ajan ollut aina lemmikkejä. Siis 13-vuotiaasta lähtien. Tai no oli edellisen koiran jälkeen 2 viikkoa, kun kotona ei kuulunutkaan tassujen töminää. Ei mun koti silloin edes tuntunut enää kodilta. Nyt sekä kissa että koira on jo vanhoja ja välillä mietin, että jospa ei noiden jälkeen enää ottaisi lemmikkejä. Olisi vapaa menemään ja tulemaan miten haluaa. Mennä vaikka istuskelemaan Pasilan asemalle ja hypätä seuraavaan kaukojunaan ihan riippumatta siitä, mihin se juna menee. Mutta osaisinko mä enää elää niin, että ei olisi kodilta tuntuvaa kotia vaan pelkkä majapaikka?