Mitäpä Sinulle tänään mahtaa kuulua? Vol 2

Kuulemma mukaan kaupunki olisi just luonnonläheinen ja ihmisenkokoinen rauhallinen pikkukaupunki, jonne estynyt sopisi tekoälyn mukaan hyvin 😭

No. 95 % tämän palstan aloituksista ehkä samalta henkilöltä.

Mikäs siinä.

Tein aamulla aerobisen kestävyystreenin. Ihan ok kunto mutta vielä on petrattavaa.

No tätä ette usko. Mies kävi kaupassa. Toi yllärinä irtokarkkeja, just mun lemppareita. Minä tein ruokaa, ja nyt napostelen maissipalloja, niitä suklaisia.

Että mä rakastan tuota 'mörökölliä'. Paras mies mulle, niinkuin Popeda laulaa :)

Yritän laiskotella, mutta päässä jyllää keskeneräiset työasiat. Tekisi mieli avata työläppäri, mutta en avaa. Ajatukset saan muuhun ristikkoja ratkomalla ja vaikka täällä. Tekoälyä mietin. Onko se äly vai uudenlainen laskin. Ja tuota opiskelun asiaa. On todella inhaa, jos nuorisolla ei ole halua opiskella jotain tai ajatusta, mikä kiinnostaisi.

Danderemonk_Tomi kirjoitti:

Mä mietin kirjasto-ja tietopalvelualan perustutkintoa. Sopisi varmaan mulle. Joutuisin muuttamaan kotikulmiltani, jos haluaisin päiväopetuksena lähinä opiskella. Hirvittää kaikki asiat muutosta, uudessa ympäristössä asioimisesta, palvelujen saatavuudesta, uusista ihmisistä, uudesta kodista, vanhempien ja tuttujen jäämisestä kauas... ja yksin pärjäämisestä. Ääääks! 😰 

Rohkeasti vaan uutta kohti! Ihan hyvä on nuorena muuttaa omilleen, siinä huomaa pärjäävänsä ja saa uusia ystäviä.

Suotuisia tuulia elämäsi purrelle.

Katsoin Yle Areenasta sen Veronika- lehmän touhuja. Liekö tehty tekoälyllä? Nykyään ei voi luottaa mihinkään.

Kyllähän lehmäkin fiksu eläin on että voi olla tottakin.

Mahtaa vanhemmilla olla tahtojen taistelua kun pitää yrittää rajoittaa nuorten somen käyttöä! Ei käy kateeksi. 

Mikään ei ole tärkeämpää kuin vesi ja ravinto. Niin kutsuttu tekoäly ei syö eikä oikeastaan ole edes äly. On toetojen kerääjä. Mutta jokainen ihminen syö ja juo joka päivä. Eli ravintoon liittyvää opiskelisin 

Vierailija kirjoitti:

Menestystä on kaikenlaista, toiset menestyy taloudellisesti, toiset sosiaalisesti

Minä en menesty kummassakaan asiassa. Täytyy keksiä jokin muu asia jos sitä edes kaipaan. Ehkä menestys on minulle sitä, että kokee elävänsä sellaista elämää mihin voi olla, tyytyväinen. 

Voi sentään: enemmän kuin mitään, toivoisin tämän ketjun sopuisaa jatkoa. Ystävien kanssa kudotaan ahkerasti ja tänään taas neuvoin vohvelineuloksen teossa.

Niin mukavia on tapaamiset, viimeksi ystävän 7v tytär kehaisi meikeillään. Meitsi hiukan ihmeissään, tietty.

Oi aikoja, oi tapoja

No tässä päivän tavallisia kuulumisia: laitoin pyykin pyörimään. Aamukahvit viivytellen. Mies kävi laittamassa auton piuhan päähän. Ystävä jo soitti, kahvilaan, no heti kohta.

Siellä kymmenisen ystävää. Juttuja, naurua, puheensorinaa.

Kotona ruoanlaittoa, kohta urheilua telkasta.

Leppoisa lauantai.

Kohta kaffet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään: enemmän kuin mitään, toivoisin tämän ketjun sopuisaa jatkoa. Ystävien kanssa kudotaan ahkerasti ja tänään taas neuvoin vohvelineuloksen teossa.

Niin mukavia on tapaamiset, viimeksi ystävän 7v tytär kehaisi meikeillään. Meitsi hiukan ihmeissään, tietty.

Oi aikoja, oi tapoja

 

Kyllä tämä rauhoittuu, kun saadaan tuo Doris poliisin rautoihin. Ei kiusaa enää täällä eikä muuallakaan.  On sen verran pahoja kirjoitellut, että niistä jää kiinni, viimeinkin.  Neljän vuoden kiusanteko loppuu nyt. Hankkikoon muun tavan viettää päivänsä kuin täällä pomottamassa ja kiusaamassa. 

Mun 8-vuotias lukee ja lukee, onneksi on innostunut siitä. Harry Potterit menossa ja Soturikissat. Hänellä ei ole vielä kännykkää, rannepuhelin vain. 

 

Mun lapsenlapsilla on ollut rannepuhelimet 10

Oi voi. Alettiin katsoa lentomäkeä. Kaffet jäätelöllä. Leppoisa lauantai. Mukavaa

Maailman mukavin lauantai. Ihan peruspäivä, mies puuhasi omiaan. Puolilta päivin lähdettiin kauppaan. Laitettiin ruokaa.

Katsellaan urheilua ja juodaan kahvia, jäätelöä.

Ettäs mä tykkään tavan arjesta.

Tänään oli eka lintujen pihabongauspäivä.  Tunnin aikana enimmillään 17 talitinttiä ja 1 närhi.  Aika mukavasti kuluukin talipötköjä talven aikana.

Välillä inhottaa ajaa maaseudun teillä. Jos joku kuski ei heti pääse ohittamaan kapealla pikkutiellä niin ajetaan ihan puskurissa kiinni, vaikka kuinka väistäisin. Tosi ikävää toimintaa monesti ja pelottavaa. Sitten mennään sataa ohi, kun tilaisuus tulee ja kirjoitan tässä siis pienistä hiekkateistä, jossa oman elämänsä rallikuskit ajavat miten sattuu. Varmaan pahinta tänään mitä on ollut. 

"Parodia on mahdotonta, sillä ne tekevät sen itse". (Paavo Haavikko)

Hei - tulin kurkkaamaan..

...

En usko kenenkään niin luulevan

tokikaan - mutta spämmikahvit ja jäätelöt reportaaseineen eivät ole ainakaan minulta. Vaikuttavat trollaukselta, tahallaan tehdyt rivivälit + tekaistu alapeukut. 

En lähtökohtaisesti ole koskaan ollut kiinnostunut tämäntyyppisten arkielon aiheotsikoiden avaamisesta. Katsastan vain

yleisesti otsikkovalikon kiinnostavimmat.

Näin kartoitan objektiivisesti, mistä katajainen kansamme puhuu ja pauhaa. Poliittiset, finanssisektori, ihmissuhteet, julkimot..

En ole koskaan jakanut treeniohjelmaani, hengenharjoitteitani, ruokavaliotani tai yksityisasioitani detaljeittain. 

Se on tietoinen linjani. Ymmärtänette.

[Liputan, voitte ohittaa].

Kiitos. 💚🤍💫🤍💚

OgE

___

Vierailija kirjoitti:

Välillä inhottaa ajaa maaseudun teillä. Jos joku kuski ei heti pääse ohittamaan kapealla pikkutiellä niin ajetaan ihan puskurissa kiinni, vaikka kuinka väistäisin. Tosi ikävää toimintaa monesti ja pelottavaa. Sitten mennään sataa ohi, kun tilaisuus tulee ja kirjoitan tässä siis pienistä hiekkateistä, jossa oman elämänsä rallikuskit ajavat miten sattuu. Varmaan pahinta tänään mitä on ollut. 

Sama ilmiö taitaa olla vähän joka puolella. Huono keli ei hillitse ylinopeuksia ajavia talviolosuhteissakaan. Taajamiin on laitettu nopeusrajoitukset, ja silti näiden pitää päästä ohi missä vain. 

Mietin elämää, mistä tuolla aiemmin joku keskusteli. Elämässä voi tapahtua mitä vaan ja sattuma määrittää kaikkea ihan syntymästä lähtien, eikä kaikkeen voi vaikuttaa itse. Menetin yläasteikäisenä kolme läheistäni onnettomuudessa, he eivät saaneet mahdollisuutta kokea kaikkea ihanaa ja hyviä asioita, koska heidän elämänsä ei jatkunut. En pitänyt elämää minään itsestäänselvyytenä aiemminkaan, mutta tämä tapaus konkretisoi sen, että elämä voi ihan oikeasti loppua koska tahansa. Vaikka olen mielestäni aika optimistinen, niin silti sitten riparilla tuntui aika typerältä kuunnella niitä horinoita siitä miten kaikella on tarkoitus ja jokaisella kohtalonsa. Ei ole, en usko niin.