Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Jatkan vielä, lainaus ei onnistu noin pitkään viestiin:

Kun ensin ilmoitetaan, että irtisanomisia tulee, alkaa kyräily. Ensin pelätään irtisanomista ja sitten valtavaa työmäärää, mikä väistämättä tulee, jos kaveri vierestä erotetaan. Eipä ole helppoa kummallakaan.

Me erotetut jouduttiin sitten vielä tekemään kirjalliset ohjeet uuden paikkakunnan väelle. Ja vielä matkustettiin sinne neuvomaan heitä. Eipä siinä työmoraali kaikkein korkeimmalla ollut. Enää.

Aika iso porukka lähtee, 23 % on melkein neljännes.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä, lainaus ei onnistu noin pitkään viestiin:

Kun ensin ilmoitetaan, että irtisanomisia tulee, alkaa kyräily. Ensin pelätään irtisanomista ja sitten valtavaa työmäärää, mikä väistämättä tulee, jos kaveri vierestä erotetaan. Eipä ole helppoa kummallakaan.

Me erotetut jouduttiin sitten vielä tekemään kirjalliset ohjeet uuden paikkakunnan väelle. Ja vielä matkustettiin sinne neuvomaan heitä. Eipä siinä työmoraali kaikkein korkeimmalla ollut. Enää.

Yhdessä paikassa, jossa olin, kaikki irtisanotut jäi samantien sairaslomalle. Työt jaettiin muille. Karmea tilanne kaikille.

No. Päätös on tehty. Kohta kauppaan, eipä jää huomiselle. Pitkäänhän jahkasinkin :)

Ootteko tänään saanu aikasiksi sen mitä piti? Töissä tai kotona?

Kaamea työpäivä, kun työt ei oikein edistyneet vaikeuksien takia. Viikonloppukin ihan pee-aa, kun suunnitelmat meni reisille. Joudun huolehtia toisten lemmikistä, kun lähtevät tavaran roudaus hommiin toiselle paikkakunnalle. Sunnuntaina sitten tulee vettä niin eipä silloinkaan ulkotekemisiä harrasteta. Tänään työpäivän jälkeen kävin huollattamassa pienesti pyörääni. Tänäänkin olisi ollut kivoja tekemisiä, jos vain olisi päässyt aikaisemmin töistä varhaisiin näytöksiin, mutta ei. 

Mulla oli tänään pitkästä aikaa vähän tylsää, niin tylsää, että tein itselleni ajankuluksi lämpimän lounaan. Yleensä en syö lounasta ollenkaan.

Tekemistä olisi ollut. Kirjoitan kirjaa, mutta tänään ajatus ei oikein kulkenut. Sain silti muutaman sivun naputeltua. Ehkä yritän vielä jatkaa vähän tai sitten lähden käymään kaupassa hakemassa jotain epäterveellistä perjantaimässyä ja koomaan koko illan telkkarin ääressä. 

Ei ole eka kerta kun tämä aamulenkillä mieleen tulee kun kuljen yhden paikallisen juottolan ohi, mutta tänään taas mietin kun katsoin röökillä hytiseviä kanta-asiakkaita siinä kuppilan ovella, että olisiko tuo sitten kuitenkin viisaampi valinta kuin tämä, että vuodesta toiseen yrittää saada elämästään parempaa siinä onnistumatta.

Siis että olisiko viisaampaa vaan vihdoin antaa olla? En kyllä yhtään kaipaa päihtymistä enkä alkoholia saati huumeita elämääni, mutta siis noin muuten. Tässä on vuosikausia yrittänyt tehdä itsestään eri tavoin aiempaa parempaa ihmistä joka kelpaisi työnantajille ja / tai elämänkumppaniksi / kaveriksi / ystäväksi, mutta laihoin tuloksin. Yksinäinen työttömän ikisinkun elämä vaan jatkuu ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että aivan sama kaikki kun mikään ei muutu paremmaksi vaan päinvastoin pahemmaksi, kun ne aiemmin ok olleet asiatkin alkaa mennä aiempaa huonommaksi kun ikää tulee.

Sitä on jotenkin kuin jumissa ihme limbossa mistä ei pääse parempaan vaan kaikki ovet on ja pysyy kiinni, mutta kuitenkaan ei halua huonompaankaan minne varmasti kelpaa ja pääsee kaikki aina. En siis pidä itseäni ketään parempana vaan olen tuota varsin päihdemyönteistä "hälläväliä"-elämäntapaa jo nuorempana kokeillut ja se vaan ei ollut eikä ole vieläkään mun juttu. 

Tämä tilanne syö hirveästi energiaa ja pidemmän päälle vie elämänilon, kun tarpoo kuin jossain juoksuhiekassa mistä ei vaan pääse pois vaan päinvastoin asiat menee vaan enemmän pieleen mitä enemmän yrittää. Näin keski-iässä vaan haluaisi olla jo saavuttanutkin jotain itselle tärkeää ja merkityksellistä eikä olla vielä 30 vuotta myöhemminkin samassa elämäntilanteessa kuin parikymppisenä. Etenkin kun ei se elämä silloinkaan ollut aidosti omannäköistä.

Noista irtisanomisista tuli mieleen. Vanhustenhuolto on pahassa jamassa. Ei ole tarpeeksi henkilökuntaa. Ympärivuorokautista hoitoa ei saa ja kotihoitokaan ei kerkiä kuin käväistä. 

Kaiken avun saaminen on vaikeaa. Yksityisellä on hoitopaikkoja, mutta niihin ei uutisten mukaan lähetetä.

Ei ole paikkoja vanhuksille. Lapsetkin on kerätty jättipäiväkoteihin varhaiskasvatukseen. Siellä ei ole kellään heille aikaa. 

Ihan kuin yhteiskunta olisi tarkoitettu vain tehokkaille työikäisille kuluttajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaamea työpäivä, kun työt ei oikein edistyneet vaikeuksien takia. Viikonloppukin ihan pee-aa, kun suunnitelmat meni reisille. Joudun huolehtia toisten lemmikistä, kun lähtevät tavaran roudaus hommiin toiselle paikkakunnalle. Sunnuntaina sitten tulee vettä niin eipä silloinkaan ulkotekemisiä harrasteta. Tänään työpäivän jälkeen kävin huollattamassa pienesti pyörääni. Tänäänkin olisi ollut kivoja tekemisiä, jos vain olisi päässyt aikaisemmin töistä varhaisiin näytöksiin, mutta ei. 

Ajatko pyörällä talvisinkin? Onko nastarenkaat? Miten talvella pärjää, onko hankalaa? Kokemuksia kyselen, kun ajattelin ajaa talvisin.

Mä oon lapsesta asti polkenut pyörällä talvisin ja ilman nastarenkaita. Ei tällein pyöräileminen mulle ole vaikeaa, kun lähes koko elämän oon talvisin pyörräillyt. 

Katson nyt The Running Man leffaa. Kaamea väsymys on ja kiukkuakin. On tulossa uusi The Running Man, joten on tsekattava sitten molemmat. Juoksukin olisi hyvä liikunnanmuoto, jos siihen vaan kykenisi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä olen sulatellut eilen tullutta uutista vähennyksistä työpaikoilla, meiltä tämän hetken mukaan lähdössä 23% työntekijöistä joka on mielestäni aivan hitosti. Vähän tahmeaa on, vieläkin yöpuvussa vapaapäivää viettelen vaikka heräsin jo kahdeksalta. Olin suunnitellut vapaille kodin siivoilua ja sisustuksen syksyistämistä mutta nyt ei oikein nappaa. Olen vain surffannut netissä. Nämä on niitä hetkiä kun olisi ihana tukeutua omaan puolisoon tai muuhun läheiseen kaveriin, no ei auta yksin ja kollegoiden kanssa joutuu asiaa käsittelemään. Harmittaa ja pelottaa.

Mun läheinen on myös vaarassa menettää työnsä, jossa on ollut monta vuosikymmentä töissä. Hänen töissä vähennetään 1/3 työntekijöistä. Ihan hirvittää miten monet menettää työnsä. Ei tämä yhteiskunta toimi työttömillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä olen sulatellut eilen tullutta uutista vähennyksistä työpaikoilla, meiltä tämän hetken mukaan lähdössä 23% työntekijöistä joka on mielestäni aivan hitosti. Vähän tahmeaa on, vieläkin yöpuvussa vapaapäivää viettelen vaikka heräsin jo kahdeksalta. Olin suunnitellut vapaille kodin siivoilua ja sisustuksen syksyistämistä mutta nyt ei oikein nappaa. Olen vain surffannut netissä. Nämä on niitä hetkiä kun olisi ihana tukeutua omaan puolisoon tai muuhun läheiseen kaveriin, no ei auta yksin ja kollegoiden kanssa joutuu asiaa käsittelemään. Harmittaa ja pelottaa.

Oletko Metsä-Groupilla vai Outokummulla?

Metsällä ja vielä itäisessä Suomessa, jossa muutenkaan ei mene hyvin.

James Ivoryn leffa  Maurice sopii tuohon sarjaan. Oxford yliopistoineen ympäristönä tuo historian lähelle. Tyylikkäästi tehty. Perustuu E.M. Fosterin samannimiseen kirjaan.

Päärooleissa sittemmin menestynyt Hugh Grant ja James Wilby.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä olen sulatellut eilen tullutta uutista vähennyksistä työpaikoilla, meiltä tämän hetken mukaan lähdössä 23% työntekijöistä joka on mielestäni aivan hitosti. Vähän tahmeaa on, vieläkin yöpuvussa vapaapäivää viettelen vaikka heräsin jo kahdeksalta. Olin suunnitellut vapaille kodin siivoilua ja sisustuksen syksyistämistä mutta nyt ei oikein nappaa. Olen vain surffannut netissä. Nämä on niitä hetkiä kun olisi ihana tukeutua omaan puolisoon tai muuhun läheiseen kaveriin, no ei auta yksin ja kollegoiden kanssa joutuu asiaa käsittelemään. Harmittaa ja pelottaa.

Oletko Metsä-Groupilla vai Outokummulla?

Metsällä ja vielä itäisessä Suomessa, jossa muutenkaan ei mene hyvin.

Tämä vaikuttaa perheitten kautta tosi monen elämään. 

Vierailija kirjoitti:

James Ivoryn leffa  Maurice sopii tuohon sarjaan. Oxford yliopistoineen ympäristönä tuo historian lähelle. Tyylikkäästi tehty. Perustuu E.M. Fosterin samannimiseen kirjaan.

Päärooleissa sittemmin menestynyt Hugh Grant ja James Wilby.

Hei, kiitos vinkistä! Olen tuon joskus nähnytkin, mutta enpä muista siitä mitään kun katsomisesta on niin kauan.

Vierailija kirjoitti:

Taas olen jumissa yhdessä miehessä, inhottava tilanne ko. miehen kanssa. Pitäisi vaan mennä eteenpäin ja unohtaa. Helpommin sanottu kuin tehty.

Voi kun oiskin joku johon rakastua, se toisi elämään edes jotain syytä elää. En ole ollut rakastunut yli 20 vuoteen, enkä usko että enää koskaan rakastunkaan.

Olin yli 60 tuntia töissä tällä viikolla. Voin sanoa että olen aivan loppu. Nyt syön suolapähkinöitä ja odotan että Vain elämää alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Välillä olen väsynyt elämääni. Olen kyllästynyt olemaan se, josta saa puhua mitä vaan ja jolle voi huudella mitä vaan ikävää, kun sattuu huvittamaan. Olen kyllästynyt olemaan varovainen ja kyllästynyt miettimään, että mitä nyt taas ja jännittämään tätä kaikkea. Jokainen ihminen, kun haluaa olla rauhassa pilkalta ja kulkea rauhassa, mutta jotkut haluavat aiheuttaa paljon pahaa niin, että liikkuu mitä sairaampia juttuja. Enkä minä pysty tätä kaikkea pysäyttämään. Tämä olisi jo poliisiasia jos minusta olisi sellaiseen lähtemään ja olisi niitä todisteita. Tämä on ylittänyt jo aikoja sitten jonkun rajan.

Pahoittelen tätäkin viestiä, mutta elämäni on mitä on ja kiusaamiseen liittyvät ikävät puheet ja valheet ovat edelleen osa elämääni ja ajoittain tämä kaikki osa päiviäni. En minä ole päässyt tuosta kaikesta eroon edelleenkään jos elämääni mietitään. Minä yritin aikoinaan, mutta epäonnistuin. Ehkä pelas

Sun pitäis nyt hankkiutua terapiaan, Pitkis. Muuta pois sieltä nurkista ja ala elää elämääsi. Sitä ei kukaan sinun puolestasi voi tehdä. Terveyskeskuksesta saat lisätietoja ja apua. Käytä se kortti nyt.

Pitkis, minusta on outoa tuo että koet edelleen vainoa ja pahanpuhumista vaikka olet ymmärtääkseni muuttanut pois sieltä missä se tapahtui?

Onko ne henkilöt siis muuttaneet perässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Välillä olen väsynyt elämääni. Olen kyllästynyt olemaan se, josta saa puhua mitä vaan ja jolle voi huudella mitä vaan ikävää, kun sattuu huvittamaan. Olen kyllästynyt olemaan varovainen ja kyllästynyt miettimään, että mitä nyt taas ja jännittämään tätä kaikkea. Jokainen ihminen, kun haluaa olla rauhassa pilkalta ja kulkea rauhassa, mutta jotkut haluavat aiheuttaa paljon pahaa niin, että liikkuu mitä sairaampia juttuja. Enkä minä pysty tätä kaikkea pysäyttämään. Tämä olisi jo poliisiasia jos minusta olisi sellaiseen lähtemään ja olisi niitä todisteita. Tämä on ylittänyt jo aikoja sitten jonkun rajan.

Pahoittelen tätäkin viestiä, mutta elämäni on mitä on ja kiusaamiseen liittyvät ikävät puheet ja valheet ovat edelleen osa elämääni ja ajoittain tämä kaikki osa päiviäni. En minä ole päässyt tuosta kaikesta eroon edelleenkään jos elämääni mietitään. Minä yritin aikoinaan, mutta epäonnistuin. Ehkä pelas

Kiusaaminen on niin väärin. Ja käsittämätöntä.  Sen varjo on pitkä.