Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija
12.09.2025 |

Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?

Kommentit (6556)

Vierailija
6481/6555 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse kohta pyöreitä täytän. Ehkä olisin halunnut synttärit pitää, mutta ei ole ketään, joita kutsuisin. Eikä varmaan ketään, joka haluaisi tulla. Ajattelin, että itsensä olisi voinut palkita, selvinnyt tähän asti. Lahjat olisi sivuseikka. 

Vierailija
6482/6555 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ahdistaa niin paljon, että en pysty edes tekstiviestiä avaamaan.

Sen verran vertaistukea voin tarjota että olen avannut viime viikosta asti sähköpostia. En siis edes tiedä mitä siellä on vai onko mitään muuta kuin mainoksia, mutta silti ei pysty. Ei voi kun ihmetellä mikä piru se tämänkin aiheuttaa. Ei olisi tarvinnut tällaista riesaa yhtään kun jo muutenkin on kestämistä.

En tiedä auttoiko tuon lukeminen että sullakin on vaikeaa, mutta sain nyt sen sähköpostin selatuksi läpi ja roskiin meni avaamatta suurin osa. Osta sitä, osta tätä, black singles friday ja voihan netonnetto soikoon. Aivan turhaa spämmiä.

Seuraavaksi voikin alkaa lykkäämään parin kirjekuoren avaamista. Mitä ihmettä tämäkin on? Joku stressi superversiona vai piilevä masennus? Aivan älytöntä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
6483/6555 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse kohta pyöreitä täytän. Ehkä olisin halunnut synttärit pitää, mutta ei ole ketään, joita kutsuisin. Eikä varmaan ketään, joka haluaisi tulla. Ajattelin, että itsensä olisi voinut palkita, selvinnyt tähän asti. Lahjat olisi sivuseikka. 

Mulla meni vastikään pyöreät just noin, tosin ketään ei olisi ollutkaan ketä kutsua eli siinä mielessä ihan varmaa ettei minkäänlaisia juhlia ole eikä tule. Harmittaa silti ja tuossa sitten taas tajusin kuinka tuollainen oli yksi ulkopuolisuuden kokemus vaan lisää ja sellainen asia josta ei kenellekään voi naamatusten kertoa. Siis jos sellainen ihme tapahtuisi että joskus vielä joku olisi kenen kanssa jutella livenä. Ei sillä että synttäreitään mikään pakko olisi viettää tai että kaikki muut niin tekisi, mutta onhan se ihan älyttömän noloa ja nöyryyttävää joutua paljastamaan, ettei viettänyt edes 50-vuotispäiväänsä millään tavalla koska ei ole ketään kenen kanssa sitä olisi voinut juhlistaa. Jotenkin en tykkää yhtään valehdella mutta varmaan se tuossa tilanteessa pitäisi kääntää niin, että päätin itse etten juhli. On se tämäkin kun valmiiksi jo miettii kuinka kasvonsa voisi jotenkin säilyttää jos joskus asia jonkun kanssa puheeksi tulisi. Miksi kaikki on näin vääränlaista?

Vierailija
6484/6555 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kohta pyöreitä täytän. Ehkä olisin halunnut synttärit pitää, mutta ei ole ketään, joita kutsuisin. Eikä varmaan ketään, joka haluaisi tulla. Ajattelin, että itsensä olisi voinut palkita, selvinnyt tähän asti. Lahjat olisi sivuseikka. 

Mulla meni vastikään pyöreät just noin, tosin ketään ei olisi ollutkaan ketä kutsua eli siinä mielessä ihan varmaa ettei minkäänlaisia juhlia ole eikä tule. Harmittaa silti ja tuossa sitten taas tajusin kuinka tuollainen oli yksi ulkopuolisuuden kokemus vaan lisää ja sellainen asia josta ei kenellekään voi naamatusten kertoa. Siis jos sellainen ihme tapahtuisi että joskus vielä joku olisi kenen kanssa jutella livenä. Ei sillä että synttäreitään mikään pakko olisi viettää tai että kaikki muut niin tekisi, mutta onhan se ihan älyttömän noloa ja nöyryyttävää joutua paljastamaan, ettei viettänyt edes 50-vuotispäiväänsä millään tavalla koska ei ole ketään kenen kanssa sitä olisi voinut juhlistaa. Jotenkin en tykkää yhtään valehdella mutta varmaan se tuossa tilanteessa pitäisi kääntää niin, että päätin itse etten juhli. On se tämäkin kun valmiiksi jo miettii kuinka kasvonsa voisi jotenkin säilyttää jos joskus asia jonkun kanssa puheeksi tulisi. Miksi kaikki on näin vääränlaista?

Kunpa nyt lopetettaisiin oman yksinäisyyden häpeäminen. Mutta tiedän kyllä tunteen. Ei yksinäisyys tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Myöhästyneet synttärionnittelut!

Vierailija
6485/6555 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kohta pyöreitä täytän. Ehkä olisin halunnut synttärit pitää, mutta ei ole ketään, joita kutsuisin. Eikä varmaan ketään, joka haluaisi tulla. Ajattelin, että itsensä olisi voinut palkita, selvinnyt tähän asti. Lahjat olisi sivuseikka. 

Mulla meni vastikään pyöreät just noin, tosin ketään ei olisi ollutkaan ketä kutsua eli siinä mielessä ihan varmaa ettei minkäänlaisia juhlia ole eikä tule. Harmittaa silti ja tuossa sitten taas tajusin kuinka tuollainen oli yksi ulkopuolisuuden kokemus vaan lisää ja sellainen asia josta ei kenellekään voi naamatusten kertoa. Siis jos sellainen ihme tapahtuisi että joskus vielä joku olisi kenen kanssa jutella livenä. Ei sillä että synttäreitään mikään pakko olisi viettää tai että kaikki muut niin tekisi, mutta onhan se ihan älyttömän noloa ja nöyryyttävää joutua paljastamaan, ettei viettänyt edes 50-vuotispäiväänsä millään tavalla koska ei ole ketään kenen kanssa sitä olisi voinut juhlistaa. Jotenkin en tykkää yhtään valehdella mutta varmaan se tuossa tilanteessa pitäisi kääntää niin, että päätin itse etten juhli. On se tämäkin kun valmiiksi jo miettii kuinka kasvonsa voisi jotenkin säilyttää jos joskus asia jonkun kanssa puheeksi tulisi. Miksi kaikki on näin vääränlaista?

Kunpa nyt lopetettaisiin oman yksinäisyyden häpeäminen. Mutta tiedän kyllä tunteen. Ei yksinäisyys tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Myöhästyneet synttärionnittelut!

Hyvä muistutus koska eihän tämä sitä tee, mutta melkeinpä meitä yksinäisiä tärkeämpää tuo olisi saada ne kaikki muut ihmiset ymmärtämään ja muistamaan. Ihmisillä on ihan hirvittävästi ennakkoluuloja ja kuvitelmia yksinäisistä ja ne ei todellakaan ole positiivisia olettamuksia.

Ja kiitos onnitteluista. Hyvää syntymäpäivää Sinulle jo etukäteen!

Vierailija
6486/6555 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kohta pyöreitä täytän. Ehkä olisin halunnut synttärit pitää, mutta ei ole ketään, joita kutsuisin. Eikä varmaan ketään, joka haluaisi tulla. Ajattelin, että itsensä olisi voinut palkita, selvinnyt tähän asti. Lahjat olisi sivuseikka. 

Mulla meni vastikään pyöreät just noin, tosin ketään ei olisi ollutkaan ketä kutsua eli siinä mielessä ihan varmaa ettei minkäänlaisia juhlia ole eikä tule. Harmittaa silti ja tuossa sitten taas tajusin kuinka tuollainen oli yksi ulkopuolisuuden kokemus vaan lisää ja sellainen asia josta ei kenellekään voi naamatusten kertoa. Siis jos sellainen ihme tapahtuisi että joskus vielä joku olisi kenen kanssa jutella livenä. Ei sillä että synttäreitään mikään pakko olisi viettää tai että kaikki muut niin tekisi, mutta onhan se ihan älyttömän noloa ja nöyryyttävää joutua paljastamaan, ettei viettänyt edes 50-vuotispäiväänsä millään tavalla koska ei ole ketään kenen kanssa sitä olisi voinut juhlistaa. Jotenkin en tykkää yhtään valehdella mutta varmaan se tuossa tilanteessa pitäisi kääntää niin, että päätin itse etten juhli. On se tämäkin kun valmiiksi jo miettii kuinka kasvonsa voisi jotenkin säilyttää jos joskus asia jonkun kanssa puheeksi tulisi. Miksi kaikki on näin vääränlaista?

Kunpa nyt lopetettaisiin oman yksinäisyyden häpeäminen. Mutta tiedän kyllä tunteen. Ei yksinäisyys tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Myöhästyneet synttärionnittelut!

Hyvä muistutus koska eihän tämä sitä tee, mutta melkeinpä meitä yksinäisiä tärkeämpää tuo olisi saada ne kaikki muut ihmiset ymmärtämään ja muistamaan. Ihmisillä on ihan hirvittävästi ennakkoluuloja ja kuvitelmia yksinäisistä ja ne ei todellakaan ole positiivisia olettamuksia.

Ja kiitos onnitteluista. Hyvää syntymäpäivää Sinulle jo etukäteen!

Kiitos :) Iloa päivääsi. Olet yhtä hyvä kuin muutkin, jollet parempikin :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
6487/6555 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen katsellut youtubesta englanniksi videoita kiintymyssuhdemalleista ja persoonallisuushäiriöistä. Olen vakavissani miettinyt, että minulla on välttelevä kiintymyssuhdemalli, sillä minut kasvatettiin olemaan mahdollisimman itsenäinen ja pitämään tunteet omana tietonani (varsinkin negatiiviset tunteet). Muilta ei saa pyytää apua, eikä tukeutua, pitää pärjää yksin! Tää on vaikuttanut itsetuntooni/minäkuvaani negatiivisesti. Olen yrittänyt työstää tätä, mutta hankalaa on, varsinkin yksin. Aikuiset ihmiset olettaa, että muut aikuiset osaa jo käyttäytyä ja olla avoimia ja kun kaltaiseni osuu kohdalle, juostaan karkuun ja lujaa (tai sitten käytetään hyväksi). Ja ymmärrän tämän kyllä, en voi vaatia ketään ihmistä auttamaan minua sosiaalisten tilanteiden harjoittelussa...

 

Persoonallisuushäiriötäkin olen miettinyt (nimenomaan estynyt persoonallisuushäiriö). Menen helposti ääripäästä ääripäähän; joko avaudun aivan liikaa toiselle ihmiselle ja sitten lopulta häpeän ja vetäydyn tai pidän rajoistani niin pahasti kiinni, etten jousta yhtään ja vaikutan erittäin hankalalta. Eli en oikein vieläkään ole löytänyt sitä kultaista keskitietä, hermostoni reagoi liian voimakkaasti ja helpointa on vain vetäytyä ja olla itsenäinen.

 

Eli siis tämä on omaa spekulaatiotani omasta yksinäisyyteni syystä. Minulla ei ole yhtään ystävää, eikä kumppania. Olen kyllä seurustellut yhden kerran ja tästäkin on jo reilu 8 vuotta aikaa. Olen ollut siis sinkkuna ja kaveriton viimeisten 8 vuoden aikana; koko elämääni tarkastellessa olen ollut kuitenkin lähes aina yksin ja kaveriton. Seurustellessani minulla ei ollut kavereita.

 

Siinä seurustelusuhteessa näkyi konkreettisesti se, miten vaikeaa minun oli sekä avautua että pitää rajoistani kiinni. Exä piti minua roskakorinaa ja jyräsi yli. Hän myönsi suhteemme päättyessä, ettei oikeasti välittänyt minusta ja halusi minusta kotiorjan (tekemään ruokaa ja siivoamaan). Hän petti minut lopulta. Voin sanoa, ettei tämä kovinkaan positiivisesti vaikuttanut kiintymyssuhdemallini korjaamiseen.

 

Kunhan oksensin tämän tähän, ehkä jollekin tästä on jotain apua?

Vierailija
6488/6555 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse kohta pyöreitä täytän. Ehkä olisin halunnut synttärit pitää, mutta ei ole ketään, joita kutsuisin. Eikä varmaan ketään, joka haluaisi tulla. Ajattelin, että itsensä olisi voinut palkita, selvinnyt tähän asti. Lahjat olisi sivuseikka. 

Sama juttu. En ole vuosiin pitänyt mitään synttäreitä eikä minuakaan ole kutsuttu.  Muut elävät omissa sisäpiireissään, ja olen se ulkopuolinen.  Tosin, en haluakaan miettiä ikävuosiani ja kuunnella sitten nuorempien päivittelyjä, kuinka ns. vanha olen.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
6489/6555 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen katsellut youtubesta englanniksi videoita kiintymyssuhdemalleista ja persoonallisuushäiriöistä. Olen vakavissani miettinyt, että minulla on välttelevä kiintymyssuhdemalli, sillä minut kasvatettiin olemaan mahdollisimman itsenäinen ja pitämään tunteet omana tietonani (varsinkin negatiiviset tunteet). Muilta ei saa pyytää apua, eikä tukeutua, pitää pärjää yksin! Tää on vaikuttanut itsetuntooni/minäkuvaani negatiivisesti. Olen yrittänyt työstää tätä, mutta hankalaa on, varsinkin yksin. Aikuiset ihmiset olettaa, että muut aikuiset osaa jo käyttäytyä ja olla avoimia ja kun kaltaiseni osuu kohdalle, juostaan karkuun ja lujaa (tai sitten käytetään hyväksi). Ja ymmärrän tämän kyllä, en voi vaatia ketään ihmistä auttamaan minua sosiaalisten tilanteiden harjoittelussa...

 

Persoonallisuushäiriötäkin olen miettinyt (nimenomaan estynyt persoonallisuushäiriö). Menen helposti ääripäästä ääripäähän; joko avaudun aivan liikaa toiselle ihmiselle ja sitten lopulta häpeän ja vetäydyn tai pidän rajoistani niin pahasti kiinni, etten jousta yhtään ja vaikutan erittäin hankalalta. Eli en oikein vieläkään ole löytänyt sitä kultaista keskitietä, hermostoni reagoi liian voimakkaasti ja helpointa on vain vetäytyä ja olla itsenäinen.

 

Eli siis tämä on omaa spekulaatiotani omasta yksinäisyyteni syystä. Minulla ei ole yhtään ystävää, eikä kumppania. Olen kyllä seurustellut yhden kerran ja tästäkin on jo reilu 8 vuotta aikaa. Olen ollut siis sinkkuna ja kaveriton viimeisten 8 vuoden aikana; koko elämääni tarkastellessa olen ollut kuitenkin lähes aina yksin ja kaveriton. Seurustellessani minulla ei ollut kavereita.

 

Siinä seurustelusuhteessa näkyi konkreettisesti se, miten vaikeaa minun oli sekä avautua että pitää rajoistani kiinni. Exä piti minua roskakorinaa ja jyräsi yli. Hän myönsi suhteemme päättyessä, ettei oikeasti välittänyt minusta ja halusi minusta kotiorjan (tekemään ruokaa ja siivoamaan). Hän petti minut lopulta. Voin sanoa, ettei tämä kovinkaan positiivisesti vaikuttanut kiintymyssuhdemallini korjaamiseen.

 

Kunhan oksensin tämän tähän, ehkä jollekin tästä on jotain apua?

Kiva kun kerroit vaikka aihe nyt kiva ei olekaan. Monelta osin oikein tuttua juttua mullekin ja hyvinkin voit tuossa olla jäljillä yksinäisyyden syistä. Itse olen sitä ikäpolvea (onpas hullunkuuloista kuvailla itseään noin, ihan kuin joku mummeli olisi) joille ei tosiaan ole opetettu minkäänlaisia tunnetaitoja ikinä missään, mutta toisaalta suurin osa omanikäisistä tuntuu ne aina osanneen, mutta noin se meilläkin oli ettei mitään tunteita saanut olla eikä niitä omiaan osanneet vanhemmatkaan käsitellä. Suurimman osan ajasta kukaan ei puhunut mitään vaan se kommunikointi oli mulkaisuilla, tuhahduksilla ja örähdyksillä sanojen sijaan. Tuon vastapainona olisi sitten ihan hirveää raivohuutamista missä se oma pahaolo tai mikälie oksennettiin toisten päälle. Sitten oltiin kun mitään ei olisi tapahtunut. Nyt kun miettii niin ehkä sitä voisi vielä enemmänkin vinksallaan olla, mutta esim jos missään kukaan korottaa ääntään (ei siis minulle) niin menen ihan johonkin takalukkoon ja koko kroppa on ihan jumissa joka sitten jossain vaiheessa laukeaa ihan kauheana tärinänä ja paleluna. 

Vierailija
6490/6555 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katsoin eilen areenasta ruotsalaisleffan en del av mitt hjärta ja en nyt tiedä onko se suosittelun arvoinen niin ihan ok katsottava kuitenkin, jos ei muutakaan tekemistä ole. Tuo on siis enää vain vähän aikaa katsottavissa. Siellä näkyy olevan nyt jo joululeffojakin ja vähän tuossa yritinkin vältellä sitä romantiikkaa valitsemalla muuta, mutta oli sitä tuossakin sen verran että ensin alkoi tuntua kuin pakahtuisin ja sitten jo liikutuinkin kyyneliin asti. Tuo on ihan hurjan voimakas tunne minkä romantiikan näkeminen nykyisin saa aikaan ja se ihan kuin puristaa rintaa ja nipistää vatsassa. En koskaan nuorena antanut itseni ajatella olevani näin romantikko tai oikeastaan eihän sitä edes saanut olla vaan piti olla niin vahva, itsenäinen ja kova. Jopa kylmäkin siinä realismissaan että romanttinen hömppä kuuluu vain hollywoodiin ja kioskikirjallisuuteen. Sitä en kyllä oikein edes tiedä mistä se tuollainenkin uskomus itselle mukaan tarttui että miehen perään ei pidä itkeä kuin korkeintaan salaa ja ne on kuin ratikoita, aina tulee uusi. Toisaalta aika tehokkaasti tuota ajatusta ne harvat tapailukumppanitkin vahvisti omalla käytöksellään.

Oikeastihan sitä olisi halunnut löytää sen oman elämänkumppanin jonka kanssa olla ihan ällö söpöilijä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
6491/6555 |
16.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kohta pyöreitä täytän. Ehkä olisin halunnut synttärit pitää, mutta ei ole ketään, joita kutsuisin. Eikä varmaan ketään, joka haluaisi tulla. Ajattelin, että itsensä olisi voinut palkita, selvinnyt tähän asti. Lahjat olisi sivuseikka. 

Sama juttu. En ole vuosiin pitänyt mitään synttäreitä eikä minuakaan ole kutsuttu.  Muut elävät omissa sisäpiireissään, ja olen se ulkopuolinen.  Tosin, en haluakaan miettiä ikävuosiani ja kuunnella sitten nuorempien päivittelyjä, kuinka ns. vanha olen.  

Kunpa me yksinäiset voisimme kutsua toisemme synttäreille. 

Vierailija
6492/6555 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuleekohan enää koskaan sitä sellaista aikaa, että aamulla herätessä on kiva fiilis nousta uuteen päivään? Tai edes joskus, vaikka kerran viikossa tai edes kerran kuukaudessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
6493/6555 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan enää koskaan sitä sellaista aikaa, että aamulla herätessä on kiva fiilis nousta uuteen päivään? Tai edes joskus, vaikka kerran viikossa tai edes kerran kuukaudessa.

Millaiset asiat kiinnostaa? Onko harrastuksia?

Vierailija
6494/6555 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ahdistaa niin paljon, että en pysty edes tekstiviestiä avaamaan.

Sen verran vertaistukea voin tarjota että olen avannut viime viikosta asti sähköpostia. En siis edes tiedä mitä siellä on vai onko mitään muuta kuin mainoksia, mutta silti ei pysty. Ei voi kun ihmetellä mikä piru se tämänkin aiheuttaa. Ei olisi tarvinnut tällaista riesaa yhtään kun jo muutenkin on kestämistä.

En tiedä auttoiko tuon lukeminen että sullakin on vaikeaa, mutta sain nyt sen sähköpostin selatuksi läpi ja roskiin meni avaamatta suurin osa. Osta sitä, osta tätä, black singles friday ja voihan netonnetto soikoon. Aivan turhaa spämmiä.

Seuraavaksi voikin alkaa lykkäämään parin kirjekuoren avaamista. Mitä ihmettä tämäkin on? Joku stressi superversiona vai piilevä masennus? Aivan älytöntä.

Joutessani googlailin ja tuo on tekoäly(ttömyyden) mukaan yleinen tunne, mutta sitten kun sen kaiken epäilyttävyyteen / huijaamisiin liittyvän tarpeellisen ja tärkeän pelon tuntemisen kun suodatti pois niin vastaus oli ahdistus. No mikä muukaan kun se postin ja viestin avaaminen ahdistaa?

Ratkaisuksi tarjottiin luotettavan ystävän / läheisen pyytämistä siihen viereen kaveriksi. Great.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
6495/6555 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan enää koskaan sitä sellaista aikaa, että aamulla herätessä on kiva fiilis nousta uuteen päivään? Tai edes joskus, vaikka kerran viikossa tai edes kerran kuukaudessa.

Millaiset asiat kiinnostaa? Onko harrastuksia?

Aika monenlaiset joista käytännössä mikään ei sisälly nykyiseen, eikä isolta osin aiempaankaan elämään. Osa on työelämään liittyviä, osa vapaa-aikaan tai oikeastaan paremminkin elämäntapaan ja -tyyliin liittyviä asioita ja siihen nivoutuu ne itselle mieluisat ja kiinnostavat harrastukset oikeastaan kaikki. Ne pari jotka ei sinällään niin liity niin ne elämässä jossain muotoa jo onkin, mutta ei se enää riitä. Toisaalta sitten ei kiinnostaa enää mikään. Aivan sama.

Vierailija
6496/6555 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ahdistaa niin paljon, että en pysty edes tekstiviestiä avaamaan.

Sen verran vertaistukea voin tarjota että olen avannut viime viikosta asti sähköpostia. En siis edes tiedä mitä siellä on vai onko mitään muuta kuin mainoksia, mutta silti ei pysty. Ei voi kun ihmetellä mikä piru se tämänkin aiheuttaa. Ei olisi tarvinnut tällaista riesaa yhtään kun jo muutenkin on kestämistä.

En tiedä auttoiko tuon lukeminen että sullakin on vaikeaa, mutta sain nyt sen sähköpostin selatuksi läpi ja roskiin meni avaamatta suurin osa. Osta sitä, osta tätä, black singles friday ja voihan netonnetto soikoon. Aivan turhaa spämmiä.

Seuraavaksi voikin alkaa lykkäämään parin kirjekuoren avaamista. Mitä ihmettä tämäkin on? Joku stressi superversiona vai piilevä masennus? Aivan älytöntä.

Avasin s.postin tiedotteen:  varotus vuokrasopimuksen purkamisesta, ei ole nyt voimia etsiä uutta asuntoa, olen aivan yksin ei ketään tukiverkkoa, mietin josko nyt oisi aika lähteä tästä.elämästä, vaikeuksien ratkomista koko elämä, olenko koskaan eded ollut onnellinenkaan kun alan miettii

Vierailija
6497/6555 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ahdistaa niin paljon, että en pysty edes tekstiviestiä avaamaan.

Sen verran vertaistukea voin tarjota että olen avannut viime viikosta asti sähköpostia. En siis edes tiedä mitä siellä on vai onko mitään muuta kuin mainoksia, mutta silti ei pysty. Ei voi kun ihmetellä mikä piru se tämänkin aiheuttaa. Ei olisi tarvinnut tällaista riesaa yhtään kun jo muutenkin on kestämistä.

En tiedä auttoiko tuon lukeminen että sullakin on vaikeaa, mutta sain nyt sen sähköpostin selatuksi läpi ja roskiin meni avaamatta suurin osa. Osta sitä, osta tätä, black singles friday ja voihan netonnetto soikoon. Aivan turhaa spämmiä.

Seuraavaksi voikin alkaa lykkäämään parin kirjekuoren avaamista. Mitä ihmettä tämäkin on? Joku stressi superversiona vai piilevä masennus? Aivan älytöntä.

Avasin s.postin tiedotteen:  varotus vuokrasopimuksen purkamisesta, ei ole nyt voimia etsiä uutta asuntoa, olen aivan yksin ei ketään tukiverkkoa, mietin josko nyt oisi aika lähteä tästä.elämästä, vaikeuksien ratkomista koko elämä, olenko koskaan eded ollut onnellinenkaan kun alan miettii

Et sinä mihinkään lähde. Saanko olla henkinen tukiverkkosi täällä?? Tiedän kyllä yksinäisyyden, mutta haluan rohkaista sinua

Vierailija
6498/6555 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ahdistaa niin paljon, että en pysty edes tekstiviestiä avaamaan.

Sen verran vertaistukea voin tarjota että olen avannut viime viikosta asti sähköpostia. En siis edes tiedä mitä siellä on vai onko mitään muuta kuin mainoksia, mutta silti ei pysty. Ei voi kun ihmetellä mikä piru se tämänkin aiheuttaa. Ei olisi tarvinnut tällaista riesaa yhtään kun jo muutenkin on kestämistä.

En tiedä auttoiko tuon lukeminen että sullakin on vaikeaa, mutta sain nyt sen sähköpostin selatuksi läpi ja roskiin meni avaamatta suurin osa. Osta sitä, osta tätä, black singles friday ja voihan netonnetto soikoon. Aivan turhaa spämmiä.

Seuraavaksi voikin alkaa lykkäämään parin kirjekuoren avaamista. Mitä ihmettä tämäkin on? Joku stressi superversiona vai piilevä masennus? Aivan älytöntä.

Avasin s.postin tiedotteen:  varotus vuokrasopimuksen purkamisesta, ei ole nyt voimia etsiä uutta asuntoa, olen aivan yksin ei ketään tukiverkkoa, mietin josko nyt oisi aika lähteä tästä.elämästä, vaikeuksien ratkomista koko elämä, olenko koskaan eded ollut onnellinenkaan kun alan miettii

Et sinä mihinkään lähde. Saanko olla henkinen tukiverkkosi täällä?? Tiedän kyllä yksinäisyyden, mutta haluan rohkaista sinua

Kiitos ystävälliisyydestä, mutta asiat on otettava realistisesti, kämppä on jostain muualta saatava mutta ei ole voimia.

Vierailija
6499/6555 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ahdistaa niin paljon, että en pysty edes tekstiviestiä avaamaan.

Sen verran vertaistukea voin tarjota että olen avannut viime viikosta asti sähköpostia. En siis edes tiedä mitä siellä on vai onko mitään muuta kuin mainoksia, mutta silti ei pysty. Ei voi kun ihmetellä mikä piru se tämänkin aiheuttaa. Ei olisi tarvinnut tällaista riesaa yhtään kun jo muutenkin on kestämistä.

En tiedä auttoiko tuon lukeminen että sullakin on vaikeaa, mutta sain nyt sen sähköpostin selatuksi läpi ja roskiin meni avaamatta suurin osa. Osta sitä, osta tätä, black singles friday ja voihan netonnetto soikoon. Aivan turhaa spämmiä.

Seuraavaksi voikin alkaa lykkäämään parin kirjekuoren avaamista. Mitä ihmettä tämäkin on? Joku stressi superversiona vai piilevä masennus? Aivan älytöntä.

Avasin s.postin tiedotteen:  varotus vuokrasopimuksen purkamisesta, ei ole nyt voimia etsiä uutta asuntoa, olen aivan yksin ei ketään tukiverkkoa, mietin josko nyt oisi aika lähteä tästä.elämästä, vaikeuksien ratkomista koko elämä, olenko koskaan eded ollut onnellinenkaan kun alan miettii

Et sinä mihinkään lähde. Saanko olla henkinen tukiverkkosi täällä?? Tiedän kyllä yksinäisyyden, mutta haluan rohkaista sinua

Kiitos ystävälliisyydestä, mutta asiat on otettava realistisesti, kämppä on jostain muualta saatava mutta ei ole voimia.

Mahdollisuus saada tukihenkilö vaikka seurakunnasta, spr:stä? 

Vierailija
6500/6555 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan enää koskaan sitä sellaista aikaa, että aamulla herätessä on kiva fiilis nousta uuteen päivään? Tai edes joskus, vaikka kerran viikossa tai edes kerran kuukaudessa.

Millaiset asiat kiinnostaa? Onko harrastuksia?

Aika monenlaiset joista käytännössä mikään ei sisälly nykyiseen, eikä isolta osin aiempaankaan elämään. Osa on työelämään liittyviä, osa vapaa-aikaan tai oikeastaan paremminkin elämäntapaan ja -tyyliin liittyviä asioita ja siihen nivoutuu ne itselle mieluisat ja kiinnostavat harrastukset oikeastaan kaikki. Ne pari jotka ei sinällään niin liity niin ne elämässä jossain muotoa jo onkin, mutta ei se enää riitä. Toisaalta sitten ei kiinnostaa enää mikään. Aivan sama.

Saa olla väsynyt.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kaksi kolme