Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija
12.09.2025 |

Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?

Kommentit (6556)

Vierailija
6541/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tänä aamuna ahdistus on taas tullut takaisin, pitäisi vaan yrittää lähteä johonkin ilmasta huolimatta.

Vierailija
6542/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nautin näistä hämäristä päivistä, kun voin liikkua yksikseni rauhassa pimeään aikaan, eikä siihen kiinnitetä niin huomiota.  Jos sataa, on vähemmän porukkaa liikkeellä.  Harmi vaan, että kaupoissa ja julkisilla paikoilla on niin räikeät valot.  Kuvittelen silloin itselleni jonkinlaisen näkymättömän kuoren.  Olen kai sitten se yksinäinen yön lapsi. 

Minä luen niitä ja kysyisin teiltä- kuka estää teitä hymyilemästä peilikuvaan ja laittamaan hyvää edullista voidetta ja hieman ehostetta naamaan.

Tekemään kevyitä jumppaliikkeita kotona kunnon mukaan, syömään tervellista juuresruokaa, puuroa mustikoiden kaa, lukea paljon vaikka kirjaston kirjoja, ja netista itsehoito- videoita,   suorista ryhtiä ja sanomaan itselleni: olen arvokas, ihan kivan näköinenkin, ja rakastan itseäni! 
Jos tajuisitte myös, miten paljon voite ajatuksissa ja vaikka kotona puhua jumalan kanssa, toivoa että hän kantaa! Ja tietysti puhua vaikka itsensä( kaikesta viisaaman:) kanssa kotona yksikseni. 
Toivoan teille kaikkea hyvää ja positiivisuutta ajatteluunne! 

 

T.Perheellinen, työssäkäyvä, ja ystäviäkin löytyy. Mutta viihdyn paljon omissa oloissani. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
6543/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirjoituksesi kosketti.Minut jätettiin 2 viikkoa sitten ihan yllättäen miehen ilmoittaessa että muuttaa toisen naisen luo.yhdessä  oltu 26 vuotta.pelkään etten jaksa tätä yksinäisyyttä ja on ihan näköalaton tulevan suhteen.pohdin miten pitkä aika sinulla on mennyt tapahtuneesta ja ajattelen että jos tämä ahdistus ja paha olo kestävää vuosia ,en jaksa.Kaikki sanoo että aika auttaa mutta kun ei ole muuta kun aikaa se menee sekuntti ja minuutti kerrallaan.tunnen olevani kodin ja ajatusteni vankina.

Vierailija
6544/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minullekin joulukuu on nykyisin melkoisen inhokkikuu vaikka se oikea minä on aika perinteinen joka tykkää joulusta ja etenkin joulunalusajasta. En vain tykkää yksinäni. Sellaisesta suku/perhejoulusta ei kokemusta ole, joten sitä en tiedä olisiko sellainen minusta kivaa, mutta sen tiedän että olisi ihana viettää aikaa läheisten kanssa. Ei siis mitään niitä pakkopakkopakko suorittamisia minuuttiaikataululla vaan ihan sellaista rentoa yhdessäoloa että kävisi jossain joulutorilla / -kadulla, glögeillä jossain kahvilassa tai ravintolassa, istuisi kotona iltaa yhdessä jne. Ei mitään materiaa saati lahjahysteriaa vaan yhdessäoloa ja yhteisiä kokemuksia. Muistoja.

Vierailija
6545/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys, mutta onko kenellekään näin perjantaisin tai viikonloppuna yleensäkin sellainen olo, että haluaisi tehdä kaikkea ja elämä tuntuu tosi tylsältäkin? Minä vaan olen huomannut, että nykyisin varsinkin viikonloput ja juhlapäivät ovat vaikeampia. Minulla ei muutenkaan päivät paljon toisistaan eroa silti. Kuitenkin voin sanoa tällä hetkellä, että kun pirteämpi fiilis niin toivoisi jotain eroa päiviin ja elämään joskus jotain uuttakin. Se menee siihen, että sitten kun on erergiaa enemmän niin ehkä kaipaa vielä enemmän jotain juttelua ja seuraa. 

Nukun vaan viikonloput jotta jaksan töissä viikot. En missään nimessä halua mitään ohjelmaa. 

Vierailija
6546/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ziisus teitä jeesustelijoita joiden pitää tulla pätemään ketjuun vaikka ette ole edes yksinäisiä. Siinä ei jumpat ja juurespuurot auta kun on 24/7/365 yksin vaikka kuinka jaksaisi hymyillä peilin edessä naamalleen johon on sipaissut edullista voidetta.

Mikä muuten sai kuvittelemaan, että yksinäinen ei lenkkeilisi, jumppaisi tai söisi marjoja? Jumalako niin väitti? Harmi ettei suonut lukutaitoa.

P T H Y I !!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
6547/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika hurjia muutoksia itsessään huomaa jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain. Sitä muuttuu ihan kuin vieraaksi itselleen kun on aina vain itsekseen. Osa muutoksista on vain yllättäviä eikä sinällään sen enempää hyviä kuin huonojakaan, mutta kaikki on vähän outoja. Siis sille entiselle minälle jollainen on olettanut aina olevansa. Nyt tämä viimeisin on kuitenkin varmaan muutoksena aika neutraali sinänsä, mutta en olisi kuuna päivänä voinut uskoa katsovani taitoluistelua liikutuksen vallassa. 

Vierailija
6548/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ziisus teitä jeesustelijoita joiden pitää tulla pätemään ketjuun vaikka ette ole edes yksinäisiä. Siinä ei jumpat ja juurespuurot auta kun on 24/7/365 yksin vaikka kuinka jaksaisi hymyillä peilin edessä naamalleen johon on sipaissut edullista voidetta.

Mikä muuten sai kuvittelemaan, että yksinäinen ei lenkkeilisi, jumppaisi tai söisi marjoja? Jumalako niin väitti? Harmi ettei suonut lukutaitoa.

P T H Y I !!!

Uskovaiset on suurimmaksi osaksi kovin ulkokultaisia eikä heillä ole pienintäkään sydämen sivistystä eivätkä he koe aitoa lähimmäisenrakkautta toista ihmistä kohtaan. Kaikessa heillä on ainoana tarkoituksena kiillottaa omaa kilpeään muiden kustannuksella ja se harrasmielisyys on pelkkää teatteria häijyn ja pahantahtoisen luonteen peittämiseksi. Se koko usko on heille pelkkää teatraalista showta jolla saa itsensä esille.

Ei oikeastaan voi kun toivoa, että taivas/helvetti on olemassa jotta jokainen uskovainenkin pääsee taivaanportilla vastaamaan tekosistaan. Suurin osa jatkaa matkaansa alakertaan ja se on hyvä se.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
6549/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tänä aamuna ahdistus on taas tullut takaisin, pitäisi vaan yrittää lähteä johonkin ilmasta huolimatta.

Kyllä kyllä. Minun piti mennä jo eilen ulkoilemaan, mutta sain yksin kotona hyperventilaation ja fyysisiä kipuja oli myös. En kyennyt lähtemään mihinkään. Kaikki energia meni. En silti nukkunut kunnolla. Tänään sentään jaksan lähteä ulos. Ehkä jaksan kauppaankin, katsotaan. 

Vierailija
6550/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin tykkään yleensä hämäryydestä eikä tämä ole nytkään se mikä riepoo ja saa mielen matalaksi. Kaikki tunnelmalliset koristevalot on kivoja ja tähän aikaa vuodesta ne pääsee ihanasti esille. Samalla tapaa ne on kivoja loppukesästä ja ainoa vika on siinä että pitäisi kyetä fiilistelemään sitä tunnelmaa yksin. Joskus onnistuu, yleensä ei.

Jotenkin miellän ne sellaisiksi illanistujaisjutuksi, että niillä luodaan sitä kivaa ja ehkä vähän romanttistakin tunnelmaa johon kuuluu puheensorinaa hiljaisen taustamusiikin soidessa, astioiden kilinää, naurunremakoita, ruuan tuoksua ja hyvää seuraa. Sellaista mikä erottaa juhlan arjesta. Tietenkin sitä voisi juhlia itsekseenkin mutta ei se nyt vaan ole sama. Eikä edes niin lähellä sitä mitä kaipaa, että sitä kannattaisi yksinänsä yrittää.

Aamulla kuuntelin kun aamutelkkarissa joku asiantuntija kertoi kuinka yleistä epätoivottu lähestyminen ja ihan häiriköinti on kun nainen on yksinään jossain ravintolassa. Oma kokemus on pääasiassa jo vuosien takaa, mutta jäin miettimään miksi minua ei ole lähestytty edes epätoivotusti missään. Siis on tietenkin kysytty saako pöydästä viedä tuolin tai onko mulla tulta/heitänkö röökin, mutta ei nuo ainakaan oman käsitykseni mukaan liity siihen että olen nainen (tuota on tehnyt ihan yhtälailla miehet ja naiset) eikä siinä mitään epäasiallistakaan ole. Jostain syystä kukaan ei koskaan ole halunnut edes siihen samaan pöytään istumaan, mutta toisaalta eipä mun viereen kukaan halua istua bussissakaan vaan jos se ainoa vapaa paikka on vieressäni niin kanssamatkustaja(t) mieluummin seisoo. Jokin sellainen minussa vain on, että kaikki karttaa ja vaikka siihen on tietenkin tottunut niin kyllä se harmittaa ja surettaa. Eikä sitä voi keneltäkään edes kysyä että mikä se on koska ei ole ketään. Nämä kaikki hygieniaan ym liittyvät jutut voi jättää laskuista koska a) en oikeasti ole epäsiisti millään tavalla enkä toisaalta myöskään ui missään hajusteissa enkä enää edes polta ja b) mua kartetaan myös jo silloin, kun en taatusti ole vielä ollut hajuetäisyydelläkään. Arvailua kaikki tietenkin on, mutta ilmeisesti mun olemuksessa vain on jotain/jokin joka saa toisen kavahtamaan heti kun mut näkee ja vasta tosiaan rohkaisuryyppyjen jälkeen uskalletaan hakea pöydästä ylimääräiset tuolit tai pummia tulta. Itseasiassa sitäkin kavahdetaan kun sitten avaan suuni eli jotenkin se ulkoinen olemus on ilmeisessä ristiriidassa sisäisen minäni kanssa. Ymmärrettävää tietysti että moinen saa aikaa tunteen epäaitoudesta ja että tuollaista on syytäkin välttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
6551/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tänä aamuna ahdistus on taas tullut takaisin, pitäisi vaan yrittää lähteä johonkin ilmasta huolimatta.

Lähdin sitten käymään sairaalassa olevaa kaveria tervehtimään, menihän siinäkin jokunen tunti. 

Vierailija
6552/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä aamuna ahdistus on taas tullut takaisin, pitäisi vaan yrittää lähteä johonkin ilmasta huolimatta.

Kyllä kyllä. Minun piti mennä jo eilen ulkoilemaan, mutta sain yksin kotona hyperventilaation ja fyysisiä kipuja oli myös. En kyennyt lähtemään mihinkään. Kaikki energia meni. En silti nukkunut kunnolla. Tänään sentään jaksan lähteä ulos. Ehkä jaksan kauppaankin, katsotaan. 

... Jatkuu ... jaksoin jopa sinne kauppaan :) Eikä räntäsade haitannut, kun vaan sai sitä raikasta ilmaa hengittää. Aina hyvä, jos jaksaa ulos. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
6553/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä aamuna ahdistus on taas tullut takaisin, pitäisi vaan yrittää lähteä johonkin ilmasta huolimatta.

Lähdin sitten käymään sairaalassa olevaa kaveria tervehtimään, menihän siinäkin jokunen tunti. 

Kiva, kun kävit katsomassa. Itse aikoinaan olin pitkiäkin aikoja sairaalassa, kukaan käynyt juurikaan. Ei edes juuri soittanut. Muille soi puhelimet ja vieraita kävi ... Tuntuihan se ankealta ja hylätyltä

Vierailija
6554/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksesi kosketti.Minut jätettiin 2 viikkoa sitten ihan yllättäen miehen ilmoittaessa että muuttaa toisen naisen luo.yhdessä  oltu 26 vuotta.pelkään etten jaksa tätä yksinäisyyttä ja on ihan näköalaton tulevan suhteen.pohdin miten pitkä aika sinulla on mennyt tapahtuneesta ja ajattelen että jos tämä ahdistus ja paha olo kestävää vuosia ,en jaksa.Kaikki sanoo että aika auttaa mutta kun ei ole muuta kun aikaa se menee sekuntti ja minuutti kerrallaan.tunnen olevani kodin ja ajatusteni vankina.

Tuntuu varmasti raskaalta. Ja tuo vanha sanonta, että aika auttaa, tuntuu tyhjältä, vaikealta. Mutta ajan myötä tuska laantuu.  Toivoa elämääsi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
6555/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sydänsurut ovat kamalia, tuntuu ihan kun sydäntä revittäisi rinnasta ulos. Onneks niitä ei enää tule, olen jo niin vanha.

Vierailija
6556/6555 |
21.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sydänsurut ovat kamalia, tuntuu ihan kun sydäntä revittäisi rinnasta ulos. Onneks niitä ei enää tule, olen jo niin vanha.

Kuin vanha?? Kohta 6-kymppinen, jospa ne minunkin surut surtu. Jaksaisi ainakaan enää