Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa on niin, että jotkut pitää yhteyttä keskenään, toiset viestittelee merkkipäivinä ja joistain ei kuule koskaan. Ne, jotka viihtyy keskenään, ei halua muunlaisia mukaan eikä sinne muut haluaisikaan. Pitäisi olla jotain yhteistä.

Näinhän se on, mummoks tulleet sisarukset,serkut jopa ksmpaajani höpöttävät vaan lapsenlapsistaan, minulla kun ei ole, niin en tunne kuuluvani joukkoon.

Katkonainen yö takana, yksinäisyys lyö taas pääll vasten kasvoja, ei enää ketään kelle voisi edes soittaa, pinna kireellä kun kärpänenkin kimpussa koko ajan, hyvää keskiviikkoa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Katkonainen yö takana, yksinäisyys lyö taas pääll vasten kasvoja, ei enää ketään kelle voisi edes soittaa, pinna kireellä kun kärpänenkin kimpussa koko ajan, hyvää keskiviikkoa vaan.

Höpöttele sille kärpäselle ;) 

Eipä ole minullakaan puhekavereita, juttelen parvekkeelle eksyville höttiäisille ettei tänne kannata tulla, ei täällä ole mitään syötävää kun ei löydy kukan kukkaa... joskus ymmärtävät lentää itse pois, jotkut joutuu johdattelemaan avoimelle taivaalle.

Viimeistään huomenna täytyy käydä kaupassa, siellä voipi saada muutaman sanan takaisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkonainen yö takana, yksinäisyys lyö taas pääll vasten kasvoja, ei enää ketään kelle voisi edes soittaa, pinna kireellä kun kärpänenkin kimpussa koko ajan, hyvää keskiviikkoa vaan.

Höpöttele sille kärpäselle ;) 

Eipä ole minullakaan puhekavereita, juttelen parvekkeelle eksyville höttiäisille ettei tänne kannata tulla, ei täällä ole mitään syötävää kun ei löydy kukan kukkaa... joskus ymmärtävät lentää itse pois, jotkut joutuu johdattelemaan avoimelle taivaalle.

Viimeistään huomenna täytyy käydä kaupassa, siellä voipi saada muutaman sanan takaisinkin.

Oon kironnut sille kärpäselle, ja pelannut netissä uhkapelejä, nyt pitää lopettaa, että ei mene miinuksen puolelle pelaaminen.

Tämäkin lievittää yksinäisyyttä, rahapelaaminen kun puuttuu ihmiskontaktit.

Sain hirveästi alapeukkuja kerran täällä rahapeliketjussa, kun yritin selittää täydellisille mammoille, miksi joku pelaa, joskus jopa yli varojen. Mutta näin olen sen kokenut: nettikasinoille on aina tervetullut. Siellä ei sorsita eikä jätetä ulkopuolelle syistä, joita ei itse voi ymmärtää. Mukaan pääsee, kunhan on rahaa. Saa pelata niinkuin muutkin. Osallistua. Saa kokea samat tunteet. Jännitys, ilo, pettymys.

Ihmisten kanssa ei niin ole. Ihmisille et kelpaa vaikka maksaisit satasen.

Vierailija kirjoitti:

Sain hirveästi alapeukkuja kerran täällä rahapeliketjussa, kun yritin selittää täydellisille mammoille, miksi joku pelaa, joskus jopa yli varojen. Mutta näin olen sen kokenut: nettikasinoille on aina tervetullut. Siellä ei sorsita eikä jätetä ulkopuolelle syistä, joita ei itse voi ymmärtää. Mukaan pääsee, kunhan on rahaa. Saa pelata niinkuin muutkin. Osallistua. Saa kokea samat tunteet. Jännitys, ilo, pettymys.

Ihmisten kanssa ei niin ole. Ihmisille et kelpaa vaikka maksaisit satasen.

Kaikki ei ymmärrä, että nämä on avoimia ketjuja ja kaikki on tasaveroisia kirjoittajia eikä ketään pidä arvostella tai holhota. Suurin osa on onneksi asiallisia, mutta ne, jotka ei ole, on yleensä hallitsevia ja aggressiivisia. Yleensä ohitan haukut. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi minkä huomasin helpottavan oloa on se että laitan puhelimen kiinni enkä lue sähköposteja pitkään aikaan. Niin ei tarvitse tuskitella sitä yksinoloa kun kukaan ei edes saa kiinni vaikka yrittäisi (ei yritä). Tekee tästä vähän omaehtoisempaa ja ainakin oma huomioni alkaa kiinnittyä mukaviin ja iloisiin asioihin, kun lakkaan ajattelemasta miksi minun viesteihin ei vastata tai miksi minuun päin ei kukaan ole yhteydessä ja miksi edes työhakemukseen ei tule vastausta. Ja toisaalta sitten ne jotka ei ole minun seurasta kiinnostuneita vaan vain haluavat minulta jotain niin hekään ei saa yhteyttä. Pelkkää voittoa.

Totta. Ennen tuli avattua sähköposti päivittäin mutta nykyisin ehkä kerran-kaksi kuukaudessa eikä siellä ole koskaan oikeastaan yhtään mitään muuta kuin mainoksia ja kuinka nyt saat alennuksen siitä tai tästä. Ne menee avaamatta roskiin.

Muutenkin alkaa ärsyttää kaikki posti ja tekstarit sekä puhelut koska aina niissä kaikissa joku on vain vailla jotain tai pitää tehdä jotain tai ostaa jotain eli pelkkiä vaatimuksia eikä ikinä mitään kivaa tai ihan vaan sellaista neutraalia yhteydenpitoa/jutustelua. Jotenkin jopa sitä alkaa kammoamaan että pitää avata kirjepostia tai puhelin soi koska aina on tiedossa jotain harmia ja ylimääräistä hommaa tai laskua jonka myötä mikään ei korjaannu hyväksi eikä muutu aiempaa paremmaksi.

Kyllähän siinä pelaamisessa saa ajan ja rahan kulumaan, ja jopa koukkuuntumaan, minä olen ainakin laittanut rajat, että ei ihan kaikki massit mene. Ei raha korvaa ihmisuhdetta kuitenkaan, ennemin olisin köyhä ja onnellinen kun rahakas ja onneton, niin kun nytten olen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä pelaamisessa saa ajan ja rahan kulumaan, ja jopa koukkuuntumaan, minä olen ainakin laittanut rajat, että ei ihan kaikki massit mene. Ei raha korvaa ihmisuhdetta kuitenkaan, ennemin olisin köyhä ja onnellinen kun rahakas ja onneton, niin kun nytten olen.

Ai että, olisinpa rahakas ja onneton.

t. Rahaton ja onneton 

Todella hyvällä hirtehishuumorilla kuvailit sinä, joka tuolla edellä aloitit "Mulle kävi juuri eilen noin, että puhuin silmät ja suut täyteen tutulle, jonka satuin näkemään koiraansa lenkittämässä." Kuvailit että sait puhehyökkäyksen ja että olit kuin koira innostuessaan ihmisestä.  - Siitä tekstistä löysin paljon itseäni. Juuri noin käy, kun on monia päiviä puhumatta mitään ja tuskin on nähnytkään ketään. On ollut sikäli rääkättynä ettei yhtäkään ajatustaan ole voinut aikoihin kenenkään kanssa jakaa. Sellainen yksinään oleminen on todella epäterveellistä, ja sitä mulle tapahtuu kuitenkin koko ajan. En oikein tiedä, mitä tilanteelleni tekisin. 

Minulle tapahtuu sitä, että jos joskus harvoin saan olla puhelimessa jonkun kanssa, niin en haluaisi lopettaa puhelua. Usein vähän nöyryyttävästi huomaan, ettei sillä toisella omilta ihmissuhteiltaan tai hommiltaan olisi aikaa varsinaisesti jäädä puhelimeen kanssani. 

Tämmöinen hiljaa yksinään oleminen kostautuu sellaisenakin, että paisuu tämä koneella olemisen aika liialliseksi! Ja se sitten taas jäykistää ja pistää kehoa huonoon kuntoon, kun ei liiku just ollenkaan. Minä vaan istua lökötän tv-tuolissani digimaailmassa ja nostatan kynnystä ulos millekään asialle lähtemiseen. Se että jonkin syyn takia saisi virkeyttä ihmistenilmoille lähtemiseen, voisi aina antaa mahdollisuuden että jotakin kivaa voisi nähdä, kuulla, kokea. 

Pahanpuhumisesta ja maineenpilaamisesta siihen liittyen vielä ajatuksia. Olen kirjoittanut jo kokemuksistani tännekin ja muutkin kertoivat ajatuksiaan. 

Itselle oikeastaan moni asia on vaikea. Ensinnäkin, vaikka kestäisin tätä kaikkea ja kestäisin sen hetken, kun kuulen jotain pahaa taas niin kuitenkin tämä kaikki ei ole vaan sen hetken ongelma. Siihen liittyy paljon muutakin. 

Pienellä paikkakunnalla et tavallaan pysty erottumaan siitä kaikesta ja mahdollisuutesi esim tutustua muihin ja saada ystäviä on melkein totuudella sanoen mennyt. Tietysti jokainen ihminen on oma yksilönsä, mutta silti jos paljon puhutaan pahaa niin se jättää henkilöstä monesti jo huonon etukäteisvaikutelman. Olet valmiiksi se mihin kukaan ei ole tutustua ja ns arvoton ihminen. 

Et voi sille mitään ja samalla totuudella ei ole paljonkaan väliä. Joku ihminen on röyhkeästi joskus arvellut (niin, että satuin kuulemaan) , etten näytä sellaiselta kuin puhutaan tai toinen on sanonut, että mitä sanoisin jos kysyttäisiin, että ovatko nuo puheet totta ja toinen siihen nauraen ilkeästi todennut, että tietysti sanoisin etteivät puheet pidä paikkaansa. 

Näin jos joku edes arvelee voiko puheet pitää paikkaansa niin silti se ns yhteisön paine kuitenkin ajaa heidät uskomaan näköjään mitä vaan. Näin sillä ei ole merkitystä millainen oikeasti olen jos moni uskoo sen mitä on kerrottu. Tätä kuvaa on tosi vaikea muuttaa. Toki sillä on merkitystä itselleni ja tiedän millainen oikeasti olen. Toisiin liittyen on vaikeaa käsityksiä muuttaa ja lähes mahdotonta niin kuin joku totesi.

Samalla niinkuin joku totesi myös niin tämä kaikki vaikuttaa myös toisella tapaa eli pystytän itse niitä viimeistä suojamuureja ympärilleni mitä pystyn eli toisiin tutustuminen varsinkin täällä on lähes mahdotonta. En luota ihmisiin täällä, vaikka tiedän etteivät kaikki ole samassa veneessä. Silti luottamus on täysin mennyt. En pystyisi kertomaan mitään elämästäni jota joku voisi käyttää minua vastaan jossain muodossa.

Ystäviä toivoisin, mutta en voisi päästää ketään lähelleni tai ainakaan kertoa oikein mitään elämästäni. Pelkään tämän kaiken vaikuttavan vielä pitkään elämässäni ja minulla on luottamus mennyt ihmisiin tosi pahoin. 

Edelliseen vielä (pahoittelen kun kirjoitan liikaa) 

Parisuhteeseen liittyen en tiedä onko minusta ikinä sellaiseen. Tähän vaikuttaa moni asia, kuten sekin kuinka jännitän ihmisiä muutenkin. 

Kuitenkin myös se asia, että tavallaan tämä kuviteltu valheellinen sukupuolielämäni on noussut muiden puheisiin ja siinä on maalattu valheellinen kuva minusta on myös yksi vaikuttava asia. Kun olen itse täysin kokematon ilman mitään kokemusta seksistä ja joku sanoo, että olen ollut kaikkien kanssa ja monet pilkkaavat niin se ristiriita sekoittaa pään. Jos ymmärrette tarkoituksen. Se on joskus liikaa. 

Samalla minulle ei ole yhtään väliä miten ihminen elää näiden asioiden myötä ja kuinka monta kumppania hänellä on ollut jne. En minä välitä sellaista ja toisten asiat eivät itselleni kuulu. Ja onhan se huvittavaa, että en minäkään olisi edes rikosta tehnyt, vaikka kuinka montaa ihmistä olisin tapaillut ja puheet olisivat totta. Se ei ole rikos kuitenkaan jos seksiä harrastaa. Näin se toisaalta säälittävyydessään ja surkeudessaan huvittava asia myös. Miettii mitä vuosilukua eletään. 

Silti koen loukkaavaksi ne puheet silti ja ei ole kevyt asia se kaikki, koska haluaisin niin kuin jo kirjoitin saada itse näyttää muille millainen olen enkä sotkeutua valheiden verkkoon jo etukäteen. Olen myös totuuden ihminen jo valheet satuttavat sen vuoksi. 

Samalla tämä kaikki vaikuttaa siihen miten näen itseni ja aiheuttaa häpeää. En ole koskaan ollut itsevarmin ihminen ja en pidä itsestäni muutenkaan. Sitten tuntuu kuin loppukin olisi mennyt. 

Kestän tämän hetken ja pärjään jotenkin, mutta se kaikki minkä tämä kaikki jättää jälkeensä on joskus liikaa. Olen kuitenkin sellainen ihminen joka todella helposti suhtautuu muihin positiivisesti jos joku asiallisesti kohtelee. En tarvitse paljon. Silti luottamus muihin on vaikeaa. En kirjoita tästä enää ja pahoittelen viestin pituutta. 

Ja vielä kerran, vaikka jo lupasin etten kirjoita enää niin samalla minulla olisi tavallaan vaatimuksena se, ettei joku ihminen esim ystävänä tai puhumattakaan kumppanina uskoisi niitä puheita eli siinäkin mielessä se asettaa tietynlaisen vaatimuksen toiselle jo valmiiksi. En oikeastaan kestäisi sitä jos tutustuisin ihmiseen joka kuulisi, vaikka myöhemmin näitä puheita ja uskoisi kaiken. Se olisi liikaa. 

Varsinkin jos parisuhdetta miettii, että olen ihan kokematon ja sitten toinen uskoisi ne puheet minusta ja minä olisin ihan toisenlainen oikeasti. Se hetki olisi liikaa itselleni. Samalla sitä voi miettiä. Tutustut toiseen ja tämä kuulee myöhemmin kaiken ja uskoo ja jättää minut sen vuoksi. Joku sanoisi mitä väliä, mutta itselle se olisi liikaa, vaikka kuinka miettii. Nyt loppuu tämä aihe osaltani viimein. Anteeksi viestini. Hävettää jo ihan kun kirjoitan näin paljon. Olkoon tämä joku yhteenveto tilanteeseeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä pelaamisessa saa ajan ja rahan kulumaan, ja jopa koukkuuntumaan, minä olen ainakin laittanut rajat, että ei ihan kaikki massit mene. Ei raha korvaa ihmisuhdetta kuitenkaan, ennemin olisin köyhä ja onnellinen kun rahakas ja onneton, niin kun nytten olen.

Ai että, olisinpa rahakas ja onneton.

t. Rahaton ja onneton 

Minäkin itkisin mielummin Jaguarissa kuin vanhassa Opelissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä pelaamisessa saa ajan ja rahan kulumaan, ja jopa koukkuuntumaan, minä olen ainakin laittanut rajat, että ei ihan kaikki massit mene. Ei raha korvaa ihmisuhdetta kuitenkaan, ennemin olisin köyhä ja onnellinen kun rahakas ja onneton, niin kun nytten olen.

Ai että, olisinpa rahakas ja onneton.

t. Rahaton ja onneton 

Minäkin itkisin mielummin Jaguarissa kuin vanhassa Opelissa.

Olisipa edes se vanha Ooppeli.

t. Rahaton ja onneton

Rikkaatkin voivat olla onnettomia ja yksinäisiä, sairaita, kadehdittuja, syrjittyjä...sitä luulee kun ei ole rahaa, että se tekisi autuaaksi mutta se ei menekkään niin. Kateelliset ihmiset ovat ilkeitä, luulevat että kaikki on hyvin rahan takia, eivät tiedä mitään toisen muista ongelmista.

Surettaa miten yksin olen. Teen kaiken yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Rikkaatkin voivat olla onnettomia ja yksinäisiä, sairaita, kadehdittuja, syrjittyjä...sitä luulee kun ei ole rahaa, että se tekisi autuaaksi mutta se ei menekkään niin. Kateelliset ihmiset ovat ilkeitä, luulevat että kaikki on hyvin rahan takia, eivät tiedä mitään toisen muista ongelmista.

Uskon kyllä, että rikkaanakin voi olla onneton, mutta kyllä raha helpottaa onnetontakin arkielämää huomattavasti. Harva rikas toivoo, ettei olisi rikas. Tai että olisi suorastaan köyhä.

Minut voisi luokitella onnelliseksi, jos minulla olisi miljoona euroa tämän loppuiän toimeentulotuen sijasta. Kateellinen olen, mutta en ilkeä, joten eipä yleistetä siellä.

t. Rahaton ja onneton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä pelaamisessa saa ajan ja rahan kulumaan, ja jopa koukkuuntumaan, minä olen ainakin laittanut rajat, että ei ihan kaikki massit mene. Ei raha korvaa ihmisuhdetta kuitenkaan, ennemin olisin köyhä ja onnellinen kun rahakas ja onneton, niin kun nytten olen.

Ai että, olisinpa rahakas ja onneton.

t. Rahaton ja onneton 

Jompi kumpi vielä menisi, mutta ei molemmat. Onnettomana pitäisi olla ainakin rahaa ja rahattomana edes onnellinen, mutta parasta tietenkin olisi olla sekä varakas että onnellinen. 

Jotkut onnekkaat onkin ja heidän vastapainokseen sitten ilmeisesti tarvitaan meitä joilla ei ole kumpaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä kerran, vaikka jo lupasin etten kirjoita enää niin samalla minulla olisi tavallaan vaatimuksena se, ettei joku ihminen esim ystävänä tai puhumattakaan kumppanina uskoisi niitä puheita eli siinäkin mielessä se asettaa tietynlaisen vaatimuksen toiselle jo valmiiksi. En oikeastaan kestäisi sitä jos tutustuisin ihmiseen joka kuulisi, vaikka myöhemmin näitä puheita ja uskoisi kaiken. Se olisi liikaa. 

Varsinkin jos parisuhdetta miettii, että olen ihan kokematon ja sitten toinen uskoisi ne puheet minusta ja minä olisin ihan toisenlainen oikeasti. Se hetki olisi liikaa itselleni. Samalla sitä voi miettiä. Tutustut toiseen ja tämä kuulee myöhemmin kaiken ja uskoo ja jättää minut sen vuoksi. Joku sanoisi mitä väliä, mutta itselle se olisi liikaa, vaikka kuinka miettii. Nyt loppuu tämä aihe osaltani viimein. Anteeksi viestini. Hävettää jo ihan kun kirjoitan näin paljon. Olkoon tämä joku yhteenveto tilanteeseeni. 

Ei olisi sinun ihminen sitten. Vaikken tunne sinua mutta luen viestejäsi niin jo sen perustella en usko hetkeäkään tuollaisiin puheisiin sinusta. Enkä uskoisi kenestäkään jos kuulisin jotain tuollaista. Aivan törkyä. Muodostan omat mielipiteeni ihmisistä ihan itse ja tutustuisin avoimin mielin. Kai näköjään jotkut voi uskoa mutta ei kyllä silloin jos on vähänkään älyä päässä. Että jos joku tuota potaskaa uskoisi tutustuttuaan jo, niin eipä olisi sinun arvoisesi.