Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

On vähän surullinen olo. Mesetin pari vuotta toisen henkilön kanssa elämästä, kirjoista, elokuvista, uskonnosta ym. Nyt hän halusi lopettaa yhteydenpidon. Facebook-kavereita voimme kuitenkin olla. Siellä sitten olemme mykkinä ympyröinä. Ottaa koville. Olin jo pari viikkoa sairaalassakin, kun en selvinnyt mistään kotona. On ystävystyminen vaikeaa aikuisena. Minulla on lisäksi lapsuudesta ja nuoruudesta kipeat kokemukset koulukiusatusta olemisesta. Partiokin piti jättää samasta syystä. 688

Krapula, taas tuli otettua parina päivänä tylsyyteen, ei enää jaksais tässä iässä kärsiä näitä oloja, mut kun en keksi mitään muutakaan ajan kuluks.

Varmaan monikin yksinäinen suhtautuisi moneen asiaan eri tavalla jos ei olisi jäänyt yksinäiseksi omasta aktiivisuudestaan huolimatta. Yksinäisyys kasvattaa toisaalta paksunahkaiseksi, mutta tekee myös herkkänahkaiseksi eikä yksinäiseksi jääneet muutenkaan ole mikään stereotyyppinen ihmisryhmä vaan jokainen on omanlaisensa ihminen. Osa on herkempiä ja osa vahvempia. Sitä vahvuutta ja ylipäätään jaksamista olisi varmasti kaikilla yksinäisillä enemmän, jos elämässä olisi sosiaalisia suhteita ja yhteenkuuluvuutta eikä ihan joka ikistä asiaa pitäisi pystyä selvittämään/hoitamaan/huolehtimaan yksin. Ihan sama onko iso vaiko pikkujuttu tai mihin aihepiiriin se liittyy niin se on aina kaikelle yhteistä ettei mihinkään saa apua eikä tukea keneltäkään. Ei voi edes taivastella mitään kenenkään kanssa tai jakaa ja saada vertaistukea joka sekin jo tekisi elämästä vähän helpompaa. Kukaan ei kysy koskaan osaatko/pärjäätkö vaan se on osattava ja pärjättävä joten on aika loukkaavaakin, että sitten esim tällaisella palstalla joku ilkeämielinen besserwisser tulee kertomaan, että ihan väärin osattu ja pärjätty. Parhaansa tässä varmasti ihan jokainen tekee mutta jostain syystä sitä ei saisi edes tällaisessa ketjussa kertoa kuinka raskasta tai kuinka paha mieli on.

Tuo on kaikkinensa tosi kuluttavaa ja stressaavaa kun pitää yrittää olla kaikessa aina askel edellä ja osattava varautua kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan jotta pärjää siinäkin tilanteessa yksin. Tietyllä tapaa hyvinkin inhimillistä että hyökkäys on paras puolustus vaikka hyvinkin pitkämielisesti tässä ketjussa on moni yrittänyt kertoa tuntemuksistaan mitä yksinäisyys aikaa saa. Tietenkin monesta asiasta puuttuu perspektiivi ja/tai se on vääristynyt koska kaiken tekee ja kokee aina yksin.

Muutenkin se joukkoon kuuluminen ja läheiset antaisi niin paljon vaikka varmasti myös ottaisi, mutta ei sitä missään asiassa voi ajatella olevansa aina ainoastaan saamapuolella. Tai varmaan voisi, mutta se olisi jo melko itsekeskeistä ja itsekästä ajatella, että muut ihmiset olisi vain itseä varten. Etenkin kun siitäkin saisi myös itselle kun olisi läheinen ja tärkeä toiselle/muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin illalla ekat kaksi tai siis ehkä puolitoista jaksoa areenassa olevasta mordet och malå -dokkarista ja hyi kamala mitä pahat puheet ja juorut voikaan saada aikaan. Enkä voinut sille mitään, että mieleen tulit sinä joka olet kertonut kokemastasi tässä ketjussa. Ihmiset voi olla ihan hirviöitä ja osa tietenkin vain ajattelemattomia massan mukana menijöitä, mutta ei se mikään puolustus ole ettei ajatellut tai kyllä muutkin. Tuollaisella sonnanjauhamisella pilataan ihmisen elämä ja pahimmassa tapauksessa se elämä viedään lopullisesti, kun joku kuvittelee tekevänsä suunnilleen jonkun palveluksen kaikille poistamalla juorujen kohteen muonavahvuudesta. En tiedä onko tuo dokkari suosittelun arvoinen (tuli paha olla), mutta ainakin silmiä avaava se on sille mitä voikaan tapahtua kun juoruilijat ja muut läyhääjät pääsee vauhtiin. Aion katsoa kyllä tuon loppuun.

Enkä missään vaiheessa aiemminkaan ole epäillyt yhtään kertomiasi juttuja (omakohtaista kokemusta kun löytyy vastaavasta) mutta tuota dokkaria katsoessa tuli tosiaan ihan fyysisesti paha olo kun tajusi miten asiat olisi voinut pahimmillaan jopa omalla kohdallakin mennä vaikka juoruilun aihepiiri olikin aika täysin eri. Yhtä lailla sitä kuitenkin olin vääränlainen, outo ja arvoton kaikkien silmissä sekä tietenkin siihen päälle vielä se "vakkarimaine" naiselle eli hoo.

Kiitän viestistäsi. Tarkoitat varmaan minua joka tästä kaikesta on kirjoittanut. Kuvaat hyvin kyllä sitä tilannetta mikä itselläkin on. En voi sanoa, että pelkäisin silti itseni puolesta kovinkaan paljon. Silti välillä se iskee mieleeni, että tilanteeni on tämä ja mennyt tähän pisteeseen. Se tuo sitä levottomuutta ja huolta minä on läsnä elämässäni. Joskus se aiheuttaa toivottomuutta ja pelkoakin. Sellaista oloa, ettei minulla ole mitään väliä. En kuvitellut elämäni menevän tähän. 

Sinuahan minä tarkoitin ja jatkan nyt vielä aiheesta koska eilen katsoin tuon dokkarin loppuun. Siitä jäi kaikkinensa tosi hämmentynyt olo, koska tuli myös sellainen tunne että tuon saman juoruilun ja noiden pahojen puheiden uhriksi joutui tuossa pikkukaupungissa useampikin ihminen eikä vain hän joka menetti henkensä. Ja ei kai varmaan kenenkään kyläläisen elämä enää entisellään ollut vaikka ei olisi ollut osallinen edes siihen juoruiluun tai en tiedä, mutta noin voisi kuvitella. Tuskin tuolla kukaan odotti tuollaista lopputulosta paitsi tietenkin se tekijänainen joka hämmensi soppaa oikein urakalla ja ilmeisen suunnitelmallisestikin vaikka ei lopulta saanutkaan provosoitua tekijäksi sitä jonka siihen alkujaan suunnitteli. Minusta se avunannosta tuomittu mies ei ollut mikään "mastermind" vaikka sellaiseksi sitä kyläläiset syyttää ja juoruilu jatkuu uhreinaan uudet ihmiset.

Tosin tuo dokkari oli vähän sekava tai sitten olin vain itse jotenkin huono pysymään perässä kaikissa käänteissä ja kun välillä puhuttiin preesensissä vaikka todellisuudessa käsiteltiin mennyttä hetkeä ja mielipiteitä, mutta ei harmita että sen katsoin kokonaan. Tuntuu niin pahalta kuinka helppoa se on pilata ja lopulta lopettaa jonkun elämä ja ihan vaan siksi, että hän oli erilainen kuin muut, yksinäinen ja hyljeksitty eikä häntä kukaan vaikuttanut kokevan tarpeelliseksi edes ihmeemmin puolustaa noilta sontapuheilta. Tosin eipä sekään usein mitään auta, koska liian monilla ihmisillä on ikävä taipumus mennä tuollaiseen lynkkaukseen mukaan ja rikkinäinen puhelin hoitaakin loput kun tarina muuttuu alkuperäisestä vieläkin pahemmaksi jolloin puolustautuminenkin koetaan enää pelkkänä selittelynä ja vastuunpakoiluna. Näissä ei se mustamaalauksen ja juoruilun uhriksi joutunut vaan voi voittaa mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta. 

Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi siihen, millaista vuorovaikutus heidän kanssaan on ja viihdytäänkö yhdessä.

Tämän ketjun kommentoijiksi on kutsuttu "muita yksinäisiä". He juttelevat heidän mieltään askaruttavista asioista. Silloin olisi aika kiva, että ei lytättäisi vaan löytyisi jokin yhteinen sävel.

Monilla ongelmana on arjessa, että ohitetaan jopa aivan läheisten joukossa. Perhe-elämäkin saattaa siis olla kuin somealusta, jossa vain pidetään omaa monologia ilman, että rakennetaan ymmärrystä. Monien täällä kirjoittaneiden kokemus perheestään on ollut tällainen ohittava ja välinpitämätön.

Tämä osui. Paitsi että itsellä perhe ei ole välinpitämätön siinä mielessä että he kyllä kovasti puuttuvat ja alkavat ajaa asioita "kuntoon" koska heillä on vahva näkemys mitä se kunnossa oleminen on ja miten kaikkien pitäisi elää. Mutta se kohtaaminen ja kuuntelu puuttuu ja ennen kaikkea se että viihdyttäisiin toisten seurassa. Kaikki tapaamiset on vain konkreettisten asioiden hoitamista ja suorittamista, ei juttelemista ja viihtymistä. Eihän kenenkään yksinäisyys sillä helpotu että ihmiset tulevat hänen kotiinsa "hoitamaan asioita". Kai meistä jokainen toivoisi että olisi joku joka viihtyisi meidän kanssa, valitsisi juuri mut ja haluaisi vaan viettää aikaa yhdessä.

Harmittaa etten jaksanut aikaisin aamulla lähteä kauppaan pienelle happihyppelylle. Nyt taas koko päivä sisällä 27 asteessa ja ulkona sama lukema. Yöllä vaikea nukkua tunkkaisessa kuumuudessa mutta jos laitan tuulettimen päälle, se pitää myös hereillä. 

Meidän suvussa on niin, että jotkut pitää yhteyttä keskenään, toiset viestittelee merkkipäivinä ja joistain ei kuule koskaan. Ne, jotka viihtyy keskenään, ei halua muunlaisia mukaan eikä sinne muut haluaisikaan. Pitäisi olla jotain yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin illalla ekat kaksi tai siis ehkä puolitoista jaksoa areenassa olevasta mordet och malå -dokkarista ja hyi kamala mitä pahat puheet ja juorut voikaan saada aikaan. Enkä voinut sille mitään, että mieleen tulit sinä joka olet kertonut kokemastasi tässä ketjussa. Ihmiset voi olla ihan hirviöitä ja osa tietenkin vain ajattelemattomia massan mukana menijöitä, mutta ei se mikään puolustus ole ettei ajatellut tai kyllä muutkin. Tuollaisella sonnanjauhamisella pilataan ihmisen elämä ja pahimmassa tapauksessa se elämä viedään lopullisesti, kun joku kuvittelee tekevänsä suunnilleen jonkun palveluksen kaikille poistamalla juorujen kohteen muonavahvuudesta. En tiedä onko tuo dokkari suosittelun arvoinen (tuli paha olla), mutta ainakin silmiä avaava se on sille mitä voikaan tapahtua kun juoruilijat ja muut läyhääjät pääsee vauhtiin. Aion katsoa kyllä tuon loppuun.

Enkä missään vaiheessa aiemminkaan ole epäillyt yhtään kertomiasi juttuja (omakohtaista kokemusta kun löytyy vastaavasta) mutta tuota dokkaria katsoessa tuli tosiaan ihan fyysisesti paha olo kun tajusi miten asiat olisi voinut pahimmillaan jopa omalla kohdallakin mennä vaikka juoruilun aihepiiri olikin aika täysin eri. Yhtä lailla sitä kuitenkin olin vääränlainen, outo ja arvoton kaikkien silmissä sekä tietenkin siihen päälle vielä se "vakkarimaine" naiselle eli hoo.

Kiitän viestistäsi. Tarkoitat varmaan minua joka tästä kaikesta on kirjoittanut. Kuvaat hyvin kyllä sitä tilannetta mikä itselläkin on. En voi sanoa, että pelkäisin silti itseni puolesta kovinkaan paljon. Silti välillä se iskee mieleeni, että tilanteeni on tämä ja mennyt tähän pisteeseen. Se tuo sitä levottomuutta ja huolta minä on läsnä elämässäni. Joskus se aiheuttaa toivottomuutta ja pelkoakin. Sellaista oloa, ettei minulla ole mitään väliä. En kuvitellut elämäni menevän tähän. 

Sinuahan minä tarkoitin ja jatkan nyt vielä aiheesta koska eilen katsoin tuon dokkarin loppuun. Siitä jäi kaikkinensa tosi hämmentynyt olo, koska tuli myös sellainen tunne että tuon saman juoruilun ja noiden pahojen puheiden uhriksi joutui tuossa pikkukaupungissa useampikin ihminen eikä vain hän joka menetti henkensä. Ja ei kai varmaan kenenkään kyläläisen elämä enää entisellään ollut vaikka ei olisi ollut osallinen edes siihen juoruiluun tai en tiedä, mutta noin voisi kuvitella. Tuskin tuolla kukaan odotti tuollaista lopputulosta paitsi tietenkin se tekijänainen joka hämmensi soppaa oikein urakalla ja ilmeisen suunnitelmallisestikin vaikka ei lopulta saanutkaan provosoitua tekijäksi sitä jonka siihen alkujaan suunnitteli. Minusta se avunannosta tuomittu mies ei ollut mikään "mastermind" vaikka sellaiseksi sitä kyläläiset syyttää ja juoruilu jatkuu uhreinaan uudet ihmiset.

Tosin tuo dokkari oli vähän sekava tai sitten olin vain itse jotenkin huono pysymään perässä kaikissa käänteissä ja kun välillä puhuttiin preesensissä vaikka todellisuudessa käsiteltiin mennyttä hetkeä ja mielipiteitä, mutta ei harmita että sen katsoin kokonaan. Tuntuu niin pahalta kuinka helppoa se on pilata ja lopulta lopettaa jonkun elämä ja ihan vaan siksi, että hän oli erilainen kuin muut, yksinäinen ja hyljeksitty eikä häntä kukaan vaikuttanut kokevan tarpeelliseksi edes ihmeemmin puolustaa noilta sontapuheilta. Tosin eipä sekään usein mitään auta, koska liian monilla ihmisillä on ikävä taipumus mennä tuollaiseen lynkkaukseen mukaan ja rikkinäinen puhelin hoitaakin loput kun tarina muuttuu alkuperäisestä vieläkin pahemmaksi jolloin puolustautuminenkin koetaan enää pelkkänä selittelynä ja vastuunpakoiluna. Näissä ei se mustamaalauksen ja juoruilun uhriksi joutunut vaan voi voittaa mitenkään.

Lisään vielä, että jokaisen moista sonnanjauhamista epäilevän kannattaa katsoa tuo dokumentti ja nähdä mihin sellainen pahimmillaan voi johtaa. Tässäkin ketjussa on epäilty ettei se vaan olisi mahdollista että joku kokisi toistuvasti mustamaalausta, ikäviä puheita ja tulisi nimitellyksi ym ihan jopa ventovieraidenkin toimesta. Kyllä se vaan on mahdollista vaikka hirveältä kuulostaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta. 

Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi siihen, millaista vuorovaikutus heidän kanssaan on ja viihdytäänkö yhdessä.

Tämän ketjun kommentoijiksi on kutsuttu "muita yksinäisiä". He juttelevat heidän mieltään askaruttavista asioista. Silloin olisi aika kiva, että ei lytättäisi vaan löytyisi jokin yhteinen sävel.

Monilla ongelmana on arjessa, että ohitetaan jopa aivan läheisten joukossa. Perhe-elämäkin saattaa siis olla kuin somealusta, jossa vain pidetään omaa monologia ilman, että rakennetaan ymmärrystä. Monien täällä kirjoittaneiden kokemus perheestään on ollut tällainen ohittava ja välinpitämätön.

Erikoinen yhteensattuma, että mainitsit tuon yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen. Muistan kurkistaneeni tähän ketjuun joskus aiemmin, ja silloin oli menossa kirjoittajien kesken pitkä riita siitä, kuka voidaan katsoa "oikeaksi" yksinäiseksi. Jotkut olivat toisten mielestä "väärällä lailla" yksinäisiä. Aikamoista  suvaitsemattomuutta. Joku sitäkin riitaa yritti toppuutella. En osallistunut, mutta tuli mieleen, että se saattoi paljastaa jotain oleellista yksinäisyydestä. 

Jos tuntuu, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, kannattaa miettiä kykeneekö itse kuulemaan ja ymmärtämään muita, vaikka omia perheenjäseniä, joilla voi olla erilaisia ajatuksia kuin itsellä. Ihmissuhteet on aina vuorovaikutusta.

Melkoinen sattuma tosiaan, että aina kun käyt osallistumassa tähän keskusteluun se muuttuu ikäväksi jankkaukseksi ja jopa tappeluksi. Tai sori, "käyt vilkaisemassa" ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa etten jaksanut aikaisin aamulla lähteä kauppaan pienelle happihyppelylle. Nyt taas koko päivä sisällä 27 asteessa ja ulkona sama lukema. Yöllä vaikea nukkua tunkkaisessa kuumuudessa mutta jos laitan tuulettimen päälle, se pitää myös hereillä. 

Ei tämä kommenttini tuohon kuumuuteen ja nukkumattomuuteen mitään auta, mutta jos vähän kuitenkin harmitusta vähentäisi, että ei siellä kaupassa oikein mitään anivarhain näin ma-aamuna ollutkaan. Tyhjiä hyllyjä ja esim maitoa ei ollenkaan paitsi jotain maitojuomia. Sai muutamaankin kertaan tehdä päässään uudenlaisen ostoslistan kun aina puuttui jotain mitä olisi siihen edelliseen ideaansa tarvinnut :(

Huomenna uusi yritys ellen sitten jaksa lähteä joskus iltaysin jälkeen.

Ihminen voidaan savustaa ulos tosi helposti miltei mistä vaan porukasta / yhteisöstä kunhan vaan sen alullepanija on tarpeeksi häijy ja karismaattinen sekä omaa vahvan tahdon sille, että kyseinen ihminen pitää sulkea ulkopuolelle. Siinähän sitten olet omillasi.

Se ulkopuoliseksi jättäminen / ulos pullauttaminen ei ole vain koulukiusaamisen muoto joka jää lapsuuteen / nuoruuteen vaan sen uhriksi voi päätyä missä vaan iässä ja periaatteessa ihan kuka vaan. Ei se vaadi kuin sen, että siinä samassa porukassa / yhteisössä on yksi vahvaluonteinen tyyppi joka ei syystä x tai y siedä sinua (enää) silmissään. Mitään väärää tai pahaa ei tarvitse edes oikeasti tehdä tai sanoa eikä ns kemioidenkaan tarvitse olla jotenkin perustavalla tavalla kohtaamatta.

Olen kokenut tuon savustamisen joskus mutta toisaalta kun on joutunut kiusatuksi kouluaikana ja myöhemmin ei ole työyhteisöihin kelvannut, niin tulee itsestäkin sen seurauksena eristäytyvä ja ennakoiva. Ei halua enää tulla savustetuksi niin tuntosarvet on tosi herkässä ja laittaa itse välit poikki tai ottaa etäisyyttä johonkin porukkaan ennen kun ne ehtii ja tavallaan lopulta aiheuttaa sen ulkopuolisuutensa itse. JA vaikka sen tietää sitä ei pysty enää muuttamaan koska ei kestäisi enää ulossulkemista. Mieluummin valitsee lähteä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin illalla ekat kaksi tai siis ehkä puolitoista jaksoa areenassa olevasta mordet och malå -dokkarista ja hyi kamala mitä pahat puheet ja juorut voikaan saada aikaan. Enkä voinut sille mitään, että mieleen tulit sinä joka olet kertonut kokemastasi tässä ketjussa. Ihmiset voi olla ihan hirviöitä ja osa tietenkin vain ajattelemattomia massan mukana menijöitä, mutta ei se mikään puolustus ole ettei ajatellut tai kyllä muutkin. Tuollaisella sonnanjauhamisella pilataan ihmisen elämä ja pahimmassa tapauksessa se elämä viedään lopullisesti, kun joku kuvittelee tekevänsä suunnilleen jonkun palveluksen kaikille poistamalla juorujen kohteen muonavahvuudesta. En tiedä onko tuo dokkari suosittelun arvoinen (tuli paha olla), mutta ainakin silmiä avaava se on sille mitä voikaan tapahtua kun juoruilijat ja muut läyhääjät pääsee vauhtiin. Aion katsoa kyllä tuon loppuun.

Enkä missään vaiheessa aiemminkaan ole epäillyt yhtään kertomiasi juttuja (omakohtaista kokemusta kun löytyy vastaavasta) mutta tuota dokkaria katsoessa tuli tosiaan ihan fyysisesti paha olo kun tajusi miten asiat olisi voinut pahimmillaan jopa omalla kohdallakin mennä vaikka juoruilun aihepiiri olikin aika täysin eri. Yhtä lailla sitä kuitenkin olin vääränlainen, outo ja arvoton kaikkien silmissä sekä tietenkin siihen päälle vielä se "vakkarimaine" naiselle eli hoo.

Kiitän viestistäsi. Tarkoitat varmaan minua joka tästä kaikesta on kirjoittanut. Kuvaat hyvin kyllä sitä tilannetta mikä itselläkin on. En voi sanoa, että pelkäisin silti itseni puolesta kovinkaan paljon. Silti välillä se iskee mieleeni, että tilanteeni on tämä ja mennyt tähän pisteeseen. Se tuo sitä levottomuutta ja huolta minä on läsnä elämässäni. Joskus se aiheuttaa toivottomuutta ja pelkoakin. Sellaista oloa, ettei minulla ole mitään väliä. En kuvitellut elämäni menevän tähän. 

Sinuahan minä tarkoitin ja jatkan nyt vielä aiheesta koska eilen katsoin tuon dokkarin loppuun. Siitä jäi kaikkinensa tosi hämmentynyt olo, koska tuli myös sellainen tunne että tuon saman juoruilun ja noiden pahojen puheiden uhriksi joutui tuossa pikkukaupungissa useampikin ihminen eikä vain hän joka menetti henkensä. Ja ei kai varmaan kenenkään kyläläisen elämä enää entisellään ollut vaikka ei olisi ollut osallinen edes siihen juoruiluun tai en tiedä, mutta noin voisi kuvitella. Tuskin tuolla kukaan odotti tuollaista lopputulosta paitsi tietenkin se tekijänainen joka hämmensi soppaa oikein urakalla ja ilmeisen suunnitelmallisestikin vaikka ei lopulta saanutkaan provosoitua tekijäksi sitä jonka siihen alkujaan suunnitteli. Minusta se avunannosta tuomittu mies ei ollut mikään "mastermind" vaikka sellaiseksi sitä kyläläiset syyttää ja juoruilu jatkuu uhreinaan uudet ihmiset.

Tosin tuo dokkari oli vähän sekava tai sitten olin vain itse jotenkin huono pysymään perässä kaikissa käänteissä ja kun välillä puhuttiin preesensissä vaikka todellisuudessa käsiteltiin mennyttä hetkeä ja mielipiteitä, mutta ei harmita että sen katsoin kokonaan. Tuntuu niin pahalta kuinka helppoa se on pilata ja lopulta lopettaa jonkun elämä ja ihan vaan siksi, että hän oli erilainen kuin muut, yksinäinen ja hyljeksitty eikä häntä kukaan vaikuttanut kokevan tarpeelliseksi edes ihmeemmin puolustaa noilta sontapuheilta. Tosin eipä sekään usein mitään auta, koska liian monilla ihmisillä on ikävä taipumus mennä tuollaiseen lynkkaukseen mukaan ja rikkinäinen puhelin hoitaakin loput kun tarina muuttuu alkuperäisestä vieläkin pahemmaksi jolloin puolustautuminenkin koetaan enää pelkkänä selittelynä ja vastuunpakoiluna. Näissä ei se mustamaalauksen ja juoruilun uhriksi joutunut vaan voi voittaa mitenkään.

Lisään vielä, että jokaisen moista sonnanjauhamista epäilevän kannattaa katsoa tuo dokumentti ja nähdä mihin sellainen pahimmillaan voi johtaa. Tässäkin ketjussa on epäilty ettei se vaan olisi mahdollista että joku kokisi toistuvasti mustamaalausta, ikäviä puheita ja tulisi nimitellyksi ym ihan jopa ventovieraidenkin toimesta. Kyllä se vaan on mahdollista vaikka hirveältä kuulostaakin.

Kiitän taas viesteistäsi aiheeseen. Olen tuo jonka tilannetta mietit ja olen tänne kirjoittanut aiheesta. Minä en itsekään olisi aluksi  uskonut niiden puheiden leviävän mukanani. Asuin nuoruuteni siis yhdessä paikkaa. Siellä paljon kiusaamista. En aluksi ajatellut niin, että joku (sieltä kiusaajaporukasta) oli ensin levitellyt niitä lapsuuteni asuinpaikkakunnalle ja sain tämän tiettyjen juttujen myötä tietää. 

Satuin kuulemaan niitä puheita, kun vierailin paikkakunnalla. Ei tästä enempää. 

Nämäkin paikat melko lähellä toisiaan ja myöhemmin ymmärsin ihmisten tuntevan toisiaan esim opiskelujen myötä. 

Sitten muutin tänne missä nyt asun ja ei mennyt kuin pari viikkoa, kun törmäsin tähän kaikkeen uudestaan. Kuljin tuolla kadulla yhden paikan ohitse ja kaksi aikuista juttelivat. Toinen kommentoi ihan mukavasti yhtä asiaa minuun liittyen. En tarkemmin kirjoita, mutta kuitenkin. Toinen sitten sanoi, ettei kannata mitään tuollaista hyvää minusta sanoa, että teidätkö että tuo tyyppi on h*ora ja sanoi, että tietää tuon ihmisen taustaa tms. Tästä se lähti ja tiesin mikä tilanne tulee olemaan. Sitä en tiennyt miten kaikki tulee pahenemaan vielä vuosia myöhemmin. 

Olen täällä kokenut niin paljon kaikkea, että kun tässä yksi päivä laskin kaikki asiaan liittyvät tapaukset ja eri jutut niin tuli 80 eri tapausta mieleen. Joku samojen tai eri tyyppeinä toimesta. Ikähaarukka noin 13 v - 70 v. Eräs kesä oli ihan hirveä ja joka päivä melkein jotain ikävää. Kyllähän se vaikuttaa elämääni. En voi sitä kiistää. Samoin läheiseni ei aluksi meinannut uskoa minua. Se satutti silloin jonkin verran, kun läheinen ihminen ei voi jotenkin käsittää asiaa. Myöhemmin, kun itsekin todisti sitä kaikkea niin perui epäilynsä. 

Samoin joku täällä tykkää väittää asioista, että valehtelen yms, mutta jokaisen pitäisi ymmärtää se, ettei yksikään ihminen toivo itselleen samaa. Jokainen haluaa kulkea rauhassa ja elää rauhassa. En ole mitään tehnyt ansaitakseni tämän kaiken ja joskus tilanne on raskas jaksaa. Nyt en kirjoita tästä, mutta luin viestisi aiheeseen ja se toi asioita mieleeni taas kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta. 

Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi siihen, millaista vuorovaikutus heidän kanssaan on ja viihdytäänkö yhdessä.

Tämän ketjun kommentoijiksi on kutsuttu "muita yksinäisiä". He juttelevat heidän mieltään askaruttavista asioista. Silloin olisi aika kiva, että ei lytättäisi vaan löytyisi jokin yhteinen sävel.

Monilla ongelmana on arjessa, että ohitetaan jopa aivan läheisten joukossa. Perhe-elämäkin saattaa siis olla kuin somealusta, jossa vain pidetään omaa monologia ilman, että rakennetaan ymmärrystä. Monien täällä kirjoittaneiden kokemus perheestään on ollut tällainen ohittava ja välinpitämätön.

Erikoinen yhteensattuma, että mainitsit tuon yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen. Muistan kurkistaneeni tähän ketjuun joskus aiemmin, ja silloin oli menossa kirjoittajien kesken pitkä riita siitä, kuka voidaan katsoa "oikeaksi" yksinäiseksi. Jotkut olivat toisten mielestä "väärällä lailla" yksinäisiä. Aikamoista  suvaitsemattomuutta. Joku sitäkin riitaa yritti toppuutella. En osallistunut, mutta tuli mieleen, että se saattoi paljastaa jotain oleellista yksinäisyydestä. 

Jos tuntuu, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, kannattaa miettiä kykeneekö itse kuulemaan ja ymmärtämään muita, vaikka omia perheenjäseniä, joilla voi olla erilaisia ajatuksia kuin itsellä. Ihmissuhteet on aina vuorovaikutusta.

Kirjoitin aiemmassa kommentissani, että ketju on ollut ainakin itselleni hyvin antoisa ja asiallinen (noin) juhannuksesta lähtien, jolloin tulin ketjuun tältä erää.

 

Jokus kun olin ketjua katsonut, oli nimenomaan riitelyä ja jankkaamista. sossakin vaiheesssa s**ksiasioita.

 

Tämä runsaan viikon pätkä oli tosi syvällekin menevää asioiden ja nyanssien jakamista ilman nokittelua. Viimeinen lauseesi on: "Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta." juuri näin.  

Pitkään on ollut mukavaa keskustelua, toivotaan tietenkin, että jatkuu myös.

En myöskään ymmärrä, että pitää jaotella yksinäisyyden lajeja, sehän on jokaisen oma tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voidaan savustaa ulos tosi helposti miltei mistä vaan porukasta / yhteisöstä kunhan vaan sen alullepanija on tarpeeksi häijy ja karismaattinen sekä omaa vahvan tahdon sille, että kyseinen ihminen pitää sulkea ulkopuolelle. Siinähän sitten olet omillasi.

Se ulkopuoliseksi jättäminen / ulos pullauttaminen ei ole vain koulukiusaamisen muoto joka jää lapsuuteen / nuoruuteen vaan sen uhriksi voi päätyä missä vaan iässä ja periaatteessa ihan kuka vaan. Ei se vaadi kuin sen, että siinä samassa porukassa / yhteisössä on yksi vahvaluonteinen tyyppi joka ei syystä x tai y siedä sinua (enää) silmissään. Mitään väärää tai pahaa ei tarvitse edes oikeasti tehdä tai sanoa eikä ns kemioidenkaan tarvitse olla jotenkin perustavalla tavalla kohtaamatta.

Tämä on niin totta. Usein alullepanijalla voi olla narsistinen häiriö. Hän on rajaton, tunnekylmä ja taitava manipuloimaan muita. Hän esittää empaattista auttajaa ja kerää aroista ja herkistä ihmisistä hovin ympärilleen. Oikeasti he ovat hänelle pelinappuloita.

Häntä ajaa pohjaton alemmuudentunne, kateus ja huomionhakuisuus. Hän jakaa mielivaltaisesti ihmiset ystäviin ja vihollisiin. 

Kiusatessaan hän alkaa mustamaalata kohdettaan, haukkua ja piikitellä. Hänen vihallaan ei ole rajoja.

Narsismiin ei ole toimivaa hoitoa, koska narsistilta puuttuu sairaudentunne. Hän näkee muut syypäiksi kaikkeen. Hoito keskittyy uhrien auttamiseen pois narsistin vallasta.

Jos joku kertoo joutuneensa laajan kiusaamisen kohteeksi, sitä ei ole syytä epäillä tai vähätellä. Hän on saattanut törmätä narsistin verkostoon. Sellaisia voi olla missä vaan ja ulottua kauas.

Ikävä kyllä, tällä palstallakin on ollut ketjuja, joissa yksi kirjoittaja on kiusannut ja ajanut muita pois. Moni myös lähti. Yksi tällainen ketju on pysyvästi lukittu. Nyt muitten arvosteluun ja nimittelyyn on suhtauduttu napakammin ja se on vähentynyt. Toivotaan, että se loppuu kokonaan. 

Monta hyvää kirjoitusta kiusaamisesta. Se on paha vitsaus, jota ei pidä hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut tuon savustamisen joskus mutta toisaalta kun on joutunut kiusatuksi kouluaikana ja myöhemmin ei ole työyhteisöihin kelvannut, niin tulee itsestäkin sen seurauksena eristäytyvä ja ennakoiva. Ei halua enää tulla savustetuksi niin tuntosarvet on tosi herkässä ja laittaa itse välit poikki tai ottaa etäisyyttä johonkin porukkaan ennen kun ne ehtii ja tavallaan lopulta aiheuttaa sen ulkopuolisuutensa itse. JA vaikka sen tietää sitä ei pysty enää muuttamaan koska ei kestäisi enää ulossulkemista. Mieluummin valitsee lähteä itse.

Tuo on totta ja varsin ymmärrettävääkin, että sitä yrittää suojella itseään. Se tietysti on harmi, että se aikaan saa sen ettei enää edes päädy / pääse siihen tilanteeseen että voisi olla ulospullautettavakaan. Nämä on jotenkin niin inhottavia ja vääriä elämänkokemuksia kaikella tapaa eikä edes tarpeellisia. Ei näitä ulossavustamisia, mustamaalauksia ja seläntakana juoruiluita tarvitsisi periaatteessa kukaan eikä niitä tarvitsisi/pitäisi osua kenenkään kohdalle koska niin monet välttyy näiltä ihan kokonaan eikä kukaan sano, että he olisi jotenkin jääneet vaille jotain sellaista minkä kokeminen on tärkeää.

Lisäksi se on kurjaa, että yksinäistä / ulospullautettua /mustamaalattua syyllistetään siitä ettei hän vaan unohda kokemaansa ja ole kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Harvemmin ketään suosittua käsketään unohtamaan mukavat kokemuksensa ja se, että on pidetty ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa etten jaksanut aikaisin aamulla lähteä kauppaan pienelle happihyppelylle. Nyt taas koko päivä sisällä 27 asteessa ja ulkona sama lukema. Yöllä vaikea nukkua tunkkaisessa kuumuudessa mutta jos laitan tuulettimen päälle, se pitää myös hereillä. 

Ei tämä kommenttini tuohon kuumuuteen ja nukkumattomuuteen mitään auta, mutta jos vähän kuitenkin harmitusta vähentäisi, että ei siellä kaupassa oikein mitään anivarhain näin ma-aamuna ollutkaan. Tyhjiä hyllyjä ja esim maitoa ei ollenkaan paitsi jotain maitojuomia. Sai muutamaankin kertaan tehdä päässään uudenlaisen ostoslistan kun aina puuttui jotain mitä olisi siihen edelliseen ideaansa tarvinnut :(

Huomenna uusi yritys ellen sitten jaksa lähteä joskus iltaysin jälkeen.

Kävin tänään kahdeksan aikaan citymarketissa ja siellä ei ollut uusia porkkanoita! Eikä paljon mitään tuoretta leipää. Tomaatitkin olivat 70 senttiä kalliimpia kuin kilpailijalla. Huomenna pitää käydä uudestaan kaupassa mutta käyn kyllä prismassa tällä kertaa. Ulkona oli lämmintä mutta vielä ihan miellyttävää, vaikka hikeä puskikin. Iltapäiväksi luvattu edelleen 27 ja täällä sisällä lämpötila on noussut 28 asteeseen varhaisaamun tuuletuksesta huolimatta. Mukavaa päivää kaikille!

Helle on kyllä prsiistä silloin, kun hiipii sisälle kylään ja jää. Ulkona sais olla rauhassa, joskaan en tykkää. Eilen pötkötin varjossa lukien, koko päivän olin ulkona, pikaisesti kävin vain tekemässä ruokaa. Ihanasti oli perhosia, ketokukat tuoksui, linnut liversi.

Vielä on kesää jäljellä...

Tässä on ehdottomasti lähivuosina ilmalämpöpumpun hankkiminen edessä, kauhulla olen lukenut keski-euroopan tilasta. En voi kuvitella miten hirveää olisi jos omassa kodissa olisi 40 astetta, enimmillään toissa kesänä sisälämpötila nousi 31 asteeseen ja nyt tänä kesänä tosiaan ”vielä” 27-28 astetta. Tuulettimien kanssa pärjää jotenkin vaikka se ilmanvire aiheuttaakin kolotusta ja tukkoisuutta ja hurina häiritsee unta. 

Lähdin kauppaan jo aamu 7 jälkeen, istuin siellä miessakin kanssa ainoana naisena. Muut naiset mun ikäiset 62v, käyvät töissä, ovat lastenlastensa tai mökillä ukkojensa kanssa.

Minulla ei ole ketään samanikäistä kaveria, eikä sukuakaan, olen yksinäinen kummajainen.