Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (5424)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin ihmisiä niin kaikenlainen yleistäminen tai ikävä kommentointi muiden aisiohin örsyttää. Toistetaan omaa näkökulmaa ja ei nähdä sitä toisen tilannetta kunnolla tai osata samaistua. Se välillä tuo mieleen sen, että miksi joku kirjoittaa niin.
Jos minä, vaikka kirjoittaisin, että haluaisin lapsia joskus niin ei siihen auta sanat kuinka joku on onnellinen lapseton tai joku kirjoittaa olevansa sinkku vastentahtoaan ja toinen siihen liittyen korostaa kuinka sinkkuus on ok. Tai joku kirjoittaa,ettei ole ystäviä ja toinen toteaa, että mitä niillä tekee. Hyvin pärjää muutenkin.
Tämä kaikki on vaan jotenkin sen ihmisen tilanteen vähättelyä ja korostamista kuinka hänen ei pitäisi kaivata mitään esim edellämainittua, kun toinenkaan ei kaipaa. Katsotaan asioita vaan omasta näkökulmasta mikä ei auta toista yhtään. En tarkoita tätä viestiä kenellekään osoitetuksi vaan vain tiivistelmänä asioista. Minä en alkaisi täällä siihen, että tavallaan "nolaisin" ketään joka esim ystäviä toivoo hokemalla, että kyllä yksinkin pärjää. Tämä esimerkkinä. Siinä tavallaan unohdetaan se inhimillisyys ja ne toisen ajatukset monesti vaikeasta aiheesta mistä ei ole helppoa kirjoittaa muutenkaan.
Jokainen miettii asioita yleensä omalta kannaltaan. Jonkun toisen kirjoitus voi olla kimmokkeena, jonka pohjalta alkaa pohtia asioita. Alkuperäinen kirjoitus saattaa osin unohtuakin, eikä kirjoittaja mieti asiaa enää alkuperäisen kirjoittajan kannalta. Kirjoittajilla on erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä eri aiheista ja he tuo niitä julki. Jos joku on eri mieltä kuin toinen, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset on erilaisia. Ei se ole uhka toisille. Esimerkiksi itse tykkään lukemisesta. Joku saattaa siihen kommentoida, että lukeminen on tyhmää ja turhaa ajanhaaskausta ja järkevämpää on vaikka kuntoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä. Se on silloin hänen mielipiteensä ja hyväksyn sen sellaisenaan. En siis loukkaannu hänen sanoistaan. Jos joku vaikka kirjoittaa, että ilman ystäviäkin pärjää, se on hänen havaintonsa ja kokemuksensa, jonka hän tuo esille. Se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään. Täällä käydään yleistä keskustelua, se ei pyöri kenenkään toisen yksittäisen kirjoittajan elämän ympärillä. Kannattaa nähdä muiden viestit sellaisina kuin ne ovat - erilaisina mielipiteinä.
Täällä on myös käsitelty sitä, miten OIKEASSA ELÄMÄSSÄ tuntuu tyrmistyttävältä kohdata sitä, että esimerkiksi oma yksinäisyyden tunne tyrmätään täysin. Tyrmääjiä voivat olla ihmiset, jotka TUNTEVAT sinut.
Toki tämä on anonyymi palsta, ja kehno asioiden tajuaminen ja argumentaatio näkyvät niin kuin todellisessa elämässäkin. Helpointa - ja laiskinta - on aina sulkea korvat, tyrmätä - ja mahdollisesti ihan hylätä.
Täällä on myös ainakin viimeisillä sivuilla käsitelty sitä, että ei ole tullut kuulluksi ja on jäänyt yksinäiseksi jopa ihan omassa syntymäperheessään.
Hyviä huomioita. Näin se usein menee. Jokainen elää omaa elämäänsä eikä välttämättä ymmärrä toisen tilannetta. Hyvin herkkä ihminen voi lisäksi tulkita asioita niin, että näkee lyttäystä tai loukkauksia sielläkin, missä niitä ei ole. Siinäkin menee raja, miten pitkälle toisia yrittää ymmärtää. Monesti omaiset väsyy jatkuvaan ymmärtämisen vaatimukseen ja luovuttaa. Hyväksyvät sen, ettei heidän keinoillaan asioita voi muuttaa. Näin tapahtuu ennen pitkää kaikissa yhteisöissä, harrastuksissa ja työpaikoillakin. On ikävää, jos joku jää silloin tukea vaille, mutta se on joskus elämän surullisia realiteetteja. Ihminen voi lapsuudessa tai elämän varrella haavoittua eikä kaikkien resurssit riitä toipumiseen. Ammattiapua on, mutta on jokaisen oma asia, haluaako sitä tai toimiiko se omalla kohdalla. Tämä taas yleistä pohdintaa, ei liity kenenkään tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin ihmisiä niin kaikenlainen yleistäminen tai ikävä kommentointi muiden aisiohin örsyttää. Toistetaan omaa näkökulmaa ja ei nähdä sitä toisen tilannetta kunnolla tai osata samaistua. Se välillä tuo mieleen sen, että miksi joku kirjoittaa niin.
Jos minä, vaikka kirjoittaisin, että haluaisin lapsia joskus niin ei siihen auta sanat kuinka joku on onnellinen lapseton tai joku kirjoittaa olevansa sinkku vastentahtoaan ja toinen siihen liittyen korostaa kuinka sinkkuus on ok. Tai joku kirjoittaa,ettei ole ystäviä ja toinen toteaa, että mitä niillä tekee. Hyvin pärjää muutenkin.
Tämä kaikki on vaan jotenkin sen ihmisen tilanteen vähättelyä ja korostamista kuinka hänen ei pitäisi kaivata mitään esim edellämainittua, kun toinenkaan ei kaipaa. Katsotaan asioita vaan omasta näkökulmasta mikä ei auta toista yhtään. En tarkoita tätä viestiä kenellekään osoitetuksi vaan vain tiivistelmänä asioista. Minä en alkaisi täällä siihen, että tavallaan "nolaisin" ketään joka esim ystäviä toivoo hokemalla, että kyllä yksinkin pärjää. Tämä esimerkkinä. Siinä tavallaan unohdetaan se inhimillisyys ja ne toisen ajatukset monesti vaikeasta aiheesta mistä ei ole helppoa kirjoittaa muutenkaan.
Jokainen miettii asioita yleensä omalta kannaltaan. Jonkun toisen kirjoitus voi olla kimmokkeena, jonka pohjalta alkaa pohtia asioita. Alkuperäinen kirjoitus saattaa osin unohtuakin, eikä kirjoittaja mieti asiaa enää alkuperäisen kirjoittajan kannalta. Kirjoittajilla on erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä eri aiheista ja he tuo niitä julki. Jos joku on eri mieltä kuin toinen, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset on erilaisia. Ei se ole uhka toisille. Esimerkiksi itse tykkään lukemisesta. Joku saattaa siihen kommentoida, että lukeminen on tyhmää ja turhaa ajanhaaskausta ja järkevämpää on vaikka kuntoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä. Se on silloin hänen mielipiteensä ja hyväksyn sen sellaisenaan. En siis loukkaannu hänen sanoistaan. Jos joku vaikka kirjoittaa, että ilman ystäviäkin pärjää, se on hänen havaintonsa ja kokemuksensa, jonka hän tuo esille. Se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään. Täällä käydään yleistä keskustelua, se ei pyöri kenenkään toisen yksittäisen kirjoittajan elämän ympärillä. Kannattaa nähdä muiden viestit sellaisina kuin ne ovat - erilaisina mielipiteinä.
Olen eri mieltä viestistäsi, koska ihminen voi myös miettiä mitä on ok kirjoittaa. Jos kirjoittaisin esim ihmiselle vastaukseksi joka surullisena kirjoittaa, ettei jaksa yksinäisyyttä, että kyllä ilman ystäviäkin pärjää niin silloin viestini on kuin jotain vähättelyä hänen tilanteeseensa. Tätä tarkoitin. Silloin tuollainen viesti on kuin jokin isku toisen naamaan tuollaisessa yhteydessä.
Joskus on hyvä miettiä sanojaan. Ei ole hyvä alkaa omaa mielipidettään kirjoittaa jollekin ihmiselle, jonka näkee täällä esim kärsivän jostain asiasta. Niinpä ei edelleenkään kirjoita esim ihmiselle, joka kirjoittaa kärsivänsä lapsettomuudesta, että ilman lapsiakin pärjää tai kirjoita ihmiselle joka sinkku tahtomattaan, että kyllä sinkkuna pärjää tms. Koska kaikessa on rajansa. Tämä varsinkin jos vastaa toisen viestiin. Silloin voi miettiä mitä on ok sanoa, vaikka ajattelisi toisin.
Mielipiteenvapaus ei tarkoita sitä, että toisen pitää väkisin vähätellä kenenkään kokemuksia tai pakolla saada sanansa sanottua. Silloin sitä ei voi enää perustella mielipiteellä vaan jollakin muulla. Ehkä itsekkyydellä tai jollakin sellaisella käytöksellä, ettei mietitä mitä toinen ajattelee.
Tämä on kaikille avoin keskustelupalsta. Palstan säännöt on ilmoitettu ketjun alussa. Kaikilla on täällä samat oikeudet ja velvollisuudet. Ei enempää eikä vähempää.
No, ihminen voi sitten tehdä niin kuin tekee. Joku miettii sanojaan ja joku tekee oman päänsä mukaan. Niinhän se elämässä menee.
Ehkä et itsekään mieti sanojasi ja teet oman pääsi mukaan? Vaadit muita arvuuttelemaan, mistä tavallisesta keskustelusta joku mahdollisesti saattaisi loukkaantua. Muiden pitäisi mielestäsi ryhtyä yliajattelemaan kaikkea. Syyllistät siitä, että muut kirjoittavat tavallisia mielipiteitä. Luin aiempia viestejä enkä nähnyt niissä mitään epäasiallista tai ketään loukkaavaa. En usko, että täällä kukaan sellaiseen pyrkii. Ehkä voi ottaa muitten viestit vain kommentteina keskusteluun, muut ei välttämättä uppoudu syvemmin kenenkään yksittäisen kirjoittajan tilanteeseen eikä se ketjussa olisi mahdollistakaan.
Kyllä tuolla aiemmissa viesteissä moni juuri kertoo näistä kokemuksista missä ollaan vähätelty. Näin tämä asia ei ole mikään minun keksimäni juttu tai en edes viestiäni itselleni tarkoittanut vaan yleisesti kirjoitan. Lähinnä toivoisin vaan tilanteen tajua johonkin liittyen. Ihminen ajattelee, että minulla on oikeus tehdä niin tai näin.
Jos joku esim rikas ihminen alkaa köyhälle sanoa, että kyllä vähemmällä pärjää tms niin jokainen varmaan ymmärtää pointin tässä tapauksessa. Niin minusta se, että miettii sanojaan on vaan toisten huomioimista niin ettei tahallaan tölväise mitään ikävää. Joku osaa tämän. Joku toinen ei. Itseäni en viestilläni tarkoittanut.
Sanot hyvin, että joku kertoo kokemuksesta, että on vähätelty. Nimenomaan kokemuksesta. Joku kokee toisen mielipiteen vähättelynä, vaikkei sitä olisi sellaiseksi tarkoitettu. Jokainen voi vapaasti tulkita viestejä haluamallaan tavalla ja vastaa itse omista tulkinnoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin ihmisiä niin kaikenlainen yleistäminen tai ikävä kommentointi muiden aisiohin örsyttää. Toistetaan omaa näkökulmaa ja ei nähdä sitä toisen tilannetta kunnolla tai osata samaistua. Se välillä tuo mieleen sen, että miksi joku kirjoittaa niin.
Jos minä, vaikka kirjoittaisin, että haluaisin lapsia joskus niin ei siihen auta sanat kuinka joku on onnellinen lapseton tai joku kirjoittaa olevansa sinkku vastentahtoaan ja toinen siihen liittyen korostaa kuinka sinkkuus on ok. Tai joku kirjoittaa,ettei ole ystäviä ja toinen toteaa, että mitä niillä tekee. Hyvin pärjää muutenkin.
Tämä kaikki on vaan jotenkin sen ihmisen tilanteen vähättelyä ja korostamista kuinka hänen ei pitäisi kaivata mitään esim edellämainittua, kun toinenkaan ei kaipaa. Katsotaan asioita vaan omasta näkökulmasta mikä ei auta toista yhtään. En tarkoita tätä viestiä kenellekään osoitetuksi vaan vain tiivistelmänä asioista. Minä en alkaisi täällä siihen, että tavallaan "nolaisin" ketään joka esim ystäviä toivoo hokemalla, että kyllä yksinkin pärjää. Tämä esimerkkinä. Siinä tavallaan unohdetaan se inhimillisyys ja ne toisen ajatukset monesti vaikeasta aiheesta mistä ei ole helppoa kirjoittaa muutenkaan.
Jokainen miettii asioita yleensä omalta kannaltaan. Jonkun toisen kirjoitus voi olla kimmokkeena, jonka pohjalta alkaa pohtia asioita. Alkuperäinen kirjoitus saattaa osin unohtuakin, eikä kirjoittaja mieti asiaa enää alkuperäisen kirjoittajan kannalta. Kirjoittajilla on erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä eri aiheista ja he tuo niitä julki. Jos joku on eri mieltä kuin toinen, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset on erilaisia. Ei se ole uhka toisille. Esimerkiksi itse tykkään lukemisesta. Joku saattaa siihen kommentoida, että lukeminen on tyhmää ja turhaa ajanhaaskausta ja järkevämpää on vaikka kuntoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä. Se on silloin hänen mielipiteensä ja hyväksyn sen sellaisenaan. En siis loukkaannu hänen sanoistaan. Jos joku vaikka kirjoittaa, että ilman ystäviäkin pärjää, se on hänen havaintonsa ja kokemuksensa, jonka hän tuo esille. Se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään. Täällä käydään yleistä keskustelua, se ei pyöri kenenkään toisen yksittäisen kirjoittajan elämän ympärillä. Kannattaa nähdä muiden viestit sellaisina kuin ne ovat - erilaisina mielipiteinä.
Täällä on myös käsitelty sitä, miten OIKEASSA ELÄMÄSSÄ tuntuu tyrmistyttävältä kohdata sitä, että esimerkiksi oma yksinäisyyden tunne tyrmätään täysin. Tyrmääjiä voivat olla ihmiset, jotka TUNTEVAT sinut.
Toki tämä on anonyymi palsta, ja kehno asioiden tajuaminen ja argumentaatio näkyvät niin kuin todellisessa elämässäkin. Helpointa - ja laiskinta - on aina sulkea korvat, tyrmätä - ja mahdollisesti ihan hylätä.
Täällä on myös ainakin viimeisillä sivuilla käsitelty sitä, että ei ole tullut kuulluksi ja on jäänyt yksinäiseksi jopa ihan omassa syntymäperheessään.
Hyviä huomioita. Näin se usein menee. Jokainen elää omaa elämäänsä eikä välttämättä ymmärrä toisen tilannetta. Hyvin herkkä ihminen voi lisäksi tulkita asioita niin, että näkee lyttäystä tai loukkauksia sielläkin, missä niitä ei ole. Siinäkin menee raja, miten pitkälle toisia yrittää ymmärtää. Monesti omaiset väsyy jatkuvaan ymmärtämisen vaatimukseen ja luovuttaa. Hyväksyvät sen, ettei heidän keinoillaan asioita voi muuttaa. Näin tapahtuu ennen pitkää kaikissa yhteisöissä, harrastuksissa ja työpaikoillakin. On ikävää, jos joku jää silloin tukea vaille, mutta se on joskus elämän surullisia realiteetteja. Ihminen voi lapsuudessa tai elämän varrella haavoittua eikä kaikkien resurssit riitä toipumiseen. Ammattiapua on, mutta on jokaisen oma asia, haluaako sitä tai toimiiko se omalla kohdalla. Tämä taas yleistä pohdintaa, ei liity kenenkään tilanteeseen.
Tämä maailma on sellainen paikka millaiseksi me ihmiset sen teemme. Jos elämämme itsekkäästi ja niin ettemme ota toisia huomioon ja ajattelemme vaan itseämme niin sitten teemme maailmasta omanlaisensa meidän näköisemme paikan elää mikä heijastuu sitten moniin asioihin huonolla tavalla.
Jos ajattelemme muitakin ja mietimme käytöstämme ja sanojamme niin moni ihminen voisi elää täällä parempaa elämää. Silti moni ajattelee vaan itseään ja käytös mukaista. Sitten syytetään toista jos toinen ei esim kestä samaa peliä mitä joku muu. Samoin moni ihminen ei välitä muista yhtään. On juuri tuota mistä joku kirjoitti, että kaiken pitää olla niin positiivista yms. Ei enää voi olla inhimillisyyttä mukana elämässä jos kaiken pitää olla kevyttä ja huoletonta.
Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta.
Itse olen ollut aina tosi negatiivinen ja tavallaan ihan syystä kun elämä on kohdellut usein epäoikeudenmukaisesti. Nyt vasta ensimmäistä kertaa elämässä tajusin miltä toisen negatiivisuus voi itsestä tuntua kun liian moni yhtä aikaa oli huonolla mielellä liikkeellä ja vuodatti sitä minulle. Tuli sellainen olo etten halua kuulla mitään huonoa vaan pelkkää pinnallista hauskaa. Että kieltäydyn kerta kaikkiaan muiden ongelmista vaikka ne olisi miten vakavia koska en jaksa! Haluan vain hyväntuulista hömppää ja puolituttujen seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin ihmisiä niin kaikenlainen yleistäminen tai ikävä kommentointi muiden aisiohin örsyttää. Toistetaan omaa näkökulmaa ja ei nähdä sitä toisen tilannetta kunnolla tai osata samaistua. Se välillä tuo mieleen sen, että miksi joku kirjoittaa niin.
Jos minä, vaikka kirjoittaisin, että haluaisin lapsia joskus niin ei siihen auta sanat kuinka joku on onnellinen lapseton tai joku kirjoittaa olevansa sinkku vastentahtoaan ja toinen siihen liittyen korostaa kuinka sinkkuus on ok. Tai joku kirjoittaa,ettei ole ystäviä ja toinen toteaa, että mitä niillä tekee. Hyvin pärjää muutenkin.
Tämä kaikki on vaan jotenkin sen ihmisen tilanteen vähättelyä ja korostamista kuinka hänen ei pitäisi kaivata mitään esim edellämainittua, kun toinenkaan ei kaipaa. Katsotaan asioita vaan omasta näkökulmasta mikä ei auta toista yhtään. En tarkoita tätä viestiä kenellekään osoitetuksi vaan vain tiivistelmänä asioista. Minä en alkaisi täällä siihen, että tavallaan "nolaisin" ketään joka esim ystäviä toivoo hokemalla, että kyllä yksinkin pärjää. Tämä esimerkkinä. Siinä tavallaan unohdetaan se inhimillisyys ja ne toisen ajatukset monesti vaikeasta aiheesta mistä ei ole helppoa kirjoittaa muutenkaan.
Jokainen miettii asioita yleensä omalta kannaltaan. Jonkun toisen kirjoitus voi olla kimmokkeena, jonka pohjalta alkaa pohtia asioita. Alkuperäinen kirjoitus saattaa osin unohtuakin, eikä kirjoittaja mieti asiaa enää alkuperäisen kirjoittajan kannalta. Kirjoittajilla on erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä eri aiheista ja he tuo niitä julki. Jos joku on eri mieltä kuin toinen, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset on erilaisia. Ei se ole uhka toisille. Esimerkiksi itse tykkään lukemisesta. Joku saattaa siihen kommentoida, että lukeminen on tyhmää ja turhaa ajanhaaskausta ja järkevämpää on vaikka kuntoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä. Se on silloin hänen mielipiteensä ja hyväksyn sen sellaisenaan. En siis loukkaannu hänen sanoistaan. Jos joku vaikka kirjoittaa, että ilman ystäviäkin pärjää, se on hänen havaintonsa ja kokemuksensa, jonka hän tuo esille. Se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään. Täällä käydään yleistä keskustelua, se ei pyöri kenenkään toisen yksittäisen kirjoittajan elämän ympärillä. Kannattaa nähdä muiden viestit sellaisina kuin ne ovat - erilaisina mielipiteinä.
Täällä on myös käsitelty sitä, miten OIKEASSA ELÄMÄSSÄ tuntuu tyrmistyttävältä kohdata sitä, että esimerkiksi oma yksinäisyyden tunne tyrmätään täysin. Tyrmääjiä voivat olla ihmiset, jotka TUNTEVAT sinut.
Toki tämä on anonyymi palsta, ja kehno asioiden tajuaminen ja argumentaatio näkyvät niin kuin todellisessa elämässäkin. Helpointa - ja laiskinta - on aina sulkea korvat, tyrmätä - ja mahdollisesti ihan hylätä.
Täällä on myös ainakin viimeisillä sivuilla käsitelty sitä, että ei ole tullut kuulluksi ja on jäänyt yksinäiseksi jopa ihan omassa syntymäperheessään.
Hyviä huomioita. Näin se usein menee. Jokainen elää omaa elämäänsä eikä välttämättä ymmärrä toisen tilannetta. Hyvin herkkä ihminen voi lisäksi tulkita asioita niin, että näkee lyttäystä tai loukkauksia sielläkin, missä niitä ei ole. Siinäkin menee raja, miten pitkälle toisia yrittää ymmärtää. Monesti omaiset väsyy jatkuvaan ymmärtämisen vaatimukseen ja luovuttaa. Hyväksyvät sen, ettei heidän keinoillaan asioita voi muuttaa. Näin tapahtuu ennen pitkää kaikissa yhteisöissä, harrastuksissa ja työpaikoillakin. On ikävää, jos joku jää silloin tukea vaille, mutta se on joskus elämän surullisia realiteetteja. Ihminen voi lapsuudessa tai elämän varrella haavoittua eikä kaikkien resurssit riitä toipumiseen. Ammattiapua on, mutta on jokaisen oma asia, haluaako sitä tai toimiiko se omalla kohdalla. Tämä taas yleistä pohdintaa, ei liity kenenkään tilanteeseen.
Tämä maailma on sellainen paikka millaiseksi me ihmiset sen teemme. Jos elämämme itsekkäästi ja niin ettemme ota toisia huomioon ja ajattelemme vaan itseämme niin sitten teemme maailmasta omanlaisensa meidän näköisemme paikan elää mikä heijastuu sitten moniin asioihin huonolla tavalla.
Jos ajattelemme muitakin ja mietimme käytöstämme ja sanojamme niin moni ihminen voisi elää täällä parempaa elämää. Silti moni ajattelee vaan itseään ja käytös mukaista. Sitten syytetään toista jos toinen ei esim kestä samaa peliä mitä joku muu. Samoin moni ihminen ei välitä muista yhtään. On juuri tuota mistä joku kirjoitti, että kaiken pitää olla niin positiivista yms. Ei enää voi olla inhimillisyyttä mukana elämässä jos kaiken pitää olla kevyttä ja huoletonta.
Olet oikeassa. Itsekkyys sokaisee näkemästä toisen oikeudet. Tämä koskee meitä kaikkia. Usein kuitenkin unohdetaan se, että myös ne, jotka vaatii jostain syystä jatkuvasti muilta erikoiskohtelua, korostetun empaattista ymmärtämistä, tukea ja apua, ovat itsekin sokeutuneet ja itsekkäästi kävelevät muiden oikeuksien yli, odotukset muita kohtaan on ylimitoitettuja. On surullista, jos jotkut ei kestä tavallista elämää, mutta kohtuutonta ja toivotonta vaatia, että muut sen vuoksi lakkaisivat elämästä omaa tavallista elämäänsä ja keskittyisivät huolehtimaan heidän tunteistaan. Eihän sellainen toimisi missään perheessä eikä työpaikalla. Ihmiset jaksavat aikansa, mutta jos tilanteeseen ei tule muutosta, he väsyvät auttamiseen ja vetäytyvät. On ihan oikein pyytää tukea ja apua, mutta viime kädessä vain ihminen itse voi muuttaa tilanteensa. Muut eivät voi hänen ajatuksiinsa ja asenteisiinsa vaikuttaa kuin hyvin rajallisesti. Tämä riippumatra siitä, mikä on ongelmat aiheuttanut. Tässä on toisaalta myös toivon siemen. Ihmisessä itsessään on voimavarat, jotka voi saada käyttöön. Kirjoitin tuosta positiivisuuden vaatimuksesta, että halutaan pistää pää pensaaseen eikä nähdä elämän realiteetteja (räsymattojuttu).
Ainakin juhannuksesta asti keskustelussa oli pääsääntöisesti hyvää ja syvällistäkin kokemusten jakamista. Keskustelu toimi varmaankin hyvänä tukena kestää raskaita ajatuksia, kun öystyi samastumaan toisten kokemuksiin.
Nyt on tullut kuitenkin käänne huonompaan. Koko kokemuksen tuoma näkemyskin yksinäisen elämän nyansseista on mitätöity, ja kommentit suistuneet jankkaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin ihmisiä niin kaikenlainen yleistäminen tai ikävä kommentointi muiden aisiohin örsyttää. Toistetaan omaa näkökulmaa ja ei nähdä sitä toisen tilannetta kunnolla tai osata samaistua. Se välillä tuo mieleen sen, että miksi joku kirjoittaa niin.
Jos minä, vaikka kirjoittaisin, että haluaisin lapsia joskus niin ei siihen auta sanat kuinka joku on onnellinen lapseton tai joku kirjoittaa olevansa sinkku vastentahtoaan ja toinen siihen liittyen korostaa kuinka sinkkuus on ok. Tai joku kirjoittaa,ettei ole ystäviä ja toinen toteaa, että mitä niillä tekee. Hyvin pärjää muutenkin.
Tämä kaikki on vaan jotenkin sen ihmisen tilanteen vähättelyä ja korostamista kuinka hänen ei pitäisi kaivata mitään esim edellämainittua, kun toinenkaan ei kaipaa. Katsotaan asioita vaan omasta näkökulmasta mikä ei auta toista yhtään. En tarkoita tätä viestiä kenellekään osoitetuksi vaan vain tiivistelmänä asioista. Minä en alkaisi täällä siihen, että tavallaan "nolaisin" ketään joka esim ystäviä toivoo hokemalla, että kyllä yksinkin pärjää. Tämä esimerkkinä. Siinä tavallaan unohdetaan se inhimillisyys ja ne toisen ajatukset monesti vaikeasta aiheesta mistä ei ole helppoa kirjoittaa muutenkaan.
Jokainen miettii asioita yleensä omalta kannaltaan. Jonkun toisen kirjoitus voi olla kimmokkeena, jonka pohjalta alkaa pohtia asioita. Alkuperäinen kirjoitus saattaa osin unohtuakin, eikä kirjoittaja mieti asiaa enää alkuperäisen kirjoittajan kannalta. Kirjoittajilla on erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä eri aiheista ja he tuo niitä julki. Jos joku on eri mieltä kuin toinen, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset on erilaisia. Ei se ole uhka toisille. Esimerkiksi itse tykkään lukemisesta. Joku saattaa siihen kommentoida, että lukeminen on tyhmää ja turhaa ajanhaaskausta ja järkevämpää on vaikka kuntoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä. Se on silloin hänen mielipiteensä ja hyväksyn sen sellaisenaan. En siis loukkaannu hänen sanoistaan. Jos joku vaikka kirjoittaa, että ilman ystäviäkin pärjää, se on hänen havaintonsa ja kokemuksensa, jonka hän tuo esille. Se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään. Täällä käydään yleistä keskustelua, se ei pyöri kenenkään toisen yksittäisen kirjoittajan elämän ympärillä. Kannattaa nähdä muiden viestit sellaisina kuin ne ovat - erilaisina mielipiteinä.
Täällä on myös käsitelty sitä, miten OIKEASSA ELÄMÄSSÄ tuntuu tyrmistyttävältä kohdata sitä, että esimerkiksi oma yksinäisyyden tunne tyrmätään täysin. Tyrmääjiä voivat olla ihmiset, jotka TUNTEVAT sinut.
Toki tämä on anonyymi palsta, ja kehno asioiden tajuaminen ja argumentaatio näkyvät niin kuin todellisessa elämässäkin. Helpointa - ja laiskinta - on aina sulkea korvat, tyrmätä - ja mahdollisesti ihan hylätä.
Täällä on myös ainakin viimeisillä sivuilla käsitelty sitä, että ei ole tullut kuulluksi ja on jäänyt yksinäiseksi jopa ihan omassa syntymäperheessään.
Hyviä huomioita. Näin se usein menee. Jokainen elää omaa elämäänsä eikä välttämättä ymmärrä toisen tilannetta. Hyvin herkkä ihminen voi lisäksi tulkita asioita niin, että näkee lyttäystä tai loukkauksia sielläkin, missä niitä ei ole. Siinäkin menee raja, miten pitkälle toisia yrittää ymmärtää. Monesti omaiset väsyy jatkuvaan ymmärtämisen vaatimukseen ja luovuttaa. Hyväksyvät sen, ettei heidän keinoillaan asioita voi muuttaa. Näin tapahtuu ennen pitkää kaikissa yhteisöissä, harrastuksissa ja työpaikoillakin. On ikävää, jos joku jää silloin tukea vaille, mutta se on joskus elämän surullisia realiteetteja. Ihminen voi lapsuudessa tai elämän varrella haavoittua eikä kaikkien resurssit riitä toipumiseen. Ammattiapua on, mutta on jokaisen oma asia, haluaako sitä tai toimiiko se omalla kohdalla. Tämä taas yleistä pohdintaa, ei liity kenenkään tilanteeseen.
Tämä maailma on sellainen paikka millaiseksi me ihmiset sen teemme. Jos elämämme itsekkäästi ja niin ettemme ota toisia huomioon ja ajattelemme vaan itseämme niin sitten teemme maailmasta omanlaisensa meidän näköisemme paikan elää mikä heijastuu sitten moniin asioihin huonolla tavalla.
Jos ajattelemme muitakin ja mietimme käytöstämme ja sanojamme niin moni ihminen voisi elää täällä parempaa elämää. Silti moni ajattelee vaan itseään ja käytös mukaista. Sitten syytetään toista jos toinen ei esim kestä samaa peliä mitä joku muu. Samoin moni ihminen ei välitä muista yhtään. On juuri tuota mistä joku kirjoitti, että kaiken pitää olla niin positiivista yms. Ei enää voi olla inhimillisyyttä mukana elämässä jos kaiken pitää olla kevyttä ja huoletonta.
Olet oikeassa. Itsekkyys sokaisee näkemästä toisen oikeudet. Tämä koskee meitä kaikkia. Usein kuitenkin unohdetaan se, että myös ne, jotka vaatii jostain syystä jatkuvasti muilta erikoiskohtelua, korostetun empaattista ymmärtämistä, tukea ja apua, ovat itsekin sokeutuneet ja itsekkäästi kävelevät muiden oikeuksien yli, odotukset muita kohtaan on ylimitoitettuja. On surullista, jos jotkut ei kestä tavallista elämää, mutta kohtuutonta ja toivotonta vaatia, että muut sen vuoksi lakkaisivat elämästä omaa tavallista elämäänsä ja keskittyisivät huolehtimaan heidän tunteistaan. Eihän sellainen toimisi missään perheessä eikä työpaikalla. Ihmiset jaksavat aikansa, mutta jos tilanteeseen ei tule muutosta, he väsyvät auttamiseen ja vetäytyvät. On ihan oikein pyytää tukea ja apua, mutta viime kädessä vain ihminen itse voi muuttaa tilanteensa. Muut eivät voi hänen ajatuksiinsa ja asenteisiinsa vaikuttaa kuin hyvin rajallisesti. Tämä riippumatra siitä, mikä on ongelmat aiheuttanut. Tässä on toisaalta myös toivon siemen. Ihmisessä itsessään on voimavarat, jotka voi saada käyttöön. Kirjoitin tuosta positiivisuuden vaatimuksesta, että halutaan pistää pää pensaaseen eikä nähdä elämän realiteetteja (räsymattojuttu).
Tuo nyt vielä on ihan ok, että pyytää tukea ja apua. Se itseäni riepoo, ettei apua edes pyydetä, mutta sitten suututaan, kun ei ole autettu. En voi sietää tuollaista oletusta, että toisten pitäisi olla ajatuksenlukijoita. Itsellä tämmöinen tilanne ja kommentoin siis vain siltä osin.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta.
Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi siihen, millaista vuorovaikutus heidän kanssaan on ja viihdytäänkö yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen voi vapaasti kirjoittaa tänne negatiivisista tai positiivisista asioista. Kukaan ei voi kuitenkaan vaatia sensuroimaan tavallisia, asiallisia mielipiteitä sillä varjolla, että joku voi niistä loukkaantua. Jos jokainen rupeasi loukkaantumaan jostain, ja vielä eri asiasta, tänne ei voisi kukaan kirjoittaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta.
Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi siihen, millaista vuorovaikutus heidän kanssaan on ja viihdytäänkö yhdessä.
Tämän ketjun kommentoijiksi on kutsuttu "muita yksinäisiä". He juttelevat heidän mieltään askaruttavista asioista. Silloin olisi aika kiva, että ei lytättäisi vaan löytyisi jokin yhteinen sävel.
Monilla ongelmana on arjessa, että ohitetaan jopa aivan läheisten joukossa. Perhe-elämäkin saattaa siis olla kuin somealusta, jossa vain pidetään omaa monologia ilman, että rakennetaan ymmärrystä. Monien täällä kirjoittaneiden kokemus perheestään on ollut tällainen ohittava ja välinpitämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta.
Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi siihen, millaista vuorovaikutus heidän kanssaan on ja viihdytäänkö yhdessä.
Toki, mutta normaaleissa rajoissa. Liika herkkähipiäisyys on haitaksi sosiaalisissa yhteyksissä, varsinkin ihmiselle itselleen, myös oikeassa elämässä. Aitoon vuorovaikutukseen kuuluu erilaisten mielipiteiden hyväksyminen ilman, että pyrkii vaientamaan ja sensuroimaan muita. Jos on paljon yksin, kynnys kohdata muita vaatii rohkeutta, mutta kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta.
Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi siihen, millaista vuorovaikutus heidän kanssaan on ja viihdytäänkö yhdessä.
Tämän ketjun kommentoijiksi on kutsuttu "muita yksinäisiä". He juttelevat heidän mieltään askaruttavista asioista. Silloin olisi aika kiva, että ei lytättäisi vaan löytyisi jokin yhteinen sävel.
Monilla ongelmana on arjessa, että ohitetaan jopa aivan läheisten joukossa. Perhe-elämäkin saattaa siis olla kuin somealusta, jossa vain pidetään omaa monologia ilman, että rakennetaan ymmärrystä. Monien täällä kirjoittaneiden kokemus perheestään on ollut tällainen ohittava ja välinpitämätön.
Erikoinen yhteensattuma, että mainitsit tuon yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen. Muistan kurkistaneeni tähän ketjuun joskus aiemmin, ja silloin oli menossa kirjoittajien kesken pitkä riita siitä, kuka voidaan katsoa "oikeaksi" yksinäiseksi. Jotkut olivat toisten mielestä "väärällä lailla" yksinäisiä. Aikamoista suvaitsemattomuutta. Joku sitäkin riitaa yritti toppuutella. En osallistunut, mutta tuli mieleen, että se saattoi paljastaa jotain oleellista yksinäisyydestä.
Jos tuntuu, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, kannattaa miettiä kykeneekö itse kuulemaan ja ymmärtämään muita, vaikka omia perheenjäseniä, joilla voi olla erilaisia ajatuksia kuin itsellä. Ihmissuhteet on aina vuorovaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta.
Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi siihen, millaista vuorovaikutus heidän kanssaan on ja viihdytäänkö yhdessä.
Tämän ketjun kommentoijiksi on kutsuttu "muita yksinäisiä". He juttelevat heidän mieltään askaruttavista asioista. Silloin olisi aika kiva, että ei lytättäisi vaan löytyisi jokin yhteinen sävel.
Monilla ongelmana on arjessa, että ohitetaan jopa aivan läheisten joukossa. Perhe-elämäkin saattaa siis olla kuin somealusta, jossa vain pidetään omaa monologia ilman, että rakennetaan ymmärrystä. Monien täällä kirjoittaneiden kokemus perheestään on ollut tällainen ohittava ja välinpitämätön.
Erikoinen yhteensattuma, että mainitsit tuon yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen. Muistan kurkistaneeni tähän ketjuun joskus aiemmin, ja silloin oli menossa kirjoittajien kesken pitkä riita siitä, kuka voidaan katsoa "oikeaksi" yksinäiseksi. Jotkut olivat toisten mielestä "väärällä lailla" yksinäisiä. Aikamoista suvaitsemattomuutta. Joku sitäkin riitaa yritti toppuutella. En osallistunut, mutta tuli mieleen, että se saattoi paljastaa jotain oleellista yksinäisyydestä.
Jos tuntuu, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, kannattaa miettiä kykeneekö itse kuulemaan ja ymmärtämään muita, vaikka omia perheenjäseniä, joilla voi olla erilaisia ajatuksia kuin itsellä. Ihmissuhteet on aina vuorovaikutusta.
"Erikoinen yhteensattuma, että mainitsit tuon yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen. Muistan kurkistaneeni tähän ketjuun joskus aiemmin, ja silloin oli menossa kirjoittajien kesken pitkä riita siitä, kuka voidaan katsoa "oikeaksi" yksinäiseksi. Jotkut olivat toisten mielestä "väärällä lailla" yksinäisiä. Aikamoista suvaitsemattomuutta. Joku sitäkin riitaa yritti toppuutella. En osallistunut, mutta tuli mieleen, että se saattoi paljastaa jotain oleellista yksinäisyydestä.
Jos tuntuu, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, kannattaa miettiä kykeneekö itse kuulemaan ja ymmärtämään muita, vaikka omia perheenjäseniä, joilla voi olla erilaisia ajatuksia kuin itsellä. Ihmissuhteet on aina vuorovaikutusta."
Otat tuossa kuitenkin paheksuvasti kantaa siihen, kuka mielestäsi oli oikeassa ja kuka suvaitsematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta.
Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi siihen, millaista vuorovaikutus heidän kanssaan on ja viihdytäänkö yhdessä.
Tämän ketjun kommentoijiksi on kutsuttu "muita yksinäisiä". He juttelevat heidän mieltään askaruttavista asioista. Silloin olisi aika kiva, että ei lytättäisi vaan löytyisi jokin yhteinen sävel.
Monilla ongelmana on arjessa, että ohitetaan jopa aivan läheisten joukossa. Perhe-elämäkin saattaa siis olla kuin somealusta, jossa vain pidetään omaa monologia ilman, että rakennetaan ymmärrystä. Monien täällä kirjoittaneiden kokemus perheestään on ollut tällainen ohittava ja välinpitämätön.
Erikoinen yhteensattuma, että mainitsit tuon yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen. Muistan kurkistaneeni tähän ketjuun joskus aiemmin, ja silloin oli menossa kirjoittajien kesken pitkä riita siitä, kuka voidaan katsoa "oikeaksi" yksinäiseksi. Jotkut olivat toisten mielestä "väärällä lailla" yksinäisiä. Aikamoista suvaitsemattomuutta. Joku sitäkin riitaa yritti toppuutella. En osallistunut, mutta tuli mieleen, että se saattoi paljastaa jotain oleellista yksinäisyydestä.
Jos tuntuu, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, kannattaa miettiä kykeneekö itse kuulemaan ja ymmärtämään muita, vaikka omia perheenjäseniä, joilla voi olla erilaisia ajatuksia kuin itsellä. Ihmissuhteet on aina vuorovaikutusta.
"Erikoinen yhteensattuma, että mainitsit tuon yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen. Muistan kurkistaneeni tähän ketjuun joskus aiemmin, ja silloin oli menossa kirjoittajien kesken pitkä riita siitä, kuka voidaan katsoa "oikeaksi" yksinäiseksi. Jotkut olivat toisten mielestä "väärällä lailla" yksinäisiä. Aikamoista suvaitsemattomuutta. Joku sitäkin riitaa yritti toppuutella. En osallistunut, mutta tuli mieleen, että se saattoi paljastaa jotain oleellista yksinäisyydestä.
Jos tuntuu, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, kannattaa miettiä kykeneekö itse kuulemaan ja ymmärtämään muita, vaikka omia perheenjäseniä, joilla voi olla erilaisia ajatuksia kuin itsellä. Ihmissuhteet on aina vuorovaikutusta."
Otat tuossa kuitenkin paheksuvasti kantaa siihen, kuka mielestäsi oli oikeassa ja kuka suvaitsematon.
En ymmärrä, mihin pyrit, mutta voin selventää sanomaani.
Mielestäni ei ole asiallista lajitella kirjoittajia millään kriteereillä tekee sen kuka hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta.
Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi siihen, millaista vuorovaikutus heidän kanssaan on ja viihdytäänkö yhdessä.
Tämän ketjun kommentoijiksi on kutsuttu "muita yksinäisiä". He juttelevat heidän mieltään askaruttavista asioista. Silloin olisi aika kiva, että ei lytättäisi vaan löytyisi jokin yhteinen sävel.
Monilla ongelmana on arjessa, että ohitetaan jopa aivan läheisten joukossa. Perhe-elämäkin saattaa siis olla kuin somealusta, jossa vain pidetään omaa monologia ilman, että rakennetaan ymmärrystä. Monien täällä kirjoittaneiden kokemus perheestään on ollut tällainen ohittava ja välinpitämätön.
Erikoinen yhteensattuma, että mainitsit tuon yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen. Muistan kurkistaneeni tähän ketjuun joskus aiemmin, ja silloin oli menossa kirjoittajien kesken pitkä riita siitä, kuka voidaan katsoa "oikeaksi" yksinäiseksi. Jotkut olivat toisten mielestä "väärällä lailla" yksinäisiä. Aikamoista suvaitsemattomuutta. Joku sitäkin riitaa yritti toppuutella. En osallistunut, mutta tuli mieleen, että se saattoi paljastaa jotain oleellista yksinäisyydestä.
Jos tuntuu, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, kannattaa miettiä kykeneekö itse kuulemaan ja ymmärtämään muita, vaikka omia perheenjäseniä, joilla voi olla erilaisia ajatuksia kuin itsellä. Ihmissuhteet on aina vuorovaikutusta.
"Erikoinen yhteensattuma, että mainitsit tuon yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen. Muistan kurkistaneeni tähän ketjuun joskus aiemmin, ja silloin oli menossa kirjoittajien kesken pitkä riita siitä, kuka voidaan katsoa "oikeaksi" yksinäiseksi. Jotkut olivat toisten mielestä "väärällä lailla" yksinäisiä. Aikamoista suvaitsemattomuutta. Joku sitäkin riitaa yritti toppuutella. En osallistunut, mutta tuli mieleen, että se saattoi paljastaa jotain oleellista yksinäisyydestä.
Jos tuntuu, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, kannattaa miettiä kykeneekö itse kuulemaan ja ymmärtämään muita, vaikka omia perheenjäseniä, joilla voi olla erilaisia ajatuksia kuin itsellä. Ihmissuhteet on aina vuorovaikutusta."
Otat tuossa kuitenkin paheksuvasti kantaa siihen, kuka mielestäsi oli oikeassa ja kuka suvaitsematon.
En ymmärrä, mihin pyrit, mutta voin selventää sanomaani.
Mielestäni ei ole asiallista lajitella kirjoittajia millään kriteereillä tekee sen kuka hyvänsä.
Itse kuitenkin teit niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta.
Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi siihen, millaista vuorovaikutus heidän kanssaan on ja viihdytäänkö yhdessä.
Tämän ketjun kommentoijiksi on kutsuttu "muita yksinäisiä". He juttelevat heidän mieltään askaruttavista asioista. Silloin olisi aika kiva, että ei lytättäisi vaan löytyisi jokin yhteinen sävel.
Monilla ongelmana on arjessa, että ohitetaan jopa aivan läheisten joukossa. Perhe-elämäkin saattaa siis olla kuin somealusta, jossa vain pidetään omaa monologia ilman, että rakennetaan ymmärrystä. Monien täällä kirjoittaneiden kokemus perheestään on ollut tällainen ohittava ja välinpitämätön.
Erikoinen yhteensattuma, että mainitsit tuon yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen. Muistan kurkistaneeni tähän ketjuun joskus aiemmin, ja silloin oli menossa kirjoittajien kesken pitkä riita siitä, kuka voidaan katsoa "oikeaksi" yksinäiseksi. Jotkut olivat toisten mielestä "väärällä lailla" yksinäisiä. Aikamoista suvaitsemattomuutta. Joku sitäkin riitaa yritti toppuutella. En osallistunut, mutta tuli mieleen, että se saattoi paljastaa jotain oleellista yksinäisyydestä.
Jos tuntuu, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, kannattaa miettiä kykeneekö itse kuulemaan ja ymmärtämään muita, vaikka omia perheenjäseniä, joilla voi olla erilaisia ajatuksia kuin itsellä. Ihmissuhteet on aina vuorovaikutusta.
"Erikoinen yhteensattuma, että mainitsit tuon yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen. Muistan kurkistaneeni tähän ketjuun joskus aiemmin, ja silloin oli menossa kirjoittajien kesken pitkä riita siitä, kuka voidaan katsoa "oikeaksi" yksinäiseksi. Jotkut olivat toisten mielestä "väärällä lailla" yksinäisiä. Aikamoista suvaitsemattomuutta. Joku sitäkin riitaa yritti toppuutella. En osallistunut, mutta tuli mieleen, että se saattoi paljastaa jotain oleellista yksinäisyydestä.
Jos tuntuu, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, kannattaa miettiä kykeneekö itse kuulemaan ja ymmärtämään muita, vaikka omia perheenjäseniä, joilla voi olla erilaisia ajatuksia kuin itsellä. Ihmissuhteet on aina vuorovaikutusta."
Otat tuossa kuitenkin paheksuvasti kantaa siihen, kuka mielestäsi oli oikeassa ja kuka suvaitsematon.
En ymmärrä, mihin pyrit, mutta voin selventää sanomaani.
Mielestäni ei ole asiallista lajitella kirjoittajia millään kriteereillä tekee sen kuka hyvänsä.
Itse kuitenkin teit niin.
Otin kantaa riitelyä ja suvaitsemattomuutta vastaan. Edelleen vastustan niitä. Voit tulkita asiat haluamallasi tavalla. En lähde tästä jankkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään sitä, miksi jotkut takertuu siihen, mitä muut heidän viesteistään tai heistä mahdollisesti ajattelee, onko eri vai samaa mieltä. Mitä väliä sillä on? Eihän se mihinkään vaikuta.
Toisten ihmisten mielipiteet vaikuttaa paljonkin. Esimerkiksi siihen, millaista vuorovaikutus heidän kanssaan on ja viihdytäänkö yhdessä.
Tämän ketjun kommentoijiksi on kutsuttu "muita yksinäisiä". He juttelevat heidän mieltään askaruttavista asioista. Silloin olisi aika kiva, että ei lytättäisi vaan löytyisi jokin yhteinen sävel.
Monilla ongelmana on arjessa, että ohitetaan jopa aivan läheisten joukossa. Perhe-elämäkin saattaa siis olla kuin somealusta, jossa vain pidetään omaa monologia ilman, että rakennetaan ymmärrystä. Monien täällä kirjoittaneiden kokemus perheestään on ollut tällainen ohittava ja välinpitämätön.
Erikoinen yhteensattuma, että mainitsit tuon yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen. Muistan kurkistaneeni tähän ketjuun joskus aiemmin, ja silloin oli menossa kirjoittajien kesken pitkä riita siitä, kuka voidaan katsoa "oikeaksi" yksinäiseksi. Jotkut olivat toisten mielestä "väärällä lailla" yksinäisiä. Aikamoista suvaitsemattomuutta. Joku sitäkin riitaa yritti toppuutella. En osallistunut, mutta tuli mieleen, että se saattoi paljastaa jotain oleellista yksinäisyydestä.
Jos tuntuu, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, kannattaa miettiä kykeneekö itse kuulemaan ja ymmärtämään muita, vaikka omia perheenjäseniä, joilla voi olla erilaisia ajatuksia kuin itsellä. Ihmissuhteet on aina vuorovaikutusta.
Kirjoitin aiemmassa kommentissani, että ketju on ollut ainakin itselleni hyvin antoisa ja asiallinen (noin) juhannuksesta lähtien, jolloin tulin ketjuun tältä erää.
Jokus kun olin ketjua katsonut, oli nimenomaan riitelyä ja jankkaamista. sossakin vaiheesssa s**ksiasioita.
Tämä runsaan viikon pätkä oli tosi syvällekin menevää asioiden ja nyanssien jakamista ilman nokittelua. Viimeinen lauseesi on: "Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta." juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin illalla ekat kaksi tai siis ehkä puolitoista jaksoa areenassa olevasta mordet och malå -dokkarista ja hyi kamala mitä pahat puheet ja juorut voikaan saada aikaan. Enkä voinut sille mitään, että mieleen tulit sinä joka olet kertonut kokemastasi tässä ketjussa. Ihmiset voi olla ihan hirviöitä ja osa tietenkin vain ajattelemattomia massan mukana menijöitä, mutta ei se mikään puolustus ole ettei ajatellut tai kyllä muutkin. Tuollaisella sonnanjauhamisella pilataan ihmisen elämä ja pahimmassa tapauksessa se elämä viedään lopullisesti, kun joku kuvittelee tekevänsä suunnilleen jonkun palveluksen kaikille poistamalla juorujen kohteen muonavahvuudesta. En tiedä onko tuo dokkari suosittelun arvoinen (tuli paha olla), mutta ainakin silmiä avaava se on sille mitä voikaan tapahtua kun juoruilijat ja muut läyhääjät pääsee vauhtiin. Aion katsoa kyllä tuon loppuun.
Enkä missään vaiheessa aiemminkaan ole epäillyt yhtään kertomiasi juttuja (omakohtaista kokemusta kun löytyy vastaavasta) mutta tuota dokkaria katsoessa tuli tosiaan ihan fyysisesti paha olo kun tajusi miten asiat olisi voinut pahimmillaan jopa omalla kohdallakin mennä vaikka juoruilun aihepiiri olikin aika täysin eri. Yhtä lailla sitä kuitenkin olin vääränlainen, outo ja arvoton kaikkien silmissä sekä tietenkin siihen päälle vielä se "vakkarimaine" naiselle eli hoo.
Kiitän viestistäsi. Tarkoitat varmaan minua joka tästä kaikesta on kirjoittanut. Kuvaat hyvin kyllä sitä tilannetta mikä itselläkin on. En voi sanoa, että pelkäisin silti itseni puolesta kovinkaan paljon. Silti välillä se iskee mieleeni, että tilanteeni on tämä ja mennyt tähän pisteeseen. Se tuo sitä levottomuutta ja huolta minä on läsnä elämässäni. Joskus se aiheuttaa toivottomuutta ja pelkoakin. Sellaista oloa, ettei minulla ole mitään väliä. En kuvitellut elämäni menevän tähän.
Kyllä tuolla aiemmissa viesteissä moni juuri kertoo näistä kokemuksista missä ollaan vähätelty. Näin tämä asia ei ole mikään minun keksimäni juttu tai en edes viestiäni itselleni tarkoittanut vaan yleisesti kirjoitan. Lähinnä toivoisin vaan tilanteen tajua johonkin liittyen. Ihminen ajattelee, että minulla on oikeus tehdä niin tai näin.
Jos joku esim rikas ihminen alkaa köyhälle sanoa, että kyllä vähemmällä pärjää tms niin jokainen varmaan ymmärtää pointin tässä tapauksessa. Niin minusta se, että miettii sanojaan on vaan toisten huomioimista niin ettei tahallaan tölväise mitään ikävää. Joku osaa tämän. Joku toinen ei. Itseäni en viestilläni tarkoittanut.