Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (1211)
Viikonlopuksi on luvassa hyviä ulkoilusäitä. Teen pari pidempää lenkkiä. Hyvää viikonloppua kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun täytyy täälläkin alapeukuttaa viestejä muiden tavallisiin kirjoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto - itsen tunteminen - omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen - itsensä arvostaminen puutteistaan huolimatta.
Mukavaa iltaa teille kaikille 🌼🍃🍂
Mä kiellän itseltäni paljon. Oikeasti kaipaisin nykyisen elämäni sijaan cosplay-henkisen naisen seuraa kumppanina. Hän voisi auttaa mua tulemaan ulos estoisesta kuorestani, jotta voisin jakaa omaa parastani hänelle ja muille. 🐚 En käy ihan täysillä, jos ympäristöni on pessimismin sävyttämää. Aistin liikaa muiden sosiaalisia toiveita, sulkeakseni itseni yhteyden menettämiseltä. 🐌
Joka päivä, jossain kohtaa on sellainen olo että haluaisin kertoa päivästäni jonkun ihan tavallisen asian jollekin.
Niin tämä.
Lisäksi haluaisin yhtälailla myös kuulla kun joku kaveri / läheinen / perheenjäsen tai vaikka kaikki edellämainitut kertoo minulle jonkun ihan tavallisen asian päivästään ja siis mieluummin vaikka useammankin.
Harmillisesti vaan taidan itse kokea ns mainitsemisen arvoiseksi ihan vääränlaisia juttuja ja havainnoin ihan vääränlaisia asioita, koska kokemukseni mukaan nämä mun pikkujutut on sellaisia jotka liki poikkeuksetta saa aikaan tuhahtelua ja silmien pyörittelyä. Siksi minusta tuli lopulta aika arka kertomaan kenellekään mitään. Harvempi sitten haluaa olla kaveri saati ystävystyä kaltaiseni kanssa vaikka alun perin olin ihan samanlainen välitön ja normaali jutustelija mitä muutkin vaikka ei minusta sellaista tauotonta papupataa saa mitenkään.
Mun juttuni vaan oli vääränlaisia ja taisi siinä kyllä puolin ja toisin olla seurakin vääränlaista, mutta eipä niitä oikeammanlaisiakaan kohdalle ole osunut. Joskus nuorempana sitä ajatteli, että yksinäisyys on kaikista pahinta mitä voi olla ja siksi sitten yritti sopeutua ja mukautua melko monenlaiseenkin seuraan, mutta huonolla menestyksellä ainakin näin lopputuloksen kannalta koska nyt olen sitten yksinäinen ja sen lisäksi turhan arka.
Mulla oli etätyöpäivä tänään ja nukahdin vahingossa iltapäivästä 🤦🏻. Sitten lapsi päiväkodista, päivällisen lämmitys, pikainen lautapeli, lapselle pikkukakkosta ja minä huomisten ruokien valmistukseen. Sen jälkeen pelattiin vähn lisää, ja lähdettiin bussilla Prismaan, josta unohdin ostaa leivän, joten pitää tehdä vielä sämpylätaikina aamuksi valmiiksi, kunhan tuo muksu tuosta nukahtaa. Sitten otan kyllä lasin punaviiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sarjoja te muut seuraatte? Mulla on joku uusi etsinnässä. Haluaisin jotain kevyttä hyvän mielen katsottavaa ensisijaisesti, mutta saa suositella mitä vaan, joku muu voi innostua.
Mä sain vihdoin neulottua yhdet villasukat joita olen pari talvea jo kaivannut. Halusin kunnon villasukat joissa on samaa kuviota kaikkialla kuten tuossa kerrastossakin ja nyt mulla on ne eikä vielä ole edes pakkaset. Jee!
Nyt ajattelin tehdä vielä toisetkin toisessa väriyhdistelmässä kun vielä muistan kuinka nuo neuloin ja ekoistakin jäi sen verran lankaa, että saan tehtyä ainakin räpikkäät kun ihan ei taida tumppuihin enää riittää. Sitten on oikein mix ja match.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sarjoja te muut seuraatte? Mulla on joku uusi etsinnässä. Haluaisin jotain kevyttä hyvän mielen katsottavaa ensisijaisesti, mutta saa suositella mitä vaan, joku muu voi innostua.
Ootko katsonut ruotsalaista murha sandhamnissa -sarjaa? Itse tykkään eikä ole mitenkään raaka vaikka nimi onkin tuollainen. Siitä ei kyllä ole kuin vaan uusin kausi areenassa ja puolentoistatunnin jaksojakin vaan kolme kaudessa.
Aiemmin täällä kirjoiteltiin siitä, että tuntuu kuin ei osaisi enää edes tutustua ihmisiin tai jutella heille. Mulla ei ole ihan sama, mutta saan jotenkin tuosta kiinni kyllä. Itselläni on tästä ehkä lievempi muoto, sillä osaan kyllä tutustua ja jutella vielä, mutta en enää ystävystyä tai ihastua. Olen tullut tosi varovaiseksi pettymysten jälkeen, ja oletan aina alitajuisesti, ettei kukaan halua kuitenkaan oikeasti mun kanssa olla. Ihmiset myös tuntuvat aika kuormittavilta, koska on tietenkin kovin raskasta olla muiden kanssa, kun on koko ajan muka tietoinen, etteivät ne mun seuraa oikeasti kaipaa.
Tästä sitten seuraa vetäytymistä, ja sitä, etteivät ihmissuhteet ikinä syvene, ja sitten olen yksinäinen. Ihastunut olen viimeksi yli 15 vuotta sitten. En kertakaikkiaan enää koskaan ajattele yhdestäkään miehestä, että siinä voisi olla potentiaalinen kumppani. Siirrän mahdolliset ystävät ja potentiaaliset kumppanit aina välittömästi tuttavavyöhykkeelle, ja tässä sitä sitten ollaan.
Eikö luulis, että tällä itseanalyysin tasolla pystyisi jo murtamaan tuon kuvion? Mutta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sain vihdoin neulottua yhdet villasukat joita olen pari talvea jo kaivannut. Halusin kunnon villasukat joissa on samaa kuviota kaikkialla kuten tuossa kerrastossakin ja nyt mulla on ne eikä vielä ole edes pakkaset. Jee!
Nyt ajattelin tehdä vielä toisetkin toisessa väriyhdistelmässä kun vielä muistan kuinka nuo neuloin ja ekoistakin jäi sen verran lankaa, että saan tehtyä ainakin räpikkäät kun ihan ei taida tumppuihin enää riittää. Sitten on oikein mix ja match.
Tiedätkö mikä olis ihan älyttömän hyvä tapa murtaa yksinäisyyttä? Se, että sun kaltaisille käsityötaitajille ja mun kaltaisille tumpeloille olisi joku paikka, tila tai tapahtuma, johon vois tulla kerran viikossa istumaan iltaa ja juomaan teetä ja taitavammat opettais muita tekemään sukkia. Siinä se ois. Ei tarttis olla sen kummempaa. Ja kaikki sais olla just sellaisia kuin on. Tutkimustenkin mukaan auttaminen ja avun saaminen ovat parhaita tapoja tutustua ja jopa ystävystyä, jos niikseen tulee.
Dandere Piposaru Dumb kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto - itsen tunteminen - omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen - itsensä arvostaminen puutteistaan huolimatta.
Mukavaa iltaa teille kaikille 🌼🍃🍂
Mä kiellän itseltäni paljon. Oikeasti kaipaisin nykyisen elämäni sijaan cosplay-henkisen naisen seuraa kumppanina. Hän voisi auttaa mua tulemaan ulos estoisesta kuorestani, jotta voisin jakaa omaa parastani hänelle ja muille. 🐚 En käy ihan täysillä, jos ympäristöni on pessimismin sävyttämää. Aistin liikaa muiden sosiaalisia toiveita, sulkeakseni itseni yhteyden menettämiseltä. 🐌
En itse ymmärrä noista cosplay-jutuista mitään, mutta täälläkin päin oli jokin cosplay-tapahtuma äskettäin. Ootko sinä käynyt niissä tapahtumissa? Siellä varmaan on samanhenkistä seuraa? 🌸
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin täällä kirjoiteltiin siitä, että tuntuu kuin ei osaisi enää edes tutustua ihmisiin tai jutella heille. Mulla ei ole ihan sama, mutta saan jotenkin tuosta kiinni kyllä. Itselläni on tästä ehkä lievempi muoto, sillä osaan kyllä tutustua ja jutella vielä, mutta en enää ystävystyä tai ihastua. Olen tullut tosi varovaiseksi pettymysten jälkeen, ja oletan aina alitajuisesti, ettei kukaan halua kuitenkaan oikeasti mun kanssa olla. Ihmiset myös tuntuvat aika kuormittavilta, koska on tietenkin kovin raskasta olla muiden kanssa, kun on koko ajan muka tietoinen, etteivät ne mun seuraa oikeasti kaipaa.
Tästä sitten seuraa vetäytymistä, ja sitä, etteivät ihmissuhteet ikinä syvene, ja sitten olen yksinäinen. Ihastunut olen viimeksi yli 15 vuotta sitten. En kertakaikkiaan enää koskaan ajattele yhdestäkään miehestä, että siinä voisi olla potentiaalinen kumppani. Siirrän mahdolliset ystävät ja potentiaaliset kumppanit aina välittömästi tu
Mä taas pysyn niin etäällä kaikista miehistä, ettei ole tarvetta siirtää ketään tuttavavyöhykkeellekään eikä mulla kyllä edes ole sellaista, mutta viime vuosina olen muutaman kerran huomannut taas tuntevani jotain ja ihastuvani -turvallisen etäältä ja täydellisen salaa.
Kovasti kaipaan parisuhdetta ja elämänkumppania, mutta ei musta enää vaan ole sellaiseen joten varmaan on ihan hyvä kaikkien kannalta ettei kukaan mies ole tarjoutunutkaan sellaiseksi ja osoittanut kiinnostustaan.
Harmittaa että tässäkin asiassa meni jotenkin kaikki ihan umpisolmuun.
Tuollainen neulekerho vai peräti neulekahvila olisi ihan huippujuttu! Ainakin Norjassa tuollaisia järkätäänkin paikallisissa lankapuodeissa, mutta eihän meillä täällä Suomessa ole oikein edes lankakauppoja enää. Ei ehkä ihan toimi että mentäisiin vaan istumaan johonkin Tokmannin tai Puuilon lankaosastolle termarikahvien kanssa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dandere Piposaru Dumb kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto - itsen tunteminen - omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen - itsensä arvostaminen puutteistaan huolimatta.
Mukavaa iltaa teille kaikille 🌼🍃🍂
Mä kiellän itseltäni paljon. Oikeasti kaipaisin nykyisen elämäni sijaan cosplay-henkisen naisen seuraa kumppanina. Hän voisi auttaa mua tulemaan ulos estoisesta kuorestani, jotta voisin jakaa omaa parastani hänelle ja muille. 🐚 En käy ihan täysillä, jos ympäristöni on pessimismin sävyttämää. Aistin liikaa muiden sosiaalisia toiveita, sulkeakseni itseni yhteyden menettämiseltä. 🐌
En itse ymmärrä noista cosplay-jutuista mitään, mutta täälläkin päin oli jokin cosplay-tapahtuma äskettäin. Ootko sinä käynyt niissä tapahtumissa? Siellä varmaan on samanhenkistä seuraa? 🌸
En oo käynyt, kun en ole sellaisien viestimien äärellä. Välttelen toteuttamasta itseäni. Ikäänkuin blokkaan sosiaalisia tilanteita muodostumatta peloissani. Suojelen itseäni. Noi ihmiset ovat super-luovia ja pelkään nolatuksi tulemista ja ulkopuoliseksi jättämistä yli kaiken. Torjunnan ja hylätyksi tulemisen kombo. Hankalaa selittää, mitätön olo tulee helposti jolloin pakenen... 🦔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin täällä kirjoiteltiin siitä, että tuntuu kuin ei osaisi enää edes tutustua ihmisiin tai jutella heille. Mulla ei ole ihan sama, mutta saan jotenkin tuosta kiinni kyllä. Itselläni on tästä ehkä lievempi muoto, sillä osaan kyllä tutustua ja jutella vielä, mutta en enää ystävystyä tai ihastua. Olen tullut tosi varovaiseksi pettymysten jälkeen, ja oletan aina alitajuisesti, ettei kukaan halua kuitenkaan oikeasti mun kanssa olla. Ihmiset myös tuntuvat aika kuormittavilta, koska on tietenkin kovin raskasta olla muiden kanssa, kun on koko ajan muka tietoinen, etteivät ne mun seuraa oikeasti kaipaa.
Tästä sitten seuraa vetäytymistä, ja sitä, etteivät ihmissuhteet ikinä syvene, ja sitten olen yksinäinen. Ihastunut olen viimeksi yli 15 vuotta sitten. En kertakaikkiaan enää koskaan ajattele yhdestäkään miehestä, että siinä voisi olla potentiaalinen kumppani. Siirrän mahdolliset ystävät
On meitä näköjään muitakin. Sama metodi käytössä: etäihastuminen. Kohde saattaa vaihtua päivittäin sen mukaan, jutteleeko joku vai ei. Sitten se menee ohi yhtä nopsaan kuin alkoikin. Helppoa, koska ei tarvitse pelätä torjuntaa tai sydänsuruja.
En malta vielä olla kirjoittamatta noista cosplay-tapahtumista. Viestimien äärellä...? En oikein ymmärtänyt tätä. Tuossa vaan, kun googletin, niin aika monia cosplay-kokoontumisia/ tapahtumia näkyi olevan vähän eri puolillakin Suomea. Toivon, että löydät sinulle hyvien ihmisten pariin, tavalla tai toisella. 🌸
En minäkään osaa puhua puolienkaan ihmisten kanssa. Samalla myös luulen, että keskustelukulttuuri on heikentynyt Suomessa valtavasti. Sitä helpompaa keskusteleminenkin on mitä samanmielisempi kanssakeskustelija on.
Huomisestakin mulle tulee yksinolopäivä. Ajattelin mennä elokuviin, että ei olisi liian paljon yksinoloa. Pahalta tuntuisi jäädä vain kotiin.
Saattoi ikävä fiilis johtua enemmänkin väsystä, sillä tulipa tässä iltasella torkuttua. Sitä niin kaipaisi jotakin juttuseuraa mikä ei menisi mun nälvimiseksi, jota tulee aina välillä koettua. En seurustelisi ikävien ihmisten kanssa.
Rutiinit niin nehän antaa muuta ajateltavaa, kuin niitä negatiivisia ajatuksia vaan. Urheilu, sekin on osa rutiinejani. Sekin auttaa mielenlaatuun. Oon jotenkin karaistunut, kun enää ei liikunnan tuomat kivut ota kovasti psyykkeen päälle. Pyöräily oli vaikeaa vähän aikaa sitten.
Oon sentään yrittänyt parantaa mielenlaatuani viime aikoina. En minäkään mikään ilopilleri ole, mutta kovasti yritän optimistiseen ajatteluun.
Vierailija kirjoitti:
En malta vielä olla kirjoittamatta noista cosplay-tapahtumista. Viestimien äärellä...? En oikein ymmärtänyt tätä. Tuossa vaan, kun googletin, niin aika monia cosplay-kokoontumisia/ tapahtumia näkyi olevan vähän eri puolillakin Suomea. Toivon, että löydät sinulle hyvien ihmisten pariin, tavalla tai toisella. 🌸
Huomenta!
Viestin eli viestinnän väline (some) 🤗 Olen pahemman luokan välttelijä (japaniksi dandere kirjallisuustrooppi) luonteeltani ja siksi minun on hankalaa toteuttaa itseäni. Toisaalta, tykkään rutiineista, mutta jokin minussa kaipaa luovaa ravistelua. Ehkäpä sielläkin olisi mun luonnetyypin edustajia eli traditioiden ystäviä --- traditionaalisia taitelijoita.
On vaan niin mitäänsanomaton olo. En ole muuta kuin muiden elämän extra --- ylimääräinen kuluerä.
AI-yhteenveto:
Dandere () on japaninkielinen termi, joka kuvaa hahmoa tai henkilöä, joka on tavallisesti hiljainen, sosiaalisesti vetäytyvä ja ujo, mutta avautuu ja on rakastunut, kun hän on oikean henkilön kanssa. Termi on yhdistelmä sanoista "danmari" (), joka tarkoittaa hiljaista tai vähäsanainen, ja "deredere" (), joka tarkoittaa rakastunutta tai hellyydenosoituksellista.
Dandere-hahmon ominaisuuksia:
Hiljainen ja ujo: Dandere-hahmot ovat tavallisesti vähäsanainen ja välttävät sosiaalista vuorovaikutusta, usein sosiaalisen ahdistuksen vuoksi.
Muuttuu rakastuneeksi: Hahmon hiljaisuus murtuu ja hänestä tulee puhelias ja hellyydenosoituksellinen, kun hän on oikean henkilön seurassa.
Tunteiden näyttäminen: Hahmo ei aluksi näytä tunteitaan, mutta avautuu ja näyttää tunteitaan enemmän ajan myötä, erityisesti romanttisessa suhteessa.
Suosio animessa ja mangassa: Dandere-arkkityyppi on suosittu animen ja mangan faneissa, ja se resonoi usein katsojien kanssa, koska se heijastaa todellisia introverttia.
Miten tunnistaa dandere:
Etsi merkkejä hiljaisesta ja vetäytyvästä persoonasta, joka on tavallisesti vähäsanainen.
Katso, avautuuko hahmo ja muuttuuko hän puheliaammaksi ja hellyydenosoituksellisemmaksi, kun hän on tietyn henkilön kanssa.
Huomaa, että hahmo voi aluksi vaikuttaa ilmeettömältä tai jopa tunteettomalta, mutta hänen pehmeä ja hiljainen viehätys tulee esiin ajan myötä.
Ihmiset harvemmin ymmärtävät, että taide fiktiivisyydestään huolimattaan heijastelee olemassa olevaa. Esimerkiksi erilaisia persoonallisuuden arkkityyppejä esitetään taiteessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen vanha, ruma, köyhä ja ujo mutta tänään olen päässyt unohtamaan vajavaisuuteni ja aloittamaan uudelleen vanhan harrastukseni ihka uudessa ympäristössä. Kukaan ei katsonut minua kummissaan vaan iloisesti ottivat minut ryhmään mukaan. Ainakin sain sen käsityksen. Nyt olen ihan täpinöissä sillä tiedän olevani taitava ja osaava. En varmaan löydä tuosta porukasta sydänystävää mutta olen iloinen hyvänpäiväntutusta ja viikottaisesta tapaamisesta mukavan asian ympärillä. Ihan innoissani.
Tämä oli tosi kiva viesti! Yksinäisyyden murtaminen menemällä mukaan johonkin harrastukseen ja innostumalla asiasta
Hyvä huomio rutiineista.