Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (1208)
Itse pk-seudulla asuvana koen, että jotenkin olisi helpompaa saada tuttuja ja sitä myöten sitten ehkä jopa kavereita ja kenties ystäviäkin jossain pienemmällä paikkakunnalla. Tietenkin siinä on omat huonotkin puolensa että kaikki tuntee kaikki ja voi olla jotenkin sisäänpäinlämpiävääkin porukkaa etenkin sellaisilla perukankylillä mutta ei tämä pk-seudun ihmispaljouskaan pelkkä hyvä asia ole.
Jollain pienemmällä paikkakunnalla se vähempi tarjonta tapahtumia ja harrastuksia jne aikaan saisi sen, että ihmiset enemmän liikkuisi samoissa paikoissa ja joku paikallinen kesätapahtuma tai vaikka juhannuskokonpoltto tai laskiaisrieha jne keräisi tavallaan kaikki paikkakunnalla yhteen, koska varsinaisesti ei olisi mitään kilpailevaa juttua tarjolla.
Onhan noita joo ihan lähiöissäkin omiaan, mutta jotenkin siitä silti puuttuu se tietynlainen yhteisöllisyys kun naapurilähiössä voi olla vastaava tarjolla ja se on kävelymatkan päässä. Lisäksi kaupungeissa on ehkä enemmän sellaisia asukkaita joille tuollaiset tapahtumat ei ole tarpeeksi hienoja tai extremeä eli sitten niissä onkin vaan kourallinen eläkeläisiä ja lapsiperheitä koolla. Muutenkin kaupungeissa on vähemmän sitä sellaista useamman sukupolven yhdessäoloa ainakin siis ihmisten ilmoilla. Jossain pienemmällä paikkakunnalla tavallaan "kaikki" kokoontuu vaikka niille kesämarkkinoille.
Tai sitten se olen vaan minä joka asuu aivan itselleen vääränlaisessa paikassa. Itseasiassa en edes epäile etteikö asia olisi just niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelin tänään tuolla kadulla ja päätin että hymyilen ystävällisesti kaikille vastaantulijoille jotka minua vilkaisee. Mikä vaikutus! Kaikenikäiset ihmiset hymyili takaisin ja molemmista sukupuolista. Ei, en ole mitenkään kaunis vaan ihan perus pottunenäinen keski-ikäinen naisihminen. Tulin hyvälle mielelle.
Käväisin Helsingissä taidenäyttelyssä ja kahvilassa katselemassa ohikulkijoita. Rakastan katsella erityylisiä ihmisiä.
Luin kirjaa ja tein pari lenkkiä koiran kanssa.
Reilu tunti ja sitten alkaakin Elämäni Biisi.
Yksinäisyyden tunteet tulee ja menee. Koin niitä myös parisuhteessa aikoinaan.
Kaikille teille hyvää illanjatkoa.
Nykymaailma ja itseälykkäiden yksinäisyys:
Nykymaailmassa me reflektiokykyiset (itseälykkyys eli self-smartness) koemme pohjatonta yksinäisyyttä. Verkostot ovat ohkaiset, sillä valtaosalla nykyihmisistä on jonkin persoonanhäiriön tai nepsyyden vuoksi oma peili säpäleinä. Emme voi toimia kaikkien terapeutteina, voimme vain olla tukena henkisessä kasvussa.
Tuo tukeminen aiheuttaa myötäuupumusta eli uupumusta siitä, kun kantaa muiden taakkoja ilman että pitää huolta itsestään. Milloinkohan sitä saisi kokea tulevansa vastaanotetuksi? Torjunnan sijaan, tulla rakastetuksi? Ettei joudu välttelemään muita, kun heillä ei oma peili toimi.
Dandere Piposaru Dumb kirjoitti:
Nykymaailma ja itseälykkäiden yksinäisyys:
Nykymaailmassa me reflektiokykyiset (itseälykkyys eli self-smartness) koemme pohjatonta yksinäisyyttä. Verkostot ovat ohkaiset, sillä valtaosalla nykyihmisistä on jonkin persoonanhäiriön tai nepsyyden vuoksi oma peili säpäleinä. Emme voi toimia kaikkien terapeutteina, voimme vain olla tukena henkisessä kasvussa.
Tuo tukeminen aiheuttaa myötäuupumusta eli uupumusta siitä, kun kantaa muiden taakkoja ilman että pitää huolta itsestään. Milloinkohan sitä saisi kokea tulevansa vastaanotetuksi? Torjunnan sijaan, tulla rakastetuksi? Ettei joudu välttelemään muita, kun heillä ei oma peili toimi.
Älä ainakaan autisteja lue noihin energiasyöppöihin. Me aspergerit pidämme mölyt mahassa ja kuormitumme moninkertaisesti neurotyypillisistä tuntojensa oksentajista. Adhd:t väsyttävät jo pelkällä olemuksellaan.
Olen siis "valinnut' erakkouden, jota en olisi halunnut kohtalokseni.
Vierailija kirjoitti:
Kiva, että tämä on asiallinen ketju.
Täällä on toinen, vähän samanlainen ketju, kirjoitin sinne joskus viime vuonna. Jäin pois, kun se muuttui täysin sairaaksi.
Aloittaja alkoi rajoittaa ihan asiallisia puheenaiheita, poistatti viestejä, jotka ei miellyttäneet häntä ja käski joittenkin ihan asiallisten kirjoittajien poistua ketjusta. Hän uskoi voivansa määrätä kaikesta. Monia kirjoittajia hän nimitti ilkeiksi. Muut käyttäytyivät asiallisesti, hän ei. Käsittämätön tapaus. Ketju muuttui kuin joksikin uskonlahkoksi. Ihmettelen, jollei ylläpito olisi puuttunut.
Ketjun nimi oli Mitä sinulle tänään kuuluu? Vähän samantyylinen kuin tämä.
Onneksi tässä ketjussa on kaikki toisin.
Mäkin olin hetken siinä ketjussa! Siellä se aloittaja kommentoi jokaiselle jotakin imelää. Jos joku kertoi jostakin surusta, hän alkoi neuvoa kaikenlaista lapsellista, syö, juo, juttele jne. Mä en tykännyt enää kirjoittaa mitään, kun alkoi ottaa päähän se kommentointi. Ja olis pitänyt kirjoittaa vain hänen määräämistään asioista. Onneksi täällä ei kukaan anna lapsellisia neuvoja toisille eikä ole niin rajoittavaa. Saa kirjoittaa kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dandere Piposaru Dumb kirjoitti:
Nykymaailma ja itseälykkäiden yksinäisyys:
Nykymaailmassa me reflektiokykyiset (itseälykkyys eli self-smartness) koemme pohjatonta yksinäisyyttä. Verkostot ovat ohkaiset, sillä valtaosalla nykyihmisistä on jonkin persoonanhäiriön tai nepsyyden vuoksi oma peili säpäleinä. Emme voi toimia kaikkien terapeutteina, voimme vain olla tukena henkisessä kasvussa.
Tuo tukeminen aiheuttaa myötäuupumusta eli uupumusta siitä, kun kantaa muiden taakkoja ilman että pitää huolta itsestään. Milloinkohan sitä saisi kokea tulevansa vastaanotetuksi? Torjunnan sijaan, tulla rakastetuksi? Ettei joudu välttelemään muita, kun heillä ei oma peili toimi.
Älä ainakaan autisteja lue noihin energiasyöppöihin. Me aspergerit pidämme mölyt mahassa ja kuormitumme moninkertaisesti neurotyypillisistä tuntojensa oksentajista. Adhd:t väsyttävät jo pelkällä o
Saat "synninpäästön" 🤗 ja juu, olen neuronormaali danderemainen mies. Ei jaksa tätä palstailuakaan, kun ei täällä uskalleta olla rehellisiä eli reflektoida ja olla totuudellisia. Anti olla tän roskapöntöllä kyykkimisen nyt tässä.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt tässä lämmitellä tapaamista kahden aiemmin tapailemani naisen kanssa. Ei taida enää onnistua. Seksiä tietysti kaipaan heidän kanssa, mutta eniten vaan seuraa. Olen useamman viikon ollut taas täysin yksin
Sama. Seksiä tekee mieli joka päivä. Pornosivut auttaa siihen tietysti, mutta se ihmisen ja lämmön ikävä jää. Kun olis joku jonka ottaa syliin joka ilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dandere Piposaru Dumb kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En malta vielä olla kirjoittamatta noista cosplay-tapahtumista. Viestimien äärellä...? En oikein ymmärtänyt tätä. Tuossa vaan, kun googletin, niin aika monia cosplay-kokoontumisia/ tapahtumia näkyi olevan vähän eri puolillakin Suomea. Toivon, että löydät sinulle hyvien ihmisten pariin, tavalla tai toisella. 🌸
Huomenta!
Viestin eli viestinnän väline (some) 🤗 Olen pahemman luokan välttelijä (japaniksi dandere kirjallisuustrooppi) luonteeltani ja siksi minun on hankalaa toteuttaa itseäni. Toisaalta, tykkään rutiineista, mutta jokin minussa kaipaa luovaa ravistelua. Ehkäpä sielläkin olisi mun luonnetyypin edustajia eli traditioiden ystäviä --- traditionaalisia taitelijoita.
On vaan niin mitäänsanomaton olo. En ole muuta kuin muiden elämän extra --- ylimääräinen kuluerä.
AI-yhteenveto:
Dandere
Tuon kuvauksen perusteella mä(kin) olen ihan dandere.
Introvertti olen ja varautunut, mutta kun kun pääsen flow-tilaan toisen sopivan olennon kanssa, muutun täysin: minusta tulee elämälle ja tunteen vietäväksi antautunut-
Vierailija kirjoitti:
Mitähän merkkejä tämän ketjun otsikkoriville tuohon etusivulle saataisiin jos kaikki ketjun lukijat kävisi klikkaamassa tuota yläreunan punaista tykkää-sydäntä (nyt 5 tykkäystä)?
Samalla tietty ihan kiva laskuri sillekin kuinka monta meitä (yksinäistä) täällä on.
Älä ala kalasteleen mitään ennätyksiä. Ei hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä paha olla välillä yksinäisyyden kanssa. Pärjään muuten ok, mutta jos työrintamalla ongelmia niin tuntuu,että henk lähtee.
Oon ollut toiveikas päivän suhteen. Sitten perusfiilistä oli. Keskustassa näin ihastukseni ja näytti olevan suhteessa. Siitä iski katkera olo. Toisessa miljöössä tuli lämmin fiilis, kun oli hyvän tuulisia ihmisiä. Iltapäivällä katsoin elokuvan ja tylsistyin. Synkkiä ajatuksiakin kelasin päässäni hetki sitten ja nyt on taas hyvä fiilis. Kovin ailahteleva päivä.
Raskaalta tuntuu yksin kelata kaikkia ajatuksia. Kiitos, että sain avautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pk-seudulla asuvana koen, että jotenkin olisi helpompaa saada tuttuja ja sitä myöten sitten ehkä jopa kavereita ja kenties ystäviäkin jossain pienemmällä paikkakunnalla. Tietenkin siinä on omat huonotkin puolensa että kaikki tuntee kaikki ja voi olla jotenkin sisäänpäinlämpiävääkin porukkaa etenkin sellaisilla perukankylillä mutta ei tämä pk-seudun ihmispaljouskaan pelkkä hyvä asia ole.
Jollain pienemmällä paikkakunnalla se vähempi tarjonta tapahtumia ja harrastuksia jne aikaan saisi sen, että ihmiset enemmän liikkuisi samoissa paikoissa ja joku paikallinen kesätapahtuma tai vaikka juhannuskokonpoltto tai laskiaisrieha jne keräisi tavallaan kaikki paikkakunnalla yhteen, koska varsinaisesti ei olisi mitään kilpailevaa juttua tarjolla.
Onhan noita joo ihan lähiöissäkin omiaan, mutta jotenkin siitä silti puuttuu se tietynlainen yhteisöllisyys kun naapurilähiössä voi olla vastaava tarjolla ja se on kävelymatkan päässä.
Mä asuin pikkupaikkakunnalla ja olin vähällä tulla hulluksi. Missään ei tapahtunut koskaan mitään, kaikki olivat kotona. Helsingissä asuinalueella on tosi paljon merkitystä siinä, kuinka yhteisöllistä on. Esim. Roihuvuoressa ja Puotilassa on hyvinkin yhteisöllistä, puhumattakaan sitten jostain Käpylästä yms. idylleistä, mutta kellä niihin on varaa.
Ja vieläkin jatketaan hyvillä viboilla :). Ihania viestejä tullut tänäänkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ennen lapsen saamista kuullut muiden yksinhuoltajien valittelevan yksinäisyyttä sen jälkeen, kun on saanut lapsen/lapset nukkumaan. Nyt kun mun lapsi on jo sen verran iso ja nukkuu öisin, mun ei tarvitse enää kaatua sänkyyn välittömästi, ja tajuan, mistä puhuttiin. Toisaalta oon niin kiitollinen, ettei tartte enää jaksaa huomioida ketään, toisaalta haluaisin jutella toisen aikuisen kanssa edes vartin.
Onks täällä ketään, joka on nyt tai on aiemmin ollut samassa tilanteessa? Ois ihanaa kuulla muiden kokemuksia, ja mikä on auttanut.
Mä odotan innolla Kovan viikon illan ekaa jaksoa täällä :). Ja huomenna ehdottomasti katson TTK:n. Pienet ilot.
Tänääpä on tullut velttoiltua koko päivä... Lähinnä sänkyä pitänyt kiinni lattiassa. Kahvia juonut + eilisiä banaanivoffeleita ja omppuhilloa syönyt. Eli normipäivä muuten mutta joskus samana päivänä väsättyjä voffeleita, velliäkin. Ja junttapullaa. Vielä odotettava, että rikastun lötön johdosta. Mutta en mä näitä hommia lopeta rikastuttuanikaan.
Jännä muuten nähdä miten kaverit ja sukulaiset runsastuu rikastuttuani ;) Viimeksi kun joku laittoi liikkeelle huhun lottovoitostani niin oven taakse ilmestyi oikein jonoja. Joku oli varustautunut oikein S-kaupan Extra-keksipaketilla. Tuliaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tänääpä on tullut velttoiltua koko päivä... Lähinnä sänkyä pitänyt kiinni lattiassa. Kahvia juonut + eilisiä banaanivoffeleita ja omppuhilloa syönyt. Eli normipäivä muuten mutta joskus samana päivänä väsättyjä voffeleita, velliäkin. Ja junttapullaa. Vielä odotettava, että rikastun lötön johdosta. Mutta en mä näitä hommia lopeta rikastuttuanikaan.
Jännä muuten nähdä miten kaverit ja sukulaiset runsastuu rikastuttuani ;) Viimeksi kun joku laittoi liikkeelle huhun lottovoitostani niin oven taakse ilmestyi oikein jonoja. Joku oli varustautunut oikein S-kaupan Extra-keksipaketilla. Tuliaisiksi.
Onnittelut voitosta jo etukäteen! Mä olin ajatellut vetää potin tyhjäksi tänään, mutta voin odottaa ensi viikkoon.
Olen miettinyt että mulla ei ole mielenterveyden häiriötä, vaan ympäröivä maailma on sairas. Olen perus ujo mies, jolla itsereflektio toimii.
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen lapsen saamista kuullut muiden yksinhuoltajien valittelevan yksinäisyyttä sen jälkeen, kun on saanut lapsen/lapset nukkumaan. Nyt kun mun lapsi on jo sen verran iso ja nukkuu öisin, mun ei tarvitse enää kaatua sänkyyn välittömästi, ja tajuan, mistä puhuttiin. Toisaalta oon niin kiitollinen, ettei tartte enää jaksaa huomioida ketään, toisaalta haluaisin jutella toisen aikuisen kanssa edes vartin.
Onks täällä ketään, joka on nyt tai on aiemmin ollut samassa tilanteessa? Ois ihanaa kuulla muiden kokemuksia, ja mikä on auttanut.
Olin kotona siihen asti kun lapsi täytti 3 v. ja meni päiväkotiin. Mies teki pitkää päivää, joten kaikki lapsen jutut oli mun vastuulla.
Päivät retkeiltiin, askarreltiin, luettiin. Käytiin kerhossa ja illalla muskarissa, mitkä oli mulle henkireikiä, kun tapasi toisia vanhempia.
Usein istuttiin eteisaulassa porukalla, kun muksut oli harrastamassa. Oli lohtu kuulla, että muutkin oli välillä väsyneitä ja arjen uuvuttamia. Samoin kaikki vastoinkäymiset ja räkätaudit oli toisillekin tuttuja. Yhdessä hoettiin, että nämä vuodet menee nopeasti. Sieltä tarttui mukaan pari kaveria ja sovittiin tapaamisia leikkipuistoon ja kahvilaan lasten kanssa.
Myöhemmin päiväkodissa ystävystyttiin yhden perheen kanssa ja käytiin porukalla Korkeasaaressakin. Meitä yhdisti vaan tuo samanlainen perhetilanne. Silti oli kiva, kun oli toinenkin aikuinen mukana. Tämän perheen isä oli vuorotöissä ja harvoin kuulemma mukana missään. Perheen äidin kanssa soiteltiin, tekstailtiin ja kyläiltiin (lapset mukana).
Huomasin, että pitää etsiä toisia aikuisia ilman sen isompia kriteereitä. Ehdotin leikkipuistotapaamista monelle, mutta vaan kaksi innostui. Mutta sehän riittikin.
Jos lapsi tutustuu päiväkodissa toisen lapsen kanssa, kannattaa kysellä, kiinnostaisiko yhteydenpito päiväkodin ulkopuolella. Siis tuota perhettä, lähinnä kai äitiä lapsen kanssa (sori asenteellisuus, tietty isäkin käy).
Myös sisareni, joka asui kaukana, oli tukena, vaikkei hänellä ollut lapsia. Juteltiin kuitenkin välillä. Jos on joku sukulainen, jonka kanssa voi vaihtaa kuulumisia, eikä tarvi aina puhua lapsista, sekin helpottaa.
Kivoja juttuja olet kirjoittanut tänne. Sun keittovinkin otin talteen ja jotkut muutkin teki niin.
Kyllä on lankakauppoja ja niissä järjestetään neulonta iltoja. Valitettavasti nykyään tiedotus on usein facebookissa tms mutta liikkeiden nettisivuilta saattaa myös löytyä tietoa.