Rakastaako adoptoitua lasta samalla tavalla kuin biologista lasta?

Rakastatko sinä omia lapsiasi samalla lailla? Onko joku lemppari?

Voi. Lapsi kuin lapsi. Ei sillä ole niin merkitystä miten lapsi on saanut alkunsa.

Tietenkin omaa lastaan rakastaa.

Kyllä se aika korvike on, vaikka muuta yritetään uskotella 🤷🏽

Kaikki tietää mitä tähän kuuluu vastata.

Sädekehät sen kun kolisee😆

En tiedä. En koskaan halunnut kumpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aika korvike on, vaikka muuta yritetään uskotella 🤷🏽

Toivottavasti et saa adoptiota koskaan.

Sinunlaistesi takia sekin kestään Suomessa 6 pitkää vuotta.

Tuskin sitä rakastaa ketään juuri samalla tavalla.

Itse adoptoisin siinä tapauksessa, että en saisikaan omaa lasta. Persujen kannatus on onneksi painunut jo maan alle siinä vaiheessa, kun adoptoisin vaikka pienen afrikkalaistytön.

Totta kai rakastaa. Sadekehää ei ole, ihan tavallisia vanhempia olemme, vikoinemme ja puutteinemme. Mutta rakastavia olemme.

Isällä on neljä biologista lasta ja yksi adoptoitu. Tämä adoptoitu oli perheeseen saapuessaan jo 4-vuotias, ei siis mikään vauva eikä edes taapero. Hän on erään läheisen perheen biologinen lapsi ja ollaan oltu aina tosi paljon tekemisissä perheen kanssa, joten isä oli ollut hänelle hyvin tuttu jo aiemmin.

Uskon että isä rakastaa häntä ihan samalla tavalla kuin meitä kaikkia muitakin. Heillä on isän kanssa tosi läheiset välit ja he on luonteeltaan tosi samanlaisia. Ja hauskaa kyllä, myös ulkonäöllisesti.

Odotin omaa lastani 7 vuotta ennen kuin sain hänet Kiinasta. Ensimmäinen ajatukseni hänet syliin saadessani oli, että rakastan häntä niin paljon kuin ikinä voi ketään rakastaa.

Raskaana oleva kiintyy varmasti samalla tavalla raskausaikana lapseensa kuin myös tuleva adovanhempi. Toki sillä erolla, että raskaudessa tietää erittäin todennäköisesti saavansa lapsen, jollei mitään pahaa tapahdu. Myös adoptiohakija eli esim minä kuvittelin, haaveilin ja suunnittelin tulevaa elämää lapsen kanssa jo ihan alkumetreiltä, vaikka vuosien varrella hakujonot ja hakijamaiden koko ajan muuttuvat säännöt pelästyttivät vuosia saanko lasta ikinä. Välillä oli niin monta epätoivoista vuotta odotusta kun näytti siltä, ettei lasta tule, jono ei liiku yhtään vuosiin. Ja sitten yhtenä päivänä hänestä soitettiin ja sain vihdoinkin tietää, että minusta tulee äiti. Kuvaa lapsesta ehdin katsella 3 kk ennen kuin pääsin hakemaan lapseni.