Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (1224)
Vierailija kirjoitti:
Joskus tapailen ääneen Viikatteen kappaletta Ei ole ketään kelle soittaa:
"Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa
Vaan illan tullen pelottaa
Ei ole ketään kelle soittaa"
Tää pitää kuunnella!
Eräs ihminen kuunteli paljon biisiä Mad World (Gary Jules). Kuunneltiin yhdessäkin. Tuo biisi kuvaa minusta hyvin maailmaa nykyisinkin.
Olen yrittänyt tässä lämmitellä tapaamista kahden aiemmin tapailemani naisen kanssa. Ei taida enää onnistua. Seksiä tietysti kaipaan heidän kanssa, mutta eniten vaan seuraa. Olen useamman viikon ollut taas täysin yksin
Teen kouluhommia ja odottelen miestä töistä. Pitäisi myös siivota kämppää.
Sievien koulu
Valintakokeet naisellisille
Viehkon älyn
Huipentumana
Komerokin kukkii
Tänään vietin kotipivän tein ruuaksi kanariisiä ja kahveja keitin välillä. Kohta Salkkarit.
Ottaako muilla ihan käsittämättömän kovasti voimille tämä aina vaan aikaistuva pimeys? Itse olen taas ihan puolinukuksissa vaikka kello ei ole vielä kasiakaan ja nyt on vasta syyskuu lopuillaan. Normisti tämä iskee vasta marras-joulukuulla eikä aina silloinkaan. Tosin tämä vuosi on kaikkinensa tuntunut ihan kummalta ja kevät-alkukesäkin meni ihan huomaamatta ohi.
Vierailija kirjoitti:
Tänään vietin kotipivän tein ruuaksi kanariisiä ja kahveja keitin välillä. Kohta Salkkarit.
Nonni, nyt mun alko tehdä mieli aurajuusto-broilerikastiketta ja riisiä ja vähän kyllä sellaista kookoskastikettakin broilerilla ja riisiä kaveriksi. Jotain lämmintä ja täyttävää.
No, eipähän tarvitse pohtia mitä ruokaa tekee vaan tuossa onkin jo kaksi joita ei ihan hetkeen ole tullut tehtyä. Samoin kiitos myös sulle joka linkkasitkin jonkun pastakeiton sellerillä ;-) Jotain tuollaistakin voisin kokeilla kokata ja samalla muistui mieleen se cowboy-keitto josta tuli jopa ihan yksi lemppari, mutta silti sen oli ihan unohtanut jotenkin. Nyt on monta ideaa taas ja enää pitäisi päättää järjestys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kai yksi huono tapa ja se on nykyään se, että jos joku ei pidä minusta tai jostakin minuun liittyvästä en enää jaksa välittää. Minullakin on tavallaan oikeus olla olemassa sellaisena kuin olen jos en ketään huonosti kohtele.
Tuo huono tapa on toiselta nimeltään terve itsetunto.
Mutta, kun minulla ei ole terve itsetunto todellakaan. Kaikkea muuta. Minulla on hyvin huono itsetunto ja tämä näkyy kaikessa. Eräskin ihminen (mukava sellainen) sanoi pelkän tekstini perusteella, kun ei muuten nähnyt minua, että sinulla taitaa olla huono itsetunto. Myönsin sen, mutta totesin, että olen mitä olen.Näin ehkä joku välinpitämättömyys tai kyllästyminen asiaan liittyen kuvaa suhtautumistani paremmin. En jaksa välittää enää.
Jokainen tietää tilanteensa tietenkin itse parhaiten. Yleisellä tasolla se, ettei ole liian riippuvainen muitten mielipiteistä ja tavoittele kaikessa muiden hyväksyntää, viittaa hyvään itsetuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt tässä lämmitellä tapaamista kahden aiemmin tapailemani naisen kanssa. Ei taida enää onnistua. Seksiä tietysti kaipaan heidän kanssa, mutta eniten vaan seuraa. Olen useamman viikon ollut taas täysin yksin
Toivotaan, että tapaaminen toteutuu. Kiva saada miehiäkin mukaan ketjuun. Mitä erilaisempia ihmisiä tänne etjuun kirjoittaa, sitä monipuolisemmaksi se muuttuu.
Ihana, että on tullut syksy. Minulla saattaa mennä viikko tai parikin ettei ole yhtään sanaa vaihtanut kenenkään kanssa. Lapsilla on oma kiireinen elämä ja pari ystävää, mutta heille ei voi soittaa, koska aina on huono aika. Ihmettelen, että jos heillä on jotain ongelmaa kumppaninsa kanssa minulle voi kaataa murheet milloin tahansa, koska olen yksin, niin aina sopii. Tämä kanava on yksi mahdollisuus ajatuksille. Aika usein olen kriittinen jutuille, mutta parempi päästää höyryjä netissä kuin kadulla.
Itsetunto - itsen tunteminen - omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen - itsensä arvostaminen puutteistaan huolimatta.
Mukavaa iltaa teille kaikille 🌼🍃🍂
Aika paljon yhteydenpito Suomessa perustuu parisuhteisiin ja sukulaisuuteen. Silti yksinasuvien määrä kasvaa koko ajan. Joku yhteisöllisen asumisen hankekin on saanut julkisuutta, mutta en tiedä sopisiko minulle, voisi pidemmän päälle käydä rasitteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on periaatteessa ystäviä, mutta oikeastaan vain periaatteessa. Nää ihmiset on sellaisia, jotka elää elämäänsä tosi vahvasti vain sen oman puolison/perheen kanssa, ja hyvin harvoin on aikaa esimerkiksi soitella. Muutama on sanonutkin ihan suoraan, että eivät tykkää jutella puhelimessa. Viesteihin vastataan kun ehditään, joskus viikon päästä, joskus ei koskaan. Ja aikaa näkemiseen on korkeintaan kerran pari vuodessa. Silloin on aina kivaa, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Kavereiden sosiaalinen kuppi täytyy jo tästä, koska heillä on joku jakamassa arkea. Itsellä taas yksin elävänä on käytännössä aina yksinäistä. (En toki vain istu kotona sohvalla odottelemassa, että jollain olisi mulle aikaa, vaan pyrin tekemään itselle mielekkäitä asioita.)
Tää tilanne tarkoittaa sitä, että mulla ei ole koskaan ketään, johon ottaa yhteyttä, jos jotain iloista tai surullista tapa
Mä en kykene käsittämään sitä, miksi parisuhteelliset ovat vain oman mussukan/perheen kanssa tai toisten samanlaisten. Vuosikymmeniä jatkuneet ystävyydetkin heivataan yli laidan vain siksi, että toisen parisuhdestatus tai perhemuoto ei ole sama. En KOSKAAN tekisi itse niin. Enkä tehnyt, kun olin itse avoliitossa. Kaverit on kultaakin arvokkaampia, eikä siinä ole mitään järkeä, että ne pitää poistaa elämästään kumppanin löydyttyä.
Oon niin iloinen! Yli 500 viestiä, ja ollaan hyvin saatu pidettyä trollit kurissa. Ei reagoida jatkossakaan ilkeyksiin, niin keskustelu ei lähde väärille urille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään vietin kotipivän tein ruuaksi kanariisiä ja kahveja keitin välillä. Kohta Salkkarit.
Nonni, nyt mun alko tehdä mieli aurajuusto-broilerikastiketta ja riisiä ja vähän kyllä sellaista kookoskastikettakin broilerilla ja riisiä kaveriksi. Jotain lämmintä ja täyttävää.
No, eipähän tarvitse pohtia mitä ruokaa tekee vaan tuossa onkin jo kaksi joita ei ihan hetkeen ole tullut tehtyä. Samoin kiitos myös sulle joka linkkasitkin jonkun pastakeiton sellerillä ;-) Jotain tuollaistakin voisin kokeilla kokata ja samalla muistui mieleen se cowboy-keitto josta tuli jopa ihan yksi lemppari, mutta silti sen oli ihan unohtanut jotenkin. Nyt on monta ideaa taas ja enää pitäisi päättää järjestys.
Saisko tän aurajuustojutskan reseptin, kiitos :)
Googlaa aura-kanakastike / broileria sinihomejuustokastikkeessa jne niin löydät monta versiota. Oma "resepti" on vähän sellainen oikaistu fiksaus eli valmiiksi marinoituja broilerinsuikaleita (hunaja tai valkosipuli), aurajuustopala, pari desiä ruoka/kuohukermaa ja tölkillinen ananaspaloja mehuineen + pari kynttä valkosipulia, mutta ei tavis-sipulia ollenkaan. Noista siis kastike ja sitten vaan keitän jasmiiniriisiä kaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään vietin kotipivän tein ruuaksi kanariisiä ja kahveja keitin välillä. Kohta Salkkarit.
Nonni, nyt mun alko tehdä mieli aurajuusto-broilerikastiketta ja riisiä ja vähän kyllä sellaista kookoskastikettakin broilerilla ja riisiä kaveriksi. Jotain lämmintä ja täyttävää.
No, eipähän tarvitse pohtia mitä ruokaa tekee vaan tuossa onkin jo kaksi joita ei ihan hetkeen ole tullut tehtyä. Samoin kiitos myös sulle joka linkkasitkin jonkun pastakeiton sellerillä ;-) Jotain tuollaistakin voisin kokeilla kokata ja samalla muistui mieleen se cowboy-keitto josta tuli jopa ihan yksi lemppari, mutta silti sen oli ihan unohtanut jotenkin. Nyt on monta ideaa taas ja enää pitäisi päättää järjestys.
Saisko tän aurajuustojutskan reseptin, kiitos :)
Ihanaa, kiitos :)! Tästä tulikin tämmönen yksinäisten reseptikerho. Seuraavaksi joku saa selittää mulle, miten vois leventää farkkujen vyötärön, kutistuivat kaapissa kesän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään vietin kotipivän tein ruuaksi kanariisiä ja kahveja keitin välillä. Kohta Salkkarit.
Nonni, nyt mun alko tehdä mieli aurajuusto-broilerikastiketta ja riisiä ja vähän kyllä sellaista kookoskastikettakin broilerilla ja riisiä kaveriksi. Jotain lämmintä ja täyttävää.
No, eipähän tarvitse pohtia mitä ruokaa tekee vaan tuossa onkin jo kaksi joita ei ihan hetkeen ole tullut tehtyä. Samoin kiitos myös sulle joka linkkasitkin jonkun pastakeiton sellerillä ;-) Jotain tuollaistakin voisin kokeilla kokata ja samalla muistui mieleen se cowboy-keitto josta tuli jopa ihan yksi lemppari, mutta silti sen oli ihan unohtanut jotenkin. Nyt on monta ideaa taas ja enää pitäisi päättää järjestys.
Juutuubista löytyy. Ei ole montaa päivää kun katselin tällaisen: sivusauman purat auki taskunsuuhun saakka, ompelet kiilat ja uudet palaset vyötärölle. En tiedä, osasinko selittää ymmärrettävästi, luultavasti en... Minulla tuppaa vaatteet kutistumaan talvisin, ei tule liikuttua samalla tavalla kuin kevät-kesäkuukausina. Liikaa askartelujuttuja eli istumista, istumista ja istumista sohvaperunoinnin lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään vietin kotipivän tein ruuaksi kanariisiä ja kahveja keitin välillä. Kohta Salkkarit.
Nonni, nyt mun alko tehdä mieli aurajuusto-broilerikastiketta ja riisiä ja vähän kyllä sellaista kookoskastikettakin broilerilla ja riisiä kaveriksi. Jotain lämmintä ja täyttävää.
No, eipähän tarvitse pohtia mitä ruokaa tekee vaan tuossa onkin jo kaksi joita ei ihan hetkeen ole tullut tehtyä. Samoin kiitos myös sulle joka linkkasitkin jonkun pastakeiton sellerillä ;-) Jotain tuollaistakin voisin kokeilla kokata ja samalla muistui mieleen se cowboy-keitto josta tuli jopa ihan yksi lemppari, mutta silti sen oli ihan unohtanut jotenkin. Nyt on monta ideaa taas ja enää pitä
Kiitos! Voiskohan ton tehdä jonkinlaisella joustavalla kankalla tai semmoisella "kuminauhakankaalla"?
Oi, vähän kadehdin sun rohkeutta, koska itse ne (enää) uskalla ottaa mitään riskejä jos ei ole ihan pakko. En siis yllä minäkään mihinkään ellen kiipeä tuolin päälle ja se taasen on minusta vähän liian kiikkerä eli just just uskallan vielä vaihtaa verhot kun pääsen seinän viereen mutta kattolamppuun jo palaneen lampun vaihtaminen saa aikaan liki paniikin, kun siinä keskellä lattiaa pitäisi uskaltaa nousta tuolin päälle ja vielä varvistella / kurotella ihan tyhjän päällä. Jotain lampun asentamista en uskalla edes ajatella ja olen jo sopeutunut siihen ajatukseen, että jahka jokin rikkoontuu (toivottavasti ei!) niin sitten siinä huoneessa ei kattovalaistusta enää ole. Onneksi olen muutenkin enemmän sellainen työvalo- ja pöytälamppuihminen.
Tämä varovaisuus tuli sen jälkeen kun onnistuin liukastumaan niin, että kädestä murtui luu. Onneksi ei ollut oikea kävi, vaikka tosi hankalaksi se elämä meni silti vasurikädenkin kipsin kanssa ja varsinkin yksinään eli mihinkään ei olisi edes voinut pyytää toisen / muiden apua saati sitten että sitä olisi ollut tarjolla. Nyt sitten olen ehkä jo vähän turhankin arka, mutta tuo kokemus jätti jälkensä ja eipä tästä(kään) kärsi kukaan muu kuin minä itse. Sitä kyllä murehdin useinkin, että kuinka sitä sitten pärjää kun ikä alkaa oikeasti tuntumaan koska vaikka sitä kuinka pitää itsestään ja terveydestään huolta niin ajan kulumista ei voi pysäyttää. Lisäksi just vissiin eilen taas muistuteltiin siitä kuinka terveydelle vaarallista, ennen aikojaan ikäännyttävää ja muistisairauksille altistavaa yksinäisyys on.