Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Kumppani voi olla hyvä juttu jos katsoo vanhuutta. Isovanhemmilla hyvä liitto. Auttoivat toisiaan. Sitten omilla vanhemmillani ei. Tiedättekö mikä on vaikeinta. No, se kun toisen kunto heikkenee ja tarvisi apua ja puolisostasi ei ole siihen, kun edes "normaali" elämä ei aikoinaan sujunut kovin kummoisesti yhdessä. Näin sitten, kun toinen tarvisi apua ja on heikommassa kunnossa niin tilanne pahenee vielä. 

Minä olen sitten se joka auttaa. Korvaan sen minkä pystyn, kun tiedän ettei muuten selvittäisi. Silti minä en ole kumppani vaan heidän lapsensa. Näin asetelma on hieman pielessä. En halua ilkeästi kirjoittaa, mutta itse en kuvittele enää mitään. En edes ajattelekaan, että joku minua vanhuudessa auttaisi. Kyllä pitää itse yrittää selvitä, vaikka tulisi mitä eteen. Itsellä tosin tähän vielä toivottavasti paljon matkaa, kun kuntoni huononee (mitä elämässä tietysti tietää), mutta kuitenkin. 

Silti ikävästi sanoen on karissut kaikki ajatuskin siitä, että joku auttaa. Rahalla saa sitten jotain apua johonkin. Muuten saa olla omillaan. Tämä, vaikka tulisi mitä eteen. Joku toinen elää erilailla ja minä niin, että kaksi ihmistä tietää olenko elossa vai en ja kaikille muille ikävästi sanoen se ja sama. Raakaa ehkä, mutta mitä kaunistella. 

Sinä olet kyllä kovilla, kun joudut osaltasi paikkaamaan vanhempiesi puutteellista suhdettakin jota heillä olisi ollut koko elämä aikaa rakentaa ja hioa kuntoon. Ja vähän sama tilanne itsellä. Sekin on ongelmallista, että vanhemmat saattavat odottaa ja olettaa apua, mutta eivät osaa pyytää sitä suoraan. Koko ajan pitäisi toisten puolesta miettiä, mitähän he mahtavat tarvita ja riittääkö tämä. Suoraa kommunikaatiota ei ole koskaan osattu ja sen takia tuo suhdekin heillä on niin vaikea. Nyt sitten lapsena joutuu ikävään välikäteen, kun arvostellaan eikä olla tyytyväisiä ja haluttaisiin enemmänkin apua, mutta sitä ei voi sanoa suoraan vaan haukutaan jollekin toiselle omaa lasta selän takana, "kun ei se ole kertaakaan sitä tai tätä tai tota". Ja se sitten kantautuu kiertoteitä omiin korviin. Todella motivoivaa.

Jos mietin ihmisiä niin kaikenlainen yleistäminen tai ikävä kommentointi muiden aisiohin örsyttää. Toistetaan omaa näkökulmaa ja ei nähdä sitä toisen tilannetta kunnolla tai osata samaistua. Se välillä tuo mieleen sen, että miksi joku kirjoittaa niin. 

Jos minä, vaikka kirjoittaisin, että haluaisin lapsia joskus niin ei siihen auta sanat kuinka joku on onnellinen lapseton tai joku kirjoittaa olevansa sinkku vastentahtoaan ja toinen siihen liittyen korostaa kuinka sinkkuus on ok. Tai joku kirjoittaa,ettei ole ystäviä ja toinen toteaa, että mitä niillä tekee. Hyvin pärjää muutenkin. 

Tämä kaikki on vaan jotenkin sen ihmisen tilanteen vähättelyä ja korostamista kuinka hänen ei pitäisi kaivata mitään esim edellämainittua, kun toinenkaan ei kaipaa. Katsotaan asioita vaan omasta näkökulmasta mikä ei auta toista yhtään. En tarkoita tätä viestiä kenellekään osoitetuksi  vaan vain tiivistelmänä asioista. Minä en alkaisi täällä siihen, että tavallaan "nolaisin" ketään joka esim ystäviä toivoo hokemalla, että kyllä yksinkin pärjää. Tämä esimerkkinä. Siinä tavallaan unohdetaan se inhimillisyys ja ne toisen ajatukset monesti vaikeasta aiheesta mistä ei ole helppoa kirjoittaa muutenkaan. 

Yksi minkä huomasin helpottavan oloa on se että laitan puhelimen kiinni enkä lue sähköposteja pitkään aikaan. Niin ei tarvitse tuskitella sitä yksinoloa kun kukaan ei edes saa kiinni vaikka yrittäisi (ei yritä). Tekee tästä vähän omaehtoisempaa ja ainakin oma huomioni alkaa kiinnittyä mukaviin ja iloisiin asioihin, kun lakkaan ajattelemasta miksi minun viesteihin ei vastata tai miksi minuun päin ei kukaan ole yhteydessä ja miksi edes työhakemukseen ei tule vastausta. Ja toisaalta sitten ne jotka ei ole minun seurasta kiinnostuneita vaan vain haluavat minulta jotain niin hekään ei saa yhteyttä. Pelkkää voittoa.

En tiedä, tuli jotenkin kauhean hölmö olo olla menossa jo nukkumaan kun olen jo iltakasilta kesälauantaina tehnyt kaikki iltatoimet ja yöpaita päällä. Ulkona olisi ihanan lämmin ilta, mutta mihin sitä yksinään menisi ja varsinkaan ex-tempore. Kaksi pitkähköä lenkkiäkin tein jo, toisen aamulla aikaisin ja toisen nyt alkuillasta ennen suihkua eikä enää mitkään ulkoilut innosta. Lisäksi ketuttaa vähän kaikki taas kerran ja viime yönäkin nukuin huonosti kun näin tosi typerää ja vähän ehkä häiriintynyttäkin unta josta ei sen enempää, mutta siinäkin tuli hyvin selväksi se, että mun kanssa ei kukaan halua olla. Eikä ainakaan jos jostain löytyy ihan kuka vaan muu kaveriksi ja seuraksi.

Koska olin nuorena yksinäinen ja syrjäytynyt, vanheneminen ei tunnu niin pahalta. Ei ole mitään kadonnutta kulta-aikaa eikä rakkautta, jota kaivata. Toisaalta en haluaisi näin yksinäisenä vanhanapoikana joutua kokemaan sairaalloista ja yksinäistä vanhuutta hoitokoteineen ja dementioineen. Ehkä olen siinä onnekas, että kuolen ajoissa. Pitäisi osata elää nykyhetkessä: ei katua eikä pelätä.

Jos on koiraihmisiä linjoilla nyt Livillä Marley & me. Harvoin itken niin paljon kuin tätä katsoessa joskus! Vähän hömppä mutta niin liikuttava. Toinen huomattavasti parempi ja surullisempi elokuva koirasta on Hachiko. 

Entäs Bim mustakorva?

Vierailija kirjoitti:

Jos on koiraihmisiä linjoilla nyt Livillä Marley & me. Harvoin itken niin paljon kuin tätä katsoessa joskus! Vähän hömppä mutta niin liikuttava. Toinen huomattavasti parempi ja surullisempi elokuva koirasta on Hachiko. 

Minä en voi katsella tai lukea mitään, missä koirille käy huonosti. Tai ylipäätään eläimille, mutta koirat ovat kaikkein lähimpänä sydäntä.

Vierailija kirjoitti:

Koska olin nuorena yksinäinen ja syrjäytynyt, vanheneminen ei tunnu niin pahalta. Ei ole mitään kadonnutta kulta-aikaa eikä rakkautta, jota kaivata. Toisaalta en haluaisi näin yksinäisenä vanhanapoikana joutua kokemaan sairaalloista ja yksinäistä vanhuutta hoitokoteineen ja dementioineen. Ehkä olen siinä onnekas, että kuolen ajoissa. Pitäisi osata elää nykyhetkessä: ei katua eikä pelätä.

Minulla samoja ajatuksia. Toisaalta olen vasta melko nuori ihminen, mutta elänyt yksinäisyydessä pitkään. Samoin olen itsekin tietyllä tapaa syrjäytynyt ihminen. Näin olen ikävästi jotenkin tottunut vähitellen elämääni. Tästä on tullut osani, vaikka monesti suren silti kaikkea. Minullakaan ei ole mikään nuoruutta mitä kaivata. Se vaihe oli itselleni yksinäinen ja meni kuin ohitse. Kiusaamista myös. Ainostaan koiraani kaipaan. Se on ainoa niistä vuosista jäänyt kaipaamisen kohde. Vanhuudestani mietin, että olen sitten yksin maailmassa ja apua saa vaan maksaen jos on varaa. 

Minä olen typerä ihminen ehkä, mutta en pidä lauantaista jolloin täällä maallakin moni juhlii missä lie. On lomamökkejä yms. Musiikki raikaa. Näin tulee siitä kaikesta levoton olo ja huoli, kun jossain varsinkin illalla tuolla teillä kävelen. Minusta puhutaan pahaa ja jotkut tuollaiset tilanteet ovat niitä missä se korostuu. Saan näin taas jonkun ikävän kokemuksen. Joku päättää aukoa päätään. Tarkemmin en kirjoita, mutta kesä on vaikeaa aikaa. Mietin kohteita missä on ok iltaisin kulkea. Sitten mietin etten jaksa enää yhtään ikävää kokemusta lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on koiraihmisiä linjoilla nyt Livillä Marley & me. Harvoin itken niin paljon kuin tätä katsoessa joskus! Vähän hömppä mutta niin liikuttava. Toinen huomattavasti parempi ja surullisempi elokuva koirasta on Hachiko. 

Minä en voi katsella tai lukea mitään, missä koirille käy huonosti. Tai ylipäätään eläimille, mutta koirat ovat kaikkein lähimpänä sydäntä.

Tämä on koirn ja perheen rakkaustarina. Hyvä elämä koiralla.

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin ihmisiä niin kaikenlainen yleistäminen tai ikävä kommentointi muiden aisiohin örsyttää. Toistetaan omaa näkökulmaa ja ei nähdä sitä toisen tilannetta kunnolla tai osata samaistua. Se välillä tuo mieleen sen, että miksi joku kirjoittaa niin. 

Jos minä, vaikka kirjoittaisin, että haluaisin lapsia joskus niin ei siihen auta sanat kuinka joku on onnellinen lapseton tai joku kirjoittaa olevansa sinkku vastentahtoaan ja toinen siihen liittyen korostaa kuinka sinkkuus on ok. Tai joku kirjoittaa,ettei ole ystäviä ja toinen toteaa, että mitä niillä tekee. Hyvin pärjää muutenkin. 

Tämä kaikki on vaan jotenkin sen ihmisen tilanteen vähättelyä ja korostamista kuinka hänen ei pitäisi kaivata mitään esim edellämainittua, kun toinenkaan ei kaipaa. Katsotaan asioita vaan omasta näkökulmasta mikä ei auta toista yhtään. En tarkoita tätä viestiä kenellekään osoitetuksi  vaan vain tiivistelmänä asioista. Minä en alkaisi täällä siihen, että tavallaan "nolaisin" ketään joka esim ystäviä toivoo hokemalla, että kyllä yksinkin pärjää. Tämä esimerkkinä. Siinä tavallaan unohdetaan se inhimillisyys ja ne toisen ajatukset monesti vaikeasta aiheesta mistä ei ole helppoa kirjoittaa muutenkaan. 

Jokainen miettii asioita yleensä omalta kannaltaan. Jonkun toisen kirjoitus voi olla kimmokkeena, jonka pohjalta alkaa pohtia asioita. Alkuperäinen kirjoitus saattaa osin unohtuakin, eikä kirjoittaja mieti asiaa enää alkuperäisen kirjoittajan kannalta. Kirjoittajilla on erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä eri aiheista  ja he tuo niitä julki. Jos joku on eri mieltä kuin toinen, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset on erilaisia. Ei se ole uhka toisille. Esimerkiksi itse tykkään lukemisesta. Joku saattaa siihen kommentoida, että lukeminen on tyhmää ja  turhaa ajanhaaskausta ja järkevämpää on vaikka kuntoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä. Se on silloin hänen mielipiteensä ja hyväksyn sen sellaisenaan. En siis loukkaannu hänen sanoistaan. Jos joku vaikka kirjoittaa, että ilman ystäviäkin pärjää, se on hänen havaintonsa ja kokemuksensa, jonka hän tuo esille. Se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään. Täällä käydään yleistä keskustelua, se ei pyöri kenenkään toisen yksittäisen kirjoittajan elämän ympärillä. Kannattaa nähdä muiden viestit sellaisina kuin ne ovat - erilaisina mielipiteinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin ihmisiä niin kaikenlainen yleistäminen tai ikävä kommentointi muiden aisiohin örsyttää. Toistetaan omaa näkökulmaa ja ei nähdä sitä toisen tilannetta kunnolla tai osata samaistua. Se välillä tuo mieleen sen, että miksi joku kirjoittaa niin. 

Jos minä, vaikka kirjoittaisin, että haluaisin lapsia joskus niin ei siihen auta sanat kuinka joku on onnellinen lapseton tai joku kirjoittaa olevansa sinkku vastentahtoaan ja toinen siihen liittyen korostaa kuinka sinkkuus on ok. Tai joku kirjoittaa,ettei ole ystäviä ja toinen toteaa, että mitä niillä tekee. Hyvin pärjää muutenkin. 

Tämä kaikki on vaan jotenkin sen ihmisen tilanteen vähättelyä ja korostamista kuinka hänen ei pitäisi kaivata mitään esim edellämainittua, kun toinenkaan ei kaipaa. Katsotaan asioita vaan omasta näkökulmasta mikä ei auta toista yhtään. En tarkoita tätä viestiä kenellekään osoitetuksi  vaan vain tiivistelmänä asioista. Minä en alkaisi täällä siihen, että tavallaan "nolaisin" ketään joka esim ystäviä toivoo hokemalla, että kyllä yksinkin pärjää. Tämä esimerkkinä. Siinä tavallaan unohdetaan se inhimillisyys ja ne toisen ajatukset monesti vaikeasta aiheesta mistä ei ole helppoa kirjoittaa muutenkaan. 

Jokainen miettii asioita yleensä omalta kannaltaan. Jonkun toisen kirjoitus voi olla kimmokkeena, jonka pohjalta alkaa pohtia asioita. Alkuperäinen kirjoitus saattaa osin unohtuakin, eikä kirjoittaja mieti asiaa enää alkuperäisen kirjoittajan kannalta. Kirjoittajilla on erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä eri aiheista  ja he tuo niitä julki. Jos joku on eri mieltä kuin toinen, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset on erilaisia. Ei se ole uhka toisille. Esimerkiksi itse tykkään lukemisesta. Joku saattaa siihen kommentoida, että lukeminen on tyhmää ja  turhaa ajanhaaskausta ja järkevämpää on vaikka kuntoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä. Se on silloin hänen mielipiteensä ja hyväksyn sen sellaisenaan. En siis loukkaannu hänen sanoistaan. Jos joku vaikka kirjoittaa, että ilman ystäviäkin pärjää, se on hänen havaintonsa ja kokemuksensa, jonka hän tuo esille. Se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään. Täällä käydään yleistä keskustelua, se ei pyöri kenenkään toisen yksittäisen kirjoittajan elämän ympärillä. Kannattaa nähdä muiden viestit sellaisina kuin ne ovat - erilaisina mielipiteinä.

Olen eri mieltä viestistäsi, koska ihminen voi myös miettiä mitä on ok kirjoittaa. Jos kirjoittaisin esim ihmiselle vastaukseksi joka surullisena kirjoittaa, ettei jaksa yksinäisyyttä, että kyllä ilman ystäviäkin pärjää niin silloin viestini on kuin jotain vähättelyä hänen tilanteeseensa. Tätä tarkoitin. Silloin tuollainen viesti on kuin jokin isku toisen naamaan tuollaisessa yhteydessä. 

Joskus on hyvä miettiä sanojaan. Ei ole hyvä alkaa omaa mielipidettään kirjoittaa jollekin ihmiselle, jonka näkee täällä esim kärsivän jostain asiasta. Niinpä ei edelleenkään kirjoita esim ihmiselle, joka kirjoittaa kärsivänsä lapsettomuudesta, että ilman lapsiakin pärjää tai kirjoita ihmiselle joka sinkku tahtomattaan, että kyllä sinkkuna pärjää tms. Koska kaikessa on rajansa. Tämä varsinkin jos vastaa toisen viestiin. Silloin voi miettiä mitä on ok sanoa, vaikka ajattelisi toisin. 

Mielipiteenvapaus ei tarkoita sitä, että toisen pitää väkisin vähätellä kenenkään kokemuksia tai pakolla saada sanansa sanottua. Silloin sitä ei voi enää perustella mielipiteellä vaan jollakin muulla. Ehkä itsekkyydellä tai jollakin sellaisella käytöksellä, ettei mietitä mitä toinen ajattelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin ihmisiä niin kaikenlainen yleistäminen tai ikävä kommentointi muiden aisiohin örsyttää. Toistetaan omaa näkökulmaa ja ei nähdä sitä toisen tilannetta kunnolla tai osata samaistua. Se välillä tuo mieleen sen, että miksi joku kirjoittaa niin. 

Jos minä, vaikka kirjoittaisin, että haluaisin lapsia joskus niin ei siihen auta sanat kuinka joku on onnellinen lapseton tai joku kirjoittaa olevansa sinkku vastentahtoaan ja toinen siihen liittyen korostaa kuinka sinkkuus on ok. Tai joku kirjoittaa,ettei ole ystäviä ja toinen toteaa, että mitä niillä tekee. Hyvin pärjää muutenkin. 

Tämä kaikki on vaan jotenkin sen ihmisen tilanteen vähättelyä ja korostamista kuinka hänen ei pitäisi kaivata mitään esim edellämainittua, kun toinenkaan ei kaipaa. Katsotaan asioita vaan omasta näkökulmasta mikä ei auta toista yhtään. En tarkoita tätä viestiä kenellekään osoitetuksi  vaan vain tiivistelmänä asioista. Minä en alkaisi täällä siihen, että tavallaan "nolaisin" ketään joka esim ystäviä toivoo hokemalla, että kyllä yksinkin pärjää. Tämä esimerkkinä. Siinä tavallaan unohdetaan se inhimillisyys ja ne toisen ajatukset monesti vaikeasta aiheesta mistä ei ole helppoa kirjoittaa muutenkaan. 

Jokainen miettii asioita yleensä omalta kannaltaan. Jonkun toisen kirjoitus voi olla kimmokkeena, jonka pohjalta alkaa pohtia asioita. Alkuperäinen kirjoitus saattaa osin unohtuakin, eikä kirjoittaja mieti asiaa enää alkuperäisen kirjoittajan kannalta. Kirjoittajilla on erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä eri aiheista  ja he tuo niitä julki. Jos joku on eri mieltä kuin toinen, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset on erilaisia. Ei se ole uhka toisille. Esimerkiksi itse tykkään lukemisesta. Joku saattaa siihen kommentoida, että lukeminen on tyhmää ja  turhaa ajanhaaskausta ja järkevämpää on vaikka kuntoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä. Se on silloin hänen mielipiteensä ja hyväksyn sen sellaisenaan. En siis loukkaannu hänen sanoistaan. Jos joku vaikka kirjoittaa, että ilman ystäviäkin pärjää, se on hänen havaintonsa ja kokemuksensa, jonka hän tuo esille. Se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään. Täällä käydään yleistä keskustelua, se ei pyöri kenenkään toisen yksittäisen kirjoittajan elämän ympärillä. Kannattaa nähdä muiden viestit sellaisina kuin ne ovat - erilaisina mielipiteinä.

Olen eri mieltä viestistäsi, koska ihminen voi myös miettiä mitä on ok kirjoittaa. Jos kirjoittaisin esim ihmiselle vastaukseksi joka surullisena kirjoittaa, ettei jaksa yksinäisyyttä, että kyllä ilman ystäviäkin pärjää niin silloin viestini on kuin jotain vähättelyä hänen tilanteeseensa. Tätä tarkoitin. Silloin tuollainen viesti on kuin jokin isku toisen naamaan tuollaisessa yhteydessä. 

Joskus on hyvä miettiä sanojaan. Ei ole hyvä alkaa omaa mielipidettään kirjoittaa jollekin ihmiselle, jonka näkee täällä esim kärsivän jostain asiasta. Niinpä ei edelleenkään kirjoita esim ihmiselle, joka kirjoittaa kärsivänsä lapsettomuudesta, että ilman lapsiakin pärjää tai kirjoita ihmiselle joka sinkku tahtomattaan, että kyllä sinkkuna pärjää tms. Koska kaikessa on rajansa. Tämä varsinkin jos vastaa toisen viestiin. Silloin voi miettiä mitä on ok sanoa, vaikka ajattelisi toisin. 

Mielipiteenvapaus ei tarkoita sitä, että toisen pitää väkisin vähätellä kenenkään kokemuksia tai pakolla saada sanansa sanottua. Silloin sitä ei voi enää perustella mielipiteellä vaan jollakin muulla. Ehkä itsekkyydellä tai jollakin sellaisella käytöksellä, ettei mietitä mitä toinen ajattelee. 

Tämä on kaikille avoin keskustelupalsta. Palstan säännöt on ilmoitettu ketjun alussa. Kaikilla on täällä samat oikeudet ja velvollisuudet. Ei enempää eikä vähempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin ihmisiä niin kaikenlainen yleistäminen tai ikävä kommentointi muiden aisiohin örsyttää. Toistetaan omaa näkökulmaa ja ei nähdä sitä toisen tilannetta kunnolla tai osata samaistua. Se välillä tuo mieleen sen, että miksi joku kirjoittaa niin. 

Jos minä, vaikka kirjoittaisin, että haluaisin lapsia joskus niin ei siihen auta sanat kuinka joku on onnellinen lapseton tai joku kirjoittaa olevansa sinkku vastentahtoaan ja toinen siihen liittyen korostaa kuinka sinkkuus on ok. Tai joku kirjoittaa,ettei ole ystäviä ja toinen toteaa, että mitä niillä tekee. Hyvin pärjää muutenkin. 

Tämä kaikki on vaan jotenkin sen ihmisen tilanteen vähättelyä ja korostamista kuinka hänen ei pitäisi kaivata mitään esim edellämainittua, kun toinenkaan ei kaipaa. Katsotaan asioita vaan omasta näkökulmasta mikä ei auta toista yhtään. En tarkoita tätä viestiä kenellekään osoitetuksi  vaan vain tiivistelmänä asioista. Minä en alkaisi täällä siihen, että tavallaan "nolaisin" ketään joka esim ystäviä toivoo hokemalla, että kyllä yksinkin pärjää. Tämä esimerkkinä. Siinä tavallaan unohdetaan se inhimillisyys ja ne toisen ajatukset monesti vaikeasta aiheesta mistä ei ole helppoa kirjoittaa muutenkaan. 

Jokainen miettii asioita yleensä omalta kannaltaan. Jonkun toisen kirjoitus voi olla kimmokkeena, jonka pohjalta alkaa pohtia asioita. Alkuperäinen kirjoitus saattaa osin unohtuakin, eikä kirjoittaja mieti asiaa enää alkuperäisen kirjoittajan kannalta. Kirjoittajilla on erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä eri aiheista  ja he tuo niitä julki. Jos joku on eri mieltä kuin toinen, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset on erilaisia. Ei se ole uhka toisille. Esimerkiksi itse tykkään lukemisesta. Joku saattaa siihen kommentoida, että lukeminen on tyhmää ja  turhaa ajanhaaskausta ja järkevämpää on vaikka kuntoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä. Se on silloin hänen mielipiteensä ja hyväksyn sen sellaisenaan. En siis loukkaannu hänen sanoistaan. Jos joku vaikka kirjoittaa, että ilman ystäviäkin pärjää, se on hänen havaintonsa ja kokemuksensa, jonka hän tuo esille. Se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään. Täällä käydään yleistä keskustelua, se ei pyöri kenenkään toisen yksittäisen kirjoittajan elämän ympärillä. Kannattaa nähdä muiden viestit sellaisina kuin ne ovat - erilaisina mielipiteinä.

Täällä on myös käsitelty sitä, miten OIKEASSA ELÄMÄSSÄ tuntuu tyrmistyttävältä kohdata sitä, että esimerkiksi oma yksinäisyyden tunne tyrmätään täysin. Tyrmääjiä voivat olla ihmiset, jotka TUNTEVAT sinut.

Toki tämä on anonyymi palsta, ja kehno asioiden tajuaminen ja argumentaatio näkyvät niin kuin todellisessa elämässäkin. Helpointa - ja laiskinta - on aina sulkea korvat, tyrmätä - ja mahdollisesti ihan hylätä.

Täällä on myös ainakin viimeisillä sivuilla käsitelty sitä, että ei ole tullut kuulluksi ja on jäänyt yksinäiseksi jopa ihan omassa syntymäperheessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin ihmisiä niin kaikenlainen yleistäminen tai ikävä kommentointi muiden aisiohin örsyttää. Toistetaan omaa näkökulmaa ja ei nähdä sitä toisen tilannetta kunnolla tai osata samaistua. Se välillä tuo mieleen sen, että miksi joku kirjoittaa niin. 

Jos minä, vaikka kirjoittaisin, että haluaisin lapsia joskus niin ei siihen auta sanat kuinka joku on onnellinen lapseton tai joku kirjoittaa olevansa sinkku vastentahtoaan ja toinen siihen liittyen korostaa kuinka sinkkuus on ok. Tai joku kirjoittaa,ettei ole ystäviä ja toinen toteaa, että mitä niillä tekee. Hyvin pärjää muutenkin. 

Tämä kaikki on vaan jotenkin sen ihmisen tilanteen vähättelyä ja korostamista kuinka hänen ei pitäisi kaivata mitään esim edellämainittua, kun toinenkaan ei kaipaa. Katsotaan asioita vaan omasta näkökulmasta mikä ei auta toista yhtään. En tarkoita tätä viestiä kenellekään osoitetuksi  vaan vain tiivistelmänä asioista. Minä en alkaisi täällä siihen, että tavallaan "nolaisin" ketään joka esim ystäviä toivoo hokemalla, että kyllä yksinkin pärjää. Tämä esimerkkinä. Siinä tavallaan unohdetaan se inhimillisyys ja ne toisen ajatukset monesti vaikeasta aiheesta mistä ei ole helppoa kirjoittaa muutenkaan. 

Jokainen miettii asioita yleensä omalta kannaltaan. Jonkun toisen kirjoitus voi olla kimmokkeena, jonka pohjalta alkaa pohtia asioita. Alkuperäinen kirjoitus saattaa osin unohtuakin, eikä kirjoittaja mieti asiaa enää alkuperäisen kirjoittajan kannalta. Kirjoittajilla on erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä eri aiheista  ja he tuo niitä julki. Jos joku on eri mieltä kuin toinen, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset on erilaisia. Ei se ole uhka toisille. Esimerkiksi itse tykkään lukemisesta. Joku saattaa siihen kommentoida, että lukeminen on tyhmää ja  turhaa ajanhaaskausta ja järkevämpää on vaikka kuntoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä. Se on silloin hänen mielipiteensä ja hyväksyn sen sellaisenaan. En siis loukkaannu hänen sanoistaan. Jos joku vaikka kirjoittaa, että ilman ystäviäkin pärjää, se on hänen havaintonsa ja kokemuksensa, jonka hän tuo esille. Se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään. Täällä käydään yleistä keskustelua, se ei pyöri kenenkään toisen yksittäisen kirjoittajan elämän ympärillä. Kannattaa nähdä muiden viestit sellaisina kuin ne ovat - erilaisina mielipiteinä.

Olen eri mieltä viestistäsi, koska ihminen voi myös miettiä mitä on ok kirjoittaa. Jos kirjoittaisin esim ihmiselle vastaukseksi joka surullisena kirjoittaa, ettei jaksa yksinäisyyttä, että kyllä ilman ystäviäkin pärjää niin silloin viestini on kuin jotain vähättelyä hänen tilanteeseensa. Tätä tarkoitin. Silloin tuollainen viesti on kuin jokin isku toisen naamaan tuollaisessa yhteydessä. 

Joskus on hyvä miettiä sanojaan. Ei ole hyvä alkaa omaa mielipidettään kirjoittaa jollekin ihmiselle, jonka näkee täällä esim kärsivän jostain asiasta. Niinpä ei edelleenkään kirjoita esim ihmiselle, joka kirjoittaa kärsivänsä lapsettomuudesta, että ilman lapsiakin pärjää tai kirjoita ihmiselle joka sinkku tahtomattaan, että kyllä sinkkuna pärjää tms. Koska kaikessa on rajansa. Tämä varsinkin jos vastaa toisen viestiin. Silloin voi miettiä mitä on ok sanoa, vaikka ajattelisi toisin. 

Mielipiteenvapaus ei tarkoita sitä, että toisen pitää väkisin vähätellä kenenkään kokemuksia tai pakolla saada sanansa sanottua. Silloin sitä ei voi enää perustella mielipiteellä vaan jollakin muulla. Ehkä itsekkyydellä tai jollakin sellaisella käytöksellä, ettei mietitä mitä toinen ajattelee. 

Tämä on kaikille avoin keskustelupalsta. Palstan säännöt on ilmoitettu ketjun alussa. Kaikilla on täällä samat oikeudet ja velvollisuudet. Ei enempää eikä vähempää.

No, ihminen voi sitten tehdä niin kuin tekee. Joku miettii sanojaan ja joku tekee oman päänsä mukaan. Niinhän se elämässä menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On surullinen olo. Käyn masennuksen takia psykologin juttusilla, ja nyt sain kiireajan lääkärille, koska olo on huono. On se pahempikin ollut. En halua aloittaa taas masennuslääkettä. Olisi kivempi, jos lääkäri määräisi jonkun ihmisen, jonka pitäisi kysellä mun kuulumisia ja lähteä mun kanssa käymään jossain. Yksinäisyys on kamalaa. Ei voi puhua kenellekään. Eikä saa puhua negatiivisista asioista, ettei olisi raskas ihminen. Tuntuu, että kaikki on niin kiireisiä, kaikilla on oma elämä, eikä kukaan ehdi ihan vaan jutella tai käydä kahvilla. Ehdotin yhdelle kaverille, että nähtäisiin, mutta on niin kiire. 

Tuota positiivisuuden vaatimusta ihmettelen itse aina kovasti. Yllättävän monet ihmiset haluavat kieltäytyä kuulemasta mitään ikävää, koska heillä menee kuulemma tunnelma pilalle. Minä en ole koskaan kokenut raskaaksi sitä, jos joku puhuu omista ikävistä asioistaan. En ota sitä henkilökohtaisesti eikä jonkun huolien kuunteleminen minun elämääni pilaa. En oikein ymmärrä minkälainen on se mentaalinen todellisuus, jossa ihmisen mieli latistuu heti, jos kuulee jotain ikävää. Mutta minä olenkin vähän erikoinen, kun katselen yöllä murhadokkareita eikä ne yöunianikaan vie vaan nukun oikein makoisasti murhien päälle.

 

Kerro tähän joku negatiivinen asia, mikä sinua on vaivannut! Me kuunnellaan.

Viisaasti kirjoitettu. Kenenkään elämä ei voi olla pelkkää päivänpaistetta. On iloja ja on suruja, juuri se on elämää. Jatkuva positiivisuusvaatimus on pään pistämistä pensaaseen. Pahimmassa tapauksessa elämästä katoaa aito kyky elää ja kohdata asioita. 

Niin kuin vanhassa laulussa räsymatosta sanotaan: "Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei niin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois."

Tämä on yleistä pohdintaa. Jokainen elää tietenkin haluamallaan tavalla, tekee itse valintansa ja vastaa niiden seurauksista, eikä se kuulu muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin ihmisiä niin kaikenlainen yleistäminen tai ikävä kommentointi muiden aisiohin örsyttää. Toistetaan omaa näkökulmaa ja ei nähdä sitä toisen tilannetta kunnolla tai osata samaistua. Se välillä tuo mieleen sen, että miksi joku kirjoittaa niin. 

Jos minä, vaikka kirjoittaisin, että haluaisin lapsia joskus niin ei siihen auta sanat kuinka joku on onnellinen lapseton tai joku kirjoittaa olevansa sinkku vastentahtoaan ja toinen siihen liittyen korostaa kuinka sinkkuus on ok. Tai joku kirjoittaa,ettei ole ystäviä ja toinen toteaa, että mitä niillä tekee. Hyvin pärjää muutenkin. 

Tämä kaikki on vaan jotenkin sen ihmisen tilanteen vähättelyä ja korostamista kuinka hänen ei pitäisi kaivata mitään esim edellämainittua, kun toinenkaan ei kaipaa. Katsotaan asioita vaan omasta näkökulmasta mikä ei auta toista yhtään. En tarkoita tätä viestiä kenellekään osoitetuksi  vaan vain tiivistelmänä asioista. Minä en alkaisi täällä siihen, että tavallaan "nolaisin" ketään joka esim ystäviä toivoo hokemalla, että kyllä yksinkin pärjää. Tämä esimerkkinä. Siinä tavallaan unohdetaan se inhimillisyys ja ne toisen ajatukset monesti vaikeasta aiheesta mistä ei ole helppoa kirjoittaa muutenkaan. 

Jokainen miettii asioita yleensä omalta kannaltaan. Jonkun toisen kirjoitus voi olla kimmokkeena, jonka pohjalta alkaa pohtia asioita. Alkuperäinen kirjoitus saattaa osin unohtuakin, eikä kirjoittaja mieti asiaa enää alkuperäisen kirjoittajan kannalta. Kirjoittajilla on erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä eri aiheista  ja he tuo niitä julki. Jos joku on eri mieltä kuin toinen, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Ihmiset on erilaisia. Ei se ole uhka toisille. Esimerkiksi itse tykkään lukemisesta. Joku saattaa siihen kommentoida, että lukeminen on tyhmää ja  turhaa ajanhaaskausta ja järkevämpää on vaikka kuntoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä. Se on silloin hänen mielipiteensä ja hyväksyn sen sellaisenaan. En siis loukkaannu hänen sanoistaan. Jos joku vaikka kirjoittaa, että ilman ystäviäkin pärjää, se on hänen havaintonsa ja kokemuksensa, jonka hän tuo esille. Se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään. Täällä käydään yleistä keskustelua, se ei pyöri kenenkään toisen yksittäisen kirjoittajan elämän ympärillä. Kannattaa nähdä muiden viestit sellaisina kuin ne ovat - erilaisina mielipiteinä.

Olen eri mieltä viestistäsi, koska ihminen voi myös miettiä mitä on ok kirjoittaa. Jos kirjoittaisin esim ihmiselle vastaukseksi joka surullisena kirjoittaa, ettei jaksa yksinäisyyttä, että kyllä ilman ystäviäkin pärjää niin silloin viestini on kuin jotain vähättelyä hänen tilanteeseensa. Tätä tarkoitin. Silloin tuollainen viesti on kuin jokin isku toisen naamaan tuollaisessa yhteydessä. 

Joskus on hyvä miettiä sanojaan. Ei ole hyvä alkaa omaa mielipidettään kirjoittaa jollekin ihmiselle, jonka näkee täällä esim kärsivän jostain asiasta. Niinpä ei edelleenkään kirjoita esim ihmiselle, joka kirjoittaa kärsivänsä lapsettomuudesta, että ilman lapsiakin pärjää tai kirjoita ihmiselle joka sinkku tahtomattaan, että kyllä sinkkuna pärjää tms. Koska kaikessa on rajansa. Tämä varsinkin jos vastaa toisen viestiin. Silloin voi miettiä mitä on ok sanoa, vaikka ajattelisi toisin. 

Mielipiteenvapaus ei tarkoita sitä, että toisen pitää väkisin vähätellä kenenkään kokemuksia tai pakolla saada sanansa sanottua. Silloin sitä ei voi enää perustella mielipiteellä vaan jollakin muulla. Ehkä itsekkyydellä tai jollakin sellaisella käytöksellä, ettei mietitä mitä toinen ajattelee. 

Tämä on kaikille avoin keskustelupalsta. Palstan säännöt on ilmoitettu ketjun alussa. Kaikilla on täällä samat oikeudet ja velvollisuudet. Ei enempää eikä vähempää.

No, ihminen voi sitten tehdä niin kuin tekee. Joku miettii sanojaan ja joku tekee oman päänsä mukaan. Niinhän se elämässä menee. 

Ehkä et itsekään mieti sanojasi ja teet oman pääsi mukaan? Vaadit muita arvuuttelemaan, mistä tavallisesta keskustelusta joku mahdollisesti saattaisi loukkaantua. Muiden pitäisi mielestäsi ryhtyä yliajattelemaan kaikkea. Syyllistät siitä, että muut kirjoittavat tavallisia mielipiteitä. Luin aiempia viestejä enkä nähnyt niissä mitään epäasiallista tai ketään loukkaavaa. En usko, että täällä kukaan sellaiseen pyrkii. Ehkä voi ottaa muitten viestit vain kommentteina keskusteluun, muut ei välttämättä uppoudu syvemmin kenenkään yksittäisen kirjoittajan tilanteeseen eikä se ketjussa olisi mahdollistakaan.

Katsoin illalla ekat kaksi tai siis ehkä puolitoista jaksoa areenassa olevasta mordet och malå -dokkarista ja hyi kamala mitä pahat puheet ja juorut voikaan saada aikaan. Enkä voinut sille mitään, että mieleen tulit sinä joka olet kertonut kokemastasi tässä ketjussa. Ihmiset voi olla ihan hirviöitä ja osa tietenkin vain ajattelemattomia massan mukana menijöitä, mutta ei se mikään puolustus ole ettei ajatellut tai kyllä muutkin. Tuollaisella sonnanjauhamisella pilataan ihmisen elämä ja pahimmassa tapauksessa se elämä viedään lopullisesti, kun joku kuvittelee tekevänsä suunnilleen jonkun palveluksen kaikille poistamalla juorujen kohteen muonavahvuudesta. En tiedä onko tuo dokkari suosittelun arvoinen (tuli paha olla), mutta ainakin silmiä avaava se on sille mitä voikaan tapahtua kun juoruilijat ja muut läyhääjät pääsee vauhtiin. Aion katsoa kyllä tuon loppuun.

Enkä missään vaiheessa aiemminkaan ole epäillyt yhtään kertomiasi juttuja (omakohtaista kokemusta kun löytyy vastaavasta) mutta tuota dokkaria katsoessa tuli tosiaan ihan fyysisesti paha olo kun tajusi miten asiat olisi voinut pahimmillaan jopa omalla kohdallakin mennä vaikka juoruilun aihepiiri olikin aika täysin eri. Yhtä lailla sitä kuitenkin olin vääränlainen, outo ja arvoton kaikkien silmissä sekä tietenkin siihen päälle vielä se "vakkarimaine" naiselle eli hoo.

Vielä tuosta positiivisuus-vaatimuksesta. Moni tuntuu tässä ketjussakin olevan sillä asenteella, että mikä vaan muiden haave/toive on ihan typerä koska sen toteutuessa voisi tapahtua ikävät asiat x ja y. Ei puhettakaan siitä, että niiden vastapainoksi tapahtuisi myös hyviä asioita. Tuntuu, että moni haluaa positiivisuutta ja vain positiivisia asioita, mutta sitten kuitenkin onnistuu aina löytämään vain ne kaikki mahdolliset negatiiviset puolet etenkin muiden ihmisten toiveista ja mielipiteistä. Muutenkin vähän outo ajatus, että kaikesta sosiaalisuudesta ja ihmissuhteista seuraisi automaattisesti pelkkää harmia tai ettei niistä edes saisi olla kuin vain hyviä seurauksia itselle. Ainakin itse ajattelen elämän ja ihmissuhteiden olevan vaihtelevaa eli on parempia ja huonompia aikoja eikä kukaan ole täydellinen. Siinähän se suola on. Yksinään sitä on jotenkin jumissa eikä mitenkään turvassa pahoilta asioilta vaikka ihan liian monet hyvät asiat puuttuukin kokonaan. Tietenkin on huonoja ihmissuhteita ja sellaisia ei kenenkään kannata/kannattaisi elämässään pitää, mutta jotenkin itse en pysty ajattelemaan niin että suurin osa ihmissuhteista olisi jotenkin ikäviä kaikille osapuolille ja siksi on vain yksinäisen onni, ettei elämässä ole ainuttakaan ihmistä.