Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (4852)
En nyt kaikkia sivuja ole lukenut, mutta leski olen minäkin 60+++. En oikein osaa muuten neuvoa, mutta olen koko ikäni ollut ns. järjestöihminen ja todella monet seurat/yhteisöt/vapaa-ehtoisjärjestöt kaipaavat lisää jäseniä. Nuoria ei talkootyöt oikein kinnosta, niin kaikki vapaaehtoiset uudet jäsenet ovat yleisesti sydämellisesti tervetulleita.
Ihan mainitsen esimerkkeinä paikalliset poliittiset puolueet, löytyy vasemmalta oikealle ja keskustan kautta vihreään. Martoilla on vaikka mitä toimintaa, on ruokaa- ja käsitöihin liittyvää. Kansalaisopistoilla on kielikursseja, käsityökursseja, SPR:llä on vapaaehtoistoimintaa vaikka minkälaista.. eläinsuojelussa on paljon myös introvertteja toimijoita, joille eläimet ovat se rakas asia. SPR:llä ei varmaan koskaan ole liikaa porukkaa tarjolla. Kirjastot ottavat vastaan lukumummeja ja vaareja. Myös vapaaehtoiseen katupartiointiin nuorisotyössä tarvitaan vapaaehtoisia (mm Saapas-projektit) . VPK-toiminnassa tarvitaan kaiken ikäisiä. Monella paikkakunnalla erilaiset kesäteatterikerhot, vanhusten ulkoilutus toiminta jne jne.
Jos osaatte käyttää Vauva-palsta toimintaa, osaatte varmasti myös googlata oman paikkakuntanne vapaaehtoistoimintaa, löytyy tosiaan ihan laidasta laitaan , ja oman kiinnostus alueen , on se sitten puutarha, lasten hoito, tai mikä vaan sopii, niin vapaa-ehtoisia tarvitaan niin moneen. Tervemenoa ja tervetuloa. Kaikenlainen talkoo työ antaa paljon enemmän kuin ottaa. Ja saa sitä sisältöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin kaupassa. Jännitin kiinteistön vesikalustetarkistusta. Eivät käyneet kämpässäni, onneksi. Tulossa remppa ja vuokra noussee, joten muutto edessä.
..entä jos on 60+ työtön, evätäänkö tämä valtavan suuri työmarkkinatuki jos tekee vapaaehtoistyötä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt kaikkia sivuja ole lukenut, mutta leski olen minäkin 60+++. En oikein osaa muuten neuvoa, mutta olen koko ikäni ollut ns. järjestöihminen ja todella monet seurat/yhteisöt/vapaa-ehtoisjärjestöt kaipaavat lisää jäseniä. Nuoria ei talkootyöt oikein kinnosta, niin kaikki vapaaehtoiset uudet jäsenet ovat yleisesti sydämellisesti tervetulleita.
Ihan mainitsen esimerkkeinä paikalliset poliittiset puolueet, löytyy vasemmalta oikealle ja keskustan kautta vihreään. Martoilla on vaikka mitä toimintaa, on ruokaa- ja käsitöihin liittyvää. Kansalaisopistoilla on kielikursseja, käsityökursseja, SPR:llä on vapaaehtoistoimintaa vaikka minkälaista.. eläinsuojelussa on paljon myös introvertteja toimijoita, joille eläimet ovat se rakas asia. SPR:llä ei varmaan koskaan ole liikaa porukkaa tarjolla. Kirjastot ottavat vastaan lukumummeja ja vaareja. Myös vapaaehtoiseen katupartiointiin nuorisotyössä tarvitaan vapaaehtoisia (mm Saapas-projektit) . VPK-toiminnassa tarvitaan kaiken ikäisiä. Monella paikkakunnalla erilaiset kesäteatterikerhot, vanhusten ulkoilutus toiminta jne jne.
Jos osaatte käyttää Vauva-palsta toimintaa, osaatte varmasti myös googlata oman paikkakuntanne vapaaehtoistoimintaa, löytyy tosiaan ihan laidasta laitaan , ja oman kiinnostus alueen , on se sitten puutarha, lasten hoito, tai mikä vaan sopii, niin vapaa-ehtoisia tarvitaan niin moneen. Tervemenoa ja tervetuloa. Kaikenlainen talkoo työ antaa paljon enemmän kuin ottaa. Ja saa sitä sisältöä elämään.
Totta kai ilmainen työvoima kelpaa.
"Kaikenlainen talkoo työ antaa paljon enemmän kuin ottaa. Ja saa sitä sisältöä elämään."
Järjestöihmiselle varmasti antaakin, eihän hän muuten olisi järjestöihminen. Kyse ei kuitenkaan ole työn puutteesta, vaan yksinäisyydestä.
On niin turhauttava ja epäonninen päivä!
Ensiksi unohdan avaimet kotiin ja en pääse pihaa pidemmälle, kun kaikki avaimet jäi sisälle. En edes kävellen olisi voinut mennä töihin, kun nekin avaimet jäivät sisälle. Piti soittaa apua, että pääsin taas kotiini.
Töissä vahingossa viilsin käsivarren auki, kun osui terävään.
Sitten Tori.fi:stä olisin löytänyt itselleni erittäin miellyttävää tuotetta, mutta välissä on ihan helevetinmoiset ehdot. Samassa kaupungissa sentään ollaan, että mahdottomaksi tehdään helpot kaupat. Ottaa päähän syvästi miten paskasti nykypäivät kulkee. Täälläkin on niitä jotka sabotoivat toisille mielenkiintoisia keskusteluita. Tuntuu ihan merkityksettömältä tämä koko helkutin maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väkeni löytyi! 38v aina yksin nainen täällä, terve. Ahdistaa taas aivan helesti kevät ja kesä.
Ihanasti kirjoitat. Täällä väkesi on odottanut juuri Sinua.
Mukavaa viikonloppua kaikille
Yksinäisyyden huippu on minä joka iloitsen jossain ketjussa siitä, että joku on kuunnellut ja tykännyt laittamastani biisistä, koska se on minulle mukavia asia, että joku kokee biisin peukun arvoisena ja on kuunnellut yleensäkin sen. Ainoaa ns keskusteluani musiikista mitä pystyn käymään kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyden huippu on minä joka iloitsen jossain ketjussa siitä, että joku on kuunnellut ja tykännyt laittamastani biisistä, koska se on minulle mukavia asia, että joku kokee biisin peukun arvoisena ja on kuunnellut yleensäkin sen. Ainoaa ns keskusteluani musiikista mitä pystyn käymään kenenkään kanssa.
Minulle taas monessa ketjussa on ilkuttu biiseistäni, ne ei kuulema siihen ketjuun kuulu:( nyt on mielen päällä Joonas Lepistön ( R. I. P) Kunniavieras ja Helsinki Haloon Neljä vuodenaikaa. Molemmas erittäin surullisia, eihän sitä koskaan tiedä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyden huippu on minä joka iloitsen jossain ketjussa siitä, että joku on kuunnellut ja tykännyt laittamastani biisistä, koska se on minulle mukavia asia, että joku kokee biisin peukun arvoisena ja on kuunnellut yleensäkin sen. Ainoaa ns keskusteluani musiikista mitä pystyn käymään kenenkään kanssa.
Minulle taas monessa ketjussa on ilkuttu biiseistäni, ne ei kuulema siihen ketjuun kuulu:( nyt on mielen päällä Joonas Lepistön ( R. I. P) Kunniavieras ja Helsinki Haloon Neljä vuodenaikaa. Molemmas erittäin surullisia, eihän sitä koskaan tiedä...
Vastasit viestiini. Itse olen oikeastaan surullisten biisien ystävä, koska jos mietin viime aikoina kuuntelemiani biisejä niin iloista on lähes mahdoton löytää. Ehkä nothing nowhere - nightmare on iloisin jos sitäkään voi iloisena pitää. Minulle kuitenkin jo iloista musiikkia.
Muuten pidän synkistä ja surullista biiseistä. Ne sopivat minulle ja vaikka joku kirjoitti itsellekin yhdessä ketjussa, että miksi kuuntelen noin surullista niin minä saan iloa niistä biiseistä ja tykkään paljon niistä. Eivät ne oloani pahenna vaan parantavat. Nyt lähinnä iloa tuo eniten se, kun löytää vuosien takaakin jonkun biisin mistä tietää, että sai yhden kuuntelulistalle. Se on mukava hetki.
Muuten musiikista tiedän sen mitä tiedän. Osaan soittaa paria soitinta edes jollakin tasolla ja ymmärrän musiikista asioita. Muuten kuulu niihin, jotka jaksavat väitellä genrestä tai jotka muistavat jokaisen bändin jäsenen nimen tms. Lähinnä jos tuotannosta jotain tiedän ja genren suunnilleen sekä bändin kotimaan. Se saa riittää. Muuten olisi mukavaa aina jotain ajatuksia vaihtaa musiikkiin liittyen. Nyt lähinnä musiikki on osa minua ollut jo lapsesta saakka, mutta yksinäistä on fiilistelyni sen suhteen. Toki jokaisella oma makunsa, mutta monesti toivoisin juttelua aiheesta silti tai siis, että olisi joku jonka kanssa jutella. Sinänsä minäkin kuuntelen monenlaista. Samalla toki kirjoitan nyt itsekin aiheesta minkä jonku voisi toisaalta tulkita jonnekin toisaalle kuuluvaksi.
Secret Keeper - Haunt (viime löytöni)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yleensä oikein osaa kaivata läheisyyttä, kun se on jo aiheena vieras minulle. Silti ehkä kevät on sekoittanut pään ja nyt osaan kaivata halauksia ja jotain toisen kyljessä oloa ihan kuin ne olivat minulle tuttukin asia. Toivon, etten kaipaisi pitkään, kun ei ole kiva tunne tämä ja pää on jo liikaa täynnä haaveita tähän liittyen.
Romantiikan ja hellyyden kaipuu nousee aina keväisin ihan uusiin sfääreihin itselläkin vaikka ympäri vuoden sitä kaipaan. Joutessani selasin areenaa ja sitten pisti silmään sellainen sarja kuin "joulukaupan mysteerit" ja koska se näemmä on tässä kuussa poistumassa niin katsoahan se piti vaikka onkin kevät kauneimmillaan. On siis hallmarkin tekeleitä eli jokainen tunnistanee genren ja juonen jujun.
Ei vaan olisi pitänyt katsoa. Nuo romanttiset leffat saa mielen matalaksi ja melankoliseksi joulun alla, mutta jotenkin näin keväällä tuokin surkeus iski kovempaa. Bonarina vielä sekin, että jotain typerän kaukoihastuksen tynkää oli ilmaantunut mieleen ja vaikka tietenkin tiesin, ettei toinen osapuoli tiedä (onneksi!) omista pöhköistä fiiliksistäni saati että ne jakaisi niin silti sitä joku kummallinen toivonkipinä (okei, mielipuolinen kuvitelma) oli jossain, että jotain voisi tapahtua jos vain satuttaisiin kohtaamaan sopivammassa paikassa.. Ja niin kävi! Oli täysin odottamaton se tilanne enkä ensin miestä miltei edes tunnistanut kun kaikki tuli niin puskista, mutta se sitten ei lienekään ylläri että mies ei yksin liikenteessä ollut vaan oli koko perhe matkassa. Ei sillä, että oikeasti järjellä ajateltuna olisin mitään pitänyt mahdollisena, mutta kevät sai taas kerran pään pyörälle ja palkinnoksi tuosta sain kuin saavillisen jäävettä niskaani. Ja ei, vaikka hän olisi ollut yksinkin niin tietenkään en olisi tehnyt yhtään mitään enkä varmaan edes moikannut kuten ei moikattu nytkään. No jos positiivisesti ajattelee niin enää ei ole kaukoihastusta että sikäli ihan jees.
Onneksi minulla ei ole ketään tiettyä ihmistä jota kaivata eli näin läheisyyden kaipuuni on vaan jotain yleisen tason haaveilua vaan. Ihastunut olen kunnolla ollut viimeksi noin 15 vuotta sitten. Tuntui kuin siitä olisi 100 vuotta. Tai jos totuudella mietitään niin taisin joskus 10 vuotta sitten olla hieman ihastunut hetken aikaa. Itse en paljonkaan näe ihmisiä niin riski saada jokin hulluus tämän ihastumisen myötä on pienempi. Kevät ja kesä pahinta aikaa kyllä. Talvella rauhallista tämän suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala yö oli, otin buranan olkapääkipuun, alkoi kamala närästys, ennen ei ole tullut. Hätäännyin, kun oikein leukaperissä tuntu, että onko tulossa sydänkohtaus vai tuleeko lähiaikoina, olen ollut niin väsynytkin ja sressaantunut, mikä ei ole hyväksi.sydämmelle. Valvoin koko yön,otin pari pamia niin ne vähän pelkoa rauhotti ja aamusta nukahdin. Ei ois ollut ketään kelle soittaa edes, viime yönä mietin hädissäni.
Vierailija kirjoitti:
Kamala yö oli, otin buranan olkapääkipuun, alkoi kamala närästys, ennen ei ole tullut. Hätäännyin, kun oikein leukaperissä tuntu, että onko tulossa sydänkohtaus vai tuleeko lähiaikoina, olen ollut niin väsynytkin ja sressaantunut, mikä ei ole hyväksi.sydämmelle. Valvoin koko yön,otin pari pamia niin ne vähän pelkoa rauhotti ja aamusta nukahdin. Ei ois ollut ketään kelle soittaa edes, viime yönä mietin hädissäni.
Tuohan se on, että ei ole ketään missään tilanteessa. Aika yllättäen sen monesti tajuaa vaikka eihän sen mikään yllätys pitäisi olla. Itselle oli viimeisin yllätys bussipysäkillä ollut mainos, jossa todettiin ettei ikänäköä näe itse ja kuinka läheisten tulisi ohjata oireista kärsivä näöntarkastukseen. Toinen sitten oli otsikko just tässä pääsiäisen aikaan, että läheiset huomaa ruokapöydässä ensioireet jostakin sairaudesta. En viitsinyt edes klikata ja lukea juttua koska sinällään aivan sama.
Jotenkin tuntuu että yksinäisyyttä oikein hierotaan nykyisin naamaan mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla kun ihan jo jäätelöäkin mainostetaan että se on tehty jaettavaksi. Entäs kun ei ole ketään kenen kanssa sen voisi jakaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyden huippu on minä joka iloitsen jossain ketjussa siitä, että joku on kuunnellut ja tykännyt laittamastani biisistä, koska se on minulle mukavia asia, että joku kokee biisin peukun arvoisena ja on kuunnellut yleensäkin sen. Ainoaa ns keskusteluani musiikista mitä pystyn käymään kenenkään kanssa.
Minulle taas monessa ketjussa on ilkuttu biiseistäni, ne ei kuulema siihen ketjuun kuulu:( nyt on mielen päällä Joonas Lepistön ( R. I. P) Kunniavieras ja Helsinki Haloon Neljä vuodenaikaa. Molemmas erittäin surullisia, eihän sitä koskaan tiedä...
Vastasit viestiini. Itse olen oikeastaan surullisten biisien ystävä, koska jos mietin viime aikoina kuuntelemiani biisejä niin iloista on lähes mahdoton löytää. Ehkä nothing nowhere - nightmare on iloisin jos sitäkään voi iloisena pitää. Minulle kuitenkin jo iloista musiikkia.
Muuten pidän synkistä ja surullista biiseistä. Ne sopivat minulle ja vaikka joku kirjoitti itsellekin yhdessä ketjussa, että miksi kuuntelen noin surullista niin minä saan iloa niistä biiseistä ja tykkään paljon niistä. Eivät ne oloani pahenna vaan parantavat. Nyt lähinnä iloa tuo eniten se, kun löytää vuosien takaakin jonkun biisin mistä tietää, että sai yhden kuuntelulistalle. Se on mukava hetki.
Muuten musiikista tiedän sen mitä tiedän. Osaan soittaa paria soitinta edes jollakin tasolla ja ymmärrän musiikista asioita. Muuten kuulu niihin, jotka jaksavat väitellä genrestä tai jotka muistavat jokaisen bändin jäsenen nimen tms. Lähinnä jos tuotannosta jotain tiedän ja genren suunnilleen sekä bändin kotimaan. Se saa riittää. Muuten olisi mukavaa aina jotain ajatuksia vaihtaa musiikkiin liittyen. Nyt lähinnä musiikki on osa minua ollut jo lapsesta saakka, mutta yksinäistä on fiilistelyni sen suhteen. Toki jokaisella oma makunsa, mutta monesti toivoisin juttelua aiheesta silti tai siis, että olisi joku jonka kanssa jutella. Sinänsä minäkin kuuntelen monenlaista. Samalla toki kirjoitan nyt itsekin aiheesta minkä jonku voisi toisaalta tulkita jonnekin toisaalle kuuluvaksi.
Secret Keeper - Haunt (viime löytöni)
Täällä joku ilkiö taas poistaa viestejä. Kirjoitin surullisista biiseistä: Joonas Lepistö Kunniavieras (R. I. P.) Ja Helsinki Haloon Neljä vuodenaikaa. Mielen päällä nämä surulliset biisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyden huippu on minä joka iloitsen jossain ketjussa siitä, että joku on kuunnellut ja tykännyt laittamastani biisistä, koska se on minulle mukavia asia, että joku kokee biisin peukun arvoisena ja on kuunnellut yleensäkin sen. Ainoaa ns keskusteluani musiikista mitä pystyn käymään kenenkään kanssa.
Minulle taas monessa ketjussa on ilkuttu biiseistäni, ne ei kuulema siihen ketjuun kuulu:( nyt on mielen päällä Joonas Lepistön ( R. I. P) Kunniavieras ja Helsinki Haloon Neljä vuodenaikaa. Molemmas erittäin surullisia, eihän sitä koskaan tiedä...
Vastasit viestiini. Itse olen oikeastaan surullisten biisien ystävä, koska jos mietin viime aikoina kuuntelemiani biisejä niin iloista on lähes mahdoton löytää. Ehkä nothing nowhere - nightmare on iloisin jos sitäkään voi iloisena pitää. Minulle kuitenkin jo iloista musiikkia.
Muuten pidän synkistä ja surullista biiseistä. Ne sopivat minulle ja vaikka joku kirjoitti itsellekin yhdessä ketjussa, että miksi kuuntelen noin surullista niin minä saan iloa niistä biiseistä ja tykkään paljon niistä. Eivät ne oloani pahenna vaan parantavat. Nyt lähinnä iloa tuo eniten se, kun löytää vuosien takaakin jonkun biisin mistä tietää, että sai yhden kuuntelulistalle. Se on mukava hetki.
Muuten musiikista tiedän sen mitä tiedän. Osaan soittaa paria soitinta edes jollakin tasolla ja ymmärrän musiikista asioita. Muuten kuulu niihin, jotka jaksavat väitellä genrestä tai jotka muistavat jokaisen bändin jäsenen nimen tms. Lähinnä jos tuotannosta jotain tiedän ja genren suunnilleen sekä bändin kotimaan. Se saa riittää. Muuten olisi mukavaa aina jotain ajatuksia vaihtaa musiikkiin liittyen. Nyt lähinnä musiikki on osa minua ollut jo lapsesta saakka, mutta yksinäistä on fiilistelyni sen suhteen. Toki jokaisella oma makunsa, mutta monesti toivoisin juttelua aiheesta silti tai siis, että olisi joku jonka kanssa jutella. Sinänsä minäkin kuuntelen monenlaista. Samalla toki kirjoitan nyt itsekin aiheesta minkä jonku voisi toisaalta tulkita jonnekin toisaalle kuuluvaksi.
Secret Keeper - Haunt (viime löytöni)
Täällä joku ilkiö taas poistaa viestejä. Kirjoitin surullisista biiseistä: Joonas Lepistö Kunniavieras (R. I. P.) Ja Helsinki Haloon Neljä vuodenaikaa. Mielen päällä nämä surulliset biisit.
Onhan se viesti tuossa ylempänä tallella, missä nuo biisit on mainittu.
Anneli Sari, Jäähyväiset (mun surullinen biisi)
Ei mitään, tv kattelen, millon tää yksinäisyys loppuu, voi kuka tietäis sen?
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyden huippu on minä joka iloitsen jossain ketjussa siitä, että joku on kuunnellut ja tykännyt laittamastani biisistä, koska se on minulle mukavia asia, että joku kokee biisin peukun arvoisena ja on kuunnellut yleensäkin sen. Ainoaa ns keskusteluani musiikista mitä pystyn käymään kenenkään kanssa.
Laita ihmeessä sinulle mieleisiä biisejä. Mutta älä noista peukuista välitä tai arvota niillä mitään. Monet ihmiset nykypäivänä elävät ja hengittävät sen mukaan, saavatko hänen postauksensa tykkäyksiä. Mitä ihmeen väliä niillä peukuilla tai tykkäyksillä on? Ei yhtään mitään. Jos niille antaa jonkun merkityksen, voi miettiä miksi se itselle merkitee jotain. Hyvä vaan että kirjoittaa itselle tärkeistä jutuista ja muulla ei väliä. Ei oman tyytyväisyyden pitäisi olla muista riippuvaista.
Huomasin tänään, että minuun on tullut pahantahtoisuus. Luin otsikon, että räntää ja lunta on luvassa etelä-suomea myöten ja eka ajatus oli, hähää toivottavasti tuo osuu vapuksi ja pilaa kaikkien tekemiset ja menemiset. En tykkää tästä uudesta minästä muutenkaan yhtään ja tuo oli jotenkin jo liikaa.
Enkä tykkää ikkunanpesustakaan, mutta kaksi ikkunaa pesin kuitenkin vähän extempore kun ei sitten ollutkaan niin aurinkoinen päivä. Ja sitten verhot visusti kiinni eli aika sama vaikka ne olisi edelleen likaiset. Tätä tämä elämä on, kaikenlaista tekee ja yrittää jaksaa mutta kaikki se on ihan turhaa ja tarpeetonta eikä mistään tule kuitenkaan hyvä fiilis. Nytkin pistin jo yöpaidan päälle ja menen maate vaikka tuntuu niin typerältä tämäkin että la-iltana on ysiltä jo sängyssä peiton alla. Ehtisi sitä varmaan haudassakin sitten maata jahka sinne asti päätyy. Voihan se olla, että huomenna ei enää herääkään ja tässä sitä sitten saattaa maata vaikka seuraavan vuosikymmenen näillä sijoillaan.
Väkeni löytyi! 38v aina yksin nainen täällä, terve. Ahdistaa taas aivan helesti kevät ja kesä.