Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te yksinäiset ette tee live-chat kanavaa, jossa mahdollisuus jutella myös yksityisesti? Ensinäkin keskustelu olisi luontevampaa ja voisi "tutustua" tuttuihin nimimerkkeihin. Lisäksi ajan myötä voisi verkostoitua jne. Suomi24keskusteluissa oli vastaava ketju ja siellä ihmiset piti miittejä, eli kävivät kävelyillä tai kahvilla jne.

Miten tehdään live-chat -kanava?

Kirjoittajalle 303, tee ihmeessä se ohjelma, ja opasta sitten, miten se toimii. Olen ensimmäinen "asiakas".

Katsoin nyt tuon jakson ja kelasin oikein kaksi kertaa kohtauksen, jossa väitetään Tuuren käyttäytyneen huonosti. Eihän se pitänytkään paikkaansa, haha, odotin jotain ihan muuta näiden kommenttien perusteella. Tuure paljasti kaikille, myös Piian ollessa paikalla, että tämä oli valehdellut kysyttäessä edellispäivän keskustelusta. Piia oli koettanut seivata valheensa väittämällä ettei vaan muistanut, josta Tuure tokaisi ettei 50-vuotiaalla vielä niin huono muisti ole ettei edellsipäivän tapahtumia muistaisi.

Ihan turhaa kohua ja hälinää olemattomista taas. Myöhemmin jaksossa Piia itse totesi ettei tilanteessa ollut kun Tuure halkusiu pyytää anteeksi. Piia oikein painotti, että peliä ei henkilökohtaista.

Jaahas, se ois sit lauantai-illan huumaa ;)

Kuuntelin Antin matka-podcastia. Se jotenkin piristää aina.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, se ois sit lauantai-illan huumaa ;)

Kuuntelin Antin matka-podcastia. Se jotenkin piristää aina.

Mistä tulikin mieleeni: suositelkaa hyviä podcasteja! Mitä te kuuntelette?

Oon huomannut, että haen yhteyttä muihin silläkin tavalla, että katson iltaisin mielummin perinteistä telkkaria kuin jotain suoratoistoa. On jotenkin kiva ajatella, että muutkin katsovat samaan aikaan samaa ohjelmaa.

Tein sämpylätaikinan valmiiksi, niin on jotain kivaa heti aamulla luvassa 😊

Sänkypäivä, edes lääkkeillä ei kestänyt tänään nousta. Näin yöllä kummallista unta, joka toistui päivällä. Olin unessa erään miehen tilalla, johon olin kymmenisen vuotta sitten syvästi rakastunut. Nyt unessa en ollut häneen enää rakastanut, mutta olimme hyvissä väleissä, mitä todellisuudessa emme ole. Tilalla oli omituiset kinkerit; jonkinlaiset kyläkuhlat joihin minäkin osallistuin. Unessa pystyin kävelemään normaalisti ilman apuvälineitä tai kipua. Ehkä olin terve kokonaan. Jostakin syystä siellä jaettiin ehtoollista (!), johon päätin osallistua (!) Kun minun vuoroni tuli, pappi kuitenkin ilmoitti, ettei voi minulle ehtoollista jakaa, ja näytti kovasti vaivaantuneelta. Tämä sama episodi toistui uusintaunessa päivällä. Jäi kaivelemaan.

Minulla ei ole edes arkisia tapahtumia, niinpä avaudun unistani. Voikaa hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Sänkypäivä, edes lääkkeillä ei kestänyt tänään nousta. Näin yöllä kummallista unta, joka toistui päivällä. Olin unessa erään miehen tilalla, johon olin kymmenisen vuotta sitten syvästi rakastunut. Nyt unessa en ollut häneen enää rakastanut, mutta olimme hyvissä väleissä, mitä todellisuudessa emme ole. Tilalla oli omituiset kinkerit; jonkinlaiset kyläkuhlat joihin minäkin osallistuin. Unessa pystyin kävelemään normaalisti ilman apuvälineitä tai kipua. Ehkä olin terve kokonaan. Jostakin syystä siellä jaettiin ehtoollista (!), johon päätin osallistua (!) Kun minun vuoroni tuli, pappi kuitenkin ilmoitti, ettei voi minulle ehtoollista jakaa, ja näytti kovasti vaivaantuneelta. Tämä sama episodi toistui uusintaunessa päivällä. Jäi kaivelemaan.

Minulla ei ole edes arkisia tapahtumia, niinpä avaudun unistani. Voikaa hyvin!

Huh, aikamoinen uni! Toivottavasti sulla on huomenna parempi päivä!

Vierailija kirjoitti:

Tein sämpylätaikinan valmiiksi, niin on jotain kivaa heti aamulla luvassa 😊

Hei, tuo kuulostaa ihanalta! Taidan matkia ja tehdä saman ensi viikonloppuna. Joku kirjoitti ketjuun kaalilaatikosta josta tuli himo kaalikeittoon ja sen kanssa passaa hyvin itsetehdyt sämpylät. Kiitti ideoista!

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittajalle 303, tee ihmeessä se ohjelma, ja opasta sitten, miten se toimii. Olen ensimmäinen "asiakas".

Sama!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, se ois sit lauantai-illan huumaa ;)

Kuuntelin Antin matka-podcastia. Se jotenkin piristää aina.

Mistä tulikin mieleeni: suositelkaa hyviä podcasteja! Mitä te kuuntelette?

Mä kuuntelen arenaata kultturiykköstä, ja stilleriä

Hyvää yötä kaikille! Huomenna täällä taas!

Yksinäisyydestä. Aloin tänään miettiä miksi olen yksinäinen. Kyllä minulla kokemukset ihmisistä vaikuttavat hyvin paljon. Olin koko nuoruuteni kiusattu toiselle asteelle saakka. Puhuttiin paljon pahaa ja levitettiin valheita. Kukaan ei puolellani ollut ja jäin täysin yksin. 

Myöhemmin tilanne meni siihen, että kaikki levisi vapaa-ajallekin. Tuo toi pelkoa elämääni tietyllä tapaa. Myöhemmin muutin, mutta ikävät valheet ja pahat puheet olivat jo levinneet muuallekin. Esim eräs aiempi tuttuni oli niistä kuullut ja samalla moni muu. Minulle on huudeltu kaikkea ja kuvattu kaupoissa. On aivan sairaita juttuja kerrottu ja suorastaan häpäisty minut monia kertoja.

Joku sanoo, että älä välitä, mutta olen sellainen ihminen joka arvostaa totuutta ja samalla tutustu siinä sitten ihmisiin jos moni luulee sinusta kaikkea perätöntä. Kyllä tuo kaikki tuo häpeää elämääni, vaikka minulla ei pitäisi olla syytä hävetä. Silti kuka haluaa tavallaan olla se mistä on puhuttu mitä sattuu.

Välillä en jaksa välittää, mutta samalla jännitän ihmisiä ja koen hyvin vaikeaksi luottaa muihin. Joskus mietin, että tämä kaikki vaan jatkuu. Kunnianloukkaus tms on jo kohdallani kyseessä jos tarkemmin miettii. Toisaalta kuka näitä selvittää ja itsekin yritän vaan unohtaa. Silti koen epävarmuutta, surua ja välillä jopa pelkoa tästä kaikesta. En toivosi muille samaa. Tämä vaikuttaa eniten ihmisten seurassa ollessa. Muuten yritän unohtaa ja samalla ehkä rajoitan elämääni, kun jännitän asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Tein sämpylätaikinan valmiiksi, niin on jotain kivaa heti aamulla luvassa 😊

Huomenta! Syön täällä litteitä sämpylöitä 😄. En tiedä, mikä meni pieleen, eivät kohonneet. Hyvältä maistuvat kuitenkin.

Jotenkin jo lähtökohtaisesti tuntuu hirveältä että etsin (n 55v) sunnuntai aamuna aamukahvia juodessani vauvapalstalta yksinäisyysketjun. 

Olisi niin kiva kun olisi oma kumppani jolle keittäisin kahvia, jolle paistsisin vaikka kananmunia leivän päälle. En tiedä miksi juuri nyt tai TAAS sunnuntai aamuna iskee erityisesti se yksinäisyyden fiilis ja kaipuu parisuhteeseen. Siihen että voisin sanoa ME, MEILLÄ, MEISTÄ eikä aina vaan minä, minulla minusta.

Olen ollut koko viikonlopun yksin. Tein pe etäpäivänkin kotona. Olen viimeksi puhunut kenenkään kanssa teams palaverissa pe klo 14 ja lauantaina torilla sanoin torikauppiaalle mitä ostan. Kävin la iltana salilla tu nin mutta sielläkään kukaan ei puhu toisille, nyökättiin vaan tervehdykseksi muutamien kanssa (pieni yksityinen sali jossa lisäkseni oli 3 muuta). 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jo lähtökohtaisesti tuntuu hirveältä että etsin (n 55v) sunnuntai aamuna aamukahvia juodessani vauvapalstalta yksinäisyysketjun. 

Olisi niin kiva kun olisi oma kumppani jolle keittäisin kahvia, jolle paistsisin vaikka kananmunia leivän päälle. En tiedä miksi juuri nyt tai TAAS sunnuntai aamuna iskee erityisesti se yksinäisyyden fiilis ja kaipuu parisuhteeseen. Siihen että voisin sanoa ME, MEILLÄ, MEISTÄ eikä aina vaan minä, minulla minusta.

 

Tästä tuli mieleen, kun nuorena joskus vitsailtiin: mihin sitä miestä tarvitaan, no roskapussin vientiin ja joulukorttiin. Olisi kiva lisätä: toivottaa minä&hän :)

Oltiin yksissä vuosikymmenet, asuttukin kimpassa kauan, kun mentiin naimisiin. Kivalta tuntui kuulla, kun 'vaimosta' puhui.

Viestiin 320 jatkona. Jos mietin niitä hetkiä, että joku taas huutaa jotain ikävää tai pilkkaa niin kyllä minä ensin pelästyn sitä kaikkea (en sitä näytä) ja sitten tulee surullinen olo. Välillä en jaksa enempää välittää, mutta ne kerrat, kun on satuttanut enemmän ovat niitä, kun esim ulkonäköni on pilkattu pahoin tai se kerta, kun minulla sattui olemaan syntymäpäivä ja ihan tavallisesti päivää vietin ilman, että se arjesta erosi ja taas lopputuloksena  se, että huudeltiin törkeyksiä. Se yhdistettynä siihen, ettei minulla ollut ihmisiä joiden kanssa päivää viettää oli jotenkin liikaa. 

Omassa tapauksessa tämä kaikki on levinnyt niin paljon ja en voi kaikkea kirjoittaa. En edes tiedä tarkoin ketkä taustalla ovat, mutta sitä on jo helppo arvata. Samalla en tiedä kuka on levittänyt asioita ja mitä kautta jutut ovat esim levinneet tänne missä nyt asun. Mieti itseäsi, että olet jossain asioilla tai lenkillä ja taas kuulet jotain ikävää huutelua tai pilkkaa mikä liittyy aiempiin kokemuksiini.

Joskus olin väsynyt tähän kaikkeen ja mietin olevani arvoton ja, että en jaksa enää. Voin huonosti. Myöhemmin selvisin paremmin eteenpäin, mutta ei tämä monestikaan helppoa ole, koska minua stressaa nämä asiat ja jatkuvasti jotain ikävää on. Samoin pitää käsittää se, että kaikista puhutaan pahaa ja ymmärrän sen. Itseni tapauksessa, kaikki vaan on mennyt pahaksi jo ja moni ei varmaan tällä tasolla koe näitä juttuja. 

Samalla niinkuin kirjoitin niin en jaksa välittää, mutta kyllä tämä kaikki saa entistä enemmän tavallaan hylkäämään ajatuksen muihin tutustumisesta. Minulla on aina mielessä se, että joku on kuullut minusta jotain ikävää ja uskoo ne jutut niin kuin moni näyttää uskovan. En kestäisi enää varmaan sitä häpeää ja en haluaisi alkaa selitellä mitään. Ja en voi ikinä tietää kuka ihminen olisi tavallaan se joka on puolellani ja on "turvallinen" vaihtoehto jos asiaa miettii.

Joku ajattelee varmaan, että mitä väliä ja otan liian raskaasti kaiken. Silti kyllä tuo kaikki satuttaa minua ja tuo levottoman olon sekä vie rohkeuden tutustua muihin, koska pelkään seurauksia.

Itse en ole tehnyt mitään pahaa kenellekään. Satuin asumaan väärässä paikassa ja tapaamaan vääriä ihmisiä, jotka tahtoivat tuhota elämääni ja lopputulos on tässä. Kyllä minäkin silti yritän elää elämääni ja päästä eteenpäin. Silti tämä kaikki on siellä taustalla ja aina mietin onko joku kuullut jotain.

Pitäisi muuttaa ja joskus mietin jossain hienoissa kuvitelmissani, että saisin elämäni muutettua ja minun ei tarvisi enää kuulla mitään pahaa. Silti kuka näitä asioita ratkoisi. Haluaisin oikeutta, mutta ei ole keinoja. Sitten yritän unohtaa, vaikka elämäni ei ole sellaista kuin toivoisin. Häpeän ja on arvoton olo, vaikka minulla ei ole syytä hävetä. Välillä mietin, että mitä jos tämä on aina näin ja mikään ei muutu. Ja muuttuuko se. Ei oikein usko siihen jos näinkin pitkään asiat jatkuvat. 

Jos joku sanoisi, että olet loppuelämäsi yksin ilman läheisiä niin valitsisin, vaikka sen huonon vaihtoehdon jos saisin tämän pilkan ja muun ikävyyden pois elämästäni. Nyt, kun nämä  kaksi ovat molemmat osa elämääni niin yhdistelmä on raskas. Anteeksi, kun kirjoitan tästä kaikesta ja minua suoraan sanoen ahdistaa kirjoittaa tästä kaikesta, koska kun kirjoitan niin ehkä tämä asia tulee entistä lähemmäksi minua. Samoin tiedän, että ei ole hyvä kirjoittaa näin paljon aiheesta. 

Ärsyttää kun ei ole oikein mitään tekemistä, ulkona on harmaata ja vettä tulee eikä voi edes lähteä kävelemään. Kumpa ois jo huominen aamu et pääsis duuniin. 

Ettekä voi kuvitella sitä raivon tunnetta ku lähes verisuoni katkee päästä, kun tiputan keittiön tasolta lähes täyden bioastian kädestäsi lattialle isolle vaaleanharmaalle matolle kaikkinen kahvinporoineen ja munankuorineen ja mädäntynein omananraatoineen.