Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Täällä on nyt puhuttu paljon deittailusta. Mä olen nyt 44 v heteronainen, ja lopetin koko homman seitsemän vuotta sitten. Huomasin, etten enää usko kohdallani hyvän suhteen löytymiseen tippaakaan. En ole koskaan saanut deittailusta tai seurustelusta lopulta mitään hyvää, mutta kauheita kokemuksia on pitkä liuta. On ollut paljon parempi olla sen jälkeen, kun päätin tietoisesti alkaa rakentaa elämääni muiden asioiden varaan. En viitsi koko loppuelämääni tuhlata surkuttelemalla tätä, jää kaikki kiva tekemättä.

Nyt alan rehellisesti olla siinä pisteessä asian kanssa, etten usko minkäänlaisen miehen enää millään keinoin minua hurmaavan. En vaan enää pysty mitenkään näkemään itseäni yhdenkään ukon kanssa enää, vaikka olisi kuinka ihana. Ja siis tämä on täysin teoreettinen pohdinta, koska tällaista ihanaa en ole tähän ikään vielä tavannut.

Parisuhde ajatuksenakin puistattaa. Välillä kuitenkin suren, koska jään kokonaan ilman läheisyyttä ja joitain muitakin sellaisia asioita, jotka ovat kuitenkin elämässä hyviä ja kauniita. (Niin kyllä moni jää parisuhteessakin.) Tämä suru tuntuu kuitenkin vähän niinkuin robotin surulta. Minulla on tieto siitä, että jotain tähän liittyvää kaunista on olemassa, mutta ei enää mitään aitoa muistikuvaa tai tunnesidettä asiaan.

Tämä ei vaan kuulu enää minun elämääni.

Mitä nämä seurustelutyyppien moittimiset tänne yksinäisten arkisten asioiden joukkoon kuuluu. Ehkäpä niille löytyy ihan oma ketju, toivottavasti, ei kiinnosta mille ukkosi kalu on haissut suihinotossa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt puhuttu paljon deittailusta. Mä olen nyt 44 v heteronainen, ja lopetin koko homman seitsemän vuotta sitten. Huomasin, etten enää usko kohdallani hyvän suhteen löytymiseen tippaakaan. En ole koskaan saanut deittailusta tai seurustelusta lopulta mitään hyvää, mutta kauheita kokemuksia on pitkä liuta. On ollut paljon parempi olla sen jälkeen, kun päätin tietoisesti alkaa rakentaa elämääni muiden asioiden varaan. En viitsi koko loppuelämääni tuhlata surkuttelemalla tätä, jää kaikki kiva tekemättä.

Nyt alan rehellisesti olla siinä pisteessä asian kanssa, etten usko minkäänlaisen miehen enää millään keinoin minua hurmaavan. En vaan enää pysty mitenkään näkemään itseäni yhdenkään ukon kanssa enää, vaikka olisi kuinka ihana. Ja siis tämä on täysin teoreettinen pohdinta, koska tällaista ihanaa en ole tähän ikään vielä tavannut.

Parisuhde ajatuksenakin puistattaa. Välillä kuitenkin suren, koska jää

Ei se siihen seksiinkään kaadu, se vaan sitten soolona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt puhuttu paljon deittailusta. Mä olen nyt 44 v heteronainen, ja lopetin koko homman seitsemän vuotta sitten. Huomasin, etten enää usko kohdallani hyvän suhteen löytymiseen tippaakaan. En ole koskaan saanut deittailusta tai seurustelusta lopulta mitään hyvää, mutta kauheita kokemuksia on pitkä liuta. On ollut paljon parempi olla sen jälkeen, kun päätin tietoisesti alkaa rakentaa elämääni muiden asioiden varaan. En viitsi koko loppuelämääni tuhlata surkuttelemalla tätä, jää kaikki kiva tekemättä.

Nyt alan rehellisesti olla siinä pisteessä asian kanssa, etten usko minkäänlaisen miehen enää millään keinoin minua hurmaavan. En vaan enää pysty mitenkään näkemään itseäni yhdenkään ukon kanssa enää, vaikka olisi kuinka ihana. Ja siis tämä on täysin teoreettinen pohdinta, koska tällaista ihanaa en ole tähän ikään vielä tavannut.

Parisuhde ajatuksenaki

Soololla ja duetolla on eronsa.

Seksin puute ei ole kaikille minkäänlainen ongelma. Ei se ole mikään yleisinhimillinen pakkotarve, että sitä pitää saada. Ihmiset ovat tässä erilaisia, ja tarpeet myös vaihtelevat iän ja elämänvaiheiden mukaan. Olosuhteisiin myös tottuu.

On eronsa. Saa sitä kliimaksin soolonakin. Mutta siinä ei ole sitä läheisyyttä. Onko se se endorfiinikuohun laantumista vai mitä, mutta minua usein itkettää sen soolon jälkeen. Ei siinä ole ketään ketä halata jälkikäteen. Hymyillä ja naurahdella yhdessä. Ei se huonoa ole, mutta usein jää enemmän tai vähemmän ontto olo.

Vierailija kirjoitti:

On eronsa. Saa sitä kliimaksin soolonakin. Mutta siinä ei ole sitä läheisyyttä. Onko se se endorfiinikuohun laantumista vai mitä, mutta minua usein itkettää sen soolon jälkeen. Ei siinä ole ketään ketä halata jälkikäteen. Hymyillä ja naurahdella yhdessä. Ei se huonoa ole, mutta usein jää enemmän tai vähemmän ontto olo.

Parempi kuin huono pano impotentin kanssa.

Vajaat 50 vuotias mies, 2x eronnut, mikrokikkelinsä kanssa oli (ihan ymmärrettävistä syistä) hyvin heikko itsetuntoinen. Hän oli (sorry) todella surkea sängyssä, käytännössä tyhjensi väsyneenä kassinsa 15 sekunnissa ilman että edes yritti saada minua nauttimaan. Ei oikein edes uskaltanut /osannut.

Hän kai erittäin itsekeskeisenä vain jotenkin odotti minulta palveluksia tässäKIN asiassa. Niin kun vähän muutenkin. Todella heikosta osaamisesta, viitseliäisyydestä ja kyvykkyydestä huolimatta hän oli hyvin seksistinen puheissaan. Just semmonen teinin tasolle jäänyt "ainahan se nainti mielessä on". Näki jopa ruokakaupan vihannesosastolla jotain kaksimielistä ja se piti sitten sanoa ääneen (ihan kun joku kakara). 

Hän jäi tästä ja muistakin syistä, mutta en kyllä yhtään ihmettele että exänsä oli lähtenyt toisen miehen matkaan jos taso on ollut tuo. 

Perjantai, ja se on usein vähön hankala päivä. Työviikko ohi ja viikonloppu kaikkine pitkine tunteineen edessä. Koettanut tässä pitkin iltaa pitää tunnelmani iloisen puolella. Joulusiivoilin, kuuntelin samalla musiikkia. Ostin kaupasta yhden glögisiiderin ja kaadoin sen nättiin punaiseen viinilasiin. Huomenna olisi joulumyyjäiset tuolla taajamassa, mietin josko menisin. Joululahjoja olen tykännyt antaa silloin vielä kun oli ihmisiä, joiden kanssa joulua vietti, mutta saattaisi sieltä myyjäisistä löytää vaikka jotain hyvää joulusyötävää yksinäisenkin pöytään.

Tykkään myös, jos on tilaisuus vaihtaa edes ne pari hyvänpäivän hällä väliä -sanaa jonkun kanssa, vaikka sitten torimyyjän tai kenenkä vain. Kyllä sekin virkistää. Yritän vain olla muuttumatta sellaiseksi rasittavaksi horisevaksi vanhukseksi, joka jaarittelee ja jaarittelee vaikka ei ketään kiinnosta.

Kun on surrut erästä 5 vuotta..en edes osaa "baariin parille", saati sitten ajatella miehiä. En uskalla luottaa enää miehiin. Muistot, ne muistot

Vierailija kirjoitti:

Perjantai, ja se on usein vähön hankala päivä. Työviikko ohi ja viikonloppu kaikkine pitkine tunteineen edessä. Koettanut tässä pitkin iltaa pitää tunnelmani iloisen puolella. Joulusiivoilin, kuuntelin samalla musiikkia. Ostin kaupasta yhden glögisiiderin ja kaadoin sen nättiin punaiseen viinilasiin. Huomenna olisi joulumyyjäiset tuolla taajamassa, mietin josko menisin. Joululahjoja olen tykännyt antaa silloin vielä kun oli ihmisiä, joiden kanssa joulua vietti, mutta saattaisi sieltä myyjäisistä löytää vaikka jotain hyvää joulusyötävää yksinäisenkin pöytään.

Tykkään myös, jos on tilaisuus vaihtaa edes ne pari hyvänpäivän hällä väliä -sanaa jonkun kanssa, vaikka sitten torimyyjän tai kenenkä vain. Kyllä sekin virkistää. Yritän vain olla muuttumatta sellaiseksi rasittavaksi horisevaksi vanhukseksi, joka jaarittelee ja jaarittelee vaikka ei ketään kiinnosta.

Onneks on sit myös meitä, jotka rakastaa jaarittelevia vanhuksia. Mulla on ikävä mun isovanhempia, ja on aina ihanaa, kun joku vanhempi ihminen jutustelee jossain niitä näitä. Arvostan.

Mites te muut vietätte joulua, vai vietättekö?

Mulle tulee kuusi, ja aion ostaa kaloja ja muutaman siivun kinkkua. Ostin myös itselleni lahjan. 

Vierailija kirjoitti:

Löysin yhdeltä netin palstalta kivan oloisen mieheen suhdemielessä. Eipä mennyt kuin viikko niin mies oli haukkunut elämäntapani, ihmissuhteeni, koulutukseni, työpaikkani, yms, ja ehkä parhaimpana puhelinliittymäni tarjoajan :D. Ja mies veti raivarit kun pistin poikki. Onneksi ei ehditty vaihtaa mitään henkilökohtaisia tietoja, ties mikä stalkkeri siitä olisi tullut.

 

   Voi, ole onnellinen, että pistit suhteen poikki. Ja teit sen ajoissa, et jäänyt odottelemaan "parempia aikoja". Olet viisas nainen! Itse tein sen virheen, etten tajunnut ajoissa pistää poikki. Miehestä alkoi kylläkin ilmetä mainitsemiasi negatiivisia asioita paljon pitemmän ajan kuluessa. Se varmaan hämäsi minua. Olin myös niin nuori ja naiivi, etten vielä silloin ymmärtänyt, että mies halusi vain hallita elämääni ja näyttää valtaansa.

Kun pääsin eroon hänestä, tuntui kuin olisi vapautunut vankilasta. Ainakin sain paljon kokemusta ja opin, millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota uudessa tuttavuudessa.

 

Vierailija kirjoitti:

Mites te muut vietätte joulua, vai vietättekö?

Mulle tulee kuusi, ja aion ostaa kaloja ja muutaman siivun kinkkua. Ostin myös itselleni lahjan. 

Vietän. Pidän joulusta. Siihen liittyy paljon hyviä muistoja. Vietän aattoni joka vuosi oikeastaan aika samalla lailla, siten kuin se lapsenakin meni. Aamulla laitan Joulupukin kuuman linjan telkkarista taustalle, syön aamupalan. Käyn aattokävelyllä, lämmitän saunan, laitan pihalle kynttilät tai jäälyhtyjä, riippuu säistä näin nykyaikana. Lumiukko -animaatiokin kuuluu katsoa! Saunasta tulen jouluaterialle; kun ei ole ketään pöytäseurana, selaan telkkarista jonkin sopivan "kotoisan" ohjelman tai laitan DVD:ltä jotain passelia. Olen huomannut että ilman tätä se itsekseen syöminen aattona voi käydä hieman melankoliseksi, tuolla saa jo vähän sitä tunnelmaa. :) 

Lahjoja minulle ei tule keltään, joten tilasin Etsystä sellaisen "yllätyslahja itsellesi"-paketin. Tiluksilta haen pienen kuusen. Polttelen kynttilöitä ja kuuntelen vähän joulumusiikkia.

Vaikka joulu meneekin aina yksin, tulee näistä aattoseremonioista tietyllä tapaa sosiaalinen olo. Niihin liittyy tosiaan paljon muistoja, eikä niiden kanssa tunnu niin yksinäiseltä. Uusivuosi on paljon pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites te muut vietätte joulua, vai vietättekö?

Mulle tulee kuusi, ja aion ostaa kaloja ja muutaman siivun kinkkua. Ostin myös itselleni lahjan. 

Vietän. Pidän joulusta. Siihen liittyy paljon hyviä muistoja. Vietän aattoni joka vuosi oikeastaan aika samalla lailla, siten kuin se lapsenakin meni. Aamulla laitan Joulupukin kuuman linjan telkkarista taustalle, syön aamupalan. Käyn aattokävelyllä, lämmitän saunan, laitan pihalle kynttilät tai jäälyhtyjä, riippuu säistä näin nykyaikana. Lumiukko -animaatiokin kuuluu katsoa! Saunasta tulen jouluaterialle; kun ei ole ketään pöytäseurana, selaan telkkarista jonkin sopivan "kotoisan" ohjelman tai laitan DVD:ltä jotain passelia. Olen huomannut että ilman tätä se itsekseen syöminen aattona voi käydä hieman melankoliseksi, tuolla saa jo vähän sitä tunnelmaa. :) 

Lahjoja minulle ei tule keltään, joten til

Minusta joulusi kuulostaa aivan ihanalta :) Itse lisäisin tuohon ehkä jonkin vapaaehtoistehtävän,käiisin esim. yksinäisen vanhuksen luona juttelemassa. Muuten täydellistä minullekin jouluohjelmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä seurustelutyyppien moittimiset tänne yksinäisten arkisten asioiden joukkoon kuuluu. Ehkäpä niille löytyy ihan oma ketju, toivottavasti, ei kiinnosta mille ukkosi kalu on haissut suihinotossa.

 

Kyllä kiinnostaa. Meitä normaaleja kiinnostaa. Hypi sinä niiden yli.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä kiinnostaa. Meitä normaaleja kiinnostaa. Hypi sinä niiden yli."

Kuka meistä voi varmaksi sanoa olevansa normaali? Ja kiinnostavatko samat asiat kaikkia ns. normaaleja?

Tässä oli taas ihania lämminhenkisiä viestejä, pian hyppäsi joku sekopää solkkaamaan ja oksentamaan omaa oloaan🤮

Kiitos muuten hänelle joka lupasi mun  jutella, ihan vain arkisia asioita tuntemattomalle! Äsken pysäkillä aloin juttelemaan rattaissa olevalle pienelle ihmiselle ja lapsen äiti oli ystävällinen! Kerroin, että tuli ikävä omaa lastani😪

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä kiinnostaa. Meitä normaaleja kiinnostaa. Hypi sinä niiden yli."

 

Kuka meistä voi varmaksi sanoa olevansa normaali? Ja kiinnostavatko samat asiat kaikkia ns. normaaleja?

Kyllä se seksi ja läheisyys ja yleensä sosiaalinen kanssakäyminen kuuluu normaalin ihmisen perustarpeisiin niinkuin ruoka ja vesi.

Maslow'n tarvehierarkia (perustuu): 

Sosiaaliset tarpeet: Rakkaus, ystävyys, kuuluminen ryhmään, yhteenkuuluvuus.

Arvostuksen tarpeet: Itsearvostus, saavutukset, kunnioitus ja arvostus muilta.

Itsensä toteuttamisen tarpeet: Halu saavuttaa oma potentiaali, luovuus, merkityksellisyys. 

Fysiologiset tarpeet: Ruoka, juoma, uni, lämpö, hengitys (elämän perusedellytykset).

Turvallisuuden tarpeet: Suoja vaaroilta, vakaus, järjestys, ennakoitavuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä kiinnostaa. Meitä normaaleja kiinnostaa. Hypi sinä niiden yli."

 

Kuka meistä voi varmaksi sanoa olevansa normaali? Ja kiinnostavatko samat asiat kaikkia ns. normaaleja?

Kyllä se seksi ja läheisyys ja yleensä sosiaalinen kanssakäyminen kuuluu normaalin ihmisen perustarpeisiin niinkuin ruoka ja vesi.

Maslow'n tarvehierarkia (perustuu): 

Sosiaaliset tarpeet: Rakkaus, ystävyys, kuuluminen ryhmään, yhteenkuuluvuus.

Arvostuksen tarpeet: Itsearvostus, saavutukset, kunnioitus ja arvostus muilta.

Itsensä toteuttamisen tarpeet: Halu saavuttaa oma potentiaali, luovuus, merkityksellisyys. 

Fysiologiset tarpeet: Ruoka, juoma, uni, lämpö, hengitys (elämän perusedellytyks

Tekoäly pilaa keskustelut.