Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin yhdeltä netin palstalta kivan oloisen mieheen suhdemielessä. Eipä mennyt kuin viikko niin mies oli haukkunut elämäntapani, ihmissuhteeni, koulutukseni, työpaikkani, yms, ja ehkä parhaimpana puhelinliittymäni tarjoajan :D. Ja mies veti raivarit kun pistin poikki. Onneksi ei ehditty vaihtaa mitään henkilökohtaisia tietoja, ties mikä stalkkeri siitä olisi tullut.

Voi apua :D Ja niin tuttua. Mikä ihme siinä onkin, että ihan liian moni mies kokee tuollaista tarvetta nälviä ja ilkeillä vaikka kuitenkin haluaa olla naisen kanssa. Luulisi, että jos nainen on niin vääränlainen ettei mikään miellytä eikä niitä mölyjään pysty edes pitämään sisällään niin sitä ei haluaisi olla missään tekemissä yhtään pidempään. Vai onko tuo oikeasti jonkun aikuisen kuvitelma normaalista, jopa onnellisesta parisuhteesta? Vai onko tuo just sitä, että kelpuuttaa naisen kun naisen, ku

Minäkin olen päässyt tuollaiseen käsittelyyn - mies halusi minun muuttavan itsessäni aivan kaiken ulkonäön yksityiskohdista ursuunnitelmiin. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että kyse oli vallankäytöstä. Osaksi se varmasti on myös jonkinlaista rajojen testaamista.

Vierailija kirjoitti:

Mä hankin sitten kuitenkin sen ekan ikioman kuusen, mutta sellaisen kompromissi-välimallin eli ei ole isoa kuusta vaan tuollainen pienempi ja aika harvakin huonekuusi. Ja onhan tuo kiva! Hankin sitten ensi vuodeksi sen kunnon ison kuusen koska tulin siihen tulokseen, että ehkä tuollainen tekoversio on sitten kuitenkin se paras kun haluan laittaa kuusen jo marraskuulla. Kenties ehkä jopa se sellainen puolikas minkä saa seinää vasten.

Ihkaoikea ei varmaan kestä jouluun asti hyvänä ja voihan sitä laittaa sitten tuollaisen jonkun pienemmän aidon vaikka makkariin. Tuohon pieneen meni kivasti se sellainen suomenlippu-nauha ja ihan vaan patterivalosarja mutta ne oikeat kynttilävalot ja nuo pallot saa odottaa vielä ensi vuoteen. Oli muuten niin nätit ne pallot (en edes muistanut) ja just sellaiset ihanan roosan-ruskean-kuparisen sävyissä jotka hankkisin nytkin. Voi olla että saan jotain lisää hankkiakin koska ei mulla ole (ihme kyllä) mitään muita nauhoja k

Just kivsuu et sait joulu kuusen jos se auttaa pääsees siihen Joulun tunnelmaan ees jollain tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä hankin sitten kuitenkin sen ekan ikioman kuusen, mutta sellaisen kompromissi-välimallin eli ei ole isoa kuusta vaan tuollainen pienempi ja aika harvakin huonekuusi. Ja onhan tuo kiva! Hankin sitten ensi vuodeksi sen kunnon ison kuusen koska tulin siihen tulokseen, että ehkä tuollainen tekoversio on sitten kuitenkin se paras kun haluan laittaa kuusen jo marraskuulla. Kenties ehkä jopa se sellainen puolikas minkä saa seinää vasten.

Ihkaoikea ei varmaan kestä jouluun asti hyvänä ja voihan sitä laittaa sitten tuollaisen jonkun pienemmän aidon vaikka makkariin. Tuohon pieneen meni kivasti se sellainen suomenlippu-nauha ja ihan vaan patterivalosarja mutta ne oikeat kynttilävalot ja nuo pallot saa odottaa vielä ensi vuoteen. Oli muuten niin nätit ne pallot (en edes muistanut) ja just sellaiset ihanan roosan-ruskean-kuparisen sävyissä jotka hankkisin nytkin. Voi olla että saan jotain lisää hankkiakin koska ei mulla ole (ihme kyllä) mitään muita nauhoja k

Jes jes jes jes jes!! Mä tulin tästä niin iloiseksi!

Ei olisi pitänyt, mutta ostin silti sipsejä itsenäisyyspäivän herkuksi ja olen nyt kummastellut onko vika mun kuulossa vaiko tuossa pussissa koska tuo matskuhan rapisee niin että järki lähtee. Pitikö nuo pussit aiemmin tuollaista mekkalaa vai onko mulla joku yliherkistynyt ja supertarkka kuulo nykyään?

Kokeilen. 

Pakko lähtee tänään käymään jossain, 5 päivää kämpässä yksin alkaa jo olemaan likaaa.

Kyllästyin fwb-suhteeseen, seksi ilman sitoutumista tuntui merkityksettömältä. Tuntuu, että tuollainen suhde on vähän jokamiehen unelma.

En halua enää tuollaista, enkä aio tyytyä sellaiseen, joka pitemmän päälle alkaa ahdistamaan. Olen mieluummin vaikka selibaatissa, jos ei muuta löydy.

Pitkän suhteen kuluessa alan kokemaan olevani mielenterveysongelmaisen hankalan ihmisen omaishoitaja.

Miähen vaimo ei tykänny yhtään, että miehensä kävi harrastaa seksiä muualla ku kotona. No sitte harrastettiin pari kertaa niillä kotona. Mut ei sille vaimolle kelvannu sekään. Se kielsi meitä tapaamasta enää. Siihen ne tapailut sitte loppu. Soitin pari kertaa vielä ja kysyin, et nähääks, mut ei se voinu, ku vaimo ratsas puhelinta ja ei se mies saanu enää käydä muualla kuin töissä.

Väsymys tarttuu. 😴

Vierailija kirjoitti:

Mulle joskus joku sanoi, että jos haluan parisuhteen, mun pitää alkaa "manifestoimaan" sitä. Eli pitää elää jo valmiiksi, kuten kotona asuisi joku toinenkin. Siivota kaappeihin puolet tilaa toisen tavaroille, pedata sänky kahdelle. Mun mielestä se oli hullua. Mutta sen kyllä sanon, että jos ihmisellä ei ole kotona kuin yksi tuoli ja yksi jakkara, on aika selvää, ettei sinne tule ketään koskaan kutsuttua. Ei ole edes teoriassa mahdollisuutta, että asiat muuttuisivat, kun ei ole käytännössä sille mitään fasiliteetteja.

1.  manifestoida uuh oho

2.  fasiliteetti aah ohhooh

Eksä hallitsi suhdetta mielialoillaan, kummalisella yläasteelle jääneellä ihmisryhmäjakokäsityksellä (en keksi parempaa termiä), kiukutteli, kontrolloi ja valvoi minua ja kiusasi milloin milläkin syyllä. Ensin hän marisi siivoamisestani, eli tuli kämpilleni kertomaan miten pitää imuroida ja miten minun pitää pari pv ennen palkkaa ostaa imurinpusseja. Ne olivat siis tosi kalliita säkkejä, ja en todellakaan ennen palkkaa ostellut mitään ylimääräisiä. Kun siivoaminen osoittautuikin vahvuudekseni kun tiedossa ei ole tenttisumaa ja töitä päällekäin, niin hän keksi marista kun en siivonnut hänenkin jälkiään. Seuraava teema kiusata olikin sitten raha ja hän veti käsittämättömiä johtopäätöksiä milloin mistäkin, mutta ongelma oli siinä ettei hän osannut käyttää rahaa itse.



Riidan haastaminen oli ainaista. Tyyppi alkoi kiukutella mitä pienimmästä ja käyttäytyi kuin uhmaikäinen. Jossain vaiheessa tajusin että kannattaa hankkia lapsi jota voi edes yrittää kasvattaa, miestä ei kannata yrittää parantaa. Ja joo. Olen nykyisin uudessa suhteessa ja minulla on 2 v lapsi, ja sekin on helpompi uhmineen kuin eks.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle joskus joku sanoi, että jos haluan parisuhteen, mun pitää alkaa "manifestoimaan" sitä. Eli pitää elää jo valmiiksi, kuten kotona asuisi joku toinenkin. Siivota kaappeihin puolet tilaa toisen tavaroille, pedata sänky kahdelle. Mun mielestä se oli hullua. Mutta sen kyllä sanon, että jos ihmisellä ei ole kotona kuin yksi tuoli ja yksi jakkara, on aika selvää, ettei sinne tule ketään koskaan kutsuttua. Ei ole edes teoriassa mahdollisuutta, että asiat muuttuisivat, kun ei ole käytännössä sille mitään fasiliteetteja.

 

1.  manifestoida uuh oho

2.  fasiliteetti aah ohhooh

Princiipit kohdillaan.

Mies oli surkea sängyssä ja lihoi rajusti ensimmäisten yhteisten kuukausien aikana. Lopetti täysin itsestään huolehtimisen ja veti vain pizzaa. Olin itse hyvässä kunnossa ja hoikka, mutta mies huomautteli minulle, että: "voisit joskus salilla käydä" (lenkkeilin ahkerasti ja söin terveellisesti). Mies ei kaivannut yhtään hellyyttä. Ei koskaan halailu tm.

Minulla ei ole minkäänlaista  mies suhdetta ollut kohta pariin vuosikymmeneen. Ei kyllä oikein enää ole muitakaan ihmissuhteita ihan luonnollisen poistumisen takia. Ja vielä vähemmän on edes kavereita kun en enää kaljoittele. Pitäiskö alkaa ryyppäämään kun sitä ryyppyseuraa kyllä aina löytyy, elämä käy raskaaksi jatkuvaan yksin oloon. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole minkäänlaista  mies suhdetta ollut kohta pariin vuosikymmeneen. Ei kyllä oikein enää ole muitakaan ihmissuhteita ihan luonnollisen poistumisen takia. Ja vielä vähemmän on edes kavereita kun en enää kaljoittele. Pitäiskö alkaa ryyppäämään kun sitä ryyppyseuraa kyllä aina löytyy, elämä käy raskaaksi jatkuvaan yksin oloon. 

Oli raitis alkoholisti kun tapasin, retkahti juomaan kohta seurustelun alettua. Parin vuoden hoivaamisen jälkeen tajusin, että oli etsinytkin sopivaa huolehtijaa elämäänsä, helppo juoda kun toinen hoivaa ja yrittää raitistaa. Jätin suhteen monta kokemusta ja useampaa sataa euroa köyhempänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole minkäänlaista  mies suhdetta ollut kohta pariin vuosikymmeneen. Ei kyllä oikein enää ole muitakaan ihmissuhteita ihan luonnollisen poistumisen takia. Ja vielä vähemmän on edes kavereita kun en enää kaljoittele. Pitäiskö alkaa ryyppäämään kun sitä ryyppyseuraa kyllä aina löytyy, elämä käy raskaaksi jatkuvaan yksin oloon. 

Oli raitis alkoholisti kun tapasin, retkahti juomaan kohta seurustelun alettua. Parin vuoden hoivaamisen jälkeen tajusin, että oli etsinytkin sopivaa huolehtijaa elämäänsä, helppo juoda kun toinen hoivaa ja yrittää raitistaa. Jätin suhteen monta kokemusta ja useampaa sataa euroa köyhempänä.

On oma vika jos alkaa hoivaamaan ja rahakukkaroaan avaamaan, toivottavasti opit tästä kokemuksesta. Kaikki juovat, eivät kumminkaan ole hyväksikäyttäjiä, minä voin kyllä tarjota juomatkin jos hyvää seraa löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Löysin viikonloppuna tuon pentuliven ja sitä on tullut katsottua mutta just niin tyypillistä että sekin on vissiin jo loppumassa vaikka olisi tuota mielellään kauemminkin seurannut. Katsoin myös sen Katri Helenan stadionkonsertin kun sekin meni livenä sivu suun, mutta ehkä olikin parempi etten paikalle päässyt. Mä itkin ihan hulluna koko ajan.

Noiden lisäksi tuli katsottua se uusi ruotsalaissarja Parterapi i Gagnef. Itseasiassa aika tosi hyvä ainakin mun mielestä ja siinä on mun yksi lempparinäyttelijäkin eli Magnus Krepper. Vähän sellaista joululeffa-fiilistä mutta ei hallmark-tyyliin.

Hei minäkin rupesin juuri katsomaan tuota Areenasta! Pentuliveäkin, harvemmin mutta aina silloin varsinkin, kun on tullut se sellainen olo että nyt tarvitsee jotain estämään siihen "surukierteeseen" vajoamista.

Eläimistä pidän ja olen rescue/löytöeläimiä hoitanutkin silloin tällöin, kun se on mahdollista ollut. Osin siksi että pidän siitä, osin siksikin että kun tuntuu että minulla olisi ihan simona sitä sellaista välittämistä annettavana ja on sääli, jos se menee ihan hukkaan. Saan siitä itsekin paljon. Tällaisiin eläinasioihin voin sentään "käyttää" sitä niin että siitä on iloa muille ja itsellekin. Lapsia en ole koskaan toivonut ja ehkä hyvä niin; yksin eri tavoin jäämiseni on välillä eri tavoin kivuliasta muutenkin, enkä halua edes kuvitella mitä se voisi olla, jos olisi toivonut elämäänsä lapsia ja sitä perhearkea mutta jäänyt ilman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin yhdeltä netin palstalta kivan oloisen mieheen suhdemielessä. Eipä mennyt kuin viikko niin mies oli haukkunut elämäntapani, ihmissuhteeni, koulutukseni, työpaikkani, yms, ja ehkä parhaimpana puhelinliittymäni tarjoajan :D. Ja mies veti raivarit kun pistin poikki. Onneksi ei ehditty vaihtaa mitään henkilökohtaisia tietoja, ties mikä stalkkeri siitä olisi tullut.

Voi apua :D Ja niin tuttua. Mikä ihme siinä onkin, että ihan liian moni mies kokee tuollaista tarvetta nälviä ja ilkeillä vaikka kuitenkin haluaa olla naisen kanssa. Luulisi, että jos nainen on niin vääränlainen ettei mikään miellytä eikä niitä mölyjään pysty edes pitämään sisällään niin sitä ei haluaisi olla missään tekemissä yhtään pidempään. Vai onko tuo oikeasti jonkun aikuisen kuvitelma normaalista, jopa onnellisesta parisuhteesta? Vai onko tu

Kuulostaa tutulta täälläkin. Olen seurustellut (olen se N40+) tasan kerran elämässäni. Olin reilusti yli 30 kun tapasimme. Alkuun tuntui mukavalta ja tyyppi hyvältä. Hän kävi raksapuolen töissä, olimme kiinnostuneita samantyylisistä asioista. Harrastimme yhdessä liikuntaa ja kirjallisuutta. Mutta... se alkoi vähitellen. Sivulause kerrallaan. Se miten minulle kerrottiin että olen tyhmä, yksinkertainen, etten voi pärjätä itsekseni tai tajuta tuota tai osata tätä. Antoi ymmärtää tai sanoi suoraan mikä tavoissani tai tarpeissani oli milloinkin vikana. Tekemäni ruoka oli "paskaa", piti olla kalliita aineksia ja tietysti maksaa ne puoliksi, vaikken itse halunnut sellaisia edes syödä eikä minulla oikein olisi ollut varaakaan. Hellyydenkaipuuta tai esileikkiä mies piti turhana; se oli käytännössä sitä, että lykkäsi valojen sammuttamisen er*ktion takamustani vasten ja jos en siitä innostunut, käänsi selkänsä ja tuhisi loukkaantuneena. Sarjat joita tykkäsin katsoa olivat "tyhmiä" ja minä "idiootti", kun käytin aikaani sellaisiin. Ei saanut ajaa autoa, kun ajan liian hitaasti ja "tehottomasti". Tukka oli huonosti kampasin sen niin tai näin: "tuo saa naamasi näyttämään leveältä". "Tuo vanhentaa sua."

Kun sitten viimein sain sanotuksi että pitäisi keskustella miten suhteella menee ja onko tätä syytä jatkaa, mies katoili kuukausien ajan keikkatyömatkoille eikä vastannut puhelimeen, ei viesteihin, ei sähköpostiin, ei mihinkään. Tuli kotiin kolmen viikon jälkeen ja eka lause ovesta tullessa oli "lähden taas torstaina, olis hyvä että pyykit on siihen mennessä valmiit." Loppui sellaisiin merkkeihin sitten se suhde.

Kun ostin ne Anttilan satiinilakanat silloin aikanaan ja ajattelin, että jossain kohtaa elämää sitä kuitenkin tapaa jonkun kivan.. en kaivannut silloinkaan sellaista ydinperheidylliä tai miestä siksi, että olisin kokenut suhteen nyt vain "kuuluvan asiaan". Vaan juuri siksi, että olisi kivaa viettää elämäänsä JONKUN KIVAN, siis ystävällisen, kiinnostavan, kivan ihmisen kanssa. Antaa ja ottaa vastaan välittämistä, iloa, läheisyyttäkin. Eihän sitä tuollaisessa yhtälössä ollut. Liiankin pitkään kestin ja annoin olla, kun kai kokemattomuuttanikin kuvittelin, että kai kaikissa suhteissa sitten joskus ainakin on tällaista eikä joka päivä voi olla täysi kymppi.

Erosin kolme vuotta sitten, sen jälkeen deittailu ollut kivistä koska keski+ikä. Miehissä tässä iässä alkaa olemaan mahdottomia tapauksia ja selviääkin nopeasti miksi ollaan sinkkuja. Kahden kategorian miehiä mielestäni: toiset ovat fyysisesti hyvässä kunnossa, komeitakin ja hyvä ura. Ongelmana on narsistisuus ja dominoinnin tarve sekä vähäinen empatiakyky. Sänkyhommat sujuisi ja kemiaa olisi mutta haluavat "alamaisen". Jonka takia luultavasti erottu. Sitten toinen kategoria on empaattiset, kuuntelevat miehet. Heidän kanssa menisi muuten mutta zeksi ei toimi. Ei seiso tms, on fyysistä kremppaa yms. Niin, itessäkin on vikaa kyllä mutta fyysisesti olen melko viehättävä kyllä. Luultavasti jään loppuelämän sinkuksi, siltä alkaa näyttää.