Antaisitko anteeksi jos ystäväsi laittaisi ystävyyden tauolle vaikean elämäntilanteen takia?

Vierailija kirjoitti:

Tietysti

Tietysti mitä? 

Tottakai. Ystävällä voi olla niin vaikea tilanne, ettei kestä yhtään sosiaalista kuormitusta. Uskon, että kun tilanne helpottuu hän ottaa minuun yhteyttä

Siis kummalla on vaikeaa onko sinulla ja ystäväsi ei jaksa kuunneell vai onko ystävälläsi vaikeaa?

Mitähän anteeksi annettavaa siinä olisi? Jotenkin tunnut raskaalta tyypiltä, joka ei tajua että elämä heittelee ja että sinulle pitäisi löytää aikaa vaikka pää kainalossa jos kerran on ystäväksi alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverilla olisi joku iso kriisi esim lapsen kuolema, ymärrän. Mutta en kyllä muissa tapauksissa alkaisi odottaa kuukausia, että minut otetaan taas käyttöön. Ei ystävyys ole laskelmointia

Heh, alkaisi odottamaan? Eikö sulla ole muuta elämää? Ja jonkun pitäisi olla sinun saatavilla 24/7? 

Menisin itseeni ja miettisin miksei mulle voi puhua vaikeista asioista.

Eikös tästä ole ollut aiemminkin joku vastaava aiheinen ketju vai muistanko väärin? 

Jos on ystäväsi niin huomaa itsekin missa mennään. Eikö hädässä nimenomaan ystäviä tarvita, vai mitä tämä tauko tarkoittaa? Olet lusimassa vai? Sitäpaitsi toisellakin on oikeus mennä elämässään eteenpäin eikä jäädä johonkin odotustilaan idottamaan että seura taas kelpaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverilla olisi joku iso kriisi esim lapsen kuolema, ymärrän. Mutta en kyllä muissa tapauksissa alkaisi odottaa kuukausia, että minut otetaan taas käyttöön. Ei ystävyys ole laskelmointia

Heh, alkaisi odottamaan? Eikö sulla ole muuta elämää? Ja jonkun pitäisi olla sinun saatavilla 24/7? 

Joo, minusta on todella outoa, ettei muka voi olla vähemmällä yhteydellä muutamaa viikkoa tai kuukautta. Sellaiset ihmiset on kamalia takertujia, joiden pitäisi olla yhteydessä tyyliin joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tästä ole ollut aiemminkin joku vastaava aiheinen ketju vai muistanko väärin? 

Et muista. Trolli.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ystäväsi niin huomaa itsekin missa mennään. Eikö hädässä nimenomaan ystäviä tarvita, vai mitä tämä tauko tarkoittaa? Olet lusimassa vai? Sitäpaitsi toisellakin on oikeus mennä elämässään eteenpäin eikä jäädä johonkin odotustilaan idottamaan että seura taas kelpaa 

Mihin odotustilaan? Eikö sinulla ole muuta elämää, jota voit sillä välin elää? Pitääkö ystäväsi olla tekemässä kaikki jutut kanssasi, tai sitten muuten joudut odottelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Antaisin toki anteeksi, mutta en enää jatkaisi ystävyyttä. Kokemuksesta tiedän, että elämä on pääsääntöisesti vaikeiden tilanteiden jatkumo, ja tuon tyyppiset ihmiset toimivat noin jatkossakin.

Minä laitoin ystävyyden tauolle syövän sairastamisen vuoksi. En halunnut kuormittaa muita. En halunnut myöskään alkaa kuunnella voivotteluja ja muiden omia syövän- tai kuolemanpelosta syntyviä juttuja. En koe tehneeni mitään väärää. Syödään sairastunutta jätetään usein muutenkin yksin eli oli parempi tehdä näin kuin pettyä muihin ihmisiin. 

Ymmärtäisin. En tiedä eikö palstalaiset ole kokeneet mitään niin vaikeaa tilannetta, ettei voimat riitä mihinkään muuhun, kun kaikki on irtisanomassa koko ystävyyssuhteen. Minä antaisin ystävälle aikaa ja sanoisin, että on tervetullut kyläilemään ja soittelemaan sitten kun voimat sallii.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin. En tiedä eikö palstalaiset ole kokeneet mitään niin vaikeaa tilannetta, ettei voimat riitä mihinkään muuhun, kun kaikki on irtisanomassa koko ystävyyssuhteen. Minä antaisin ystävälle aikaa ja sanoisin, että on tervetullut kyläilemään ja soittelemaan sitten kun voimat sallii.

Juu, ja jotenkin näyttää joiltain puuttuvan sellainen yleinen ymmärrys, että ihmiset käsittelevät vaikeita tilanteita eri tavalla. Jotkut voivat olla niin kuormittuneita, että jopa läheisten lähellä oleminen kuormittaa ja pahentaa tilannetta. Myös jos on todella hankala tilanne, niin ei välttämättä jaksa toisten ihmisten valitteluja ja juttuja, vaikka kuinka rakkaita ja läheisiä olisivat. Myös jollain raskaiden tilanteiden läpikäyminen tarkoittaa, että he haluavat eristäytyä muista siksi ajaksi.

En usko, että sellainen ystävä on tosiystävä, joka katkaisee tilanteen sen takia, koska ystävä haluaa hetkeksi olla yksikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin. En tiedä eikö palstalaiset ole kokeneet mitään niin vaikeaa tilannetta, ettei voimat riitä mihinkään muuhun, kun kaikki on irtisanomassa koko ystävyyssuhteen. Minä antaisin ystävälle aikaa ja sanoisin, että on tervetullut kyläilemään ja soittelemaan sitten kun voimat sallii.

Näin minäkin asian ajattelen ja näin tekisin, jos tulisi omalle kohdalle. Nyt olin sivullisena. Ystävä ilmoitti toiselle ettei kykene nyt olemaan missään yhteydessä toistaiseksi vaikean elämäntilanteensa vuoksi. Tämä toinen loukkaantui verisesti ja ilmoitti ettei tarvitse ottaa yhteyttä enää ikinä. Minusta aika käsittämätöntä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin toki anteeksi, mutta en enää jatkaisi ystävyyttä. Kokemuksesta tiedän, että elämä on pääsääntöisesti vaikeiden tilanteiden jatkumo, ja tuon tyyppiset ihmiset toimivat noin jatkossakin.

Minä laitoin ystävyyden tauolle syövän sairastamisen vuoksi. En halunnut kuormittaa muita. En halunnut myöskään alkaa kuunnella voivotteluja ja muiden omia syövän- tai kuolemanpelosta syntyviä juttuja. En koe tehneeni mitään väärää. Syödään sairastunutta jätetään usein muutenkin yksin eli oli parempi tehdä näin kuin pettyä muihin ihmisiin. 

Aika marttyyrimeininkiä

"Olet niin paska ystävä etten usko että syöpää sairastavan kannattaa viettää aikaa kanssasi"

Mitä on ystävyyden laittaminen tauolle? Eikö se riittäisi, että kertoo nyt olevan niin huono elämäntilanne, ettei oikein pysty tapaamaan ketään? Rasittaisi tuollainen ystävyys, että olisi jatkuvasti kahlittuna ja velvollinen tapaamaan.

Minkä ikäisen pitää laittaa ystävyys tauolle? Miten intensiivisesti leikitte yhdessä?

Aikuisena ystävien kesken voi olla pitkiäkin taukoja, mutta juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi. Ruuhkavuodet ovat oikeasti hiton kiireisiä.

Jos kyse on mielenterveysongelmista tai vastaavasta, niin ymmärtäisin kyllä, jos ei voimat yksinkertaisesti riitä sosiaalisuuteen. Miksi pitäisi takertua ihmiseen niin, ettei voisi pitää taukoa.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani en edes kokisi, että tuossa tilanteessa olisi jotain anteeksi annettavaa. Toki varmistaisin ensin, että voinko olla mitenkään avuksi tai tueksi hänelle, mutta sitten antaisin hänelle kaiken hänen tarvitsemansa tilan. Hän joko palaa tai sitten ei palaa.

No tämä.

Miten täällä kukaan voi edes sanoa, että ystävyys on sitten loppu? Vaikka elämä onkin vaikeuksien jatkumo, toisilla meistä on tavanomaistakin suurempia kriisejä. Tulee mieleen eräs tuttava, joka menetti ystävänsä, koska ei jaksanut puoleen vuoteen juuri pitää yhteyttä. Syy tähän oli vauvan vammautuminen dramaattisessa syöksysynnytyksessä, jossa tehtiin myös hoitovirheitä. Äidin fyysinen ja psyykkinen toipuminen vei aikaa, ja pitkään meni myös siinä, kun jännitettiin, toipuuko lapsi normaaliksi, miten alkaa kehittyä jne. Yksi epäaikuinen hylkäsi tämän trauman kokeneen ystävänsä, joka ei hetkeen pystynyt laittelemaan mitä kuuluu -viestejä tai tulemaan illanistujaisiin.

Aikuisille ihmisille ei edes vuoden tai parinkaan pitäisi olla niin pitkä aika, että sen jälkeen ei olisi hyvällä ystävällä takaisin tulemista. Ystävyys kestää elämän karikoitakin, ja jotkut karikot ovat sellaisia, että ne aiheuttavat taukoja yhteydenpitoon. 

En ymmärtänyt kysymyksenasettelua. Kummalla vaikea elämäntilanne?