Antaisitko anteeksi jos ystäväsi laittaisi ystävyyden tauolle vaikean elämäntilanteen takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin toki anteeksi, mutta en enää jatkaisi ystävyyttä. Kokemuksesta tiedän, että elämä on pääsääntöisesti vaikeiden tilanteiden jatkumo, ja tuon tyyppiset ihmiset toimivat noin jatkossakin.

Minä laitoin ystävyyden tauolle syövän sairastamisen vuoksi. En halunnut kuormittaa muita. En halunnut myöskään alkaa kuunnella voivotteluja ja muiden omia syövän- tai kuolemanpelosta syntyviä juttuja. En koe tehneeni mitään väärää. Syödään sairastunutta jätetään usein muutenkin yksin eli oli parempi tehdä näin kuin pettyä muihin ihmisiin. 

Aika marttyyrimeininkiä

"Olet niin paska ystävä etten usko että syöpää sairastavan kannattaa viettää aikaa kanssasi"

Miten niin? Jaksatko itse olla kovin aktiivinen, kun on itsellä kova kuormitus päällä? Osa ystävistä voi olla vielä sellaisia, että sairastunut joutuu heitä lohduttamaan ja kannattelemaan. Tai sitten kauhistellaan ja voivotellaan, että itse en kyllä kestäisi jne...

-ohis

Mul on käynykin niin. Ja tietämättäni kaveri sitten kuoli ! Ei ollut kivaa ! 

Riittääkö ystävyyden ylläpitämiseksi yhteydenotto puhelimitse tai viestitellen, vai pitääkö tavata kasvotusten ja tehdä ja mennä, vaikka toisella ei riitä jaksaminen sairauden takia? Onko tässä vaarana, että ystävyys katkeaa lopullisesti? 

Antaisin tietysti. Mutta jos se "elämäntilanne" on pakottanut juoruamaan selän takana ja hyväksikäyttämään, saa pitää elämäntilanteensa. Olkoon se pysyvä, ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea näillä tiedoilla päättää. Kummalla tässä on asiat huonosti? Sinulla vai ystävälläsi? Vai molemmilla tasaisen huonosti?

Joo, sopii oikein hyvin ettei olla yhteydessä toisen vaikean tilanteen takia. Ystävä ei ehtinyt pitämään yhteyttä tavalliseen tapaan ruuhkavuosina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin toki anteeksi, mutta en enää jatkaisi ystävyyttä. Kokemuksesta tiedän, että elämä on pääsääntöisesti vaikeiden tilanteiden jatkumo, ja tuon tyyppiset ihmiset toimivat noin jatkossakin.

Minä laitoin ystävyyden tauolle syövän sairastamisen vuoksi. En halunnut kuormittaa muita. En halunnut myöskään alkaa kuunnella voivotteluja ja muiden omia syövän- tai kuolemanpelosta syntyviä juttuja. En koe tehneeni mitään väärää. Syödään sairastunutta jätetään usein muutenkin yksin eli oli parempi tehdä näin kuin pettyä muihin ihmisiin. 

Kaveri sairastu syöpään, mutta ei laittanut meitä kavereita tauolle. Käytiin häntä säännöllisesti tapaamassa. Olin myös hänen vierellään, kun veti sen viimeisen henkäyksen. 

Vierailija kirjoitti:

Antaisin toki anteeksi, mutta en enää jatkaisi ystävyyttä. Kokemuksesta tiedän, että elämä on pääsääntöisesti vaikeiden tilanteiden jatkumo, ja tuon tyyppiset ihmiset toimivat noin jatkossakin.

Jep. KAVERIA EI JÄTETÄ. Rotat hylkää...

Kuulostaa erikoiselta, miten ystävyys laitetaan tauolle? Ei ystävyys vaadi jatkuvaa yhteydenpitoa, joten jos tulee normaalia pidempi aika kun ei nähdä tai jutella, tottakai se on OK. Ei ystävyys ole mikään pakote, jota pitää ylläpitää jatkuvasti.  Oikea ystävyys kyllä säilyy, vaikka välillä ei olisi aikaa tai jaksamista olla yhteydessä. Sitten jatketaan siitä mihin jäätiin - sellaista on oikea ystävyys. 

 

Joten en ymmärrä kysymystä, tauosta puhuminen kuulostaa siltä, että jompikumpi vaatii ystävyydeltä mahdottomuuksia, on kuin iilimato.

Mulla on sitten aivan ihana ystävä, koska hän "antaa anteeksi" tarpeeni olla muutaman kuukauden omissa oloissani vaikeuksieni vuoksi. Ei vielä kertaakaan ole veetuillut asiasta, mutta hänellä on muutakin elämää kuin minä.

Mitä tarkoittaa tauolle? Omituinen lause.

Joku haluaa olla yksin jos on vaikeaa tai sitten olla vain yhteyksissä yhden ihmisen kanssa. Ystävän/sukulaisen kanssa joka ymmärtää tai on kokenut samanlaista. Eivät kaikki halua sosiaalisuutta kun ovat huonokuntoisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin toki anteeksi, mutta en enää jatkaisi ystävyyttä. Kokemuksesta tiedän, että elämä on pääsääntöisesti vaikeiden tilanteiden jatkumo, ja tuon tyyppiset ihmiset toimivat noin jatkossakin.

Minä laitoin ystävyyden tauolle syövän sairastamisen vuoksi. En halunnut kuormittaa muita. En halunnut myöskään alkaa kuunnella voivotteluja ja muiden omia syövän- tai kuolemanpelosta syntyviä juttuja. En koe tehneeni mitään väärää. Syödään sairastunutta jätetään usein muutenkin yksin eli oli parempi tehdä näin kuin pettyä muihin ihmisiin. 

Mua henkilökohtaisesti hiukan ärsytti, kun tutut ilmeisesti laittoivat minun ystävyyteni tauolle syövän takia kun "enhän varmasti jaksa lähteä mihinkään". Pah, jaksoin. 

Ymmärtäisin kyllä jos ystävä kertoisi että hänellä on niin vaikeaa ja voimat lopussa ettei pysty olemaan tekemisissä nyt muiden kanssa. Mielelläni olisin tukena ja apuna, mutta en tietenkään tuppaudu väkisin jos ystävä kokee että ei jaksa pitää yhteyttä. Hänestä sitten olisi kiinni milloin yhteydenpito jatkuisi, mutta olisin valmis jatkamaan ystävyyttä sitten kun hänelle sopii.

Jos ystävä taas katkaisisi yhteydenpidon ja välit ilman mitään selityksiä, niin takaisin ei olisi tulemista. Ymmärrän äkillisen kriisin ja sen ettei välittömästi raportoi jos jotain todella vakavaa on tapahtunut, mutta jos ystävä lakkaisi vastaamasta viesteihin ym. yhteydenottoihin kokonaan niin varmaan muutaman kuukauden jälkeen viimeistään totean ystävyyden päättyneen lopullisesti.

Aloitus on sekava. En osaa vastata