Kävittekö lapsena vanhempienne kanssa teattereissa, museoissa, oopperassa, konserteissa jne?

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin asuin pikku kaupungissa. Ei ollut tuollaisia saatavilla.Ja Helsingissä asuen, en ole myöskään käynyt lasten kanssa muuta kun elokuvissa. Joissain museoissa joskus. 

Oopperassa pari kertaa. Kalliita huveja. 

Arkivapains oli tyypillistä, että ei tehty mitään erityistä tai käyty tapahtumissa kun olin lapsi (siis ihan muidenkin perheiden kohdalla)  enkä usko että nytkään suurin osa perheistä kävisi kovin tiheään.Kiinnostuksen lisäksi raha kysymys.  Osalla urheilu ta muita harrastuksia, joillain ei ehkä sitäkään. 

Loma-aikojen mieluisin harrastus matkustelu, jos rahat suo. Oli silloin ja on nytkin. 

Miksi edes asua Helsingissä jos ei nauti tarjonnasta? Voisitte muuttaa Lohjalle tai Mouhijärvelle.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ihmetelleet, että te keiden vanhemmat ole vieneet teitä juuri mihinkään, että miksi eivät vieneet? Ja harmittaako se teitä, että olette jääneet jostain paitsi?

   Ei ollut varaa, eikä autoa  ja konsertit, teatterit oli toisella paikkakunnalla  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ihmetelleet, että te keiden vanhemmat ole vieneet teitä juuri mihinkään, että miksi eivät vieneet? Ja harmittaako se teitä, että olette jääneet jostain paitsi?

   Ei ollut varaa, eikä autoa  ja konsertit, teatterit oli toisella paikkakunnalla  

   Niin, kyllä se silloin joskus harmitti, mutta aikuisena  ja nyt eläkeläisenä olen voinut mennä minne haluan 

Jatkuvasti. Se oli hyvä puoli lapsuudessani, vaikka vanhempieni kypsymättömyys vaikuttikin moneen asiaan myös kielteisesti. Ainakaan he eivät omassa ylemmyydentunteessaan halunneet kasvattaa lapsistaan "juntteja", jotka eivät osaa käydä missään tai käyttäytyä missään. Käyn itsekin näyttelyissä, museoissa ja teatterissa jne. aina ehtiessäni ja tietenkin matkoilla. En tosin sisällytä siihen vanhempieni kaltaista "olemme parempaa väkeä kuin kouluttamattomat sosiaalidemokraatit" -henkeä. 

Edellinen kirjoittaja lisää: oopperassa ei jostain syystä käyty kuin pari kertaa. En ole koskaan pitänyt siitä. Ajattelen, että siinä se laulaminen vie liikaa huomiota juonelta ja näyttelemiseltä. En käy oikeastaan koskaan oopperassa, ellei työn puolesta täydy. 

Valitettavan usein.

Teatteriin en astu enää jalallanikaan ja oopperaan olen mennyt uudestaan vasta vähän yli viidenkymmenen ikävuoden.

Taidemaustani tuli kammottavan elitistis-snobistinen ja melkein ennemmin kaadan akkuhappoa silmiini, kuin menen katsomaan naivisteja Iittalassa tai Tampereen taideseuran näyttelyä.

Että ihan hyvin menee.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan usein.

Teatteriin en astu enää jalallanikaan ja oopperaan olen mennyt uudestaan vasta vähän yli viidenkymmenen ikävuoden.

Taidemaustani tuli kammottavan elitistis-snobistinen ja melkein ennemmin kaadan akkuhappoa silmiini, kuin menen katsomaan naivisteja Iittalassa tai Tampereen taideseuran näyttelyä.

Että ihan hyvin menee.

Mikä teatterissa vaivaa? Ja mikä nyt on elitstis-snobistinen taidemakusi? Mites musiikki ja konsertit?

Kyllä minua vietiin toisinaan museoihin tai kesäteatteriin. Joskus kävimme myös tädin tai isovanhempien kanssa. 

Ei käyty muualla kuin kylässä muutamien tuttujen luona. Aikuisiälläkään ei ole kiinnostanut kuin rock-konsertit.

Kyllä kävin ja käyn edelleen. Nykyään tosin naisystäväni kanssa. M51

Kyllä. Tekivät suuren vaikutuksen yleensä siinä iässä. Vieläkin muistan muutamia teatteriesityksiä, joitakin leffoja, pari balettia ja yhden oopperan, Taikahuilu Savonlinnassa, jotka tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Sukulaisten hautajaisissa ja syntymäpäivillä käytiin. Mitään aloituksen kaltaista kulttuuria ei ollut Pohjois-Suomen kylässä. Sieltä muutettuani etelään olen harrastanut niitä kyllä runsaasti noin 40 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti. Se oli hyvä puoli lapsuudessani, vaikka vanhempieni kypsymättömyys vaikuttikin moneen asiaan myös kielteisesti. Ainakaan he eivät omassa ylemmyydentunteessaan halunneet kasvattaa lapsistaan "juntteja", jotka eivät osaa käydä missään tai käyttäytyä missään. Käyn itsekin näyttelyissä, museoissa ja teatterissa jne. aina ehtiessäni ja tietenkin matkoilla. En tosin sisällytä siihen vanhempieni kaltaista "olemme parempaa väkeä kuin kouluttamattomat sosiaalidemokraatit" -henkeä. 

Meidän tuttavapiirissä kaikki oli yliopistokoulutettuja vassareita. Kulttuuririennoissa käytiin paljon. Kenenkään yläpuolelle ei asetuttu. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tekivät suuren vaikutuksen yleensä siinä iässä. Vieläkin muistan muutamia teatteriesityksiä, joitakin leffoja, pari balettia ja yhden oopperan, Taikahuilu Savonlinnassa, jotka tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Paras teatteriesitys oli Kansallisteatterin Peter Pan musikaali. Eija Ahvo, Susanna Haavisto ja Esko Salminen. Oli aivan loistava esitys ja originaali musiikki. Musta tuli fani, halusin musikaalin kasetin ja luukutin sitä täysillä aina kotona. Edelleen pidän musikaaleista. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli museonjohtaja ja joskus pienenä lähdin mukaan töihin kun en halunnut kotiin jäädä.

         Aah, tämä olisi ollut unelmaa!  Onneksi olen saanut käydä museoissa pienestä lähtien.

         Luokkaretkillä tuntui, että piti lähtiä liian aikasiin pois!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-80-lukujen Pohjanmaalla ei todellakaan tuollaisia harrastettu. Kirjojen lukemistakin pidettiin paheksuttavana turhuutena.

 

 

Juu tämähän riippuu täysin perheestä, eikä vuosikymmenestä tai maakunnasta. Luojan kiitos itse synnyin sivistyneeseen sukuun

           Eikö tuo ollut nyt vähän ilkeästi sanottu? Ehkäpä kommentoija oli pahoillaan kun heidän kotiseudullaan kirjojenkin lukemista paheksuttiin.

            Älä hiero suolaa haavoihin.  Hyvä, että olet syntynyt sivistyneeseen sukuun, mutta sydämen sivistys sinulta puuttuu.

Mielenkiintoinen ketju. Suomi on pieni maa ja pieni kansa mutta hyvin toisistaan poikkeavia tarinoita ja muistoja tässäkin ketjussa.

Teatterissa kävin äidin kanssa joitakin kertoja ja isän kanssa elokuvissa. Ilmaiskonserteissa jonkun verran myös. Siinäpä ne pikkukaupungin riennot.

Itse pidän nykyisin teatterista erityisen paljon. Lapseni ovat käyneet paljon kanssani ja puolison vanhempien kanssa teatterissa. Pidämme myös museoista, taidenäyttelyistä, oopperassakin on käyty, myös konsertit ovat lähellä sydäntä meillä.

Ihan tavallisia keskiluokkaisia duunariperheen kasvatteja miehen kanssa ollaan. 

ei käyty- Kylästeltiin ja lomailtiin. Sekin loppui heti, kun pärjättiin pikkuveljen kanssa kotona kahdestaan 11-12.vuotiaana.

Tuon pärjäämisen päättivät vanhemmat. Oopperassa en käy, mutta teatterissa jne kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

ei käyty- Kylästeltiin ja lomailtiin. Sekin loppui heti, kun pärjättiin pikkuveljen kanssa kotona kahdestaan 11-12.vuotiaana.

Tuon pärjäämisen päättivät vanhemmat. Oopperassa en käy, mutta teatterissa jne kyllä. 

Aika pieniä olitte kyllä pärjäämään kahdestaan :(