Lue keskustelun säännöt.
Kävittekö lapsena vanhempienne kanssa teattereissa, museoissa, oopperassa, konserteissa jne?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei käyty ja hyvä niin :D ei ole mielestäni edes lasten paikkoja nuo.
Miksi eivät ole? Mikä on mielestäsi sopiva ikä mennä noihin paikkoihin?
En itse olisi halunnut ko. paikkoihin ja nyt aikuisiällä olen ko. paikoissa mieluusti ilman häiriötekijöitä (lapsia jne.)
Miksi teattereissa on lastennäytelmiä, jos ne eivät ole lapsia varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vanhempien kanssa, mutta koulun kanssa käytiin sinfoniakonsertissa, teatterissa, museoissa ja kerran oopperassakin. Tykkäsin ja tykkään edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös ihan suomalainen junttitrolli. Trolli joka tapauksessa joka vielä muutaman kerran yritti saada provoiluansa leimahtamaan liekkiin mutta onneksi kukaan ei enää vastannut sille.
Kenelle helvetille tämä on ja keneen liittyen? Ihan sekopäistä tekstiä. 😂😂
Minä tajusin kyllä. Sille joka puhui venäläisestä trollista. Eikä ole mitään sekopäistä, trollihan yritti vielä useamman kerran härkkiä muuta ei saanut ns tulta sytytettyä Nyt näköjään osittain sai kun noin moni yläpeukuttaa. Eikä tajua että reagoi trollin viestiin, tajusithan sinäkin että siinusta siinä oli puhe. Et ole niin taitava provoaja kuin luulet olevasi.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä käynyt oopperassa ja varmaan hieman ujostuttaisi mennä, mutta silläpähän olisikin entistä kiehtovampi kokemus. Tylsäähän se on jos mikään ei jännitä ja kaikki on tuttua ja turvallista. Pitääkin katsoa joku aloittelijalle sopiva näytös.
Suoraan syvään päähän. Aloita Wagnerilla.
Kävimme joka viikonloppu oopperassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt ihan pienestä asti kaikissa muissa oopperaa lukuun ottamatta. Rahaa meillä ei aina ollut paljoa, mutta toisaalta toinen vanhemmistani oli tavalla tai toisella taiteellisella alalla eläkeikään asti (ja vieläkin kaikenlaista projektia käynnissä), mikä myös mahdollisti kulttuuriin tutustumisen välillä veloituksetta.
Nyt aikuisena minulla ei vuorostani ole aina ylimääräistä rahaa, mutta muuta pääomaa sitäkin enemmän. Kirjat ovat ystäviäni ihmisystävien lisäksi eikä minkäänlainen kulttuuri tunnu pelottavalta tai liian hienolta, vaan on tarkoitettu meille kaikille. Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, haluaisin tutustuttaa heitäkin museoihin, teatteriin ja kaikkeen muuhun, joka tekee elämästä ainakin minulle elämisen arvoista.
Eron kyllä yleensä huomaa niiden perheiden välillä, joissa puhutaan lähinnä julkkiksista ja niiden, joissa kirjastokorttia vingutetaan harva se päivä. Noin hieman kärjistäen.
Se leveilijäksi/leuhkijaksi haukkuja on ihan se ja sama tyyppi joka uhriutui kiusatuksi ja yritti hämmentää sillä vastaan kommenttiin/en ole sellaista tehnyt-tempullaan ja joka väheksyy etenkin oopperaa. Antaa sen olla omissa oloissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena koulussa 90 luvulla pakotettiin kirkkoon, teatteriin, balettiin, oopperaan, museoon ymym. Sen sijaan että näkökulma niihin olisi ollut iloinen ja positiivinen, opettajat keskittyivät eniten varmistamaan ettei kukaan millään syyllä ole poissa ja jos olikin, niin poissaolo oli sanktioitu ankarasti.
En ole sen jälkeen noissa käynyt, kun jäi mieleen se pakottaminen ja uhkailu. M42
Vierailija kirjoitti:
Kävimme joka viikonloppu oopperassa.
Aika puuduttavaa katsoa sama näytös uudestaan ja uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan ihmetelleet, että te keiden vanhemmat ole vieneet teitä juuri mihinkään, että miksi eivät vieneet? Ja harmittaako se teitä, että olette jääneet jostain paitsi?
Ovat tienneet, että pienet lapset eivät osaa arvostaa "kulttuuririentoja." Meillä on elämänopit hoidettu kotipuolessa, koulu on kärrännyt museoihin ja me olemme käyneet esimerkiksi ulkomailla kirkoissa katselemassa, joskus jossain teatterissa ja tietysti hienoissa ravintoloissa. Mutta ihan turha meitä olisi ollut raahata joihinkin mukahienoihin sivistysasioihin lapsina. Kotoa olen saanut esimerkin kirjojen lukemisesta ja sivistyksestä. Ei ole tarvinnut mennä leikkimään hienostoihmisiä maksullisiin paikkoihin.
En itse koe yhtään että kesäteatterissa, elokuvissa tai museossa käyminen olisi hienostoihmisen puuhaa, enemmänkin utelia
Tai jos vähän viilataan pilkkua niin kiinnostuneen ihmisen? Uteliaaseen voinee vedota 7-päivää lehti enemmän.
Kävin. Helkutin tylsää touhua ja siksi en käy kuin historiallisissa, paikallisia tapoja/elämää kuvaavissa museoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan ihmetelleet, että te keiden vanhemmat ole vieneet teitä juuri mihinkään, että miksi eivät vieneet? Ja harmittaako se teitä, että olette jääneet jostain paitsi?
Vanhemmat yleensä vievät lapsia sinne mikä heitä itseään kiinnostaa. Me käytiin urheilutapahtumissa, leffassa ja konserteissa. Kun meiltä lapsilta kysyttiin mihin halutaan lähteä niin vastaus oli särkänniemeen, lintsille ja korkeasaareen. Kukaan ei halunnut oopperajuhlille. Ei harmita, meillä oli ihan kiva lapsuus.
Ihan ok. Ei ooppera ole lapsille.
80-luvulla oli sellainen kuin Mörköooppera. Lapsille nimenomaan.
Äiti oli museonjohtaja ja joskus pienenä lähdin mukaan töihin kun en halunnut kotiin jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan ihmetelleet, että te keiden vanhemmat ole vieneet teitä juuri mihinkään, että miksi eivät vieneet? Ja harmittaako se teitä, että olette jääneet jostain paitsi?
Ovat tienneet, että pienet lapset eivät osaa arvostaa "kulttuuririentoja." Meillä on elämänopit hoidettu kotipuolessa, koulu on kärrännyt museoihin ja me olemme käyneet esimerkiksi ulkomailla kirkoissa katselemassa, joskus jossain teatterissa ja tietysti hienoissa ravintoloissa. Mutta ihan turha meitä olisi ollut raahata joihinkin mukahienoihin sivistysasioihin lapsina. Kotoa olen saanut esimerkin kirjojen lukemisesta ja sivistyksestä. Ei ole tarvinnut mennä leikkimään hienostoihmisiä maksullisiin paikkoihin.
En itse koe yhtään että kesäteatterissa, elokuvissa tai museossa käymi
Uteliaisuus on käytännössä sama kuin tiedonhalu. Utelias voi olla muutenkin kuin juorujen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan ihmetelleet, että te keiden vanhemmat ole vieneet teitä juuri mihinkään, että miksi eivät vieneet? Ja harmittaako se teitä, että olette jääneet jostain paitsi?
Vanhemmat yleensä vievät lapsia sinne mikä heitä itseään kiinnostaa. Me käytiin urheilutapahtumissa, leffassa ja konserteissa. Kun meiltä lapsilta kysyttiin mihin halutaan lähteä niin vastaus oli särkänniemeen, lintsille ja korkeasaareen. Kukaan ei halunnut oopperajuhlille. Ei harmita, meillä oli ihan kiva lapsuus.
Ihan ok. Ei ooppera ole lapsille.
Voi kun en osaa linkkiä laittaa mutta kannattaa katsoa mitä esim Suomen Kansallisoopperan ja Baletin sivuilla tiedotetaan; mitkä näytökset sopii alle 5-vuotiaille ja mitkä 5-ylöspäin. Siis ihan lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena koulussa 90 luvulla pakotettiin kirkkoon, teatteriin, balettiin, oopperaan, museoon ymym. Sen sijaan että näkökulma niihin olisi ollut iloinen ja positiivinen, opettajat keskittyivät eniten varmistamaan ettei kukaan millään syyllä ole poissa ja jos olikin, niin poissaolo oli sanktioitu ankarasti.
En ole sen jälkeen noissa käynyt, kun jäi mieleen se pakottaminen ja uhkailu. M42
Voi harmi :( Miten paljon ymmärtämättömät aikuiset voi pilata.
Ensinnäkin asuin pikku kaupungissa. Ei ollut tuollaisia saatavilla.Ja Helsingissä asuen, en ole myöskään käynyt lasten kanssa muuta kun elokuvissa. Joissain museoissa joskus.
Oopperassa pari kertaa. Kalliita huveja.
Arkivapains oli tyypillistä, että ei tehty mitään erityistä tai käyty tapahtumissa kun olin lapsi (siis ihan muidenkin perheiden kohdalla) enkä usko että nytkään suurin osa perheistä kävisi kovin tiheään.Kiinnostuksen lisäksi raha kysymys. Osalla urheilu ta muita harrastuksia, joillain ei ehkä sitäkään.
Loma-aikojen mieluisin harrastus matkustelu, jos rahat suo. Oli silloin ja on nytkin.
Ei käyty. Luokkahyppyä teeskennenneelle äidilleni oli tärkeämpää esittää ulkopuolisille että ollaan yläluokkainen kulttuurikoti (=kotiin hankittiin piano ja kirjahylly täyteen klassikkokirjoja ja klassisen musiikin CD:itä) sen sijaan että kulttuuria olisi oikeasti harrastettu. Äitini ei siis osannut soittaa pianoa, ei ikinä lukenut noita kirjoja, eikä kuunnellut klassista musiikkia, niin en tiedä mikä idea tuossa oli. Ikinä ei käyty yhdessäkään kulttuurimenossa perheenä.
Kävin. Vaikutti sillein että koin olevani sivistyneestä ja kunnollisesta perheestä ja ne jotka ei käyny oli sit niitä kalluja. Nykyään vähän kasvanut enkä oo niin jyrkkä näissä ajatuksissa enää
Ei käyty missään.