Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen poikani torppaa välittömästi kaikki miessuhteeni
11.09.2025 |
Poika on 22 ja muuttanut pois kotoa jo 3 vuotta sitten, käy kotona pari kertaa viikossa ja soittelee silloin tällöin. Hän asuu samassa kaupungissa ja läheisiä ollaan. Poika auttelee paljon omakotitalon asioissa ihan pyytämättäkin. Isänsä kuoleman jälkeen poika on ottanut tietynlaista vartijan/suojelijan roolia elämässäni. Ketään miehiä ei siedä elämässäni ja tuntuu kuin ajattelisi olevansa isälleen velkaa katsoessaan perääni.
Mieheni kuolemasta on kuitenkin 6 vuotta ja elämä menee eteenpäin. Miehet on tulleet kuvioihin ystävinä, mutta myös satunnaisina treffikumppaneina. Tätä poika ei siedä, vaan yrittää hätistää kaikki uudet tuttavuudet pois uhittelemalla ja tekemällä yllätyskäyntejä. Olen puhunut pojalle asiasta, mutta hän pitää minua sinisilmäisenä ja sanoo ajattelevansa vain parastani. Kenelläkään muulla vastaavanlaista? Poika on minulle valtavan rakas, en halua välillemme mitään ristiriitaa.
Kommentit (144)
Hän on varmaan somessa ajautunut johonkin Andrew Tatea, Jordan Petersonia tms. ihailevien nuorten miesten ryhmiin, joissa naisten kontrollointi nähdään hienona asiana.
Poika ei todellakaan saa uhitella tai tehdä yllätyskäyntejä. Sanot ihan suoraan että minä en puutu sinun parisuhdeasioihisi, joten sinäkään et saa puuttua minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ovatko ystäväsi fiksuja miehiä vai lähipubin aktiivikävijöitä?
Ketä tervettä aikuista pitää parikymppisen pojan auttaa kaksi kertaa viikossa? Tuossa on nyt teidän suhde vääristynyt. Hänen pitäisi elää omaa elämäänsä, itsenäistyä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saa olla ylpeästi vanhempi vaan pitää taantua sinkuksi vanhana raakkuna helmien seassa? tai leikkiä helmeä vanhojen raakkujen kanssa, eikö elämän virrassa pidä lipua eteenpäin eikä soutaa ylävirtaa vastaan?
Ehkäpä Suomen luonnon biologian kurssi tekisi sinulle hyvää.
Eikä edes mennä siihen, että aikuistuneen lapsen vanhemmalla ei saisi olla rakkauselämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että rahantulo ja muu hyysääminen loppuu jos ei lopeta sinun elämääsi sekaantumista. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: piirtää raja ja kestää sen seuraukset tai hyväksyä se, että elät elämäsi ilman mahdollisuutta uuteen parisuhteeseen poikasi kontrollin alla.
Kertoiko ap rahoittavansa poikansa elämää? Ei kertonut.
Muuttaako tuo mitä lopussa sanoin? Ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun pojan isä kuoli niin joutuiko hän kannattelemaan sinua surussasi, ap? Jos olet kehittyvän teinin laittanut siihen paikkaan, niin aika vaikeaa on päästää siitä roolista irti. Mikä sulle on ollut kuusi vuotta keski-ikää, on ollut pojallesi tärkeä elämänvaihe kasvuineen, koulun lopettamisineen, urasuunnitelmineen jne jne ja sitä on varjostanut paitsi isän kuolema, myös mahdollinen taakka äidin kannattelusta. Ja nyt sä kertoilet mieskuvioistasi, joissa ei selkeästi ole mitään kerrottavaa, kun lyhyitä tapailuja.
A. Maksa poikasi terapia
B. Älä teetätä hänellä kotitöitäsi
C. Sutturoi muualla kuin kotonasi ja pidä pääsi kiinni asiasta, kunnes on jotain vakiintunutta kerrottavaa
Kyllä minäkin pitäisin häiriintyneenä, jos olisin poikasi ja oma äitini kertoilisi satunnaisista mieskuvioistaan.
Aikuisen ihmisen ei tarvitse lähteä kotoaan muualle seurustelemaan. Älytön vaatimus
Omistaako poika puolet omakotitalosta kun peri isänsä?
"Siis mitä. Olet todellakin ääripää. Mutta jatka toki noin. Me muut pidämme normaalisti yhteyttä vanhempiimme, ihan kyläilemmekin! Poisluetaan tästä toki väkivaltaiset, narsistiset tai vaikka päihderiippuvaiset vanhemmat, joihin ei kenenkään ole pakko pitää kontaktia oman hyvinvointinsa tähden."
Etkö osaa lukea. Sanoin, että jos näkee vanhempiaan kerran vuodessa, ei ole ääripää. Itsestäni en puhunut mitään.
Todellakin jatkan näin ihan ilman lupaasikin. Ja suosittelen muillekin. Harvemmin sitä edes ymmärtää, miten rjoittunutta elämää elää, jos se on vanhempien mielestä "hyväksyttävää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Siis mitä. Olet todellakin ääripää. Mutta jatka toki noin. Me muut pidämme normaalisti yhteyttä vanhempiimme, ihan kyläilemmekin! Poisluetaan tästä toki väkivaltaiset, narsistiset tai vaikka päihderiippuvaiset vanhemmat, joihin ei kenenkään ole pakko pitää kontaktia oman hyvinvointinsa tähden."
Etkö osaa lukea. Sanoin, että jos näkee vanhempiaan kerran vuodessa, ei ole ääripää. Itsestäni en puhunut mitään.
Todellakin jatkan näin ihan ilman lupaasikin. Ja suosittelen muillekin. Harvemmin sitä edes ymmärtää, miten rjoittunutta elämää elää, jos se on vanhempien mielestä "hyväksyttävää".
Normaaleilla, terveillä aikuisilla ihmisillä voi olla muunkinlaisia suhteita keskenään kuin yhden tahon toiveiden toteuttaminen. Ts. esim. minä elän omaa elämääni kuten parhaaksi näen, samoin vanhempani, ja olemme läheisiä keskenämme.
Vierailija kirjoitti:
Ap ovatko ystäväsi fiksuja miehiä vai lähipubin aktiivikävijöitä?
No miten arvelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla yleinen ilmiö. Muistaakseni Tampereen työväen teatteriin on tulossa syksyllä näytelmä, joka käsittelee tätä aihetta eli miksi aikuiset lapset eivät salli vanhemmilleen uutta kumppania. Todelliset syyt verhotaan milloin mihinkin huolenpitoon jne.
No ihan siksi, että polygamia on alhaista eläinvaistoista käytöstä. Linnut vaihtavat kumppania per pesue ja se johtaa lopulta kaoottiseen vahvimman valtaan perustuvaan anarkiaan, missä eletään samalaisessa iloisessa, köyhässä kaaoksessa, kuin luonnon eläimet.
Kulttuuri ja monogamia ovat yksi merkittävimpiä hyvinvoinnin, vaurauden ja kulttuurisen kehityksen kasvattajia. Se tarkoittaa sitä, että kun yksi pesue on tehty, ei siirrytä siittämään seuraavaa pesuetta ja tuoteta lisää kilpailijoita omille lapsille, vaan keskitytään heidän asemansa parantamiseen korkemman kognition keinoin. Eläinvaistoisuus eli esim. pariutuminen ovat matalaa kognitiota, korkeampaa ovat esim. rationaalinen ajattelu, sosioeknominen ajattelu (kulttuuri), empatia, luovuus, jne.
Suomalainen uusperhekulttuuri on pohjimmiltaan eläinvaistoista polygamiaa ja perustuu juuri tuohon, että lauma pysyy kasassa vain sen aikaa, että saadaan edelliset poikaset ulos, ja sitten uusi kumppani paneskelemaan.
Siellä missä tätä on tutkittu, ollaan todettu esim. pienten lasten altistuvan 100-kertaisesti todennäköisemmin väkivallalle, kuin jos oma vanhempi ei hanki uutta kumppania. Onko tuo väkivalta sitä, että isä- ai äitipuoli mätkäisee lasta turpaan, vai kenties sitä, että tämä kavaltaa perinnön, jne.
Lapsilla on ihan oma biologinen ja se hyötyy vanhempien monogamiasta. Siksi erinäiset kulttuuriliikkeet, kuten uskonnot, kannustavat monogamiaan.Ja mitä alkeellisempiin yhteisöihin mennään, sitä yleisempää on polygamia ja promiskuiteettisuus: suomi on esimerkki tällaisesta erittäin laajalti apinavaistoisesta yhteiskunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siis mitä. Olet todellakin ääripää. Mutta jatka toki noin. Me muut pidämme normaalisti yhteyttä vanhempiimme, ihan kyläilemmekin! Poisluetaan tästä toki väkivaltaiset, narsistiset tai vaikka päihderiippuvaiset vanhemmat, joihin ei kenenkään ole pakko pitää kontaktia oman hyvinvointinsa tähden."
Etkö osaa lukea. Sanoin, että jos näkee vanhempiaan kerran vuodessa, ei ole ääripää. Itsestäni en puhunut mitään.
Todellakin jatkan näin ihan ilman lupaasikin. Ja suosittelen muillekin. Harvemmin sitä edes ymmärtää, miten rjoittunutta elämää elää, jos se on vanhempien mielestä "hyväksyttävää".
Normaaleilla, terveillä aikuisilla ihmisillä voi olla muunkinlaisia suhteita keskenään kuin yhden tahon toiveiden toteuttaminen. Ts. esim. minä elän omaa elämääni kuten parhaaksi näen, samoin vanhempani, ja olemme läheisiä keskenämme.
Minäkin pidin tuota normaalina vielä joskus 25-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siis mitä. Olet todellakin ääripää. Mutta jatka toki noin. Me muut pidämme normaalisti yhteyttä vanhempiimme, ihan kyläilemmekin! Poisluetaan tästä toki väkivaltaiset, narsistiset tai vaikka päihderiippuvaiset vanhemmat, joihin ei kenenkään ole pakko pitää kontaktia oman hyvinvointinsa tähden."
Etkö osaa lukea. Sanoin, että jos näkee vanhempiaan kerran vuodessa, ei ole ääripää. Itsestäni en puhunut mitään.
Todellakin jatkan näin ihan ilman lupaasikin. Ja suosittelen muillekin. Harvemmin sitä edes ymmärtää, miten rjoittunutta elämää elää, jos se on vanhempien mielestä "hyväksyttävää".
Normaaleilla, terveillä aikuisilla ihmisillä voi olla muunkinlaisia suhteita keskenään kuin yhden tahon toiveiden toteuttaminen. Ts. esim. minä elän omaa elämääni kuten parhaaksi näen, sa
Sääli että tuotit vanhemmillesi niin suuren pettymyksen että välit katkesivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että miehiä tulee ja menee, ehkä hän ei luota harkintakykyysi löytää kunnollinen miesystävä.
Ja siitä huolimatta pojalla ei ole minkäänlaista sananvaltaa äidin mieskuvioihin. Ei asuta missään Afganistanissa.
Näyttää olevan ja hyvä niin. Läheisistä on syytä pitää huolta jos eivät siihen itse kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan sano että pojalla on avain vielä ? Avain pois, tai lukon vaihto
En minäkään ole ottanut aikuisilta lapsiltani kotiavainta pois. Olisiko pitänyt? Ovat tervetulleita kotiinsa aina.
En minäkään ottanut. He ovat tervetulleita kotiinsa aina, mutta peruskäytöstapoihin kuuluu toisen oman tilan kunnioitus, eikä he ramppaa täällä miten heitä sattuu huvittamaan.
Sen tilan joutuu kyllä äitinä ihan ottamaan. Minullakin on tuon ikäinen poika, elän pitkässä avioliitossa lasteni isän kanssa. Silti on pitänyt käydä useita keskusteluita siitä, että pitää ilmoittaa etukäteen, jos tulee tänne meidän kotiin, ei voi tulla sopimatta etenkään kun olemme nukkumassa, jääkaappia ei voi syödä tyhjäksi yllättäen, yöllä ei voi laittaa ruokaa, koska siihen herää. Ja myös, minä menen nukkumaan silloin kun minua väsyttää eikä aikuinen lapsi saa olettaa, että olen hereillä vaikka yhdeltätoista illalla. Yleensä olen, mutta joskus en ole.
Tämä liittyy siihen, että lapsillani on ollut hyvä lapsuus ja he ovat kokeneet olevansa ensisijaisia minun elämässäni. Ja niinhän sen pitää alaikäisten osalta ollakin. Aikuisen lapsen kanssa suhde muuttuu, ja vastuu muutoksen ohjaamisesta on vanhemmalla.
Ystäväni on sinkku ja hänen aikuinen tyttärensä ahdistuu, jos hän on yötä pois kotoa. Sama homma hänellä menossa, pitää määrittää perheen säännöt uusiksi.
Aika monilla äideillä on ollut kännykkäpaikannus päällä teinien kanssa. Se on ollut kätevää, kun näkee, missä alaikäinen menee. Aikuiselle lapselle voi kuitenkin siitä jäädä äidin paikantaminen päälle ja siitä voi tulla kontrollin väline. Sellaiset pitää uskaltaa poistaa.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on jo ristiriita. Nyt laitat selvät rajat sekopääpojallesi. Sinulla on oikeus onneen ja ihmisuhteisiin vaikka poikasi isäänsä sureekin. Käske se terapiaan ja kehota jättämään sinut rauhaan.
Vaikutat hienolta vanhemmalta...
Se lienee selvää, että kyse ei loppujen lopuksi ole sinun miesystävistäsi, vaan pojan surusta ja sen käsittelystä.
Olet puhunut pojan kanssa, mutta ehkä et oikeasta asiasta. Pitäisikö sinun aloittaa keskustelu hänen isänsä kuolemasta ja sen aiheuttamasta surusta? Tätä muuta on ehkä turha käsitellä, ennenkuin käsitellään se mistä kaikki on lähtöisin. Poika ehkä alitajuisesti pelkää, että menettää sinutkin ja se purkautuu noin. Jos et tiedä mitä sanoisit, käy juttelemassa jonkun pätevän ammattilaisen kanssa ja pyydä tukea sieltä. Tai jos saisit pojan mukaan?
Menee aiheen sivuun, mutta sanon silti. Aina kuulee sitä, että eronneen (juu, ap on leski) ei kannata alkaa uuteen suhteeseen ennenkuin lapset on kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa.
Aivan kuin ne lapset johonkin häviäisivät. Mikäli on toksiset välit, niin käy kuten ap:n tapauksessa. Jos taas on hyvät välit, niin usein ainakin joulut ja juhlapäivät vietetään yhdessä, yleensä enemmänkin. Lapset on lainaa erittäin löyhässä merkityksessä. Lapset on aina vanhempiensa elämässä, jopa silloin kun ovat kaukana.
Vastaan tähän kommenttiin: "Omistaako poika puolet omakotitalosta kun peri isänsä?"
Mitä sitten vaikka omistaisi? Leskellä on kaiketi elinikäinen asumisoikeus. Omistan minäkin osan sukumökkiä enkä voi sanella kuka siellä kenenkin kanssa saa viettää aikaa.
-ei ap
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä. Olet todellakin ääripää. Mutta jatka toki noin. Me muut pidämme normaalisti yhteyttä vanhempiimme, ihan kyläilemmekin! Poisluetaan tästä toki väkivaltaiset, narsistiset tai vaikka päihderiippuvaiset vanhemmat, joihin ei kenenkään ole pakko pitää kontaktia oman hyvinvointinsa tähden.
Näkisin että jos omasta valinnastaan näkee vanhempiaan kerran vuodessa niin se on aivan ok. Me näemme kumppanin kanssa noin kerran tai pari kuussa, ja se toimii meillä. Jos on kiireisempi vaihe elämässä niin voi olla pidempikin väli. Se että kokee tarvetta nähdä vanhempiaan viikottain ja tarvitsee vaikka vanhempien mielipidettä tehdessään isoja päätöksiä on merkki siitä, että itsenäistyminen on vielä kesken.
Siis mitä. Olet todellakin ääripää. Mutta jatka toki noin. Me muut pidämme normaalisti yhteyttä vanhempiimme, ihan kyläilemmekin! Poisluetaan tästä toki väkivaltaiset, narsistiset tai vaikka päihderiippuvaiset vanhemmat, joihin ei kenenkään ole pakko pitää kontaktia oman hyvinvointinsa tähden.