Aikuinen poikani torppaa välittömästi kaikki miessuhteeni
Poika on 22 ja muuttanut pois kotoa jo 3 vuotta sitten, käy kotona pari kertaa viikossa ja soittelee silloin tällöin. Hän asuu samassa kaupungissa ja läheisiä ollaan. Poika auttelee paljon omakotitalon asioissa ihan pyytämättäkin. Isänsä kuoleman jälkeen poika on ottanut tietynlaista vartijan/suojelijan roolia elämässäni. Ketään miehiä ei siedä elämässäni ja tuntuu kuin ajattelisi olevansa isälleen velkaa katsoessaan perääni.
Mieheni kuolemasta on kuitenkin 6 vuotta ja elämä menee eteenpäin. Miehet on tulleet kuvioihin ystävinä, mutta myös satunnaisina treffikumppaneina. Tätä poika ei siedä, vaan yrittää hätistää kaikki uudet tuttavuudet pois uhittelemalla ja tekemällä yllätyskäyntejä. Olen puhunut pojalle asiasta, mutta hän pitää minua sinisilmäisenä ja sanoo ajattelevansa vain parastani. Kenelläkään muulla vastaavanlaista? Poika on minulle valtavan rakas, en halua välillemme mitään ristiriitaa.
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein toimittu, itsekin kielsin äidiltäni miessuhteet vielä asuessani kotona.
Jaa että sellainen " pomo"🙄
Unohdat että kyseinen sälli ei ole vuosiin asunut äitinsä kanssa.😁
Vierailija kirjoitti:
Teillä on jo ristiriita. Nyt laitat selvät rajat sekopääpojallesi. Sinulla on oikeus onneen ja ihmisuhteisiin vaikka poikasi isäänsä sureekin. Käske se terapiaan ja kehota jättämään sinut rauhaan.
Kuulostatpa onnelliselta 😂
Vierailija kirjoitti:
On onneksi olemassa se normaalu, eli välimuoto aikuisen vauvan ja max. kerran vuoteen vanhempiaan ehkä näkevän välillä. Kumpikin ääripää aika epäilyttävää. En huolisi kumppaniksi.
No, niinpä. Itse löysin ihmisen jolla on tasapaino työn, harrastusten, läheisten, ystävien, yms kesken kuten itselläni.
Meillä oli jo lasten kotona asuessa käytössä peruskäytöstavat ja niitä sovelletaan myös aikuisena.
On surullista että isä kuoli pojan ollessa vielä alaikäinen, mutta ei 22-vuotiaalta tarvitse katsella teinin käytöstä. Ja teinillekin pitäisin tuollaisesta lempeän jämäkän puhuttelun. Sanoisin, että asia ei kuulu hänelle ja aikuisilla on aikuisten tavat ja joidenkin miesten tavassa vahdata naisten eroottista elämää on erittäin vaarallisia ja epämiellyttäviä sävyjä, ja mitään sellaista naisten kyttäämistä ei miehen kannata ruveta harrastamaan tai päässään itselleen perustelemaan. Tämä on yksi puoli, joka on tärkeää iskostaa pojan mieleen, tuolla tyylillä hän voi olla tulevaisuudessa aivan kauhea puoliso tai isä tyttärelleen ja todellakin pahimmanlaatuinen mies, jota naiset kavahtavat. Sano tämä lempeän jämäkästi ja ota tulevaisuudessa myös huomioon pojan tunteet, mutta älä tingi tästä asiasta. Suosittelen myös äidille itsenäistymistä, ei kannata olla pojasta riippuvainen vaikka talon remppaamisessa. Hyvät välit äidin ja pojan kesken ovat tottakai hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
On onneksi olemassa se normaalu, eli välimuoto aikuisen vauvan ja max. kerran vuoteen vanhempiaan ehkä näkevän välillä. Kumpikin ääripää aika epäilyttävää. En huolisi kumppaniksi.
Tuolla asenteella jokainen kumppanisi tulee hiipimään munankuorilla pelko perseen sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika suloista.
Tosi söpöä kun aikamiespoika aktiivisesti sabotoi äitinsä elämää. Awwww.
Aikamiespoika? Lapsi on jumalauta vasta 22v, joka menetti isänsä 16v. Trauma joka on jäänyt käsittelemättä?
Lapsi 22 v. :D
Herää jo. Menkööt poika terapiaan jos traumat vaivaavat. Eivät ne oikeuta kiusaamaan äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että miehiä tulee ja menee, ehkä hän ei luota harkintakykyysi löytää kunnollinen miesystävä.
Ja siitä huolimatta pojalla ei ole minkäänlaista sananvaltaa äidin mieskuvioihin. Ei asuta missään Afganistanissa.
Sanoinko niin? Etsin vain syitä miksi poika käyttäytyy noin. Äiti saa olla vaikka kyläpyörä jota kaikki käy polkemassa jos haluaa.
Ja sekään ei kuulu pojalle millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On onneksi olemassa se normaalu, eli välimuoto aikuisen vauvan ja max. kerran vuoteen vanhempiaan ehkä näkevän välillä. Kumpikin ääripää aika epäilyttävää. En huolisi kumppaniksi.
Tuolla asenteella jokainen kumppanisi tulee hiipimään munankuorilla pelko perseen sisällä.
Mitä? :D
Tekoälyllä saadaan tälläinen tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika suloista.
Tosi söpöä kun aikamiespoika aktiivisesti sabotoi äitinsä elämää. Awwww.
Aikamiespoika? Lapsi on jumalauta vasta 22v, joka menetti isänsä 16v. Trauma joka on jäänyt käsittelemättä?
Lapsi 22 v. :D
Herää jo. Menkööt poika terapiaan jos traumat vaivaavat. Eivät ne oikeuta kiusaamaan äitiä.
Aikuisillakin on eri kehitysvaiheita. Suurin osa ei saavuta niitä korkeimpia.
Huvittaa nämä vastaukset jossa äidin pitäisi jatkaa pojan paapomista toisena päivätyönään tai vastaavasti tähän rooliin ehdotetaan jatkajaksi tyttöystävää! Lopettakaa näiden aikuisvauvojen palvominen ja paapominen.
Miksi ei saa olla ylpeästi vanhempi vaan pitää taantua sinkuksi vanhana raakkuna helmien seassa? tai leikkiä helmeä vanhojen raakkujen kanssa, eikö elämän virrassa pidä lipua eteenpäin eikä soutaa ylävirtaa vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on jo ristiriita. Nyt laitat selvät rajat sekopääpojallesi. Sinulla on oikeus onneen ja ihmisuhteisiin vaikka poikasi isäänsä sureekin. Käske se terapiaan ja kehota jättämään sinut rauhaan.
Kuulostatpa onnelliselta 😂
Olen, kiitos kysymästä. En olisi jos olisin poikinut tuollaisen kontrolloivan ja läheisriippuvaisen ressukan.
Miksi tuot jännämiehiä kotiisi. Miksei kelpaa kiltti ja kunnollinen mies. Poikasi tietää mikä on jännämies ja torppaa ne heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika suloista.
Tosi söpöä kun aikamiespoika aktiivisesti sabotoi äitinsä elämää. Awwww.
Aikamiespoika? Lapsi on jumalauta vasta 22v, joka menetti isänsä 16v. Trauma joka on jäänyt käsittelemättä?
Lapsi 22 v. :D
Herää jo. Menkööt poika terapiaan jos traumat vaivaavat. Eivät ne oikeuta kiusaamaan äitiä.
Aikuisillakin on eri kehitysvaiheita. Suurin osa ei saavuta niitä korkeimpia.
Huvittaa nämä vastaukset jossa äidin pitäisi jatkaa pojan paapomista toisena päivätyönään tai vastaavasti tähän rooliin ehdotetaan jatkajaksi tyttöystävää! Lopettakaa näiden aikuisvauvojen palvominen j
Miehisyyden rima on Suomessa niin alhaalla, että sen yli voi hoippua jurrissa diabeteksen turvottamilla jaloilla. Media on esittänyt miehen jo vuosia hoivattavana paskana, jolla ei ole munasolun hedelmöittämisen lisäksi muuta annettavaa.
Taitaa olla yleinen ilmiö. Muistaakseni Tampereen työväen teatteriin on tulossa syksyllä näytelmä, joka käsittelee tätä aihetta eli miksi aikuiset lapset eivät salli vanhemmilleen uutta kumppania. Todelliset syyt verhotaan milloin mihinkin huolenpitoon jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika suloista.
Tosi söpöä kun aikamiespoika aktiivisesti sabotoi äitinsä elämää. Awwww.
Aikamiespoika? Lapsi on jumalauta vasta 22v, joka menetti isänsä 16v. Trauma joka on jäänyt käsittelemättä?
Lapsi 22 v. :D
Herää jo. Menkööt poika terapiaan jos traumat vaivaavat. Eivät ne oikeuta kiusaamaan äitiä.
Aikuisillakin on eri kehitysvaiheita. Suurin osa ei saavuta niitä korkeimpia.
Huvittaa nämä vastaukset jossa äidin pitäisi jatkaa pojan paapomista toisena päivätyönään tai vastaavasti tähän rooliin ehdotetaan jatkajaksi tyttöystäv
Mutta jännästi heidät pitäisi silti päästää kaikenlaisiin muihin, kuin spermanluovuttajan, rooleihin.
Vierailija kirjoitti:
On onneksi olemassa se normaalu, eli välimuoto aikuisen vauvan ja max. kerran vuoteen vanhempiaan ehkä näkevän välillä. Kumpikin ääripää aika epäilyttävää. En huolisi kumppaniksi.
Se että näkee vanhempiaan kerran vuodessa ei ole ääripää. Itse en ole nähnyt omiani vuosiin, eikä ole aikeissakaan. Tiesitkös, että jopa raamatussa sanotaan, että lapsuudenperhe on avioituessa jätettävä (miehen). Siihen on ihan universaali syy. Jos mies (tai nainen) käyttä kumppaniaan vain sukuelinhinkuttimena ja muita sukulaisiaan sitten korkeammissa rooleissa, tämä onväärin sitä puolisoa kohtaan. Niin kauan kun on sitoutunut lapsuudenperheeseensä, ei voi avioitua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On onneksi olemassa se normaalu, eli välimuoto aikuisen vauvan ja max. kerran vuoteen vanhempiaan ehkä näkevän välillä. Kumpikin ääripää aika epäilyttävää. En huolisi kumppaniksi.
Se että näkee vanhempiaan kerran vuodessa ei ole ääripää. Itse en ole nähnyt omiani vuosiin, eikä ole aikeissakaan. Tiesitkös, että jopa raamatussa sanotaan, että lapsuudenperhe on avioituessa jätettävä (miehen). Siihen on ihan universaali syy. Jos mies (tai nainen) käyttä kumppaniaan vain sukuelinhinkuttimena ja muita sukulaisiaan sitten korkeammissa rooleissa, tämä onväärin sitä puolisoa kohtaan. Niin kauan kun on sitoutunut lapsuudenperheeseensä, ei voi avioitua.
Vanha paimentolaistarukirja on ehkä viimeinen opus josta kannattaa napsia neuvoja omaan sosiaaliseen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla yleinen ilmiö. Muistaakseni Tampereen työväen teatteriin on tulossa syksyllä näytelmä, joka käsittelee tätä aihetta eli miksi aikuiset lapset eivät salli vanhemmilleen uutta kumppania. Todelliset syyt verhotaan milloin mihinkin huolenpitoon jne.
Ilmiöön liittyy vahva hylätyksi tulemisen ja kontrollin menettämisen pelko minkä seurauksena oma identiteetti jää taka-alalle. Se on selviytymiskeino vaikeissa ja epävakaissa olosuhteissa.
Näyttää ketjussa olevan jokunen sairas kontrollifriikki.