Aikuinen poikani torppaa välittömästi kaikki miessuhteeni

Sun ei tarvitse päästää sitä 22-vuotiasta miesvauvaa meuhaamaan elämääsi. Avain pois häneltä ja tarvittaessa estä sen puhelut ja viestit.

Onko hienoa olla kasvattanut incel, joka roikkuu utareessasi vieläkin?

Poika ei ole irrottautunut äidistään, joten hänellä on jotain vikaa psyykessä, oidipuskompleksi. Tuon ikäiset pojat jahtaa jo tyttöjä, mutta sun poikasi roikkuu edelleen kiinni äidissään, yök.

Kun hän ei kykene irrottautumaan ja elämään aikuisen elämää, sinun on irrotettava hänet väkisin.

"My Mommy Cheated On Me!"

MItä vttua se sun luona ramppaa vahtimassa? Käske sen ryhdistäytyä, pyytää lupa vierailla kun sitä kaipaa  ja ota siltä avain veks.

Ja sano sille, että sä oot sen äiti, et sen morsian.

Hyi helvetti. Hävettääkö olla kasvattanut incel, joka roikkuu äidissään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta aika suloista.

 

Tosi söpöä kun aikamiespoika aktiivisesti sabotoi äitinsä elämää. Awwww.

Aikamiespoika? Lapsi on jumalauta vasta 22v, joka menetti isänsä 16v. Trauma joka on jäänyt käsittelemättä? 

Niin tai siis kasvatus saamatta. No huonokuntoinen isä nyt ei välttämättä ole hyvä kasvattaja muutenkaan.

Maaseudulla on näitä kuolleiden isien poikia, asuvat 40-50 vuotiainakin vielä äitiensä naapurissa, äiti laittaa ruokaa, kosiskelevat vaimoa anopin kanssa kilpailemaan...

Jos ap epäonnistut vieroittamisessa niin tuo on sitten sinunkin kohtalosi. Eikä varmaan tarvitse kertoa, että kukaan nainen ei suostu äitinsä kanssa naimisissa olevan pojan "tyttöystäväksi". Eli joko sinä an

Tuohan on aivan sairas näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Älä vaan sano että  pojalla on avain vielä ? Avain  pois,  tai lukon vaihto

En minäkään ole ottanut aikuisilta lapsiltani kotiavainta pois. Olisiko pitänyt? Ovat tervetulleita kotiinsa aina.

Minä olen nyt 58, ja minulla edelleen on vanhempieni koteihin avaimet. Ihan sairasta ottaa lapsilta avaimia pois. Omilta lapsilta. Ihan kummallista jos ehdottaa sellaista, ellei se todella ole sairas suhde.

Okkei. Omasta mielestäni on sairasta ettei itsenäisty vaan ylläpitää koko elämänsä jotain "minä olen teidän ikuinen vauveliiii" -larppia joskus VANHANA MIEHENÄ tai naisena. Muutamaan tällaiseen vanhempaan mieheen tullut deittimaailmassa törmättyä ja hyi hemmetti miten oksettavan insestuaalinen järjestely. Ihan kuin jonku

Et näe mitään eroa telkkarin katselussa ja yhdessä saunomisesta?

Poika on aika paljon vielä kiinni lapsuudenkodissa ja äidissä, jos noin paljon viettää viikossa aikaa luonasi. Varmaan itsenäistyminen vielä vaiheessa ja huolta/pelkoa elämästäsi ja siihen tulevista muutoksista, jotka vaikuttaisivat sitten häneenkin. Joka tapauksessa olet aikuinen nainen ja sinulla on oikeus tapailla, seurustella tai vaikka mennä uusiin naimisiin. Nyt vaan otat asian puheeksi pojan kanssa, kerrot että sinua ihan oikeasti häiritsee hänen toimintansa ja että koet hänen estävän elämääsi. Vaikka hän on lapsesi, hän on myös aikuinen ihminen ja keneltäkään toiselta aikuiselta et varmasti tuollaista käytöstä sietäisi. Vanhempana ei tarvitse sovittaa elämäänsä aikuisten lasten mielipiteiden mukaan, se aika on osaltasi mennyt kun lapsi on tärkeämpi omia menojasi. Sinuna sanoisin, että jatkossa poika voi käydä luonasi, mutta pitää sopia vierailusta ensin. Näin sinä saat aikaa ja mahdollisuuden tavata ihmisiä ilman, että lapsesi tunkee väliin. Tarvittaessa oma avain pois, jos poikasi ei pysty kunnioittamaan kotirauhaasi ja toiveitasi. Hirveän ikävää, jos omalle lapselle joutuu vielä tuossa vaiheessa asettamaan noin tiukat rajat, mutta hänenkin pitää ymmärtää missä mennään. 

Entäpä jos muuttaisit? Se toisi konkretiaa, että kyse on sun omasta kodista. Mikään ei muistuttaisi kuolleesta isästä tai lapsuudenkodista. Avaimet vain sinulla.

Ei eroa sinkkuäidistä mitenkään.

Onneksi miehet ymmärtävät kiertää sinkkuäidit kaukaa.

Uusi parisuhde merkitsee aina muutosta paitsi parisuhteen osapuolille, myös monille heidän läheisilleen. Joskus tilanne vaatii kivuliaitakin järjestelyjä ja toisinaan asiat taas sujuvat kuin itsestään.

Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Uusi parisuhde merkitsee aina muutosta paitsi parisuhteen osapuolille, myös monille heidän läheisilleen. Joskus tilanne vaatii kivuliaitakin järjestelyjä ja toisinaan asiat taas sujuvat kuin itsestään.

Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyll

Sattuisiko sinulla olemaan sen keiton reseptiä?

Kyllä löytyy.

Kissanlihakeitto

400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)

1 l vettä

1 tl suolaa

1 tl kokonaisia maustepippureita

1 laakerinlehti

1 sipuli

3 porkkanaa

100 g lanttua

50 g palsternakkaa

50 g juuriselleriä

6 perunaa

10 cm purjoa

2 rkl tuoretta persiljaa

Miehet on tulleet kuvioihin ystävinä, mutta myös satunnaisina treffikumppaneina. 

Huomion arvoista tämä. Poika ei siis siedä äitinsä elämässä ketään miestä, ei edes ystäviä. Ja se on todella ongelmallista!

Tuolla moni jo hyvin onkin avannut, että aikuisten lasten kanssa elämää on elettävä toisin kuin lasten ja on aikuisten asia jämäkästi asettaa ne rajat. Aivan samalla tavalla kuin lapsen kanssa on nuorempana asetettiin asioissa, niin pitää tehdä siinäkin kasvuvaiheessa, kun itsenäistytään. Se on ihan yhtä tärkeää kasvamisen tukemista kuin muutkin asiat.

Tämä on nyt erittäin tärkeä vaihe hoitaa kunnolla loppuun. Olla tiukkana. Sanoa pojalle, että jos (kun?) hän omistaa talosta puolet, nyt keskustellaan siitä puolesta. Eli mikä on reilua esim. työnjaon suhteen. Ei ole pelkästään palvelus äiskälle, että taloa pidetään kunnossa, vaan poika hoitaa siinä samalla omaisuuttaan. Sen sijaan arkiset askareet voidaan miettiä myös toisin, jos poika kokee, että ne ovat hänelle rasittavia = kertoa myös näin, että mikään ruohonleikkuu ei anna pojalle oikeutta määräillä, keitä ihmisiä äitinsä tapaa.

Kaikenlainen uhittelu tietysti on myös asia, josta pitää tiukasti puhua. Sanoa, että en antanut sinun lapsena käydä hakkaamassa toisia lapsia lapiolla päähän, joten sure hell not annan sinun aikuisena uhitella ihmisille, jotka ovat ystäviäni. Sanoa suoraan, että moinen käytös on pöyristyttävän törkeää. 

Mikä johtaa tietysti kysymykseen, että ei kai ap antanut? Pojalleen erilaisia vapauksia ja ymmärrystä myös huonoon käytökseen sen vuoksi, että isänsä kuoli? Ja voin sanoa, että omani kuoli, kun olin 12 v, lähdin myös itse kotoa 19 v, joten ymmärrän kyllä tilanteen. Mutta ei äiti antanutkaan minun ymmärtää, että isän kuolema olisi joku vapaudu vankilasta-kortti, vaan suuri suru, joka kosketti kyllä muitakin kuin minua.

Vierailija kirjoitti:

Uusi parisuhde merkitsee aina muutosta paitsi parisuhteen osapuolille, myös monille heidän läheisilleen. Joskus tilanne vaatii kivuliaitakin järjestelyjä ja toisinaan asiat taas sujuvat kuin itsestään.

Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyll

Olen monta kertaa - lähes yhtä monta kertaa kuin kirjoituksen  olen lukenut, eli noin 100 - miettinyt, minkälaisen tuen pariin tämä ihminen pitäisi ohjata. Jonkunlainen narsistinen persoonallisuus luonnollisesti on kyseessä, mutta vaikuttaa siltä, että jotain muutakin hoidettavaa on.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos muuttaisit? Se toisi konkretiaa, että kyse on sun omasta kodista. Mikään ei muistuttaisi kuolleesta isästä tai lapsuudenkodista. Avaimet vain sinulla.

Hätätapauksessa on hyvä, että läheisellä on avain. Pitää kuitenkin tehdä selväksi, että avain on VAIN sellaisia tilanteita varten. Kyläilystä sovitaan etukäteen ja ovikelloa käytetään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta aika suloista.

Oi kuinka suloista kun skitsahtanut poika pukeutuu äitikullastaan valmistettuun nahkatakkiin käydessään nukkumaan kauneusunilleen.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos muuttaisit? Se toisi konkretiaa, että kyse on sun omasta kodista. Mikään ei muistuttaisi kuolleesta isästä tai lapsuudenkodista. Avaimet vain sinulla.

Älytön idea. Äidin pitäisi muuttaa, jotta aikuisvauva saisi KONKRETIAA ja mikään ei muka muistuttaisi kuolleesta isästä tai lapsuudenkodista??? Eli kaikki tavaratkin pitäisi vaihtaa uusiin ja valokuvat hävittää? Silläkö ne muistot pyyhkiytyy pois???

Kun ihan voi vaan ottaa asian puheeksi ja tehdä selväksi, ettei poika voi määräillä äitinsä elämästä.

"Kaikenlainen uhittelu tietysti on myös asia, josta pitää tiukasti puhua. Sanoa, että en antanut sinun lapsena käydä hakkaamassa toisia lapsia lapiolla päähän, joten sure hell not annan sinun aikuisena uhitella ihmisille, jotka ovat ystäviäni. Sanoa suoraan, että moinen käytös on pöyristyttävän törkeää. "

No tässä nyt on todella tärkeä pointti. Herranjesta, en tiedä todellakaan, mitä tekisin, jos aikuinen poikani alkaisi uhitella missään tilanteessa kenellekään syyttä suotta!

Olisin todella järkyttynyt ja ajattelisin, että onko se aivan pimahtanut ja tarvitsee todellakin apua. Kyllä tuossa iässä pitää olla jo oppinut sanomaan sanottavansa ilman uhitteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että ap haluaa syödä kakun sekä pitää sen. Tarkoitan, että oma poika on kätevä apupoika talon asioissa, mutta ei saisi olla takertuva tai ei saisi olla mielipiteitä äidin yksityiselämästä. Lisäksi ajattelen, että tämä äitimuori vielä ruokkii tuota poikansa mustasukkaisuutta kertoilemalla uusista mieskavereistaan. 

Pidä ap turpasi tukossa noista rillutteluistasi, niin ehkä ongelmasi kaikkoaa. Ja niihin kotitöihin palkkaat jonkun ulkopuolisen korjausukon tekemään, niin poikasikin on helpompi katkaista napanuora.

Anteeksi, mutta mitä v***ua? Tottakai minä lapsena autan äitiäni jos pystyn ja äitini auttaa minua. Me ollaan perhettä. Ei se tarkoita että meistä kummallakaan on oikeus sanella ketä toinen saa tai ei saa tapailla tai miten saa harrastaa seksiä. Ap:n poika on vielä niin nuori (ja vielä poika) ettei ehkä tajua millainen rikkaus se on kun ei tarvi murehtia vanhemman yksinäisyyttä. Kun oma äitini löysi lopulta uuden kumppanin, se oli helpotus. Ehkä miehet ovat useammin niin itsekkäitä etenkin äitiensä suhteen, että kokevat ettei äidillä saa pojan lisäksi olla muuta elämää.

Ap, mä luulen että sun pitäisi keskustella poikasi kanssa suoraan. Jos olet kasvattanut kohtuullisen ihmisen, niin kyllä se todennäköisesti tajuaa että sä et välttämättä halua olla yksin loppuelämääsi.