Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä ihmiset rakastuvat ja löytävät sopivia ihmisiä suhteeseen?
10.09.2025 |
En ymmärrä. Miten löydätte ihmisen johon oikeasti rakastutte ja ihastutte puolin ja toisin?
t. ikisinkku
Kommentit (80)
Eivät kulje kriteerilistojen kanssa ja laita hylkyyn, kun joku onkin 1cm liian lyhyt tai hänen parrankasvu on väärän väristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Illanistujaiset best! Mä tapasin mun mieheni ku kaverini esitteli meidät. Mies sit kutsui meidät pelaamaan guitar heroa / band heroa kotiinsa, oli myös tehnyt hyvää ruokaa. Juteltiin, hengailtiin ja vähän myöhemmin alettiin seurustella 😊 Ja musta miitit / illanistujaiset muutenki on kivoja. Ei tarvii ees olla kumppania etsimässä. Musta sosiaalisuus ja ihmisten kaa hengailu on aina kivaa, ku on hyvää seuraa 😊
Vierailija kirjoitti:
Me tapasimme netissä. Minulla oli kauheasti kaikkia kriteerejä, olin nirso. Mies on paljastanut, että hänelle kelpasi kuka tahansa normaali, täyspäinen nainen, ei ollut niin nokonuukaa. Kiva kuulla!😆
Kiva, että kelpasit. Tuleeko välillä tai jatkuvasti olo, että hän on kanssasi vain, koska kuka tahansa täyspäinen nainen olisi kelvannut?
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisen vaikea näyttää tunteita julkisesti, japanilaiseen tapaan.
Mutta miksi joku löytää niin äkkiä uuden, niin mielestäni se liittyy olemuksen viehättävyyteen ja että on monen mielestä kiinnostava, siis vetoaa isoihin joukkoihin (ei liian erikoinen mitenkään mutta silti aika hyvän näköinen), ja lisäksi käy ulkona näyttäytymässä riittävästi.
Ei se pelkästään noinkaan ole, voi sitä olla muiden mielestä kiinnostava ja vetää ihmisiä puoleensa, mutta itse vain ei romanttisesti kiinnostu kenestäkään.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kulje kriteerilistojen kanssa ja laita hylkyyn, kun joku onkin 1cm liian lyhyt tai hänen parrankasvu on väärän väristä.
Oranssi parta on turn off, on kummassa päässä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät kulje kriteerilistojen kanssa ja laita hylkyyn, kun joku onkin 1cm liian lyhyt tai hänen parrankasvu on väärän väristä.
En minäkään kulje kriteerilistojen kanssa enkä mieti pituuksia.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Illanistujaiset best! Mä tapasin mun mieheni ku kaverini esitteli meidät. Mies sit kutsui meidät pelaamaan guitar heroa / band heroa kotiinsa, oli myös tehnyt hyvää ruokaa. Juteltiin, hengailtiin ja vähän myöhemmin alettiin seurustella 😊 Ja musta miitit / illanistujaiset muutenki on kivoja. Ei tarvii ees olla kumppania etsimässä. Musta sosiaalisuus ja ihmisten kaa hengailu on aina kivaa, ku on hyvää seuraa 😊
Toimii, jos olet alle 30v. Siitä eteenpäin ihmisten elämä keskittyy perhe-elämään ja illanistujaiset loppuu kuin seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin täytyy pussailla rupisammakoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kulje kriteerilistojen kanssa ja laita hylkyyn, kun joku onkin 1cm liian lyhyt tai hänen parrankasvu on väärän väristä.
En minäkään kulje kriteerilistojen kanssa enkä mieti pituuksia.
-ap
Ehkä niin. Ikisinkkuuden takana monesti kuitenkin on utopistiset kriteerit tai odotukset, joista ei jousteta. Tyyliin odotetaan että se ventovieras, mutta juuri sinulle sopiva, heittäytyy edessäsi polvilleen keskellä ruokakauppaa ja siitä se lähtee, kun kyllähän leffoissakin näin käy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka tapaavat paljon muita löytävät helpommin parin itselleen.
Helpompi löytää sopiva 200 ihmisen joukosta, kuin löytää sellainen 20 joukosta.
Sosiaalisuus ja taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Ei pidä paikkansa, elämäni varrella olen tavannut todella paljon ihmisiä eri yhteyksissä ja tulen erinomaisesti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Silti olen vielä keski-ikäisenäkin ikisinkku.
En väittänytkään kaikkien löytävän. Siksi kirjoitin löytävät helpommin...
Olet joko liian nirso tai sitten vastauksestasi päätellen, olet liian mustavalkoinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kulje kriteerilistojen kanssa ja laita hylkyyn, kun joku onkin 1cm liian lyhyt tai hänen parrankasvu on väärän väristä.
En minäkään kulje kriteerilistojen kanssa enkä mieti pituuksia.
-ap
Ehkä niin. Ikisinkkuuden takana monesti kuitenkin on utopistiset kriteerit tai odotukset, joista ei jousteta. Tyyliin odotetaan että se ventovieras, mutta juuri sinulle sopiva, heittäytyy edessäsi polvilleen keskellä ruokakauppaa ja siitä se lähtee, kun kyllähän leffoissakin näin käy!
En nyt tiedä, aika harva sitä varmaan kiinnostuu ventovieraista. Itse olen ainakin aina ihastunut vasta sitten, kun olen tuntenut jotakin ihmistä vähän. Jos ventovieras heittäytyisi eteen polvilleen, pitäisin häntä pöpinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt, miten jotkut heti erottuaan löytävät uuden kumppanin? Itse en koskaan löydä ketään, vaikka olen normaali, nätti nainen. Ainoastaan ulkomaalaiset lähestyvät, mutta en ole heistä kiinnostunut. Tosin en ole tinderissä, enkä aio siihen liittyäkään. Olenko liian tylsä, tykkään viihtyä kotona, asun pienessä mökissä, hoidan puutarhaa, kasvatan vihanneksia ja osaan pienet remontit. Osaan vaihtaa autoon renkaat. Eikö ole enää miehiä, jotka haluaisivat suhteen osaavan naisen kanssa?
Koska osaat hoitaa ns. "miesten töitä", niin suurella todennäköisyydellä itsekin haluat yltiömaskuliinisen miehen, joka ei ainakaan osaa vähempää kuin sinä.
Vain sattumaa ja tuuria.
Omani löysin sattumalta, tai hän löysi minut. Olen ihminen, jolle uusiin ihmisiin tutustuminen tapahtuu aika harvoin: viihdyn kotona, harrastukset sellaisia joita teen kotona tai yksin, isossa porukassa olen hiljainen, en ole käyttänyt deittiäppejä. Mutta silloin kerran lomalla, menin yksin johonkin ryhmäaktiviteettiin (kaksi asiaa, jotka erittäin epätyypillisiä minulle: yksin ryhmäaktiviteetissa) ja hän tuli juttelemaan.
Häneen ihastuin heti. Hänessä oli se kuuluisa tuoksukin kohdallaan. Vieläkin ajattelen, että kuinka minuun tykästyi noin komea ja mukava mies.
Minusta on tärkeä hyväksyä, kuten aiempikin kirjoitti, ettei voi toiselta vaatia täydellisyyttä. Ehdottomasti parhaimmat keskustelut käyn siskoni tai lapsuuden ystävieni kanssa, enkä mieheni kanssa. Mutta silti miehessäni on sellaista, mikä sai minut ajattelemaan jo vuosia sitten, että hän olisi hyvä isä (kuten on ollutkin!) ja hänen kanssa haluan vanheta. Vuosien aikana olemme tehneet kompromisseja ja kulmat ovat hioutuneet, kuten tavataan sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tapasimme netissä. Minulla oli kauheasti kaikkia kriteerejä, olin nirso. Mies on paljastanut, että hänelle kelpasi kuka tahansa normaali, täyspäinen nainen, ei ollut niin nokonuukaa. Kiva kuulla!😆
Kiva, että kelpasit. Tuleeko välillä tai jatkuvasti olo, että hän on kanssasi vain, koska kuka tahansa täyspäinen nainen olisi kelvannut?
Ei tietenkään. Hänellä ei vain ollut mitään etukäteen mietittyjä kriteerejä. Olemme olleet tiiviisti yhdessä lähes 30 vuotta, meillä on monta lasta ja mies kyllä kertoo ja osoittaa rakastavansa minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisen vaikea näyttää tunteita julkisesti, japanilaiseen tapaan.
Mutta miksi joku löytää niin äkkiä uuden, niin mielestäni se liittyy olemuksen viehättävyyteen ja että on monen mielestä kiinnostava, siis vetoaa isoihin joukkoihin (ei liian erikoinen mitenkään mutta silti aika hyvän näköinen), ja lisäksi käy ulkona näyttäytymässä riittävästi.
Ei se pelkästään noinkaan ole, voi sitä olla muiden mielestä kiinnostava ja vetää ihmisiä puoleensa, mutta itse vain ei romanttisesti kiinnostu kenestäkään.
No jos on korkeat kriteerit. Mutta on myös ihmisiä, jotka saavat monet kiinnostumaan ja samaan aikaan tarvitsevat kumppanin ja se on tärkeysjärjestyksessä korkealla.
Tiedän yhden naisen, joka on ollut tyyliin alakoulusta asti läheinen aina jonkun miehen kanssa, yksin oloa tullut vain kuukausia koko elämässään. On nyt keski-ikäinen. Ja toisen, joka on ollut 14v asti saman kanssa, nyt keski-iässä myös. Elämä on vähän erilaista kuin ihmisellä, joka ollut enimmän aikaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisen vaikea näyttää tunteita julkisesti, japanilaiseen tapaan.
Mutta miksi joku löytää niin äkkiä uuden, niin mielestäni se liittyy olemuksen viehättävyyteen ja että on monen mielestä kiinnostava, siis vetoaa isoihin joukkoihin (ei liian erikoinen mitenkään mutta silti aika hyvän näköinen), ja lisäksi käy ulkona näyttäytymässä riittävästi.
Mies sanoo tykkäävänsä naisista joilla on pilkettä tai jekkua silmissä. Tarkoittaa huumoria, flirttiä, hymyilyä, ytävällistä ja vähän kiusoittelevaa asennetta. Vähän sellaista ns. antaa ymmärtää katsetta.
En ole koskaan ollut erityisen kaunis, mutta vientiä on riittänyt aina, jopa yli 50 vuotiaana. Uskon sen johtuvan siitä että lähtökohtaisesti pidän miehistä noin yleensä. Olen ollut vähän flirtti ja olen ihan tietoisesti pukeutuessa korostanut vähän vartalon muotoja tai sen hyviä puolia vaikka muutoin olen aika asiallinen. Lisäksi meikkaan aina vähän ihan itsenikin vuoksi.
Kaikki tietämäni "aina seurustelleet" naiset ovat oikeasti kauniita, mutta eivät mitään uranaisia.
Ei ihmiset tule luoksesi ellet kuulu niihin harvoihin jotka keräävät ihmisiä puoleensa pelkästään olemassaolollaan.
Jos et tutustu ihmisiin et myöskään saa parisuhdetta. Mitä enemmän ihmisiä ympärilläsi on sen enemmän on mahdollisuuksia löytää se oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka tapaavat paljon muita löytävät helpommin parin itselleen.
Helpompi löytää sopiva 200 ihmisen joukosta, kuin löytää sellainen 20 joukosta.
Sosiaalisuus ja taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Ei pidä paikkansa, elämäni varrella olen tavannut todella paljon ihmisiä eri yhteyksissä ja tulen erinomaisesti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Silti olen vielä keski-ikäisenäkin ikisinkku.
Introvertti täällä, olen elämäni aikana tavannut melko rajatun määrän ihmisiä, tulen kyllä erinomaisesti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Olen ollut käytännössä koko aikuisikäni parisuhteessa (pitkiä), kauan en ole välissä sinkkuna ollut. Seula on tiheä mutta jostain syystä sopivia on osunut kohdalle opinnoissa ja myöhemmin työelämässä.
Alue: Aihe vapaa
Juu, tarkoitin vaan sitä, jos miehelle kelpasi kuka tahansa täysipäinen nainen, niin oletin että he jossain deittisivustolla tapasivat eivätkä kaveruuden merkeissä.