Miten ihmeessä ihmiset rakastuvat ja löytävät sopivia ihmisiä suhteeseen?

Ihmiset jotka tapaavat paljon muita löytävät helpommin parin itselleen.

Helpompi löytää sopiva 200 ihmisen joukosta, kuin löytää sellainen 20 joukosta.

Sosiaalisuus ja taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkku täälläkin ja mä ihastun helposti. Mun ongelma on se, että mä en osaa tehdä aloitteita.

Ja vaikka tekisi aloitteen, se toinen ei välttämättä ole kiinnostunut.

Me tapasimme netissä. Minulla oli kauheasti kaikkia kriteerejä, olin nirso. Mies on paljastanut, että hänelle kelpasi kuka tahansa normaali, täyspäinen nainen, ei ollut niin nokonuukaa. Kiva kuulla!😆

Vierailija kirjoitti:

Me tapasimme netissä. Minulla oli kauheasti kaikkia kriteerejä, olin nirso. Mies on paljastanut, että hänelle kelpasi kuka tahansa normaali, täyspäinen nainen, ei ollut niin nokonuukaa. Kiva kuulla!😆

Teille kehittyi sitten kuitenkin tunteita toisianne kohtaan alun jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Pitää tavata paljon ihmisiä. Joko kaveruuden kautta tai sitten on päästy alkuun humalan avulla baarissa tai bileissä. Jälkimmäiset ovat voineet loppua yhtä nopeasti kuin alkaakin, mutta onpa niistäkin joku kestänyt vuosia.

Onnistuu myös selvinpäin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää tavata paljon ihmisiä. Joko kaveruuden kautta tai sitten on päästy alkuun humalan avulla baarissa tai bileissä. Jälkimmäiset ovat voineet loppua yhtä nopeasti kuin alkaakin, mutta onpa niistäkin joku kestänyt vuosia.

Onnistuu myös selvinpäin...

Joiltain onnistuu mutta suurin osa ihmisistä tutustuu helpommin toisiin humalan avulla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka tapaavat paljon muita löytävät helpommin parin itselleen.

Helpompi löytää sopiva 200 ihmisen joukosta, kuin löytää sellainen 20 joukosta.

Sosiaalisuus ja taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Tuo on totta. Toisilla toimii Tinder ja ravintolat,

Minä olen naisena maksimoinut aikoinaan mahdollisuudet kun harrastuksessani 80% oli miehiä ja lähdin vielä opiskelemaan DI:iksi.

Naispuolinen ystäväni liittyi autokerhoon ja löysi ihanan kumppanin sieltä. 

Naiset voisivat kokeilla autokerhoja, autonkorjauskursseja, bändissä soittamista, sukelluskerhoja, suunnitestusta, eräretkiä tms.

Miehet taas vaikka kuoroja, ryhmäliikuntantunteja kuntosalilla, konsertteja, balettinäytöksiä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tapasimme netissä. Minulla oli kauheasti kaikkia kriteerejä, olin nirso. Mies on paljastanut, että hänelle kelpasi kuka tahansa normaali, täyspäinen nainen, ei ollut niin nokonuukaa. Kiva kuulla!😆

Teille kehittyi sitten kuitenkin tunteita toisianne kohtaan alun jälkeen?

Olen eri, mutta sitä mieltä että suhteen voi aloittaa myös hitaasti ja olla aluksi vaan kavereita. Sillä tavalla tunteet ehtii mukaan. Ei ole pakko aloittaa seksillä.

Se vähän kuin katsoisi elokuvasta ensin lopun eikä sitten jaksa katsoa muuta. 

Naisilla se on helppoa koska ottavat vaan komean miehen koska ne ei petä koskaan eikä kohtele huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tapasimme netissä. Minulla oli kauheasti kaikkia kriteerejä, olin nirso. Mies on paljastanut, että hänelle kelpasi kuka tahansa normaali, täyspäinen nainen, ei ollut niin nokonuukaa. Kiva kuulla!😆

Teille kehittyi sitten kuitenkin tunteita toisianne kohtaan alun jälkeen?

Eri. Minulle tulee tunne, että heillä on samanlainen huumorintaju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkku täälläkin ja mä ihastun helposti. Mun ongelma on se, että mä en osaa tehdä aloitteita.

Ja vaikka tekisi aloitteen, se toinen ei välttämättä ole kiinnostunut.

Ei välttämättä, mutta voi. Ikinä ei voi onnistaa, jos ei tee aloitteita ellei sitten vastapuoli tee. Paremmat mahdollisuudet löytää mieluinen kumppani, kunhan itse kykenee lähestyä.

Tässä maassa on kyllä niin nuiva ja kuiva deittailukulttuuri ja puuttuu kaikki kiva, kevyt flirtti ihmisten väliltä.  Kaikenikäiset saa huomiota muualla, täällä kukaan ei juttele eikä ota kontaktia milloinkaan eikä missään. Juuri Englannista palannut nainen olen, ikää en kerro, mutta alkaa kutosella, paljon sain huomiota ikäisiltäni miehiltä ja juttuseuraa joka puolella, junissa ja museoiden jonoissa, pubeista puhumattakaan.  Virkistävää oli verrattuna tähän pystyyn kuolleeseen kotimaan tunnelmaan.  Nuoremmatkin valittaa samaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa on kyllä niin nuiva ja kuiva deittailukulttuuri ja puuttuu kaikki kiva, kevyt flirtti ihmisten väliltä.  Kaikenikäiset saa huomiota muualla, täällä kukaan ei juttele eikä ota kontaktia milloinkaan eikä missään. Juuri Englannista palannut nainen olen, ikää en kerro, mutta alkaa kutosella, paljon sain huomiota ikäisiltäni miehiltä ja juttuseuraa joka puolella, junissa ja museoiden jonoissa, pubeista puhumattakaan.  Virkistävää oli verrattuna tähän pystyyn kuolleeseen kotimaan tunnelmaan.  Nuoremmatkin valittaa samaa. 

No joo miehenäkin havaitsin heti valtavan eron kun laitoin Tinderistä paikannuksen ohituksen käyttöön ja narrasin itseni muihin maihin. Siinä missä Suomessa oli hyvin vaikea saada mätsejä ja keskusteluseuraa niin muualla se oli suorastaan oudon helppoa. Ei ihme että tässä maassa vaan masentuu ja menettää toivonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tapasimme netissä. Minulla oli kauheasti kaikkia kriteerejä, olin nirso. Mies on paljastanut, että hänelle kelpasi kuka tahansa normaali, täyspäinen nainen, ei ollut niin nokonuukaa. Kiva kuulla!😆

Teille kehittyi sitten kuitenkin tunteita toisianne kohtaan alun jälkeen?

Kehittyi toki, heti ensitreffeillä. Olemme olleet naimisissa 24 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa on kyllä niin nuiva ja kuiva deittailukulttuuri ja puuttuu kaikki kiva, kevyt flirtti ihmisten väliltä.  Kaikenikäiset saa huomiota muualla, täällä kukaan ei juttele eikä ota kontaktia milloinkaan eikä missään. Juuri Englannista palannut nainen olen, ikää en kerro, mutta alkaa kutosella, paljon sain huomiota ikäisiltäni miehiltä ja juttuseuraa joka puolella, junissa ja museoiden jonoissa, pubeista puhumattakaan.  Virkistävää oli verrattuna tähän pystyyn kuolleeseen kotimaan tunnelmaan.  Nuoremmatkin valittaa samaa. 

Tässä taitaa olla totuuden siemen. Kuinka usein esim. kadulla näkee pariskuntia, jotka suutelevat tai pitävät toisistaan kunnolla kiinni? Romantiikkaa ei näy missään, ehkä sitä ei myöskään ole? 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka tapaavat paljon muita löytävät helpommin parin itselleen.

Helpompi löytää sopiva 200 ihmisen joukosta, kuin löytää sellainen 20 joukosta.

Sosiaalisuus ja taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Ei pidä paikkansa, elämäni varrella olen tavannut todella paljon ihmisiä eri yhteyksissä ja tulen erinomaisesti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Silti olen vielä keski-ikäisenäkin ikisinkku. 

Suomalaisen vaikea näyttää tunteita julkisesti, japanilaiseen tapaan.

Mutta miksi joku löytää niin äkkiä uuden, niin mielestäni se liittyy olemuksen viehättävyyteen ja että on monen mielestä kiinnostava, siis vetoaa isoihin joukkoihin (ei liian erikoinen mitenkään mutta silti aika hyvän näköinen), ja lisäksi käy ulkona näyttäytymässä riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuttiin, rakastuttiin ja 2kk myöhemmin ovet paukkui

Kirkon ovet?

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa on kyllä niin nuiva ja kuiva deittailukulttuuri ja puuttuu kaikki kiva, kevyt flirtti ihmisten väliltä.  Kaikenikäiset saa huomiota muualla, täällä kukaan ei juttele eikä ota kontaktia milloinkaan eikä missään. Juuri Englannista palannut nainen olen, ikää en kerro, mutta alkaa kutosella, paljon sain huomiota ikäisiltäni miehiltä ja juttuseuraa joka puolella, junissa ja museoiden jonoissa, pubeista puhumattakaan.  Virkistävää oli verrattuna tähän pystyyn kuolleeseen kotimaan tunnelmaan.  Nuoremmatkin valittaa samaa. 

Totta, täällä vain kyräillään eikä uskalleta lähestyä ketään edes ihan vaan jutustelun merkeissä, saati sitten että treffeille pyytäisi

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa on kyllä niin nuiva ja kuiva deittailukulttuuri ja puuttuu kaikki kiva, kevyt flirtti ihmisten väliltä.  Kaikenikäiset saa huomiota muualla, täällä kukaan ei juttele eikä ota kontaktia milloinkaan eikä missään. Juuri Englannista palannut nainen olen, ikää en kerro, mutta alkaa kutosella, paljon sain huomiota ikäisiltäni miehiltä ja juttuseuraa joka puolella, junissa ja museoiden jonoissa, pubeista puhumattakaan.  Virkistävää oli verrattuna tähän pystyyn kuolleeseen kotimaan tunnelmaan.  Nuoremmatkin valittaa samaa. 

Sama huomio. Flirttiä ja deittalua Suomeen pitäisi saada. Sosiaalisia taitoja. Tanskalaistyyppistä hymyilyä ja oluella käyntiä. Tai suomenruotsalaista hyväntuulista kevyttä jutustelua.

Kun suomalaiset oppisivat ettei heti ensitreffeillä ole pakko humaltua ja avautua mielenterveysongelmista tai huonoista kokemuksista. Voisi aloittaa kevyemmin ja huumorilla.

Nykyisin kun työpaikoilla vahditaan silmä kovana ettei vaan olisi yhtään seksuaalista häirintää, ihmisistä on tullut tosi varovaisia ja neutraaleja. Muotikin suosii sukupuolettomia yli suuria säkejä ja valtavia hartioita ja kun tämä lisätään suomalaiseen perinteiseen tuulipukupukeutusmiskulttuuriin, ei ihme jos miesten viisari ei värähdä.