Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia kun puoliso ei osaa eikä opettele asuinmaanne kieltä?
09.09.2025 |
Olisi mukava kuulla, millaisia kokemuksia on ollut, varsinkin jos teillä on lapsia.
(Tämä keskustelu oli näköjään poistettu, kun yritin lisätä kommentin, mutta takaisin klikkaamalla sain aloituksen "pelastettua")
Yritin kommentoida, että varmaan aika työlästä, kun joku oli toiminut puolisolleen tulkkina heidän yhteisellä työpaikallaan, ja sen lisäksi varmaan sitten paljon vapaa-ajallakin hoitanut perheen suunnilleen kaikki asiat? Ja entäs jos on lapsia, heidän päiväkoti-, neuvola- ja koulujutut päälle?
Kommentit (110)
Jos ei uuden kotimaansa/puolisonsa kotimaan kieltä tee mieli opetella niin tervemenoa takaisin omaan pesäkoloonsa. Puoliso sitten tekee valinnan haluaako lähteä mukaan ja opetella sitten sen maan kielen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei kyllä ole lapsia, mutta mieheni on britti eikä osaa suomea eikä aio opetellakaan.
En ole joutunut mitään asioita hänen puolestaan hoitamaan, kaikki on aina hoitunut englannilla. Täällä Helsingissä ainakin onnistuu ihan hyvin. Työpaikallaan on myös virallinen kieli englanti (it-alan iso yritys), joten ei sielläkään ongelmaa.
Herää kysymys, mikä on puolisosi motivaatio olla Suomessa? Mikä on puolisosi motivaatio olla kanssasi?
Millaiset tulevaisuudensuunnitelmat teillä on? Onko eroamassa EU-passin saatuaan?
Jos haluat olla puoliso ja rakastettu, etkä tulkki ja admin, niin LOPETA opettelemattomuuden mahdollistaminen. HETI.
Siirrytte puhumaan suomen kieltä, koska hän varmaankin opiskelee sitä jo jollain lailla, ja tarvitsee harjoittelua.
Lisäksi uutiset, viihde ja televiota suomen kielellä. Näin se menee ja on aina mennyt.
Helpoin olisi jos asuisitte jossain perähikiällä jossa ei puhuta kuin suomea tai ruotsia niin hänen olisi puhua ja saada harjoitusta.
Kielenopiskelu on maksutonta ja sen voi totetuttaa monella tavalla, tarvitaan vain motivaatiota.
Jos olet enemmänkin kuin äiti tai isä kumppanillesi, niin suhteessa on runsaasti muitakin ongelmia kun suhteendynamiikka ei ole terve.
Oletko ehkä läheisriippuvainen?
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei kyllä ole lapsia, mutta mieheni on britti eikä osaa suomea eikä aio opetellakaan.
En ole joutunut mitään asioita hänen puolestaan hoitamaan, kaikki on aina hoitunut englannilla. Täällä Helsingissä ainakin onnistuu ihan hyvin. Työpaikallaan on myös virallinen kieli englanti (it-alan iso yritys), joten ei sielläkään ongelmaa.
Just tätä meinasin tulla sanomaan, että riippuu tosi paljon siitä, että millä alueella asuu, ja millaisissa ympyröissä pyörii. Tiedän useamman ulkkarin, ketkä asuneet pitkään Suomessa, mutteivät juurikaan osaa suomea. Eivätkä opikaan, koska työskentelevät täällä englanniksi firmassa, jossa työkieli englanti (myös suomalaisilla), lapset kansainvälisessä koulussa, ystäväpiiri kansainvälistä porukkaa (myös suomalaiset kaverit puhuu sujuvaa englantia) jne. Tosiaan ainakin pk-seudulla palvelua saa joka paikassa englanniksi, ja esim. monissa ravintoloissa suomenkielistä palvelua päin vastoin ei olisi edes tarjolla.
Puolisoni on opetellut suomea, mutta toki virallisemmat hakemukset tarkastan hänelle. Kietä oppii vain käyttämällä ja pelkäämättä virheitä. TE-toimiston tarjoama kieliopetus on yksi suuri vitsi, mutta puolisoni otti pari vuotta yksityistunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei kyllä ole lapsia, mutta mieheni on britti eikä osaa suomea eikä aio opetellakaan.
En ole joutunut mitään asioita hänen puolestaan hoitamaan, kaikki on aina hoitunut englannilla. Täällä Helsingissä ainakin onnistuu ihan hyvin. Työpaikallaan on myös virallinen kieli englanti (it-alan iso yritys), joten ei sielläkään ongelmaa.
Jos olisi lapsia, olisit ehkä melko työllistetty koulujen ym. kanssa?
Toisaalta Suomi on sen verran pieni maa, että monet viranomaiset(kin) ehkä taipuvat siihen, että maailmankielellä voi hoitaa asioita. Kaikkialla ei voi hoitaa asioita englanniksi - tai ainakin se on hyvin työlästä. Suomessa verottajallekin käynee englanti?
Mun mielestäni ihmisen järjenjuoksussa on jotakin hämminkiä, jos ei sen verran halua tutustua uuteen kotimaahansa, että opiskelee kielen. Ylimielisyydestä kyse mun mielestäni myöskin. Mulle ei tulisi mieleenkään toimia tuolla tavalla. Jos et puhu asuinmaasi kieltä, tulet aina olemaan ulkopuolinen outo lintu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että nämä, keiden mielestä olisi kamalaa, jos ei osaa suomea, eivät työskentele itse kansainvälisissä yrityksissä ainakaan tehtävissä, joissa työkieli on englanti. Näitä on todella paljon. Tiedän siis työelämästä mm. brittejä, ranskalaisia ja kiinalaisia, joilla suomalainen puoliso, ja asuvat Suomessa, muttei nämä tarvitse suomen kieltä mihinkään. Työskentelevät englanniksi, eikä puolisoiden heidän asioitakaan tarvi hoitaa, kun ihan kaikkeen löytyy englanninkieliset lomakkeet ja palvelut. Ihan osaavat itse hoitaa asiansa, vaikkei suomen kieli sujukaan.
Päin vastoin näiden on vaikea oppiakaan suomea, kun kaikki suomalaiset vaihtaa heti englanniksi, jos yrittävät mongertaa suomea. Ovat siis luovuttaneet ja todenneet, että englannilla pärjää täällä varsin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei kyllä ole lapsia, mutta mieheni on britti eikä osaa suomea eikä aio opetellakaan.
En ole joutunut mitään asioita hänen puolestaan hoitamaan, kaikki on aina hoitunut englannilla. Täällä Helsingissä ainakin onnistuu ihan hyvin. Työpaikallaan on myös virallinen kieli englanti (it-alan iso yritys), joten ei sielläkään ongelmaa.
Jos olisi lapsia, olisit ehkä melko työllistetty koulujen ym. kanssa?
Toisaalta Suomi on sen verran pieni maa, että monet viranomaiset(kin) ehkä taipuvat siihen, että maailmankielellä voi hoitaa asioita. Kaikkialla ei voi hoitaa asioita englanniksi - tai ainakin se on hyvin työlästä. Suomessa verottajallekin käynee englanti?
En mä tiedä miksi se koulu niin työllistäisi. Paljonhan näissä pk-seudun kouluissa on lapsia, joiden vanhemmat ei osaa suomea. Jotenkin hekin pakolliset asiat hoitavat. Omat lapset on tehty jo nuorena ensimmäisessä avioliitossa, ja silloin en kauheasti koulun kanssa ollut tekemisissä. Itsenäisesti hoitivat läksyt sun muut kouluhommat, joskus harvoin oli joku vanhempainilta mutta aika vähän. Nyt tosiaan jo ikää sen verran, että lapsia ei ole tulossa.
Joo Verohallinnolla tosiaan on englanniksi myös sivustollaan kaikki nykyään. Ja jos jossain virastossa ei ole, niin tekoäly auttaa kääntämään tarvittavat jutut. Kun kauan on puhuttu, että niitä osaajia tarvitaan ulkomailta Suomeen, niin kyllä ne täytyy myös palvelut olla kunnossa heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni ihmisen järjenjuoksussa on jotakin hämminkiä, jos ei sen verran halua tutustua uuteen kotimaahansa, että opiskelee kielen. Ylimielisyydestä kyse mun mielestäni myöskin. Mulle ei tulisi mieleenkään toimia tuolla tavalla. Jos et puhu asuinmaasi kieltä, tulet aina olemaan ulkopuolinen outo lintu.
Kaikkia se ei haittaa ollenkaan. Asuin itse 12 vuotta Saksassa opettelematta saksaa. Olen introvertti, joka en välitä juurikaan olla ihmisten kanssa tekemisissä muuta kuin sen, mikä töissä pakko. Toisaalta, ainakin pk-seudulla on paljon ulkomaalaisia, joten sosiaalisemmille löytyy kyllä sosiaaliset piirit englantia puhuvista, ei haittaa vaikkei niitä löytyisi kantaväestöstä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni ihmisen järjenjuoksussa on jotakin hämminkiä, jos ei sen verran halua tutustua uuteen kotimaahansa, että opiskelee kielen. Ylimielisyydestä kyse mun mielestäni myöskin. Mulle ei tulisi mieleenkään toimia tuolla tavalla. Jos et puhu asuinmaasi kieltä, tulet aina olemaan ulkopuolinen outo lintu.
Helppo huudella, jos se kieli on joku helppo, vaikka italia tai ruotsi. Itse olen asunut Kiinassa jonkin aikaa, enkä kyllä todellakaan oppinut sujuvaa kiinankieltä. Muutamat hassut fraasit tarttui kiinankurssilta. Todellista keskustelua en osaisi kiinaksi käydä (enkä usko, että olisi koskaan oppinut oikeaa ääntämystä, koska en edes erottanut äänteitä toisistaan).
Suomi on tunnetusti yksi vaikeimmista kielistä ulkomaalaisille. Se on niin erilainen kuin muut ja puhekieli vielä poikkeaa niin paljon virallisesta, ja murteineen päivineen, huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni ihmisen järjenjuoksussa on jotakin hämminkiä, jos ei sen verran halua tutustua uuteen kotimaahansa, että opiskelee kielen. Ylimielisyydestä kyse mun mielestäni myöskin. Mulle ei tulisi mieleenkään toimia tuolla tavalla. Jos et puhu asuinmaasi kieltä, tulet aina olemaan ulkopuolinen outo lintu.
Ihan samaa mieltä. Osaan itse 4 kieltä kohtuusujuvasti (englanti, ruotsi, saksa, venäjä). Käyn ulkomailla työmatkoilla ja olen sen verran opetellut turistiranskaa ja -italiaa, että pystyn asioimaan ja tilaamaan ruokaa paikan päällä ja ymmärtämään kylttejä ja kuulutuksia, toki google lens on myös apuna. Ihmiset myös ilahtuvat, kun yritän puhua kieltä ja saan parempaa palveluakin.
Mun mies ei myöskään juuri puhu suomea. Hän on töissä kansainvälisessä firmassa, jossa työkieli on englanti ja hyvin suuri osa ei puhu suomea. Asumme pääkaupunkiseudulla. Hoidan joka tapauksessa suuren osan yhteydenpidosta koulun/päiväkodin välillä, koska minulla on vähemmän kuormittava työ. Tarvittaessa asiat ovat aina hoituneet englanniksi. Neuvolat ym. ovat täynnä perheitä, joissa mahdollisesti kumpikaan vanhempi ei puhu suomea. Jossain pikkukylässä kieltä olisi pakko oppia, varsinkin jos olisi työllistymishaasteita. Me emme ole välttämättä jäämässä pysyvästi Suomeen, koska miehen työn vuoksi saatamme muuttaa jonnekin muualle. Olemme tavanneet kauan sitten, kun olimme molemmat komennustöissä kummallekin vieraassa maassa. Sielläkin molemmat pärjäsimme englannilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni ihmisen järjenjuoksussa on jotakin hämminkiä, jos ei sen verran halua tutustua uuteen kotimaahansa, että opiskelee kielen. Ylimielisyydestä kyse mun mielestäni myöskin. Mulle ei tulisi mieleenkään toimia tuolla tavalla. Jos et puhu asuinmaasi kieltä, tulet aina olemaan ulkopuolinen outo lintu.
Kaikkia se ei haittaa ollenkaan. Asuin itse 12 vuotta Saksassa opettelematta saksaa. Olen introvertti, joka en välitä juurikaan olla ihmisten kanssa tekemisissä muuta kuin sen, mikä töissä pakko. Toisaalta, ainakin pk-seudulla on paljon ulkomaalaisia, joten sosiaalisemmille löytyy kyllä sosiaaliset piirit englantia puhuvista, ei haittaa vaikkei niitä löytyisi kantaväestöstä.
Missä päin Saksaa, ehkä aika iso ero asuuko metropolissa tai pikkupaikkakunnalla esim. englanninkielisten palvelujen löytymisen suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että nämä, keiden mielestä olisi kamalaa, jos ei osaa suomea, eivät työskentele itse kansainvälisissä yrityksissä ainakaan tehtävissä, joissa työkieli on englanti. Näitä on todella paljon. Tiedän siis työelämästä mm. brittejä, ranskalaisia ja kiinalaisia, joilla suomalainen puoliso, ja asuvat Suomessa, muttei nämä tarvitse suomen kieltä mihinkään. Työskentelevät englanniksi, eikä puolisoiden heidän asioitakaan tarvi hoitaa, kun ihan kaikkeen löytyy englanninkieliset lomakkeet ja palvelut. Ihan osaavat itse hoitaa asiansa, vaikkei suomen kieli sujukaan.
Päin vastoin näiden on vaikea oppiakaan suomea, kun kaikki suomalaiset vaihtaa heti englanniksi, jos yrittävät mongertaa suomea. Ovat siis luovuttaneet ja todenneet, että englannilla pärjää täällä varsin hyvin.
Olen itse asunut 5 eri maassa ja aina opiskellut maan kielen. Nytkin kv firman palveluksessa.
Pidän niitä, jotka asuvat vuosia maassa, jonka kieltä eivät vaivaudu opettelemaan, hieman yksinkertaisina. Eri asia on toki jos olet jollain puolen vuoden keikalla.
Tunnen useita ulkomaalaisia, jotka ovat oppineet hyvän suomen kielen taidon parissa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei myöskään juuri puhu suomea. Hän on töissä kansainvälisessä firmassa, jossa työkieli on englanti ja hyvin suuri osa ei puhu suomea. Asumme pääkaupunkiseudulla. Hoidan joka tapauksessa suuren osan yhteydenpidosta koulun/päiväkodin välillä, koska minulla on vähemmän kuormittava työ. Tarvittaessa asiat ovat aina hoituneet englanniksi. Neuvolat ym. ovat täynnä perheitä, joissa mahdollisesti kumpikaan vanhempi ei puhu suomea. Jossain pikkukylässä kieltä olisi pakko oppia, varsinkin jos olisi työllistymishaasteita. Me emme ole välttämättä jäämässä pysyvästi Suomeen, koska miehen työn vuoksi saatamme muuttaa jonnekin muualle. Olemme tavanneet kauan sitten, kun olimme molemmat komennustöissä kummallekin vieraassa maassa. Sielläkin molemmat pärjäsimme englannilla.
"Hoidan joka tapauksessa suuren osan yhteydenpidosta koulun/päiväkodin välillä, koska minulla on vähemmän kuormittava työ."
Mielenkiintoiseksi tilanne menisikin, jos perheen elanto olisi kiinni siitä puolisosta, jolla on kuormittava työ ja paikallisen kielen taito, eli se vähemmän kiireinen ei pystyisi hoitamaan asioita.
"Mielenkiintoiseksi tilanne menisikin, jos perheen elanto olisi kiinni siitä puolisosta, jolla on kuormittava työ ja paikallisen kielen taito, eli se vähemmän kiireinen ei pystyisi hoitamaan asioita."
Mikäs siinä tosiaan, jos muuten vähemmän kiireinen puoliso tai kotirouva/herra osaa kielen ja hoitaa perheen yhteiset asiat ja tulkkaukset.
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys, mikä on puolisosi motivaatio olla Suomessa? Mikä on puolisosi motivaatio olla kanssasi?
Millaiset tulevaisuudensuunnitelmat teillä on? Onko eroamassa EU-passin saatuaan?
Jos haluat olla puoliso ja rakastettu, etkä tulkki ja admin, niin LOPETA opettelemattomuuden mahdollistaminen. HETI.
Siirrytte puhumaan suomen kieltä, koska hän varmaankin opiskelee sitä jo jollain lailla, ja tarvitsee harjoittelua.
Lisäksi uutiset, viihde ja televiota suomen kielellä. Näin se menee ja on aina mennyt.
Helpoin olisi jos asuisitte jossain perähikiällä jossa ei puhuta kuin suomea tai ruotsia niin hänen olisi puhua ja saada harjoitusta.
Kielenopiskelu on maksutonta ja sen voi totetuttaa monella tavalla, tarvitaan vain motivaatiota.
Jos olet enemmänkin kuin äiti tai isä kumppanillesi, niin suhteessa on runsaasti muitakin ongelmia kun suhteendynamiikka ei ole ter
Mitä vittua? Olipas henkilökohtainen purkaus. Miksi sinulle on suuri ongelma jos joku Suomessa asuva ei tarvitse suomea, ja mitä luulet tietäväsi muiden ihmisten parisuhteista sen perusteella mitä kieltä he puhuvat? Itsekin vastustan sosiaalitukien varaan tänne tulemista, mutta mitä helvettiä ihmisten kielitaito liittyy muiden ihmisten parisuhteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei myöskään juuri puhu suomea. Hän on töissä kansainvälisessä firmassa, jossa työkieli on englanti ja hyvin suuri osa ei puhu suomea. Asumme pääkaupunkiseudulla. Hoidan joka tapauksessa suuren osan yhteydenpidosta koulun/päiväkodin välillä, koska minulla on vähemmän kuormittava työ. Tarvittaessa asiat ovat aina hoituneet englanniksi. Neuvolat ym. ovat täynnä perheitä, joissa mahdollisesti kumpikaan vanhempi ei puhu suomea. Jossain pikkukylässä kieltä olisi pakko oppia, varsinkin jos olisi työllistymishaasteita. Me emme ole välttämättä jäämässä pysyvästi Suomeen, koska miehen työn vuoksi saatamme muuttaa jonnekin muualle. Olemme tavanneet kauan sitten, kun olimme molemmat komennustöissä kummallekin vieraassa maassa. Sielläkin molemmat pärjäsimme englannilla.
"Hoidan joka tapauksessa suuren osan yhteydenpidosta koulun/päiväkodin välillä, ko
Ajatella. Siinäpä fantasia. Ja ajatella sitäkin miten kamalaa olisi jos sinun puolisosi jättäisi sinut ja jäisit yksin hoitamaan kaiken.
Ehkä joku kommentoi asiattomia, ja keskustelu katosi bittiavaruuteen. Yritetään pitää asiallisena.