Kokemuksia kun puoliso ei osaa eikä opettele asuinmaanne kieltä?

Itseäni kyllä hävettäisi jos asuisin pitempään ulkomailla enkä viitsisi opetella kieltä.

Olin aikanani muutaman viikon Kreikassa ja jo siinä ajassa opin joitakin alkeita. Kuten asioiden nimiä, tervehdyksiä, "missä on..." jne. Ja se oli ihan käytännön opiskelua ilman mitään kursseja. Oudolta tuntuu että voi olla vuosikausia oppimatta maan kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei myöskään juuri puhu suomea. Hän on töissä kansainvälisessä firmassa, jossa työkieli on englanti ja hyvin suuri osa ei puhu suomea. Asumme pääkaupunkiseudulla. Hoidan joka tapauksessa suuren osan yhteydenpidosta koulun/päiväkodin välillä, koska minulla on vähemmän kuormittava työ. Tarvittaessa asiat ovat aina hoituneet englanniksi. Neuvolat ym. ovat täynnä perheitä, joissa mahdollisesti kumpikaan vanhempi ei puhu suomea. Jossain pikkukylässä kieltä olisi pakko oppia, varsinkin jos olisi työllistymishaasteita. Me emme ole välttämättä jäämässä pysyvästi Suomeen, koska miehen työn vuoksi saatamme muuttaa jonnekin muualle. Olemme tavanneet kauan sitten, kun olimme molemmat komennustöissä kummallekin vieraassa maassa. Sielläkin molemmat pärjäsimme englannilla.

 

"Hoidan joka tapauksessa suuren osan yhteydenpidosta koulun/päiväkodin välillä, ko

Mikä tässä nyt oli ongelma? Juurihan tuossa ylhäällä kirjoitin, että sellaisia asioita, joita puoliso ei pysty hoitamaan, on äärimmäisen vähän. Vasukeskustelut ja neuvolat ovat hoituneet englanniksi. Viimeisimmässä koulun vanhempainillassa oli tekoälyn tekemä reaaliaikainen tulkkaus. 

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kyllä hävettäisi jos asuisin pitempään ulkomailla enkä viitsisi opetella kieltä.

Olin aikanani muutaman viikon Kreikassa ja jo siinä ajassa opin joitakin alkeita. Kuten asioiden nimiä, tervehdyksiä, "missä on..." jne. Ja se oli ihan käytännön opiskelua ilman mitään kursseja. Oudolta tuntuu että voi olla vuosikausia oppimatta maan kieltä.

 

Juu, muutamassa viikossa oppii ehkä tervehtimään ja muutaman sanan, mutta pystytkö asioimaan verotoimistossa tai tekemään mitään monimutkaisempaa kuin tilata lounasta? Eiköhän aika moni vuosia täällä asunut osaa muutaman peruslauseen.

Asun itse ulkomailla enkä osaa maan kieltä alkeita enempää. Olen asunut muuallakin ja opettelin silloin kielen, mutta nyt en enää jaksa vaivautua kun englannillakin pärjää. Lapsia ei ole.

Brittimieheni puhuu englantia, se riittää. Työkielenä hänellä on englanti, ja kaikki asioiden hoitaminen onnistuu englanniksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei kyllä ole lapsia, mutta mieheni on britti eikä osaa suomea eikä aio opetellakaan. 

En ole joutunut mitään asioita hänen puolestaan hoitamaan, kaikki on aina hoitunut englannilla. Täällä Helsingissä ainakin onnistuu ihan hyvin. Työpaikallaan on myös virallinen kieli englanti (it-alan iso yritys), joten ei sielläkään ongelmaa.

Jos olisi lapsia, olisit ehkä melko työllistetty koulujen ym. kanssa?

Toisaalta Suomi on sen verran pieni maa, että monet viranomaiset(kin) ehkä taipuvat siihen, että maailmankielellä voi hoitaa asioita. Kaikkialla ei voi hoitaa asioita englanniksi - tai ainakin se on hyvin työlästä. Suomessa verottajallekin käynee englanti?

 

En mä tiedä miksi se koulu niin työllistäisi. Paljonhan näissä pk-seudun kouluissa on lapsia, joiden vanhem

Minä olen ollut koulussa vanhempainillassa, missä oli monen monta tulkkia paikalla, yrittivät koota aina samankielisiä yhteen suuntaan paikkaa. Aikamoinen sorina oli, kun nuo tulkit tulkkasivat eri kieliä.

Sukulaisellani on tällainen ulkomaalainen puoliso. Filippiineiltä, eli ns. tyyppitapaus. Ei opi kieltä eikä edes halua opetella. Oikeasti tyhmä, äo alle keskitason. Tuttu lankesi tähän, koska ei ole itsekään mikään ruudinkeksijä, eik löytänyt kotimaista vaimoa.

Tämä vaimoke on kyllä stereotyyppinen kotimaan sukulaistensa rahanhankintaetäpesäke ulkomailla. Kaikki asiat pyörii rahan ympärillä, jotka sitten lähettää sukulaisilleen, ja joita sitten käsi pitkällä on vähintäänkin riittävästi. Onneksi sukulaisellani oli sentään sen verran älliä, että teki avioehdon.

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys, mikä on puolisosi motivaatio olla Suomessa? Mikä on puolisosi motivaatio olla kanssasi? 

Millaiset tulevaisuudensuunnitelmat teillä on? Onko eroamassa EU-passin saatuaan?

 

Jos haluat olla puoliso ja rakastettu, etkä tulkki ja admin, niin LOPETA opettelemattomuuden mahdollistaminen. HETI.

Siirrytte puhumaan suomen kieltä, koska hän varmaankin opiskelee sitä jo jollain lailla, ja tarvitsee harjoittelua. 

Lisäksi uutiset, viihde ja televiota suomen kielellä. Näin se menee ja on aina mennyt. 

Helpoin olisi jos asuisitte jossain perähikiällä jossa ei puhuta kuin suomea tai ruotsia niin hänen olisi puhua ja saada harjoitusta. 

Kielenopiskelu on maksutonta ja sen voi totetuttaa monella tavalla, tarvitaan vain motivaatiota.

Jos olet enemmänkin kuin äiti tai isä kumppanillesi, niin suhteessa on runsaasti muitakin ongelmia kun suhteendynamiikka ei ole ter

Ihme scheissea. Miten kieli liittyy ihmisten parisuhteisiin. Asuinmaan valintaankin vaikuttaa ihan eri asiat,  esim. Vanhat vanhemmat tai työpaikat.

Jos puolisosi elättää itsensä, niin on minulle yhdentekevää mitä kieliä hän puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni ihmisen järjenjuoksussa on jotakin hämminkiä, jos ei sen verran halua tutustua uuteen kotimaahansa, että opiskelee kielen. Ylimielisyydestä kyse mun mielestäni myöskin. Mulle ei tulisi mieleenkään toimia tuolla tavalla. Jos et puhu asuinmaasi kieltä, tulet aina olemaan ulkopuolinen outo lintu. 

Helppo huudella, jos se kieli on joku helppo, vaikka italia tai ruotsi. Itse olen asunut Kiinassa jonkin aikaa, enkä kyllä todellakaan oppinut sujuvaa kiinankieltä. Muutamat hassut fraasit tarttui kiinankurssilta. Todellista keskustelua en osaisi kiinaksi käydä (enkä usko, että olisi koskaan oppinut oikeaa ääntämystä, koska en edes erottanut äänteitä toisistaan).

Suomi on tunnetusti yksi vaikeimmista kielistä ulkomaalaisille. Se on niin erilainen kuin muut ja puhekieli vielä poikkeaa niin paljon virallisesta, ja murteineen päivineen, huhhuh. 

Ei suomi nyt niin vaikea ole, esimerkiksi Neil Hardwick ja Roman Schatz ovat aikuisina opetelleet kielen ja osaavat murteet, kielikuvat ja kaksoismerkitykset ihan yhtä hyvin kuin syntyperäiset. Minä olen tavannut nuoria mormoonimiehiä, jotka puhuvat todella hyvää suomea ja ovat usein vielä USA:ssa omin toimin opetelleet. Suomen vaikeus on vain myytti, onhan se vaikea kieli ja aika omalaatuinen, mutta ei sen oppiminen ole vaikeampaa kuin ruotsin tai italian, omasta motivaatiosta se on kiinni haluaako tai viitsiikö opetella.

Tuo puhuu kuutta eri kieltä, siihen tarttuu helposti. Ei vielä osaa suomea, (vajaa vuosi sitten tänne muutettiin), mutta selkeästi joitain asioita on tarttunut, ja ymmärtää mistä keskustellaan. Eiköhän tuo parissa vuodessa puhu ihan kohtalaisesti opettelemattakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni ihmisen järjenjuoksussa on jotakin hämminkiä, jos ei sen verran halua tutustua uuteen kotimaahansa, että opiskelee kielen. Ylimielisyydestä kyse mun mielestäni myöskin. Mulle ei tulisi mieleenkään toimia tuolla tavalla. Jos et puhu asuinmaasi kieltä, tulet aina olemaan ulkopuolinen outo lintu. 

Kaikkia se ei haittaa ollenkaan. Asuin itse 12 vuotta Saksassa opettelematta saksaa. Olen introvertti, joka en välitä juurikaan olla ihmisten kanssa tekemisissä muuta kuin sen, mikä töissä pakko. Toisaalta, ainakin pk-seudulla on paljon ulkomaalaisia, joten sosiaalisemmille löytyy kyllä sosiaaliset piirit englantia puhuvista, ei haittaa vaikkei niitä löytyisi kantaväestöstä.

Missä päin Saksaa, ehkä aika iso ero asuuko metropolissa tai pikkupaikkakunnalla esim. englanninkielisten palvelujen löytämisen suhteen.

Saksassa 14 vuotta asunut ja saksan opetellut toteaa, että ei edes Berliinissä kaikkea voi hoitaa englanniksi. Tai ainakin se on huomattavasti vaikeampaa ja siksi minä olen asioiden hoitaja, vaikka mies on asunut yhtä pitkään. Mies on käynyt saksan kursseilla enemmän kuin minä, molempien työkieli englanti, mutta itse puhun enemmän ja sitä myöten kieli on tarttunut. Toki olen myös futisfani joten saksaksi puhuminen aiheesta on luontevaa.

Olen huomannut ainakin Suomessa sen, että suomalaiset naiset puhuvat koko ajan englantia jo vuosia Suomessa olleen miesystävänä kanssa. Vastaavasti suomalaisen miehen kanssa seurusteleva vieraskielinen nainen puhuu useammin suomea.  

Tunnen useita pariskuntia Suomesta, joissa puoliso on ulkomailta. Näistä ainoastaan kolme, amerikkalainen nainen, virolainen mies ja skotlantilainen mies, eivät ole opiskelleet suomea. Amerikkalainen nainen käy parhaillaan suomen kursseja läpi, koska se helpottaa asiointia koulun kanssa, sieltähän otetaan aina ensimmäiseksi yhteyttä äitiin.

Muutoin suomen ovat opiskelleet amerikkalainen, uusi-seelantilainen, useampi japanilainen, kiinalainen, englantilainen, turkkilainen, venäläinen ja intialainen.

Kynnys opetella suomea on omien havaintojeni mukaisesti korkea, jos puhujan oma äidinkieli on englanti. Sillä pärjää Suomessa arkikielenä niin hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Asun itse ulkomailla enkä osaa maan kieltä alkeita enempää. Olen asunut muuallakin ja opettelin silloin kielen, mutta nyt en enää jaksa vaivautua kun englannillakin pärjää. Lapsia ei ole.

Et jaksa vaivautua? Sinulle riittää pärjääminen. Minusta todella outo asenne ympäristöään kohtaan.

Meillä meni niin että opetteli, mutta tuntui ettei opettele. Oppi kielen 20 vuodessa. 

Hänen veljensä oppi alle kahdessa vuodessa. Hän osaakin kuutta kieltä ja on hyvä kielissä. 

Vähän vaihtelee yksilön tasolla miten oppii. Eihän suomalaisetkaan opi ruotsin kieltä, paitsi älykkäimmät omaksuu sen nopeasti. Tavalliset ja tyhmät ei opi koskaan. Osa vieläpä selittelee että ei opiskellut, mutte eipä ne parhaimmatkaan opiskelleet. Olivat vain tunnilla ja kuuntelivat. Sillä selvä. 

Toiset osaa ja oppii nopeammin. Mun mieheltä meni 20 vuotta.

Oma puolisoni on kotoisin Etelä-Amerikasta ja nyt neljä vuotta asuttuaan täällä Suomessa osaa varsin sujuvaa suomea. Suoritti suomenkielisen ammattitutkinnon normiajassa.

Ja vaimollani vain opistotasoinen tausta eikä edes osaa englantia. Asenne ratkaisee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kyllä hävettäisi jos asuisin pitempään ulkomailla enkä viitsisi opetella kieltä.

Olin aikanani muutaman viikon Kreikassa ja jo siinä ajassa opin joitakin alkeita. Kuten asioiden nimiä, tervehdyksiä, "missä on..." jne. Ja se oli ihan käytännön opiskelua ilman mitään kursseja. Oudolta tuntuu että voi olla vuosikausia oppimatta maan kieltä.

 

Juu, muutamassa viikossa oppii ehkä tervehtimään ja muutaman sanan, mutta pystytkö asioimaan verotoimistossa tai tekemään mitään monimutkaisempaa kuin tilata lounasta? Eiköhän aika moni vuosia täällä asunut osaa muutaman peruslauseen.

Niin, kysymys olikin vuosikausia asuneista, jotka eivät kumminkaan ole edenneet sitä muutamaa tervehdystä pidemmälle, jonka oppii parissa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni ihmisen järjenjuoksussa on jotakin hämminkiä, jos ei sen verran halua tutustua uuteen kotimaahansa, että opiskelee kielen. Ylimielisyydestä kyse mun mielestäni myöskin. Mulle ei tulisi mieleenkään toimia tuolla tavalla. Jos et puhu asuinmaasi kieltä, tulet aina olemaan ulkopuolinen outo lintu. 

Toisaalta eihän suurin osa suomalaisistakaan halua edes puhua päivän aikana suomen kieltä muille. Ei edes tevehdi tai hymähdä.

Niin eikö tuo ole aika yksilöllistä siinä suhteessa että puheliaammat ja ulospäin suuntautuneimmat puhuu ja opettelee luontaisesti kieliä?

Ei minun oma isäni jutellut edes suomeksi mitään. Siitä hänet tunnettiin ettei sanonut sanaakaan. Ihan fiksu oli. Ruotsissa työskenteli viisi vuotta seitsemänkymmentä luvulla ja ei sanonut sanaakaan ruotsia. Eikä mun mielestä ole outo lintu jos ei mitään sano. Suomalaiset on pitkälti sellaisia hiljaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kyllä hävettäisi jos asuisin pitempään ulkomailla enkä viitsisi opetella kieltä.

Olin aikanani muutaman viikon Kreikassa ja jo siinä ajassa opin joitakin alkeita. Kuten asioiden nimiä, tervehdyksiä, "missä on..." jne. Ja se oli ihan käytännön opiskelua ilman mitään kursseja. Oudolta tuntuu että voi olla vuosikausia oppimatta maan kieltä.

 

Juu, muutamassa viikossa oppii ehkä tervehtimään ja muutaman sanan, mutta pystytkö asioimaan verotoimistossa tai tekemään mitään monimutkaisempaa kuin tilata lounasta? Eiköhän aika moni vuosia täällä asunut osaa muutaman peruslauseen.

Moni ei käytä edes niitä perusfraaseja, mene ja tiedä osaavatko. Jonkun kansainvälisen firman työntekijä on minulle aivan sama, mutta ravintolassa ihmettelen, etteivät ulkkarit puhu sanaakaan suomea. Joskus olen törmännyt jopa siihen, että tarjoilija loukkaantuu, kun en ole tiennyt, ettei hän puhu englantia, Ihan eri fiilis tulee ihan jo sillä, että tervehditään suomeksi ja sitten kysytään voidaanko vaihtaa englantiin.