Kokemuksia kun puoliso ei osaa eikä opettele asuinmaanne kieltä?

Opiskeletteko te itse sitten aina asuinmaanne kielen? 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse asunut 5 eri maassa ja aina opiskellut maan kielen. Nytkin kv firman palveluksessa. Pidän niitä, jotka asuvat vuosia maassa, jonka kieltä eivät vaivaudu opettelemaan, hieman yksinkertaisina. Eri asia on toki jos olet jollain puolen vuoden keikalla. Tunnen useita ulkomaalaisia, jotka ovat oppineet hyvän suomen kielen taidon parissa vuodessa.

Kyllä. Vammaisilla ja yksinkertaisillakin on oikeus elää ja olla, vaikka olisit toista mieltä ja heitä mahtavampi ihmisenä. Saat Hitleriltä mitalin tuosta hyvästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni ihmisen järjenjuoksussa on jotakin hämminkiä, jos ei sen verran halua tutustua uuteen kotimaahansa, että opiskelee kielen. Ylimielisyydestä kyse mun mielestäni myöskin. Mulle ei tulisi mieleenkään toimia tuolla tavalla. Jos et puhu asuinmaasi kieltä, tulet aina olemaan ulkopuolinen outo lintu. 

Toisaalta eihän suurin osa suomalaisistakaan halua edes puhua päivän aikana suomen kieltä muille. Ei edes tevehdi tai hymähdä.

Niin eikö tuo ole aika yksilöllistä siinä suhteessa että puheliaammat ja ulospäin suuntautuneimmat puhuu ja opettelee luontaisesti kieliä?

Ei minun oma isäni jutellut edes suomeksi mitään. Siitä hänet tunnettiin ettei sanonut sanaakaan. Ihan fiksu oli. Ruotsissa työskenteli viisi vuotta seitsemänkymmentä luvulla ja ei sanonut sanaakaan ruotsia. Eikä mun mielestä ole outo lintu jos ei mitään sano. Suomalaiset on pitkä

No on outoa, jos ei ihminen sana kenellekään mitään. Eipä nykyään moni nainen tuollaista ottaisi edes mieheksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni niin että opetteli, mutta tuntui ettei opettele. Oppi kielen 20 vuodessa. 

Hänen veljensä oppi alle kahdessa vuodessa. Hän osaakin kuutta kieltä ja on hyvä kielissä. 

Vähän vaihtelee yksilön tasolla miten oppii. Eihän suomalaisetkaan opi ruotsin kieltä, paitsi älykkäimmät omaksuu sen nopeasti. Tavalliset ja tyhmät ei opi koskaan. Osa vieläpä selittelee että ei opiskellut, mutte eipä ne parhaimmatkaan opiskelleet. Olivat vain tunnilla ja kuuntelivat. Sillä selvä. 

Toiset osaa ja oppii nopeammin. Mun mieheltä meni 20 vuotta.

Itse pidän itseäni hyvin tavallisena ja hyvin keskivertona. Ruotsia helpompaa kieltä saa hakemalla hakea - ihan oikeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni ihmisen järjenjuoksussa on jotakin hämminkiä, jos ei sen verran halua tutustua uuteen kotimaahansa, että opiskelee kielen. Ylimielisyydestä kyse mun mielestäni myöskin. Mulle ei tulisi mieleenkään toimia tuolla tavalla. Jos et puhu asuinmaasi kieltä, tulet aina olemaan ulkopuolinen outo lintu. 

Helppo huudella, jos se kieli on joku helppo, vaikka italia tai ruotsi. Itse olen asunut Kiinassa jonkin aikaa, enkä kyllä todellakaan oppinut sujuvaa kiinankieltä. Muutamat hassut fraasit tarttui kiinankurssilta. Todellista keskustelua en osaisi kiinaksi käydä (enkä usko, että olisi koskaan oppinut oikeaa ääntämystä, koska en edes erottanut äänteitä toisistaan).

Suomi on tunnetusti yksi vaikeimmista kielistä ulkomaalaisille. Se on niin erilainen kuin muut ja puhekieli vielä poikkeaa niin paljon virallisesta, ja murteineen päivineen, huhhuh. 

Esim. vironkielisille suomi lienee helppo kieli oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni ihmisen järjenjuoksussa on jotakin hämminkiä, jos ei sen verran halua tutustua uuteen kotimaahansa, että opiskelee kielen. Ylimielisyydestä kyse mun mielestäni myöskin. Mulle ei tulisi mieleenkään toimia tuolla tavalla. Jos et puhu asuinmaasi kieltä, tulet aina olemaan ulkopuolinen outo lintu. 

Helppo huudella, jos se kieli on joku helppo, vaikka italia tai ruotsi. Itse olen asunut Kiinassa jonkin aikaa, enkä kyllä todellakaan oppinut sujuvaa kiinankieltä. Muutamat hassut fraasit tarttui kiinankurssilta. Todellista keskustelua en osaisi kiinaksi käydä (enkä usko, että olisi koskaan oppinut oikeaa ääntämystä, koska en edes erottanut äänteitä toisistaan).

Suomi on tunnetusti yksi vaikeimmista kielistä ulkomaalaisille. Se on niin erilainen kuin muut ja puhekieli vielä poikkeaa niin paljon virallisesta, ja

"Ei suomi nyt niin vaikea ole, esimerkiksi Neil Hardwick ja Roman Schatz ovat aikuisina opetelleet kielen ja osaavat murteet, kielikuvat ja kaksoismerkitykset ihan yhtä hyvin kuin syntyperäiset. Minä olen tavannut nuoria mormoonimiehiä, jotka puhuvat todella hyvää suomea ja ovat usein vielä USA:ssa omin toimin opetelleet. Suomen vaikeus on vain myytti, onhan se vaikea kieli ja aika omalaatuinen, mutta ei sen oppiminen ole vaikeampaa kuin ruotsin tai italian, omasta motivaatiosta se on kiinni haluaako tai viitsiikö opetella."

Tosiaan ihan myytti että suomi olisi vaikea kieli. Siinä on ominaisuutensa mutta se on varsin johdonmukainen. Jonkin verran espanjaa opiskelleena voisin väittää että ovat suunnilleen saman tasoisia vaikeuden suhteen 

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisellani on tällainen ulkomaalainen puoliso. Filippiineiltä, eli ns. tyyppitapaus. Ei opi kieltä eikä edes halua opetella. Oikeasti tyhmä, äo alle keskitason. Tuttu lankesi tähän, koska ei ole itsekään mikään ruudinkeksijä, eik löytänyt kotimaista vaimoa.

Tämä vaimoke on kyllä stereotyyppinen kotimaan sukulaistensa rahanhankintaetäpesäke ulkomailla. Kaikki asiat pyörii rahan ympärillä, jotka sitten lähettää sukulaisilleen, ja joita sitten käsi pitkällä on vähintäänkin riittävästi. Onneksi sukulaisellani oli sentään sen verran älliä, että teki avioehdon.

Kyllä täytyisi ihan oikeasti ensiksi tehdä virallinen äo-testi ennen kuin alkaa muista arvioimaan tyhmyyttä. 

Kusipäähän sinä vaikutat olevan. Miksi kukaan filippiineistä haluaisi haaskata suhun yhtään suomen kieltä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni niin että opetteli, mutta tuntui ettei opettele. Oppi kielen 20 vuodessa. 

Hänen veljensä oppi alle kahdessa vuodessa. Hän osaakin kuutta kieltä ja on hyvä kielissä. 

Vähän vaihtelee yksilön tasolla miten oppii. Eihän suomalaisetkaan opi ruotsin kieltä, paitsi älykkäimmät omaksuu sen nopeasti. Tavalliset ja tyhmät ei opi koskaan. Osa vieläpä selittelee että ei opiskellut, mutte eipä ne parhaimmatkaan opiskelleet. Olivat vain tunnilla ja kuuntelivat. Sillä selvä. 

Toiset osaa ja oppii nopeammin. Mun mieheltä meni 20 vuotta.

Itse pidän itseäni hyvin tavallisena ja hyvin keskivertona. Ruotsia helpompaa kieltä saa hakemalla hakea - ihan oikeasti. 

Näinhän se on. Se on pakkoruotsi, joka tekee ruotsin oppimisen mahdottomaksi. Siis asenneongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on outoa, jos ei ihminen sana kenellekään mitään. Eipä nykyään moni nainen tuollaista ottaisi edes mieheksi.

Riippuu ihan ihmisestä. Itse en jaksa jatkuvasti puhuvia yhtään. Riittää jos sanoo aamulla huomenta. Se riittää. 

Maailmassa ääntä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kyllä hävettäisi jos asuisin pitempään ulkomailla enkä viitsisi opetella kieltä.

Olin aikanani muutaman viikon Kreikassa ja jo siinä ajassa opin joitakin alkeita. Kuten asioiden nimiä, tervehdyksiä, "missä on..." jne. Ja se oli ihan käytännön opiskelua ilman mitään kursseja. Oudolta tuntuu että voi olla vuosikausia oppimatta maan kieltä.

 

Miksi hävettäisi? Eikö sulla ole itsetunto kunnossa kun häpeilet noin pienistä?

Sodan aikaisten vanhempien kasvattamaa satoa taidat olla?

Sinullakin on oikeus seistä siinä missä seisot ilman, että tarvitsee sanoa yhtään mitään kenellekään ja hakea muilta hyväksyntää olemassaololleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse ulkomailla enkä osaa maan kieltä alkeita enempää. Olen asunut muuallakin ja opettelin silloin kielen, mutta nyt en enää jaksa vaivautua kun englannillakin pärjää. Lapsia ei ole.

Et jaksa vaivautua? Sinulle riittää pärjääminen. Minusta todella outo asenne ympäristöään kohtaan.

Miksi opetella jos kuolema korjaa kuitenkin. Esimerkiksi kuusikymppisen ei kannata opetella yhtään mitään. Kuolemistakaan ei tarvitse opetella. Odottelee vain. Se viimeinen kymmenen tai parikymmentä vuotta menee räpäyksessä. Sitten kukaan ei muista että mitä puhuit ja millä kielellä puhuit. 

Kukaan ei muista eikä välitä, joten miksi opetella yhtään mitään?

Harvassa on ne paikat, missä sitä suomea oikeasti edes tarvitsee, etenkin jos on englanninkielinen. Lasten opettajat osaavat kaikki englantia ja samoin lääkärit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kyllä hävettäisi jos asuisin pitempään ulkomailla enkä viitsisi opetella kieltä.

Olin aikanani muutaman viikon Kreikassa ja jo siinä ajassa opin joitakin alkeita. Kuten asioiden nimiä, tervehdyksiä, "missä on..." jne. Ja se oli ihan käytännön opiskelua ilman mitään kursseja. Oudolta tuntuu että voi olla vuosikausia oppimatta maan kieltä.

 

Miksi hävettäisi? Eikö sulla ole itsetunto kunnossa kun häpeilet noin pienistä?

Sodan aikaisten vanhempien kasvattamaa satoa taidat olla?

Sinullakin on oikeus seistä siinä missä seisot ilman, että tarvitsee sanoa yhtään mitään kenellekään ja hakea muilta hyväksyntää olemassaololleen.

No ei mua nyt hävetä kun en ole sellaisessa tilanteessa. Mutta hävettäisi jos asuisin vuosikausia jossakin ulkomailla viitsimättä opetella kieltä. Olen itse asiassa ihan harrastusmielessä opetellut alkeita kielistä, joita en luultavasti koskaan käytännössä tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni ihmisen järjenjuoksussa on jotakin hämminkiä, jos ei sen verran halua tutustua uuteen kotimaahansa, että opiskelee kielen. Ylimielisyydestä kyse mun mielestäni myöskin. Mulle ei tulisi mieleenkään toimia tuolla tavalla. Jos et puhu asuinmaasi kieltä, tulet aina olemaan ulkopuolinen outo lintu. 

Kaikkia se ei haittaa ollenkaan. Asuin itse 12 vuotta Saksassa opettelematta saksaa. Olen introvertti, joka en välitä juurikaan olla ihmisten kanssa tekemisissä muuta kuin sen, mikä töissä pakko. Toisaalta, ainakin pk-seudulla on paljon ulkomaalaisia, joten sosiaalisemmille löytyy kyllä sosiaaliset piirit englantia puhuvista, ei haittaa vaikkei niitä löytyisi kantaväestöstä.

Sama. Olen asunut nykyisessä asuinmaassani 14 vuotta. Osaan kyllä paikallista kieltä vähän, mutta se on todella vaikeaa - ja ennen kaikkea tarpeetonta. Teen töitä suomeksi ja englanniksi, paikallista ei tarvi lainkaan kun koko firman työkieli on englanti. Ystävät ovat suomalaisia, muita maahanmuuttajia tai paikallisia jotka haluavat puhua englantia. Puolisoa ja lapsia ei ole. Vaatisi todella paljon motivaatiota alkaa omalla ajalla (ja mahdollisesti rahalla) opiskella kieltä jota ei tarvitse.

Sitä paitsi minusta on aivan ihanaa että en tuolla kadulla ymmärrä kaikkea mitä ihmiset sanovat. En katso telkkaria, en seuraa politiikkaa, en ymmärrä mainoksia. Ihan kuin olisi jatkuvalla aivolomalla, saa olla omissa ajatuksissaan vaan.

Tajuan kyllä myös sen ettei kaikki tajua tätä. Minäkin ennen tänne muuttoa olin varma että kielen oppisin... toisin vain on käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kyllä hävettäisi jos asuisin pitempään ulkomailla enkä viitsisi opetella kieltä.

Olin aikanani muutaman viikon Kreikassa ja jo siinä ajassa opin joitakin alkeita. Kuten asioiden nimiä, tervehdyksiä, "missä on..." jne. Ja se oli ihan käytännön opiskelua ilman mitään kursseja. Oudolta tuntuu että voi olla vuosikausia oppimatta maan kieltä.

 

Juu, muutamassa viikossa oppii ehkä tervehtimään ja muutaman sanan, mutta pystytkö asioimaan verotoimistossa tai tekemään mitään monimutkaisempaa kuin tilata lounasta? Eiköhän aika moni vuosia täällä asunut osaa muutaman peruslauseen.

Edes suomea äidinkielenään puhuvat eivät välttämättä ymmärrä verotoimiston kapulakielestä mitään. Se, että osaa jo peruslauseita parin viikon jälkeen on hyvä alku siihen, että myöhemmin osaa myös monimutkaisempia keskusteluja. Paitsi tietysti niille, jotka eivät viitsi opetella asuinmaansa kieltä ja ne yksinkertaiset fraasitkin menee yli ymmärryksen.

Vierailija kirjoitti:

Harvassa on ne paikat, missä sitä suomea oikeasti edes tarvitsee, etenkin jos on englanninkielinen. Lasten opettajat osaavat kaikki englantia ja samoin lääkärit. 

Suomen kieltä tarvitaan Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni niin että opetteli, mutta tuntui ettei opettele. Oppi kielen 20 vuodessa. 

Hänen veljensä oppi alle kahdessa vuodessa. Hän osaakin kuutta kieltä ja on hyvä kielissä. 

Vähän vaihtelee yksilön tasolla miten oppii. Eihän suomalaisetkaan opi ruotsin kieltä, paitsi älykkäimmät omaksuu sen nopeasti. Tavalliset ja tyhmät ei opi koskaan. Osa vieläpä selittelee että ei opiskellut, mutte eipä ne parhaimmatkaan opiskelleet. Olivat vain tunnilla ja kuuntelivat. Sillä selvä. 

Toiset osaa ja oppii nopeammin. Mun mieheltä meni 20 vuotta.

Meidän mies aloitti jujutsun 16 vuotiaana. Hän sai mustan vyön vasta nelikymppisenä. Aktiivinen harrastaja, mutta ei niin fyysinen. Normaalisti mustan vyön saa alle kymmenessä vuodessa aktiivisella harjoittelulla. Meissä on eroja myös fysiikassa. Ihminen tekee elämässään aina parhaansa. On vain epäilijät, jotka epäilee laiskaksi, tyhmäksi ja jostain ihmeellisestä syystä haluaisi myös muiden suoriutuvan samaan tahtiin kuin itse????

Winston Churtsil totesi että ihmiset tekee aina parhaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvassa on ne paikat, missä sitä suomea oikeasti edes tarvitsee, etenkin jos on englanninkielinen. Lasten opettajat osaavat kaikki englantia ja samoin lääkärit. 

Suomen kieltä tarvitaan Suomessa.

Missä? Jos työt hoituvat englanniksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on outoa, jos ei ihminen sana kenellekään mitään. Eipä nykyään moni nainen tuollaista ottaisi edes mieheksi.

 

Riippuu ihan ihmisestä. Itse en jaksa jatkuvasti puhuvia yhtään. Riittää jos sanoo aamulla huomenta. Se riittää. 

Maailmassa ääntä riittää.

Läheisiin ihmissuhteisiin liittyy mm. tunnetason keskustelu. Erakoitakin on, mutta eivät ne tyypillisiä ihmisiä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kyllä hävettäisi jos asuisin pitempään ulkomailla enkä viitsisi opetella kieltä.

Olin aikanani muutaman viikon Kreikassa ja jo siinä ajassa opin joitakin alkeita. Kuten asioiden nimiä, tervehdyksiä, "missä on..." jne. Ja se oli ihan käytännön opiskelua ilman mitään kursseja. Oudolta tuntuu että voi olla vuosikausia oppimatta maan kieltä.

 

Miksi hävettäisi? Eikö sulla ole itsetunto kunnossa kun häpeilet noin pienistä?

Sodan aikaisten vanhempien kasvattamaa satoa taidat olla?

Sinullakin on oikeus seistä siinä missä seisot ilman, että tarvitsee sanoa yhtään mitään kenellekään ja hakea muilta hyväksyntää olemassaololleen.

No ei mua nyt hävetä kun en ole sellaisessa tilanteessa. Mutta hävettäisi jos asuisin vuosikausia jossakin ulkomailla viit

Ettei sitten vaan hävetä jos satutkin tarvitsemaan?