Kokemuksia kun puoliso ei osaa eikä opettele asuinmaanne kieltä?

Mistä maasta aloittaja itse on, tai kuvittelee minun asuvan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma puolisoni on kotoisin Etelä-Amerikasta ja nyt neljä vuotta asuttuaan täällä Suomessa osaa varsin sujuvaa suomea. Suoritti suomenkielisen ammattitutkinnon normiajassa.

Ja vaimollani vain opistotasoinen tausta eikä edes osaa englantia. Asenne ratkaisee. 

 

Komea sulka hattuun vaimollesi. Mukavaa kuulla tällainen esimerkki.

 

Ei ole kyse vaimosta vaan miehestä.

Vierailija kirjoitti:kokemukseni mukaan, jos kysyy ulkomaalaiselta osaako tämä puhua englantia, vastaukseksi vastataan hymyn ja yes-sanan kera. Kysyjälle selviää pian, ettei keskustelusta tule mitään.

Kyllä. Todellisuudessa hän kuitenkin ymmärtää kaiken, mutta ei osaa  puhua englannin kieltä. Tämä on monilla suomalaisillakin tyypillinen vajaavaisuus.

Puhuminen on eriasia kuin lukeminen tai kuuntelu. Puhuttaessa pitää muistaa nopeasti eritavoin sanoja kuin mitä lukiessa ja kuunnellessa sanat muistuu. Ne ei nimittäin tule samasta kansiosta.

Hyvinkin voi olla totta että ymmärtää kyllä englannin kieltä hyvälläkin tasolla, mutta puheesta ei vain tule mitään.

Suomessa monet ymmärtä ruotsin kieltä, mutta puheesta ei tule mitään. 

Tässä edelleen eletään marxilaisessa ihmiskäsityksessä.

Todellisuudessa ihminen ei ole kaksikielinen. Ihmisen aivot ei kykene oppimaan monia kieliä helposti, ellei siihen ole geneettistä taipumusta. Koko ikänsä opiskellut ihminen ja kieltä työkseen käyttänyt, ei koskaan pääse natiivin tasolle toisen kielen osaamisessa. 

Toinen kieli on aina voimakkaampi kuin toinen. Sama biologinen fakta on muuten oikea_ ja vasenkätisyydesä.

Aina toinen on toista pätevämpi, ei koskaan samantasoinen. 

Marxilainen ihanne siitä että voit olla mitä tahansa, jos oikein ahkerasti opiskelet tai harjoittelet. Se on myönnettäköön kaunis ajatus, mutta ei ole totuutta täysin. Vain pieni prosentti älykkäistä kykenee siihen ja he käytävät saman verran energiaa kuin muutkin, mutta oppivat enemmän. 

Tämä aiheuttaa aina sen, että heikommin oppivat nähdään laiskoina tai tyhminä ja arvottomampina. 

Tulee se tasa-arvoisuus, jossa toiset on tasa-arvoisempia kuin toiset. Hän ei ansaitse kaikkea tätä, koska ei ollut niin ahkera. Totuus on kuitenkin että hän kuten miljoonat suomalaiset, hän opiskeli yhtä ahkerasti ja ahkeramminkin pakkoruotsin kieltä, mutta ei saavuttanut samaa tasoa kuin sinä saavutit geeniesi ansiosta. Kaksikielisten geeniesi ansiosta.

Jamal ei tosiaan puhu suomea sanaakaan. Se ei käy töissä, mutta on kova panemaan. Se riittää minulle.

Jos on rakastunut haluaa opetella puolison kielen ja kulttuurin 

Vierailija kirjoitti:

Jos on rakastunut haluaa opetella puolison kielen ja kulttuurin 

Riippuu ihan henkilön potentiaalista. Jokainen on yksilö ja oppii asioita tietyn määrän janallaan. Ei voi odottaa kaikilta samaa mitä joku mestari kykenee tekemään. Siksi hän on mestari. 

Lahjakas luonnostaan ja sen lisäksi vielä erikseen hionut taitojaan korkealle tasolle. Jos on rakastunut, niin pitää olla kuin vastapuoli???

Kauhea toteamus. Rakkaus puetaan syyllistävään ja painostavaan testiin, jos et sitä ja jos et tätä, niin et rakasta ja en minäkään! Sitten ero!

Kamalaa. Yksinkertaisesti sairasta. Tömäytin nyrkkini paksuun pyökkiseen työpöytään ja hento käteni punoittaa ja lievästi turvoksissa. Tänään en kirjoita kynällä mitään. 

Ei rakkauden kanssa mitään tekemistä, enemmänkin luterilaisuutta ja kristillistä ehdollistamista. Tee näin ja usko näin tai menet suoraan kadotukseen! Johann Wolfgang von Goethe olisi mielissään tuollaisesta dramaattisesta rakkaudesta, joka on tuomittu epäonnistumaan. Rakkaus onkin tässä tapauksessa menneisyydessä ollut tapahtuma, joka epäonnistui ja saa luvan uhriutua, syyttää toista ja menettää uskonsa ihmisyyteen. Olet epäilemättä romantikko, mutta et edes halua pitkää parisuhdetta tai rakkautta. Sinulle rakkaus on varmasti menneisyyteen jäänyt epäonninen pettymys, joka antaa hyväksynnän nihilismiin.