Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulukiusaajat aina menestyy elämässään?
Kommentit (479)
Toisaalta tavallaan huvittaa nämä, kiusasin, koska oli kotona oli vaikeaa. Minkähänlaista ne ajattelevat kiusatuksi joutuneella olleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun toinen kiusaaja on kuollut alle kolmikymppisenä ja toinen on nuohooja.
Mulla on korkeakoulututkinto ja asiat tosi hyvin.
Toisaalta sitten on niitä lapsia jotka ottaa kaiken kiusaamisena. Esimerkiksi meidän luokalla oli sellainen. Tämä häiritsi ja nimitteli toisia lapsia, yritti varastaa tai piilottaa toisten tavaroita, huuteli tyhmiä kommentteja ja puhui ihan perättömiä juttuja. Sitten, kun joku joskus kyllästyi tähän hänen käytökseen ja sanoi tälle "lopeta, tyhmä", niin sitten hän meni kertomaan opettajalle tai vanhemmilleen, että tuo sanoi tyhmäksi. Samoin kun koulun näytelmään valittiin rooleja, hän olisi halunnut olla joku tietty hahmo mihin oli paljon muitakin halukkaita, niin roolit tietysti arvottiin. Kun roolin sai joku toinen, oli taas kertonut kotona, että häntä on kiusattu. Sama homma monessa muussakin asiassa, kun hän ei saanut tahtoaan läpi tai toiset lapset eivät suostuneetkaan tekemään hänen mielensä mukaan, oli se hänen mielestään kiusaamista.
Nyt aikuisena kertoo olevansa kiusattu, kertoo noita kouluaikaisia juttuja omaa rooliaan tarpeen mukaan muokaten, että miten kauheaa olikaan kouluaika, kun häntä kiusattiin.
Vierailija kirjoitti:
Niin nää kiusaajat saa aina kavereita
Ap
Luulen, että syynä on pelko joutua itse kiusaajan hampaisiin, tai sitten pahoja ihmisiä on paljon.
Saatana on kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Mun toinen kiusaaja on kuollut alle kolmikymppisenä ja toinen on nuohooja.
Mulla on korkeakoulututkinto ja asiat tosi hyvin.
Ei koulutus takaa sitä, että asiat on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta sitten on niitä lapsia jotka ottaa kaiken kiusaamisena. Esimerkiksi meidän luokalla oli sellainen. Tämä häiritsi ja nimitteli toisia lapsia, yritti varastaa tai piilottaa toisten tavaroita, huuteli tyhmiä kommentteja ja puhui ihan perättömiä juttuja. Sitten, kun joku joskus kyllästyi tähän hänen käytökseen ja sanoi tälle "lopeta, tyhmä", niin sitten hän meni kertomaan opettajalle tai vanhemmilleen, että tuo sanoi tyhmäksi. Samoin kun koulun näytelmään valittiin rooleja, hän olisi halunnut olla joku tietty hahmo mihin oli paljon muitakin halukkaita, niin roolit tietysti arvottiin. Kun roolin sai joku toinen, oli taas kertonut kotona, että häntä on kiusattu. Sama homma monessa muussakin asiassa, kun hän ei saanut tahtoaan läpi tai toiset lapset eivät suostuneetkaan tekemään hänen mielensä mukaan, oli se hänen mielestään kiusaamista.
Nyt aikuisena kertoo olevansa kiusattu, kertoo noita kouluaikaisia juttuja omaa rooliaan tarpeen
Näitäkin on
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa että alakoulussa kiusasin, en koe täysin olevani vastuussa siitä.
Melko kamalat oltavat oli kotona, n. 10 vuotiaana ei ole taitoja käsitellä asioita, purkaantuu kiusaamalla ja muuta pahaa tekemällä. Tuolloin en edes ymmärtänyt miten huonosti asiat oli.
En ole menestynyt. Töitä olen tehnyt, ns haalarihommia vaan.
Tässä paskinta on se että minä olin se uhri, ja pistin eteenpäin sitä. Tilanteeseen ei osattu puuttua.
Aikuisia kiusaajia en ymmärrä. Mielen pitää olla hyvin sairas, jos saa jotain toisen kiusaamisesta. Yleensä ovat narsisteja. Ne tarvitsee sen uhrin aina.
Minuakin jonkinverran kiusattu, kotiolot pielessä, ongelmaperheiden lapsia. Peruskoulun jälkeen ei ole ollut kiusaamista suuntaan tai toiseen. Ammattikoulutuksissa olin yksi muiden joukossa.
Yksi aikuiskiusaaja täällä, kalliilla autolla ajaa, täysi pelle. Kiusaan takaisin. Keinoja on mutta ei niistä tässä. <
Kyllä kiusaaja on aina vastuussa kiusaamisesta, lapsikin. Esimerkiksi olosuhteista lapsi taas ei tietenkään ole kokonaan vastuussa, mutta omasta toiminnastaan kyllä. Vaikka perheolot olisi millaiset, eivät kaikki lapset kiusaa, joten ei se kiusaaminen ole mitään suoraa kotioloista johtuvaa toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta tavallaan huvittaa nämä, kiusasin, koska oli kotona oli vaikeaa. Minkähänlaista ne ajattelevat kiusatuksi joutuneella olleen?
Ehkä jotkut ovat sitä mieltä, luulevat tai ajattelevat, että kiusatulla on hyvät kotiolot, vaikka todellisuudessahan näin ei välttämättä ole. Se vanhempien eroa kiusaamalla oireileva ja kiukutteleva kun ei välttämättä tiedä sen kiusatun kotioloista tai tragedioista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta tavallaan huvittaa nämä, kiusasin, koska oli kotona oli vaikeaa. Minkähänlaista ne ajattelevat kiusatuksi joutuneella olleen?
Helppoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kiusaajat todellisuudessa menesty elämässään. On nähty monet kerrat, että he nimenomaan eivät menesty elämässään, koska ovat täynnä vihaa ja katkeruutta. Kiusattu voi sen sijaan tehdä paljon asioita pysyäkseen positiivisella mielellä. Iloinen mieli auttaa opiskelemaan, harrastamaan kivoja asioita ja löytämään aitoja tosi ystäviä. Kiusatulla on loppujen lopuksi parempi elämäntilanne, niin hullulta kuin se voikin kuulostaa. On omaa kokemusta.
Osa pärjää, osa ei. Osalla se kusipäisyys, jolla he kiusasivat muita, on sinnittänyt heitä menestykseen yrittäjinä tai pikkupomoina yrityksissä. Toiset taas ovat päätyneet suoraan yläasteelta töihin, joista en osaa olla kateellinen millään tavalla enkä kuvailisi menestyjän merkiksi... tyyliin varastomies, avustaja ruumishuoneella, tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menestykseen vaikuttaa todella paljon myös perhetausta. Olisikohan esim. Stubb menestynyt, jos hän olisi ollut köyhästä yksinhuoltajaperheestä tai ihan tavallisesta duunariperheestä? Hänhän ei päässyt Suomessa opiskelemaan edes ruotsinkielisiin koulutuksiin, joten joutui hankkimaan tutkintonsa ulkomailta.
Miinkuin meidän koulusta se jokseenkin tappoi itsensä kun tyttöystävä jätti, se joka kuoli rintasyöpään 35-vuotiaana ja se joka on vankilakierteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne henkilökohtaisesti yhtään menestynyttä kiusaajaa. Sen sijaan jos jonkinlaisia selityksiä kiusaamiselle olen kyllä kuullut. Yleisimmät on varmaan just ne omat ongelmat kotona ja oma olo, mutta kun ei ne ole mitään kiusaamisen syitä, vaan selityksiä.
Vierailija kirjoitti:
En tunne henkilökohtaisesti yhtään menestynyttä kiusaajaa. Sen sijaan jos jonkinlaisia selityksiä kiusaamiselle olen kyllä kuullut. Yleisimmät on varmaan just ne omat ongelmat kotona ja oma olo, mutta kun ei ne ole mitään kiusaamisen syitä, vaan selityksiä.
Ehkä kiusaajaakin helpottaisi jos vaan myöntäisi tai sanoisi ääneen ne todelliset syyt. Että kiusasin, koska ajattelin olevani oikeutettu tekemään niin, kiusasin koska halusin siirtää omaa pahaa oloani myös muille. Kiusasin, koska halusin saavuttaa jotain.
Aika usein näitä todellisia kiusaamisen syitä vähätellään ja yritetään siirtää vastuuta pois siltä kiusaajalla. Sanotaan, että sehän kiusasi koska sillä oli niin vaikeaa, kurjaa kotona, vaikeaa vanhempien kanssa, ikävä vanhempia jne. Yritetään piiloutua näihin syihin.
Toki on niitäkin entisiä kiusaajia jotka yrittävät ulkoistaa oman käytöksensä täysin muualle, mutta enhän minä vaan mun vaikeat kotiolot/vanhemmat/ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Toki on niitäkin entisiä kiusaajia jotka yrittävät ulkoistaa oman käytöksensä täysin muualle, mutta enhän minä vaan mun vaikeat kotiolot/vanhemmat/ongelmat.
On kivempaa syyttää toisia
Meillä on voittajan asenne. M33
Kiusaajat eivät menesty koskaan ovat epäonnistujia.
Ulkoisesti menestyy, mutta heidän lähellään voidaan huonosti, esim. omat lapset. Huonosti voivat lapset eivät kuulu menestykseen, joten eivät menesty.